Raskausoireet..

Minäkin oon suunnitellut, että pissivaippoja en yöllä ala vaihtamaan. Ja syötän lapsentahtisesti ellei sitten esim. paino ongelmien takia muuta määrätä.

Tarkoitus olisi myös opettaa lapsonen nukahtamaan jollain muulla konstilla, kun tissillä. Niistä tissillä nukutetuista kun on saanut kuulla niin paljon, etteivät sitten isompanakaan osaa nukahtaa muuten. Tämä voi kyllä olla helpommin sanottu, kun tehty.

Korvatulpat vois olla kova sana... vielä en vaan oo löytänyt semmoisia, joista ei tulis korvat/pää kipeäksi.
 
Täälä myös vatsa ja rinnat kutisee, jonkun verran tohon kutinaan olen saanut apua BodyShopista ostetusta kaakaovoi puikosta. Todella rasvainen voide ja kuulemma oikein suosittu raskaana olevien keskuudessa.

Liitoskivut ovat taas tulleet tutuiksi... viikon verran olen jo kävellyt kun ankka. Nivusiin ja häpyluuhun vihloo ja jomottaa ja varsinkin iltaisin olo on todella "tönkkö". Kauheaa ajatella että jo nyt on liikkumisen kanssa hiukan hankalaa... Tosi esikoisen kanssa kärsin myös kovista liitoskivuista..

Mulla on kanssa olut tuon nukkumisen kanssa yö aikaan, tai oikeastaan juuri tuolloin aamuöisin hankalaa. Pissalla ei enään tartte joka yö käydä, vauva noussut jo sen verran tuolta rakon päältä, mutta heräilen sitten ihan muuten vaan. Sitten kun miehen kello soi puoli viiden kieppeillä, niin sen jälkeen onkin pyörimistä ja koiranunta aamuun saakka. Sitten kun täytyisi nousta ylös, niin kyllä silloin uni maistuisi ja päivälläkin täytyy päikkärit ottaa mikäli vaan sopiva rako löytyy. Mieluusti kyllä nuo yöt nukkuisin hyvin...

Ihanaa ja jännittävää ja jollaintapaa ihan uuden tuntuista taas tämä odotusaika, vaikken ensisynnyttäjä olekkaan :)
 
Täälläkin on ollut yövalvomista, eli mulle on käynyt samoin kuin teille muillekin yökukkujille. Herään yleensä n. kolmen aikaan enkä saa enää unta vaikka kuinka yrittäisin. Kouluviikolla joudun heräämään jo neljältä, joten olen pari kertaa noussut ylös jo silloin kolmelta ja aloitellut aamupuuhia. Luoja, että olin sellaisina päivinä väsynyt... Mutta siis nyt muutamana yönä olen saanut nukuttua koko yön, paitsi että vessaan joudun edelleen heräämään n.1-2 kertaa yössä.

Mulla tuo selkä kipuilee edelleen, mutta on se ehkä hieman nyt lieventynyt. Terkkarin antaman artikkelin perusteella olen tehnyt diagnoosin itselleni :) eli mulla on selvästi tuollainen takalantion kipu, joka johtuu lantiorenkaan liitosten - erityisesti risti-suoliluunivelien- muutoksista. Kipu tuntuu hyvin alhaalla ja sitä pidetään edelleen usein iskiaskipuna. Tuntuu myös, että ryhti on jotenkin ihan vinksallaan tällä hetkellä, joka aiheuttaa hiukan kipua myös yläselän lihaksissa.
Masun oikealla reunalla taitaa nuo kiinnikkeet/ nivelsiteet olla kovilla, sillä reipas kävely aiheuttaa ikävää repivää kipua. Ehkä olisi aika mennä ostamaan se tukivyö..

Niin ja se pirun ummetus. Pitää käydä ostamassa niitä aprikooseja, kun täällä taisi jopa pari kirjoittaa siitä, että ne auttoivat. Toivottavasti ne auttaisi muakin!

Oma sydänkin pamppailee tällä hetkellä aikamoista kyytiä ja verenpaine on hieman noususuunnassa. Mitäs vielä :) Niin, kasvojen iho on jostain syystä tooosi kuiva, mutta masun ja rintojen iho on vielä ollut ok.

