Raskausoireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja M&S
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla loppui menkkapoltot illalla seitsemän aikaan pitkän levon jälkeen ja supistelukin sitten nukkumaan mennessä rauhottui normiksi.Soittelin aamulla neuvolaan. Epäili terkka, niin kuin itsekin, että tiistain lääkärin tekemä sisä- ja ulkotutkimus prvosoi oireet esiin. Nuori lääkäri tosiaan ronskeilla otteilla tunnusteli tiistaina mahaa, ja aika kauan yritti työntää sormia häpyluun ja vauvan pään väliin siinä onnistumatta. Sattui kyllä tosissaan, mutta jotenkin olin liika nynny ja purin vaan hammasta. Vatsalihakset vetivåt sitten pitkään kramppiin ja lopulta terkan piti nostaa mut hoitopöydältä kun sätkin siinä avuttomana kuin koppakuoriainen selällään. Sitten tuli niin rajut supparit että hädin tuskin pääsin ulos huoneesta.Jotenkin siinä tilanteessa ja jälkeenpäinkin vaan häpesin raihnaista oloani, mietin että oon kuin mummo. Menkkajomot tuli sitten aamulla. Vauva on nyt tosi alhaalla. Pissarakkoa painaa ja häpyluu on arka. Semmonen kuin raskas kivenjärkäle on koko maha heti kun jotain pientäkään touhuan.

Sain ohjeeksi juoda paljon ja levätä jalat ylhäällä. Sisätutkimusta ei nyt tehdä koska ei vuotoa ja tilanne rauhoittunut, ettei provosoidu lisää. Jos menkkapoltot uusivat, pitää mennä synnärille. Se oli hurjaa, kun sanottiin, että jos levosta huolimatta synnytys käynnistyy nyt, ei sitä enää lääkkeillä yritetä estää. Miksihän?? Vielä on sentään kuusi vk laskettuun.

Maha meni eilen ihan löysälle ja koko yön moikasi hassusti ilmavaivoissa. On samanlainen olo kuin nuorena kunnon PMS -oireilun aikaan.
 
Juu tiistaina vanhempainvalmennuksessa kerrottiin että ne äidit jotka on sairaalassa voimakkaiden supistusten takia olleet esim. viikolta 28, niin kaikki estolääkitykset otetaan pois kun viikot 34 pyörähtää päälle eli silloin vauva saa jo syntyä. :)
 
Hyvä Kia, jos tilanne rauhoittui. Joo, ei ne estele vauvan syntymää enää rv 34 tultua täyteen. Ehkä siksi, että vauvalla on jo tarvittavat valmiudet (hengitys, imeminen) kohdunulkopuoliseen elämään ja lääkkeellisten keinojen hyöty on mahdollisesti riskejä pienempi. Ja ehkei ne estelyt loppujen lopuksi useinmiten enää sillon tuo lisähyötyä vauvan kehitykseen kun saattaa avittaa vain muutaman päivän. Ja viikon 37 tultua täyteen vauvahan katsotaan jo täysaikaiseksi.
 
Itse yllätyin eilen äitiyspoliklinikalla, kun huokasivat yhteen ääneen helpotuksesta, kun ilmeni ettei synnytys ollutkaan vielä käynnistynyt. Olin jotenkin henkisesti aatellut, että ei tässä enää mitään hätää kun viikkoja on 34. Mutta kait se ulkomaailma on helpompi kestää vähän vanhempana.
 
Niin, kyllähän viikolla 34 syntyneet vauvat silti tarvitsevat pidemmän sairaalahoidon. Taitaa olla yleissääntönä, että ns puuttuvat viikot silti kasvetaan sitten sairaalan suojissa. Toki siihen vaikuttaa vauvan ruokailun sujuminen ja painon kehitys jne. Mutta suurimmat keskosuuden haasteet on jo ohitettu tuolla viikolla.
 
Samantien kun lomalle jäin tuntui kaikki oireet iskevän päälle ja varsinkin tänään on ollut tän raskauden kanssa niin karmee päivä etten tiiä miten päin olisi vielä seitsemän viikkoa..
-närästys nukkumaan mennessä
-levotonta unta: sama uni jatkuu läpi yön eikämene pois, mahan kanssa ei löydy hyvää asentoa, ravaan vessassa koko ajan (myös päivällä),..
-väsyttää ihan koko ajan
-totaalinen voimattomuus
-happi loppuu/ tuntuu etten saa henkeä
-pierettää Koko Ajan
-syönnin jälkeen turvottaa/ ahdistaa vatsaa tuntikausia
-en jaksa kävellä kun keilapallo painaa jalkojen väliin ja tulee suppareita ja vauva alkaa pullistella ja painaa rakkoa
-mieliala ei kohoa vaikka mitä tekis
-vaikkakin miten ihana asia onkin niin välillä jatkuva potkiminen ja myllääminen ottaa pannuun.
-energiat ei yksinkertaisesti riitä huomioida esikoista riittävästi/leikkiä/hyysätä ja siitäkös on huono omatunto sit koko ajan..

Voisko pian olla lokakuu?
 
Muokattu viimeksi:
Minkki, se lokakuu tulee nopeemmin ku osaa odottaakaan!:) Tai ainakin musta tuntuu sille.:happy090

Täällä eteenpäin kumartuminen ja kyykkiminen on alkanut käydä hankalaksi kun maha kinnaa vastaan esim. Kenkiä laittaessa.
 
