Mulla on ollut heti alkuviikoista lähtien ( siis hedelmöittymisestä) tosi paljon kuvotusta joka muuttui pahoinvoinniksi.. Aamupahoinvointi käsitteenä ei voi kuvata jatkuvaa pahoinvointia.. Oksentelua ei onneksi ole ollut. Nyt mennään viikolla 10+ 4 ja pahoinvointi on alkanut hieman helpottamaan. Onneksi :)
Muita oireita on ollut jatkuva lamaannuttava väsymys, kiukkusuus (puoliso tietää, että pikku piru voi herätä 0-100 yhtäkkiä), lämpöily, vatsakivut, nivuskivut, jatkuva jano, pissahätä jne. Ikävin oire oli verenvuoto, jota käytiin lopulta kätilöopiston päivystyksessä tutkimassa tuossa vkolla 7. Kovasti pelättiin, että olisi alkava keskenmeno tai tuulimuna, mutta onneksi sieltä löytyi pikku tyyppi, jonka sydänkin jo sykki Kohdusta löytyi semmoinen hyytymä, joka vuotaa ja nyt on pitänyt yrittää ottaa nätisti eikä riehua liikoja. Silti pelottaa koko ajan, että menee kesken... Tuntuu hankalalta iloita raskaudesta kun pelottaa jatkuvasti. Onneksi parin vkon sisällä on seuraava ultra ja saa ehkä huokaista helpotuksesta, mikäli kaikki on hyvin.
Muita oireita on ollut jatkuva lamaannuttava väsymys, kiukkusuus (puoliso tietää, että pikku piru voi herätä 0-100 yhtäkkiä), lämpöily, vatsakivut, nivuskivut, jatkuva jano, pissahätä jne. Ikävin oire oli verenvuoto, jota käytiin lopulta kätilöopiston päivystyksessä tutkimassa tuossa vkolla 7. Kovasti pelättiin, että olisi alkava keskenmeno tai tuulimuna, mutta onneksi sieltä löytyi pikku tyyppi, jonka sydänkin jo sykki Kohdusta löytyi semmoinen hyytymä, joka vuotaa ja nyt on pitänyt yrittää ottaa nätisti eikä riehua liikoja. Silti pelottaa koko ajan, että menee kesken... Tuntuu hankalalta iloita raskaudesta kun pelottaa jatkuvasti. Onneksi parin vkon sisällä on seuraava ultra ja saa ehkä huokaista helpotuksesta, mikäli kaikki on hyvin.