Mutta siis vaikka oireita ja vaivoja löytyy on olo kuitenkin mitä mainioin :D
 
En nyt oikein tiedä onko tämä varsinaisesti oire, mutta joku semmoinen yleinen ketutus on vallannut mielen. Ei pitäisi valittaa, kun loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin hyvin, mutta alkaa nyppiä tämä ainainen "puoli huono-olo" jos nyt niin voi sanoa.

Osaksi ketutus varmaan johtuu huonoista yöunista, vaikka päiväsaikaan olenkin suhteellisen pirteä enkä tarvitse päiväunia. Illalla alkaa *...tuttaa jo sänkyyn mennessä, kun tietää, ettei taaskaan osaa kunnolla nukkua. Huoh... ei pitäisi ajatella asiaa noin, koska luultavasti se vaan pahentaa tilannetta. Mun pitäis varmaan muuttaa vierashuoneeseen nukkumaan, mutta kun ei sitä vaan haluais omasta sängystään ja sieltä ukko-kullan viekusta mihinkään lähteä, vaikka se ukko-kulta onkin osa syyllinen siihen, että nukun huonosti. Toisaalta taas, kun heräilee pitkin yötä milloin minkäkin syyn vuoksi, on aika ihanaa, että ei tarvitse olla yksin pimeässä. Aina on olemassa mahdollisuus hiissautua toisen kylkeen kiinni ja tiukan paikan tullen, vaikka herättää. emoticon

Olo mulla on suhteellisen hyvä. Mitä nyt maha painaa ja kiristää, varsinkin seisoessa tai kävellessä. Ja sekös tympii myös... en kait mä koko päivää jaksa vaan istua sohvalla katselemassa telkkarista -ei mitään tai surffailemalla täällä netissä. Mutta, kun touhutakaan ei kovin kauaa jaksa/pysty, kun maha asettaa omia rajoituksiaan. Tänään olen leivoskellut kaikenlaista ja sen vuoksi seisoskellut aika paljon keittiössä. Maha on kiristänyt oikein urakalla ja nyt loppu ajasta oikealla puolella, melkein kyljessä, on tuntunut juurikin tuommoista beijaflorin kuvailemaa repivää kipua. Eli ei ole hyvä seisoskella liikaa.

Liika istuminenkin on sitten pahasta. Selkä ei oikein tykkää ja mulla tuppaa vasen puoli jumittamaan oikein kunnolla. Jumi iskee jonnekin tuonne lapaluun alle ja siitä aiheutuva lihassärky on jotain ihan uskomatonta. Ei varsinaisesti ehkä kovin kipeä, mutta äärimmäisen epämukava. Kunnon jumi, kun iskee niin missään asennossa ei ole hyvä olla, paitsi seisoen tai kävellen. Tuon jumin takia nukahtaminenkin on joskus ihan mahdotonta, kun kummallakaan kyljellä ei pysty olemaan. Ja mahan takia ei pysty selälläänkään olemaan. Pitää varmaan pystyttää makkariin joku tukikehikko ja alkaa nukkuamaan seisaltaan emoticon

Maha alkaa olemaan nukkuessakin tiellä. Nukun kyljellään, osittain mahallaan, koska se on aina ollut mulle paras asento. En osaa nukkua selällään ja nythän se ei muutenkaan onnistuisi, kun maha painaa jo sen verran, että tulee huono-olo selällään. Kyljellään nukkuessa on nyt viikon ajan alkanut vaivaamaan olkapäät. Ne vaan jumittaa jo parissa tunnissa ja sitten on koko ajan vaihdettava asentoa ja siihen väliin ravattava vessassa. Jos taas nukun enemmän kylkiasennossa, alkaa maha taas painaa ja ylämahaan ilmaantuu ikävän tuntuista kipua. Paras onkin siis hieman mahallaan olevassa asennossa, kunhan saa mahan aseteltua sopivasti sivuun, ettei vauva paina mihinkään. Olen ollut selkästi havaitsevinani vauvan mahassa, välillä jossain kohti tuntuu semmoinen kovempi möykky... ihan selvästi vauva emoticon  Ja se möykky pitää välillä öisin semmoista sambaa mahassa, että oksat pois. Toissa yönä kaveri yritti ihan selvästi tulla toisesta kyljestä läpi. Varmaan päätään puski kylkeen, kun toisella puolella vastaavasti tuntui potkuja ja tönimistä. Nuku siinä sitten...

