Raskausoireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Esma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huhhu tätä aamuturvotusta! Maha on pinkeee pallo ja tuntuu et ku sais kunnolla päästettyä ilmoja ulos niin helpottais, mutta kun ei saa! Niin tukala olo!
 
Mulla on nyt pari päivää tuntunut enemmän painetta alavatsalla. Kohtu selvästi kasvaa, kun kokoajan tuntuu kasvukipuja ja repäisykipuja tulee nyt vähän väliä. Alavatsa muutenkin sellainen raskaamman tuntuinen.
Yhden takin kanssa on alkanut olla jo hankaluuksia saada kiinni. En tiedä johtuuko turvotuksesta vai painon noususta, mutta ei se vauvamasu ainakaan vielä näy.
Lisäksi pientä aristelua rinnoissa, palelua ja väsymystä. Yökötystä enää harvemmin.
Nt-ultraan nyt tasan kaksi viikkoa.
Tänään rv 10+0. :)
 
Cuplaton pelastaa. Mulla oli viimeraskaudessaki maha ihan kipee ku ilmaa oli eikä saanu pois mut yks cuplaton päivässä autto. Ostin nytki sit jo valmiiks.
Aamulla kerhossa ihmettelin ku ihanniinku ois supistellu, ilmeisesti farkut paino nii pahasti mahaa.. Vähän lieventy ku sai vaihettuu kollarit mut vieläki juilii.. Ja levosta on turha puhua kun pienempi heräs jo päikyiltä ja isompi menee kohta.. Eka aattelin et kyllä tuol joku kasvaa ku ei la painanu farkut viel yhtään mut ku vieläki juilii välillä nii vähä huolettaa..
Maanataihin on pitkä aika.....
 
Mulla loppu myös metsäläinen noihin aikoihin ja rv 8+1 ultrassa voitiin hyvin. Sydän pompotti ja kuulostiki ihanalle. Nyt rv 8+3 ja olot vain parantuneet :) elä huoli, eiköhän siellä kaikki oo hyvin.
 
Onko teillä muilla ollu ns. repäisykipuja? Itse tänään säikähdin, kun siivotessa käännyin äkisti ja samalla vihlaisi oikein kunnolla tuolta vasemmalta puolelta alavatsasta. Samalla lurahti sitten kunnolla valkovuotoa. Tuon jälkeen tovin vielä jomotteli tuota kohtaa esim.kyykistyessä. Ilmeisesti kuitenkin ihan normaalia ja hyvän ystäväni googlen avulla diagnosoin tuollaiseksi repäisykivuksi :D
Niin ja rv 7+2
 
Muokattu viimeksi:
Joo nuo on juurikin niitä repäsykipuja. Ne osaa olla välillä todella kipeitä ja ilkeen tuntusia, mut pikkunen siellä vaan raivaa itselleen tilaa :) mullakin on noita melkein päivittäin. Erityisesti just jos venyttelee, aivastaa, yskii, niistää tai nousee nopeesti jostain.
 
Puutuuko kenelläkään paikat? Mä herään usein öisin siihen että toinen käsi ihan puuduksissa, enkä välttämättä ole edes nukkunut sen päällä.
 
Heikun mulla puutuu jalka vaikka en istuisikaan sen päällä! Jos jalka on yhtään koukussa vaikka leffan ajan niin puutuu totaalisesti :O
Toinen oireeton aamu :O
7+5
 
Tajusin just että nännitkään ei enää nöpötä! Ja rintojen turvotuskin on hävinnyt! Ja olo on ihan normaali niinku oli eilenkin! Eilen alamahassa oli vaan jomotusta! Nyt alkaa hiipiä pelko perseeseen :/
 
Täällä tasaisten alkuraskauden oireiden jälkeen on alkanut melkoinen vuoristorata niiden suhteen. Pahoinvointi on kasvanut todella kovaksi, koko ajan joutuu olemaan "oksu kurkussa" ja se on alkanut jopa häiritsemään unta. Rinnat sen sijaan elävät ihan omaa elämäänsä!:D Yhtenä aamuna ne olivat palanneet melkein normaaleiksi, mutta sitten taas eilen illalla turposivat pinkeiksi palloiksi. Tänään ovat taas ihan ok, vain aavistuksen arat. Taitavat hormonit heitellä melko kovastikin, kun tällaista vaihtelua esiintyy?
 
MindiS, älä hätäile, tuo oireiden vaihtelu on kuuleman mukaan ihan normaalia! Itselläkin on ollut oireettomampia kausia, mutta aina ne oireet ovat sieltä palanneet.

