Raskausoireet..

Ihan nyt törkeesti vaihdan aiheen pissasta jalkoihin. Onko kellään muulla huolenaiheena suonikohjut. Mulle nimittäin alkoi tulla kesällä oikeaan pohkeeseen ja näyttää ihan hirveelle, se on tosi iso. Kauhulla mietin et kuinka kamala siitä vielä ehtii tulla =(
 
Mulla oli tuossa joku aika sitten toisessa pohkeessa verisuonet aika pinnassa ja ajattelin, että siihen varmaan tulee suonikohju. Mitä vielä... nyt se on kadonnut ihan kokonaan enkä muuallakaan ole huomannut mitään muutoksia. Vielä ne ehtii tulla, jos on tullakseen...

Palaan tuohon pissaan vielä sen verran, että huomenissa on sitten edessä uusi sokerirasitus. Ei kiva, ei sitten ollenkaan. Vaan eiköhän tuosta selviä hengissä, kun edellisestäkin selvisi. Perjantaina saan sitten tulokset ja sen mukaan katsotaan jatko suunnitelmat.
 
Marina87: Kauhulla odotan minäkin lopputulosta noiden suonikohjujen kanssa. Mulla on siis ilmeisesti muutenkin huono laskimoverenkierto jaloissa, sillä jo ennen raskautta olen mojovia suonia kasvatellut. Mulla pahimmat suonet ovat taipeen yläpuolella eli reiden takaosassa. Ja eivät todellakaan näytä kivoilta. Olen ajatellut, että menen vaahtoruiskutukseen sitten kun lapsimäärä alkaa olla täynnä :) Eli aikaa saattaa mennä kyllä jonkin verran, mutta HALUAN päästä noista eroon tai niitä edes vähän piiloon..

Muuten sitten kiristävää ja puristavaa tunnetta on ilmoilla aika lailla. Ja pikku heppu myllää kaiken päivää. Potkut, jotka hän osoittaa kylkiluiden alle ovat kaikkein "ihanimpia". Mutta toisaalta on se kyllä kiva kun hän siellä myllää, niin ei tarvitse olla huolissaan.

Ummetus -lähin ystäväni, "viihdyttää" myös joka päivä, mutta onneksi Levolac on nyt toiminut jollain lailla. Verenapaine on kotimittailussa ollut tosi alhainen, vaikka neuvolassa ollaan oltu siinä hilkuilla onko liian korkea.. Tiedä sitten mistä johtuu.. pelkäänkö lääkäriä ja terkkaria niin paljon vai onkohan meidän mittari erikoistunut antamaan matalia tuloksia, en tiedä..

Voin kertoa, että tunnen todellakin olevani tällä hetkellä raskaana!
 
Selvisin hengissä jo toistamiseen sokerirasituksesta. Taas meinasi välillä olla vähän heikko-olo, mutta menihän tuo kaksi tuntia siinä kärvistellessä. Labratäti oli tosi ihana ja sympaattinen. Kävi jopa välillä kyselemässä vointia ja huolehti, että kaikki on hyvin. Loppuun vielä huolehti, että pääsenhän kotiin syömään ja lepäämään. Varmaan olisin saanut sairaslomaa, jos työelämässä olisin. Lisäksi ihana ystäväni kävi minut hakemassa ja tuomassa kotiin, kun en päässyt menemään omalla autolla. En kyllä mitenkään olisikaan pystynyt kävelemään (3km) kotiin. Sen verran oli heikko olotila päällä.

Nyt jo huomattavasti parempi, kun sai evästä kupuun kotona ja pystyy täällä sohvan perukoilla lepäilemään kaikessa rauhassa. Päivää piristi kivasti myös tuo ystävän näkeminen ja hänen kanssaan kahvittelut meillä.