Ketuttaa myös tämä ikuinen joutenolo kotona. Johan tässä ollaan oltu 6kk yksin kotona joka päivä. Ihmekös tuo, kun alkaa pikkuhiljaa seinät kaatumaan päälle. Koiran kanssa toki aina jotain pientä voi touhuta ja jutellakin, mutta ei se oo sama asia, kun aikuinen sosiaalinen seura. Ilman autoa vaan on hieman hankala täältä tuppukyliltä minnekään lähteä. Lähin bussi menee 2km päästä, enkä mä enään jaksa kävellen lähtee sinne pysäkille. Niinpä minä tyydyn lorvailemaan päivät kotosalla ja odottelen aina ihan intopiukeena ukkoa töistä kotiin.

Kyllä tämä elämä osaa välillä olla hankalaa! Mutta on se toisaalta aika ihanaakin

Tulipa valitusta kerrakseen. Vielä 3kk ja sitten alkaa se vauva arki...
 
Voi Maikkie!! Eipä auta kun sanoa et koita jaksaa ja kehittää jotain tekemistä. Ei oo ihme jos seinät kaatuu päälle ku vaan kotona köllöttät. viel aika pitkä aika köllöttelyyn. Ja sitten tosiaan loppuu köllöttely kun vauva on poissa masusta. Eikä tuo nukkuminen valitettavasti varmasti kovinkaan paljoa tästä helpotu. Mulla ihan samaa ongelmaa tuon nukkumisen kanssa. Enää alkaa olla vain ne kaksi kylkeä millä nukkua ja lonkka puutuu aina ennekö kylkeä kääntää. Ja sit se, että asentoa vaihtaakseen sitä jo aina herää et sen pystyy tekemään. Varsinkin kun olen jo alkanut käyttämään tyynyä jalkojen välissä niin ei silloin tule kellahdettua mihinkään suuntaan vahingossakaan. Ja sama juttu tuon kanssa et liika töiden tekeminenki on pahasta. Mulla alkaa aika nopsaan kantapäät väsymään. Siihen auttaa kylläkin paljon et laittaa kengät jalkaan. Siis esim silloin ku tekee ruokaa ym. niin sen jälkeen pitää huilata, koska kantapäät ei enää tykkää et niiden päällä ollaan. Sit jos tekee kotitöitä nii tulee selkä kipeeks ja alkaa suppaileen. Mut tällästä tää on. Sitä miettii et miten ihemeessä tästä selviää sinne helmikuuhun asti mut se on vaan selvittävä.

Pitäs perustaa kokonaan oma jurputusosio . Se on ollu ainakin tuolla elokuisissa 2010 yks suosituimmista aiheista.
 
juuh, tästähän tämä valitus alkaa. Viimeinen kolmannes lähestyy, ja joillakin on alkanut jo, ja ainakin meikällä sen huomaa mielialasta aina. Ei enää oikeen huvita mikään. Jotain kun yrittää tehdä, niin AINA on tuo kumpu tiellä. Toki onhan se ihanaa, että taas on yksi mukelo meidänkin perheeseen tulossa, MUTTA mä niin haluisin halata mun miestä ilman että meidän välissä on KOKO AJAN joku. Pihalla ei oikeen jaksa mitään ahertaa, ja kuitenkin olis pakko kun talvi kovaa vauhtia tulossa. Sisällä pitäis jaksaa siivota ja hoitaa pyykit, tiskit, elukat jne. Ja tuota hommaa on jonkin verran kun lapsia ennestään kolme. Blaah!!!
Ja mullakin tosiaan alko sitten pitkät saikut, joten koko loppuraskaus meneekin kotona ollessa. En tykkää! Tiedän että mulla alkaa seinät kaatumaan päälle.
Kahden ensimmäisen kohdalla kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, onneks vältin tämän kolmannen kohdalla tuon helvetin. Olen totakin asiaa mielessäni miettinyt että mistä tuokin voisi johtua, ja oon siihen tulokseen tullut, että joka paikassa annetaan ehkä vähän turhan ruususta kuvaa lapsen kanssa elämisestä. Melkonen muutos kuitenkin naisen elämässä tuo äidiksi tulo, muutenkin. 
 