Ai niin, ja mulla rv 9+5
 
Äyriäinen ihana helpottava kuulla <3 jotenkin itte heti säikähtää kun takana yksi lääkärissä todettu tuulimuna raskaus ja sitten yksi jonka itse epäilen olleen tuulimuna. Jotenkin sitä vaan jännittää ja panikoi.
Ihana kun jaksoit kommentoida :) rauhoitti edes vähän mieltä kun oot noin pitkällä ja sulle tämä oireiden vaihtelu on ollut ihan normaalia :)
Iso kiitos <3
 
Mindis, mulla kans heittelee oireet jonkun verran. Tissit on kipeät vain aamuisin yön jälkeen, nyt on pari päivää alavatsa ollut aaltoilevasti kipeä, olen sen meiltänyt kasvukivuiksi, ja neuvolatäti keskiviikkona sanoi samaa että kuului asiaan. Toki minä nyt sitten tuon johdosta joka vessakäynnilla analysoin vessapaperin tarkkaan että näkyykö mitään poikeavaa väriä edes vähän ja välillä pitää peilailla että onko paikat ulkoisesti kunnossa. Hulluksi tässä ehtii tulla ennen joulua!

Onneks tiistaina ultra neuvolalääkärillä ja siellä nähdään onko asukasta vai ei, siihen asti olen raskaana vaikka mieli yrittää kiusata kokoajan. Sitten sen jälkeen jännitetän sitä niskapoimu ultraa ja verikokeita, olemme mieheni kanssa päättäneet että mikäli vauva olisi sairas niin emme jatkaisi raskautta. Toki ensin pitäisi saada täysi varmuus tuloksista että miten vakava asia olisi kyseessä, mutta uskoisin että jo down lapsi saisi lähteä isäni vierelle meitä suojelemaan.

Maailma on julma paikka, enkä halua vaikuttaa nyt kylmältä ihmiseltä, mutta perhepiirissä on pari kehityshäiriöistä aikuista, ja ei heidän vanhempien ja sisarusten elämä ole kyllä nautinnollista ollut. Ei ole halutti ulkopuoliseen hoitolaitokseen laittaa ja sitten kun vaaditaan 24/7 hoitoa niin se on rankkaa elämää..
 
Eikiko ihana kun oot päässy jo neuvolassa käymään ja jo ens viikolla pääset ultraan! :)
Ittellä eka neuvola vasta ens viikon perjantaina ja sitten varmaan ultra vasta sillon niskapoimu tutkimuksissa eli sinne vielä ikuisuus! :/
Tuo on niin tuttu tunne että tarkkailee jokaisella pissireissulla paperia että eihän siellä vain näy mitään värimuutoksia!
Ittekki varmaan sekoon ennen joulua :'D
Mekin halutaan niihin tutkimuksiin koska miehen tädin puolison suvussa on down lapsia ja mies on läheltä seurannut pienestä asti kuinka rankkaa erityis lapsen kanssa eläminen on kaikille läheisille ja lapselle itselleenkin. Meillekkin selvää ettei raskautta jatketa jos vauva on sairas. En usko että siltikään tulee olemaan helppo päätös keskeyttää raskaus.
 
Mullakin ollut oireettomia päiviä aina välillä, tai useampi päivä putkeenkin. Aina siitä lähtien, kun oireet alkoivat.

11+0
 
Piiemm ihana kuulla että se onkin aika yleistä :) täällä oon ihan paniikissa jo ollut ja meinannut heittää kirveen kaivoon tänään.. ihania ootte kun jaksatte tukea tätä panikointia :)
 
Mulla on vähän toisenlaisia kokemuksia kehitysvammaisista: Oma serkkuni on down-tyttö, enkä kyllä voisi kuvitellakaan elämää ilman häntä. Ainoa suurempi "hankaluus" hänen kanssaan on ollut sydänvika, joka pitää huomioida melkein kaikessa. Tosin downin syndroomassakin on monenasteista vammaisuutta ja etukäteen ei voi tietää, mitä on tulossa. Ymmärrän kuitenkin täysin, jos kokee keskeytyksen paremmaksi vaihtoehdoksi! Nämä ovat jokaisen omia päätöksiä.

Itsekin ajattelin osallistua seulontaan, mutta omalla kohdallani keskeytys tulee kyseeseen vain silloin, jos minulla tai sikiöllä olisi muutenkin hengenvaaraa. Toivottavasti sitä päätöstä ei tarvitse kenenkään meistä tehdä! :)
 
Meillä myös päätetty keskeyttää jos kromosomipoikkeavuutta löytyy. En voisi ottaa niin suurta vastuuta, haluan kuitenkin säilyttää myös oman elämäni.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top