Juu, kyllä mullakin huono omatunto on, kun en esikoista jaksa samalla tavalla huomioida. Zombina yritän pitää kodin ja perusasiat kunnossa. Tuntuu kuin aika matelisi, vaikka tietäähän sen, että lokakuussa on sitten ihan uudet haasteet edessä. Olo on voimaton, väsynyt, ajoittain myös alakuloinen kun rähjään esikoiselle, vaikka hän ei pahaa tarkoittaisikaan. Testailee tosissaan äidin hermoja. Mieskin voisi vähän enemmän osallistua esikoisen hoitoon :/
 
Muokattu viimeksi:
Täällä sama esikoisen kanssa... Toisaalta pitäis hyödyntää nämä viimeiset hetket, kun voi antaa aikaa esikoiselle. Vaikka onpahan vähän esimakua tulevasta esikoiselle, kun äiti ei ole ihan niin käytettävissä kuin tähän mennessä.
 
Mä oon kans samaa miettinyt esikoisen kanssa, että alkaapa tää ankeus jo ennen vauvan tuloa niin ei tarvii sit niin järkyttyä vauvan tullessa. Kun ei nytkään pysty mihinkään fyysiseen ja kaiken ajan vaan lepää, minkä voi.
 
Maha ottaa kyllä pirusti vastaan kun kyykkii tai kumartelee, tuntuu kuin ois semmoinen kilpparin rintapanssari tossa edessä. Ei taivu ei. Makaan tänään kuin koppis selällään varmaankin neuvolassa, niinku joku joskus aiemmin kuvaili.
 
Mulla kans hengenahdistus pahentunut. Tuntuu ettei kotiportaita voi huohottamatta kävellä :( huomenna neuvola. Pitää kysellä oisko tarpeen käydä lääkärillä, kun astmadiagnoosi kuitenkin on.
 
Kyllä on vatsa kovilla, kun lähes koko päivän supistellut enemmän tai vähemmän. Vatsa sekaisin eikä oikein ruoka maistukaan. Rv 36+. En laittais pahakseni vaikka alkais paikat valmistautua synnytykseen. Tai jos ei nämä ole niitä kipeitä, valmistavia supistuksia, niin mitkä sitten...?! [emoji27]
 
Mulla on ruvennut oleen tosi vaikeaa liikkuminen, varsinkin jos on hetkenkään ruokapöydän ääressä ym. Istunut ja kun nousee ylös, nivuset lyö ihan juntturaan. Jalkojen liikuttaminen vaan yksinkertaisesti sattuu... Ja kävellessä rupee kiristään hirveästi vatsan oikeaa puolta, sellainen lihasjunttura joka sit hetken lepuutuksella häviää....
 
Joo, kuulosti heti tutulta kun oltiin tänään siellä synnytysvalmennuksessa. Kätilö nimenomaan mainitsi kuralle menevän vatsan ja ruokahaluttomuuden merkiksi (osalle) et h-hetki lähestyy
 
Mulla oli kipeitä supistuksia viikonloppuna levossa ja sit meni mahakin löysälle..eikä täs mitään olla synnyttämässä vieläkään. :D
 
Muokattu viimeksi:
Oivoi kun olisikin. Niin mieluusti toivoisin synnytyksen käynnistyvän itsellään ja piakkoin.. Erinäisistä syistä johtuen käynnistellään viim. muutaman viikon sisään. Ja onhan noita supisteluja ollut, jotka ei ole vielä paikkoja avanneet. Ei ihan näin kipeitä ja pitkäkestoisia kylläkään. Mistähän sen synnytyksen oikeesti tietää käynnistyneen? Itse vaan ajattelen sitä ohjenuoraa, että panadolin avulla kotona mahd. pitkään. Ja voin kuvitella, että omalla kohdalla se tarkoittaa todella aika pitkään..
 
Sehän voi tosiaan viedä oman aikansa, että kohdunsuulla näkyy synnytyksen käynnistymiseksi laskettavia muutoksia. Kaveri viikon ajan sai epäsäännöllisten supistusten kanssa odotella ennenku otettiin sairaalaan (ei saanut nukukuttua supistusten kanssa) kivunhoitoon, ja siitä sitten pian synnytys virallisesti käynnistyikin. Ilmeisesti siinä tapauksessa hyvä kivunlievitys ja lepo auttoi synnytystä edistymään. Kivun lisäksi yksi ohjehan on säännölliset supistukset eli alle 10min välein tulevat. Jonkun lähteen mukaan, kun säännöllisiä supistuksia ollut 2h:n ajan olis hyvä lähteä synnärille (meidän sairaalan ohjeessa lukee vain säännölliset supistukset).
 
Mulla oli vähän just niin et kipeet supistukset alkoivat epäsäännöllisinä torstaina aamulla heti kun limatulppa irtosi. Tiesin kyllä välittömästi, että nyt on tosi kyseessä, mutta tosiaan, ne supparit tulivat 10-45 min välein. Käytiin välillä sairaalassa hakemassa kipulääkettä, jotta pystyin edes välillä nukkumaan. Sitten viimein lauantaina iltapäivällä lapsivedet menivät kun olimme sairaalassa käymässä. Ja sitten olo olikin yhtä supistusta. Tiesin kyllä, että synnytys on käynnissä. Avautuminen kesti siitä vielä 13h, mutta ei mun tarvinnut arpoa mistä on kyse. Sunnuntaina aamulla lapsukainen viimein syntyi!

Mutta olin itsekin miettinyt kovasti, että mistä sen tietää. Mutta kyllä sen vain tiesi. Tällä kertaa toivon, että homma hoituisi hieman nopeammin. Olin ponnistusvaiheessa valvonut jo niin kauan, ettei meinannut olla millään voimia. Mutta onneksi ponnistus sentään oli ohi 20 minuutissa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top