Täältä kannatukset jurputusosiolle!

Ja tsemppiä kaikille jotka joutuu kotona olla loppuajan!

Nukkuessa kyllä ottaa päähän tuo maha että välillä tekis mieli nousta sängystä ja heitellä tavaroita seinään kun olo on niin turhautunut. Aina on joku paikka puutunut tai muuten vaan kivistää ja tosiaan joka kerta kun asentoa haluis vaihtaa niin pitää herätä kunnolla kun ei vaan pysty sutjakkaasti enää pyörähtelemään. Ja olo on muutenkin ku rantautuneella ryhävalaalla. Voi, mä muistelen sitä alkuraskautta kun en malttanu oottaa että masu kasvaa ja alkaa näyttää vauvamasulta Onhan se ihana ja söpö ja maailman arvokkain, mutta prkules ku on vaan niin hankalaa elää sen kanssa...
 
Onpa "mukavaa" että täällä on kohtalotovereita. Vaikka eihän se tietenkään mukavaa ole, ettei saada nukkua hyvin ja muitakin vaivoja kasvavan mahan kanssa on.

Kyllä viime yö oli taas ihan yhtä tuskaa, mutta kai sitä jonkun aikaa tuli kuitenkin nukuttuakin.

Lisäksi koiralle iski taas joku ihme ripuli ja piti sitten yöllä kuulostella sitäkin, että haluaakohan se mahdollisesti ulos tai, ettei se ainakaan matolle oksenna, jos oksentaa. Sitten kuuden aikaan en anään jaksanut kuunnella ja herätin miehen päästämään koiran ulos. Mies sitten nousikin samontein ylös kokonaan ja lähti pian töihin. Sen jälkeen sain ihan kivasti nukuttua ja koirakin oli rauhallinen.
 
Yleinen vetämättömyys vaivaa täälläkin ja ihan kamala väsy. Olo on kuin usvassa ja kaikki ylimääräinen hälinä ja sähläys aiheuttaa ahdistusta. Välillä tekisi mieli vaan nukkua pari päivää sohvan nurkassa ja kuullostella vauvan liikehdintää mahassa. Äitiyslomaa todellakin odottaessa!
 
Jotenkin ärsyttäny ihan suunnattomasti muutaman päivän taas kaikenlaisia vaivoja ja varsinkin liitoskipuja. Ihan siihen malliin ku viikkoja olis jo 10 enemmän. Ku ei näit vaivoja ole aiemmissa ollu näin paljon näin aikasessa. Ja muutenkin kohdut ja vauvat on vielä aika pieniä ja tais olla viikko 36 keskimäärin ku se vauveli ja kohdun pohja on korkeimmillaan. Ei pitäs siis valittaa ku pahenee vaan ja vielä monta viikkoa!!! No onneks totesin jo tänään et niinku aiemminkin nää mun vaivat kestää pari päivää sit tulee taas paree jakso. JESH!!! NYt on taas sit liitoskivut ohi. Ja olo paree huomattavasti. Pakko yrittää pitää lippu korkeella ku niin paljon vielä jäljellä.

Jaksamista kanssasisaret.
 
äääh täällä päänsärky on taas palannut... Tossa ennen puoltaväliä oli sellanen kolmen viikon päänsärky, mihin ei . Ei oikeestaan mikään auttanut. Panadol ehkä vähän lievitti särkyä mutta ei se sitä poistanut. Nyt on taas kolmatta päivää todella ärsyttävä päänsärky. Ei ole mikään todella kova särky, mutta sitäkin inhottavampi olo päässä. Ihankun puristaisi tohon otsan ja silmien alueelle. Toivottavasti ei tällä kertaa kestä montaa päivää!!! Voi kyllä olla että särkyä aiheuttaa myös hierojalla käynti, kävin meinaan maanantaina hierojalla ja paikat oli kyllä niin jumissa, että hierojakin sanoi ettei niitä kokonaan saa kerralla auki.
Minulla on siis rintaranka täysin oiennut, eli ei liiku/taivu mihinkään suuntaan ja se kuormittaa tosi pahoin yläselän, hartioiden ja niskan lihaksia.
Eikä kyllä varmaan nuo unettomat yöt yhtään helpota päänsärkyä...

