En edes enää muista koska oon nukkunu kunnon yöunet. Kiitos koko ajan pahenevan närästyksen, pari viime viikkoo oon pärjäillyt jopa 3-4 tunnin unilla, jotka nekin on katkonaiset. Eikä katkot oo mitään nopeita vessakeikkoja, vaan 1-4 tunnin mittaisia ja täyttä kärsimystä.
Sängynlaidalla istuen vietän yöt, välillä kokeilen yhtä, kahta, kolmea, neljää tyynyä, välillä kokeilen tuleeko oksennus, ei tule. Välillä juon vettä, välillä maitoa, joskus imeskelen rennien. Surffailen netissä pilkkien mutta nukkumaan en pysty. Vasemmalla kyljellä ruokatorvi kurnuttaa 5 sekunnin välein kipeesti, oikeella kyljellä ruokatorvea polttaa ja ahdistaa. En ymmärrä miks näin mutta näin se vaan menee, takuuvarmasti. Päivät pilkin ja laahustan ympäriinsä, 90 astetta suurempaan kulmaan en voi mennä päivisinkään joten päikkärit on historiaa. Ruokavaliolla ei oo merkitystä, kaikki närästää. Silti yritän välttää kaikkea mitä neuvotaan välttää.
Lääkereseptin oon saanut mut nielemisongelmien takia jättimäiset kapselit ei oo edes vaihtoehto. Kuulemma sais liottaa kapselien sisällön veteen ja juoda, mutta kun panadol pore on ainoo särkylääke mitä voin käyttää niin tiedän liiankin hyvin että menis närästyslääkkeet ja muutakin hukkaan kun pahanmakuinen lasillinen pistää välittömästi oksentamaan. Tänä yönä oon nukkunut alkuun 2 tuntia ja sen jälkeen valvonut 5 tuntia tähän mennessä. Oli tarkotus käydä labrassa testauttamassa kilpparit tunnin päästä mut jätän väliin. Jos vaikka vielä nukahtaisin niin ei tulis ihan zombipäivää...
Ainiin ja aina, joka kerta kun lopulta närästys aamuyöstä/aamusta alkaa helpottaa, alkaa pohkeiden järjetön kramppailu. Eli alkuyö pää korotettuna, loppuyö jalat. Tarvis olla sähkösäätöinen sänky niin ei tyynyt lentelis ilmassa pitkin yötä. Magnesiumia ja vaikka mitä pitäis hakea apteekista, mut alkaa jotenkin kismittää kaiken maailman ravintolisät ja lääkkeet... oman olon puolesta voisin vaikka pikkuhiljaa synnyttääkin, mut vajaa neljä viikkoo vielä täysisikaisuuteen, joten en uskalla sitäkään vielä toivoo. Kaiken valituksen keskellä oon kyllä hurjan onnellinen et kaikki on oikeesti hyvin, niin vauvalla kun mullakin. Tää nyt vaan sattuu olemaan niiiin tätä.