Raskausoireet

Meillä on eka ultra tosiaan tiistaina neuvolalääkärillä, sitten pitää itse soittaa äippäpolille ja varata aika siihen np-ultraan, se on sitten toisessa kaupungissa. Meillä siis synnytyssairaala on vajaan tunnin ajomatkan päässä, Kesänopeuksilla normisti n. 45-50 min ja talvella sitten se tunti. Sinne pitää lähteä nuo np ja rakenneultra tekemään.

Mulla on paljon kavereita jotka työskentelee laitoshoitoa tarvitsevien kehityvammaisten kanssa ja heidän tarinoitaan on tullut myös kuultua, on lapsia jotka vanhemmat "hyljänneet" latokseen, käydään ehkä kerran kuukauteen kattomassa.. Sit on millon mitäkin pakko oireita yms. Olemme miehen kanssa niin itsekkäitä että mieletämme sellaine elämä ei ole elämisen arvoinen elämä. Kylmä ajatus, mutta meidän ajatuksemme.
 
Mindis mä kans joka vessareissulla tihrustan paperia kamala pelko pe*seessä.

Mulla oireista pysyvin on tuo huono olo. Tissit elää ihan omaa elämäänsä, välillä aristaa ja on pyöreät kuin omenat ja välillä sit ihan omat ketun nenänsä..

Meillä on myös ihan selvää että raskautta ei jatketa jos vauva ei ole terve.
 
Mindis, et todellakaan ole yksin asian kanssa! :)

Eilen sanoin sille ultran tehneelle lääkärille etten varmaan edes epäilis olevani raskaana jos menkat ei olis jättäny tulemasta tai en olis tehny testiä...testejä... :) unohdin vaan siinä paniikissa mainita jatkuvan väsymyksen ja nälän :D

Mulla kans tissit elää ihan omaa elämäänsä. Aamusin ne ei juurikaan oo kipeet vaan kipeytyy päivän mittaan, toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän. Mut mitään povipommia musta tuskin tulee :wink Neuvolantäti väitti, että varmin oire taitaa menkkojen poisjäännin lisäks olla tuo rintojen arkuus. Tiiä sitten pitääkö paikkaansa mut niihin mä tarraan ensimmäisenä aamusta testailumielessä. :D Miestä vois muuten hyödyntää tossa testissä, mut se vois kuvitella et haluan jotain enemmän ja mulle kun tuo seksi ei kyllä oikein nyt maistu :/
 
Mullakin oireina lähinnä väsymys ja jatkuva nälkä, muuten ei ihmeempiä! Nännit on arat, mutta itse rinnat ei suuremmin, ja niiden kokokin vaihtelee niin paljon! Tietysti myös itkuherkkyyttä on liikkeellä, eilinen ilta meni itkiessä kun ei ollut saanu nukkua kunnon päikkäreitä ja oli ikävä miestä, joka oli siis töissä ! :D Itse en stressaa vaikka oireita ollut aika vähän, pikkuinen pysyy kyydissä jos on pysyäkseen, jos ei niin luonto hoitaa homman niinkuin parhaaksi näkee. :)
Me myös aiotaan keskeyttää raskaus jos selviäisi ettei vauva ole terve, en olisi valmis ottamaan erityislasta heti ensimmäisenä lapsena. Tuntuu välillä, että onkohan itsekästä ajatella näin mutta eipä se kai, ajattelen myös lasta, millainen elämä ja tulevaisuus sillä olisikaan.
 
Musta puolestaan tuntuu, etten jaksaisi neljättä lasta vaikeasti vammaisena. Pelkäisin, kuinka varjoon kolme isompaa jäisivät. Toisaalta pelottaa se, että jos joutuisi tällaisen valinnan eteen, että lapsi olisikin terve. Sellaisia tarinoita olen kuullut paljon, että on sanottu olevan kehitysvammainen, mutta ei sitten olekaan. Se olisi aivan järkyttävää, että olisi tehnyt abortin eikä olisikaan ollut mitään syytä.
 
Mullakin on kokemusta kehitysvammaisista koulutuksenkin puolesta ja olenkin menossa kesätöihin erityislasten ja -nuorten pariin. Vammoja on tosiaan monenlaatuisia, mutta sehän on jokaisen itsen arvioitavissa, miten isojen ongelmien kanssa jaksaa elää. Kyllä siinä pitää arvioida ne omat ja perheen voimavarat ja läheskään kaikki eivät koe sellaiseen elämään pystyvänsä. Silloin keskeytys on kaikkien kannalta paras päätös! Ennakkoluuloihin sen sijaan ei kannata takertua, monet vammaiset pystyvät elämään aivan täyttä elämää! :) Löytyypä heiltä usein erityislahjakkuuttakin esim. luovuuden saralta.

Minäkin kuulin taas ihan vasta tapauksen, jossa kahden äidin labratulokset oli jotenkin kämmätty. Toinen sai kuulla odottavansa tervettä ja toinen kehitysvammaista lasta, vaikka asia oli juuri päinvastoin, ja vasta synnytyksessä tämä kämmi siis selvisi. Nämä ovat kuitenkin aika harvinaisia tapauksia, joten tuollaisen pelon varaan ei kannata päätöstä laskea! :) Kyllä ne seulat nykyään melko luotettavia ovat ja itse kyllä luottaisin niihin.