Kovien liitoskipujen vuoksi lähdemme tänään miehen kanssa hankkimaan minulle tukivyötä, jos saisi edes vähän helpotusta siitä..
 
Itsellä on tullut kerran pohjekramppi, mutta silloin olin kyllä ollut tanssimassa enkä tietenkään venytellyt, joten en edes ajatellut, että johtuis erityisesti raskaudesta.
Ylipäätään vain "raskas" ja pingoittunut olo eli sellainen painava ja ihan kuin olisi koko ajan liian täynnä.
Nyt on alkanut kiristää ylintä vatsalihasta, ihan kuin siinä olisi koko ajan veto sekä pitkittäis- että poikittaissuunnassa. Lisäksi esim. yöllä kun kääntyilen kyljeltä toiselle, tuntuu, että lonkka "irtoaa", ihan kuin niksahtaisi pois paikaltaan tai jäisi liikkeestä vähän jälkeen eli tulee paljon myöhemmin kuin muu kroppa :D
Selkäkivut ovat siirtyneet ylemmäs. Aluksi jo viikolta 15 niitä oli ihan lantion korkeudella ja nyt siirtynyt vähän ylemmäs selän notkon kohdalle (mulla ei kyllä mielestäni mitään isoa notkoa ole). Lisäksi väsyttää koko ajan, kun nukkuminen on hankalaa ja aamuisin selkä kipeä. Tuttu kätilö sanoi, että kannattaa oikeasti alkaa varoa selällään nukkumista ja olen yrittänyt etsiä sopivia kylkiasentoja, mutta eivät ole kauhean luonnollisia mulle. Sitten taas herätessä olen kierähtänyt selälleen. Myös töissä istuminen on hankalaa, kun selkää jomottaa useimpina päivinä. Ei pysty yhtään olemaan paikallaan, kun tekis mieli vaan vääntelehtiä tuolissa tai lähteä johonkin liikkeelle. Yleensä siis selkäkivut helpottaa liikkeessä. Kipu ei ole kova, mutta sellainen jatkuva ja jomottava.
Kävin viime viikolla äitiysjoogassa ja se kyllä helpotti kummasti oloa. Kaikki liikkeet oli sopivia ja ohjaaja osasi kertoa hyvin, mikä sopii raskauden eri vaiheisiin.
 
Täällä kans kärsitään selkäkivuista! On aivan täyttä tuskaa istua koulussa 7-8 tunnin koulupäiviä ku selkään sattuu niin kovaa, että kun kotia pääsee hyvä ettei itkua pukkaa ku ei tiedä miten päin olis.. Eileen hain tukiliivin, että jos tämä nyt auttais vähäsen.. Terkkari meinas että jos tukiliivikään ei auta, pitäis jäädä aikasemmin pois koulusta.. Mitä en kyllä haluais, sillä oon tänä syksynä alottanu lastenohjaaja opinnot ja tarkotus olis joululomalta (alkaa 16.12)  jäädä pois koulusta, kun äippäloma alkais kumminki heti tammikuun alusta, mutta jos jään aikasemmin jää multa kumminki niin paljon tunteja pois, että pitäis äippälomalta tulla aikasemmin takas kouluun.. Tarkotus olis palata kouluun tammikuus 2013, niin saisin jatkaa opiskelua siitä mihi nyt jäisin.
 
Tämä ei kyllä varmasti helpota teidän muiden tuskaa ollenkaan, joten kaikki sympatiat kärsiville, mutta ilmeisesti mä olen päässyt poikkeuksellisen vähällä tämän raskauteni kanssa. Ainoa pahempi ongelma on tolkuton väsymys, joka johtunee alhaisesta hemoglobiinista. Nukun kuitenkin kuin tukki selällään / mahallaan / kyljellään, mihinkään ei satu tai kolota, missään ei tunnu mitään venymistä, kiristystä, ahdistusta tai mitään muutakaan. Vauvan liikkeet eivät ole laisinkaan epämiellyttäviä, päätä ei särje, huonoa oloa ei ole ollut laisinkaan... Mitähän tässä sitten vielä on edessä, selvästikin on mennyt liian hyvin tähän asti!?

Tällä hetkellä sairasloma olisi tervetullutta ihan vaan tuon väsymyksen vuoksi, töissä on tosi vaikea jaksaa koko päivää. Mutta mulla ei varmasti kotona kaatuisikaan seinät päälle kun on oma auto käytössä ja voi puuhailla tai olla puuhailematta ihan oman mielen mukaan.

Koittakaa kanssasisaret jaksaa, toivottavasti se arki vauvan kanssa sitten osoittautuu kaiken kokemanne arvoiseksi!
 
On alkanut tämä vatsan toiminta hidastua, niin kaipailisin jotain hyviä vinkkejä!! Luumuja olen syönyt niin että jo kuvottaa ja vettä olen yrittänyt juoda mahdollisimman paljon. Kuituja ei ravinnosta puutu, joten mikä avuksi?!?! Mitään lääkkeitä en haluaisi alkaa naukkailla...
 
Liinuska: Mulla on ihan sama ongelma. Ollut jo monta kuukautta ja kyllä sapettaa! Olo on vähän väliä inhottavan tukala, kun maha on ihan tukossa ja suoli ei vaan toimi, vaikka mitä yrittää.
Juotko sä paljon maitoa? Tai käytätkö paljon maitotuotteita? Mulle lääkäri neuvoi vähentämään niitä, koska niillä on taipumusta aiheuttaa ummetusta.
Minä ostin ihan suosiolla levolacia, kun sitä kuulemma voi ihan huoletta käyttää raskausaikanakin. Valitin viimeksi lääkärille, ettei siitä ole ollut vastaavaa hyötyä, niin lääkäri käski ottaa sitä 45ml annoksen joka päivä.
Sitten tosiaan niitä kuituja ja vettä ja liikuntaa. Muuta en osaa kyllä sanoa. Näin mulle neuvottiin. Luumuja olen minäkin popsinut, vaikka ne tosiaankaan ei kuulu suosikkien listalle. Lisäksi kaapissa odottaa kuivattuja aprikoosejakin varmuuden vuoksi.
 
Mittailinpa tuossa pissan sokereita, kun ne viimeksi neuvolakäynnillä oli koholla. Ja koholla oli nytkin... aivan taulukon ääripäässä. Penteles! Tosin mittaamis ajankohta ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen, kun olin juuri puolisen tuntia aikaisemmin yhden vehnäsämpylän syönyt. Ja aamupalaksi meni taas kulhollinen muroja ja yks mandariini. Pitää vissiin jättää noiden murojen syöminen kokonaan pois, jos se vaikuttaa tuohon pissan sokeriin.
Täytyy vielä muutama päivä seurata noita sokereita ja soittaa sitten terkkarille, mitä tehdään. Huomenna ajoin mitata sokerit heti aamulla ennen aamupalan syöntiä. Katsotaan vaikuttaako se asiaan mitenkään. Toisen kerran vois mitata sitten muutaman tunnin päästä syömisestä.
Kovasti vaan pistää huolestuttamaan moinen sokereiden nousu. Sokerirasituksessa kuitenkin kaikki oli hyvin ja lääkäri tuntui enemmän arvostavan sitä verensokeri arvoa. Sekin oli viimeksi sormenpäästä mitattuna ihan kunnossa.
Jostain luin, että ilmeisesti raskausaikana munuaiset saattaa päästää sokeria ohi, jolloin se näkyy sitten pissassa. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla vaarallista.
Huolestuttaa silti!
 