Minulla tämä suhtautuminen juontaa kai siitä, että omakaan tausta ei sieltä helpoimmasta päästä ole, mutta aina niistä ongelmista on selvitty. Jotenkin luotan elämään, että se tuo minulle eteensä vain niin isoja taakkoja, kuin jaksan kantaa. Koska tämä on ensimmäisemme ja koska minulla on kokemusta kehitysvammaisista, uskon, että selviäisin kyllä. Paitsi siis silloin, jos vammat olisivat fataaleja ja aiheuttaisivat lapselle kohtuutonta kärsimystä. Toivottavasti tämä ei kuulosta siltä, että yrittäisin ylipuhua ketään toisenlaiseen päätökseen: Minusta nämä ovat jokaisen omia asioita ja päätöksiä! Halusin vain tuoda vähän toisenlaistakin näkökulmaa keskusteluun :)
 
Äyriäinen jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja toi sun asenne ja kirjoitus on hatun nostoinen! Ja musta on mahtavaa että täällä saa näitä mielipiteitään tuoda julki, ilman että kukaan hyökkää kimppuun ja sanoo sun olevan väärässä :)
 
Ketään muuta, jolta oireet loppunu rv 10-11 tienoilla? Pahoinvointi on loppunut jo jokunen viikko sitten, mutta sen jälkeenkin on sydän vielä lyönyt. Tähän asti ainoana oireena on ollut suun kuivuminen yöllä ja vettä onkin mennyt jopa litra yön aikana. Nyt sekin on poissa :eek: Mulla on vasta kahden viikon päästä nt-ultra ja vaivaa kovasti, onko masussa mitään eloa enää. Neuvolantäti kyllä käski soittamaan, jos tulee jotain niin voidaan ultrata, mutta en mä nyt näin pienen ja mun oman päänsisäisen ajatuksen takia voi niitä häiritä. :/

Vilijonkk4 10+5
 
Soitat vaa vilijonkk4 maanantaina jos kerta nlassa on ultra. Ne on siellä sua varten, ei sun tarvi kahta viikkoo elää pelossa jos kerta neuvolassa on ultralaitteet..
 
Meillä ku on kokemusta 5kk verran erityislapsesta, ni on selvää, että tämä keskeytetään, jos hänellä on sama sairaus. Muistuttaisin kuitenkin kaikkia, että seulonnalla ei pystytä lapsen terveydentilaa varmaksi sanomaan. Meidän tila ilmeni vasta rv 21, kukaan ei tiennyt mistä kyse, mutta tuskin mistään vakavasta -kaikki sano. Ei ois ehkä ees saatu enää tossa vaiheessa keskeytystä. Myös tiedossa niitä tapauksia, joissa annettu sikiölle huono ennuste ja lapsessa ei ole lopulta ollut mitään vikaa.

Toivottavasti meidän ei kenenkään tarvitse näiden päätösten kanssa kamppailla.

7+5
 
Rahi, kävittekö 4D ultrassa vai pelkästään siinä kunnan tarjoamassa rakenne ultrassa? En osaa edes kuvitella kuinka kauheelta teistä on tuntunut :sad001
 
Viljonkk4, tiedän monia, monia, joilla oireet näillä viikoilla hävinneet ja kaikki ollut erittäin hyvin.

10+0
 
Me täällä pohditaan, että otetaanko nt-ultraa ollenkaan(asutaan ulkomailla). Rahasta ei ole kyse lainkaan, vaan siitä että tuoko se tutkimus meille mitään lisätietoa ja varmuutta. Rakenneultrassa kuitenkin vasta nähdään ne mahdolliset vakavat poikkeamat.

Kyseessä ensimmäinen hyvin odotettu lapsi ja koska ymmärtääkseni nt-ultran tulos ei ole satavarma, niin en antaisi itselleni ikinä anteeksi jos abortoisin terveen lapsen. Siksi olen vahvasti kallistumassa tietämätön on stressittömämpi-linjalle eli en mene nt-tutkimukseen vaan otetaan ihan tavan ultra(joka on sitten jo kolmas). Hyvin vakavissa kehityshäiriöissä saa aborttiin erikoisluvan rv20-22 tienoillakin. Uskon itse vahvasti, että mahatyyppi on terve, mutta se ei kaada meidän elämää(ehkä vain hieman muuttaa)vaikka saataisiin downlapsi ja tämä tieto tulisi synnärillä. Yhtä odotettu ja rakastettu se olisi silti.
 
En toki tiedä, millaista arki down-lapsen kanssa on, mutta minustakin tuntuisi kamalalta sellainen ihmisenalku abortoida. Ne, joita olen tavannut ja nähnyt, ovat tosi sympaattisia.
 
Muokattu viimeksi:
CiCaDo käytiin ihan tyksin ultrissa. Siellä myös 4d. Ultrattiin niin monesti, että maku meni :/ Mutta kun neidillä ei ollut rakenteellisia poikkeamia ja kaikki seulat (kromosomi ja virus) puhtaita. Diagnoosi saatiin 2kk syntymästä. Sen jälkeen nti eli enää 3 kk. Meidän enkelityttö :Heartred Ikuisesti niin rakas. Toivon ettei kukaan koskaan joutuisi tätä kokemaan, mutta valitettavasti kukaan ei maailman suurimpia vääryyksiä pysty poistamaan.
 
Pahinta mitä äidille voi käydä on oman lapsen hautaaminen :'( toivottavasti saatte tämän pienen terveenä syliin :Heartred
 
Ihan kauheeta katsoa vierestä kun pieni menehtyy ja ei voi tehdä mitään :'( jospa nyt saisitte tämän pienen syliin asti pysyvästi :Heartred ei ole sanoja :sad001(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top