Maikkie: Joo, syön kyllä paljon maitotuotteita, eli varmasti vaikuttaa tuokin tähän vatsaan. Jos menee maha vielä hankalammaksi, ni sit aion myös kokeilla tota Levolacia. On niin inhottavaa kun on maha kipeenä koko ajan...
 
Mua alkoi ihan tosissaan huolestuttamaan tuo mun sokerihommeli. Lueskelin tuossa paljon juttuja raskausmyrkytyksestä (joo ei ois pitäny) ja kehittelin jo mielessäni itselleni semmoisen.
Tänä aamuna unohdin ihan kokonaan sen sokerin mittauksen aamupissasta, joten mittasin sitten myöhemmin. Aamupalaksi söin maustamatonta jugurttia, jonka sekaan laitoin pakkasesta mansikoita ja mustaherukoita. Eli ei mitenkään sokeripitoinen aamupala... odottelin semmoiset pari tuntia ja sitten mittasin pissan sokrut. Plussalla oli taas, nyt tosin "vaan" kahdella plussalla.

Onhan tuossa myrkytyksessä paljon muitakin oireita, kun kohonnut sokeri. Mulla niihin oireisiin nyt sopis sitten sekin, että verenpaine oli kohonnut. Toki 131/79 lukema ei vielä ole kovin korkea ja lääkärikin vakuutteli sen olevan vielä ihan hyvä.
Turvotusta mulla ei juurikaan ole, ehkä sormissa sen välillä huomaa, että pikkuisen saattaa olla. Meinaa sormukset vähän kiristää välillä, mutta ei siis koko ajan. Viime yönä särki päätä (pitkästä aikaa) ja nappasin heti yhden panadolin, että saan nukuttua loppu yön edes jotenkin. Päänsärky oli nukkuessa kadonnut...
Näköhäiriöitä ei (kait) ole. Mitä nyt välillä silmiä väsyttää ihan älyttömästi ja joutuu oikein keskittymään tähän ruudun tuijotukseen, että saa tekstistä kunnolla selvää.
Ylamahakivuista en oikein osaa sanoa. Riippuu siitä, millaista kipua sillä tarkoitetaan, mikä tuohon myrkytykseen saattaa kuulua. Mullahan on ollut jo jonkin aikaa pientä ylämahakipuilua, varsinkin makuu asennossa. Olen vaan jotenkin kuvitellut sen johtuvan mahan ja vatsalihasten venymisestä ja huonosta nukkumis asennosta. Mut voiskohan se olla jotain muuta?

Voi Apua! Ei pitäis miettiä tämmöisiä varmaan ollenkaan, kun menee ihan koko pää sekaisin ja paniikki iskee. Entä, jos mulla onkin joku kamala myrkytys ja vauva ei voikaan hyvin? Mitä, jos mä joudun loppu ajaksi sairaalaan makaamaan tai synnytys käynnistetään etuajassa?

Ajattelin vielä tuossa illalla mittailla tuota sokeria ja aamulla soitan terkkarille. Pakko saada joku selvyys tähän asiaan. Menen sitten vaikka uudestaan siihen hemmetin sokerirasitukseen, jos se sitä vaatii. Tai mittaan kotona sormenpäästä verensokeria, ihan mitä tahansa! Mua huolestuttaa!!!
 
Minut lähetettiin tossa pari viikkoa sitten äippäpolille, kun oli pissassa sokeri yhdellä plussalla ja päänsärkyä sekä tähtiä vilisi silmissä.
Siellä muutaman tunnin olin ja kaikki oli kunnossa.

Jos yhtään epäilet tuota raskausmyrkytystä niin kannattaa sinne äippäpolille olla yhteydessä. Se on helppo selvittää onko kyse myrkytyksestä vai ei.
en halua pelotella, mutta myrkytys ei ole leikin asia jos oikein pahaksi menee.

Äippäpolilla ne ottaa pissanäytteen ja tarvittaessa verikokeet ja minulta mittailtiin puolen tunnin ajan 5min välein verenpaine ja sitten vielä ultrattiin. kaikki ok.

edellisessä raskaudessa olin yhden yön seurannassa myös myrkytys epäilyn takia, mutta silloinkin oli onneksi väärä hälytys.

Kannattaa käydä tarkistamassa tilanne
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top