Nyt sitten vaan odotellaan tuloksia huomiseen. Ainakin aamun paastoarvo sormenpäästä mitattuna oli oikein hyvä 4.3 (viimeksi tuo arvo oli 4.8) Mutta sehän ei välttämättä kerro yhtään mitään.
Niin se on ollut tuon pissan sokerin kanssakin. Aamulla ei mitään ja sitten pari tuntia syömisen jälkeen ollaan plussalla...

Jännittää, mikä on diaknoosi!
 
Hieno homma, Maikkie!

Mulla on nuo supistukset nyt vähentyneet selvästi. Liekö vaikutusta sillä, että vatsa toimii nyt kuin rasvattu (tai ehkei nyt liiotella kuitenkaan :)) vai sillä, että sain hyviä uutisia äippäpolilla ja kehotuksen jatkaa normaalia elämää... En tiedä mistä johtuu, mutta hyvä näin!!!

Valvonut olen nyt monena yönä. Ensinnäkään uni ei meinaa tulla millään ja sitten kun tulee, herään johonkin yöllä, jonka jälkeen uni ei taaskaan tule. Eilen olin jo aivan sippi, jonka seurauksena nukuinkin viime yön lähes loistavasti. Mutta selvästi on tuota univelkaa kertynyt, ei meinaa silmät pysyä auki millään.. Taidanpa mennäkin pienillä päiväunille tästä seuraavaksi :)
 
Maikkie: Pelkään, että mulle tulee ihan varmasti suonikohjuja, koska äidillänikin on. Vielä ei ole tosin näkynyt, muutamia verisuonia on pinnassa

Tuntuu, että vatsalihakset jotenkin "repeytyivät" yhtenä yönä. Sanoin tästä neuvolalääkärillekin, mutta hän ei kommentoinut asiaa mitenkään. Aika outoa, pitkään oli sellainen venyttävä tunne vatsassa, kunnes tosiaan yhtenä yönä tuli tuo "repeytymisen" tunne
 
Vuoto-asiaa... Mulla on ollut koko raskauden ajan runsasta valkovuotoa, mutta viime aikoina, oisko noin viikon ajan se on ollut väriltään paljon tummempaa ja voimakkaan hajuista.. Oiskohan joku tulehdus?! Muita oireita ei ole. Minkälaista lapsivesi/mistä voi tietää onko vuoto lapsivettä? Kivuttomia supistuksia on viime aikoina myös ollut ja niiden tai lähinnä selkäkivun takia on viikon sairaslomalla, jonka sain työterveydestä. Tarkotuksena varata maanantaina aikaa neuvolan lääkäriin, että kattois myös onko paikat kunnos ja miten jatkuuko saikku sitten. Ärsyttää vaan kun rupes nyt tuo vuoto häiritsemään mieltä...
 
Voikukka: Lapsivesi on siis ihan vettä. Ei mitään yhtään sen paksumpaa. Ja mulla ainakin on ihan joka raksaudessa suunnilleen vähintään näiltä viikoilta lähtien lisääntynyt valkovuoto vielä siitä mitä se lisääntyy raskauden alusta. Sitä tulee useimmiten ihan häiritsemiseen asti. Siinä on vieläpä tuo vähän sellainen makean ällöttävä haju. Mutta ei siis väriltään mitenkään erilaista kun normistikkaan. Eli ihan varmaksi ei osaa sanoa, onko kyse tulehduksesta. Mutta mun tietääkseni vuodon lisääntyminen ja vähä sellanen tosiaan makea haju on ihan normaalia. Luulen et se haju tulee ennemminkin sen takia et sitä tulee sen verran paljon. Ku kai se normaalistikkin vähän sellaselta makealta haiskahtaa mut ku sitä on vähemmän niin hajua ei huomaa. Sanoisin et älä ressaa. Mut jos lekuriin menet kuitenkin niin kannattaahan asia tarkastaa.

Voi onnittelut Maikkie normaalisokeriarvoista!!! Mun pitää ny mennä sinne pirun rasitukseen maanantaina. Ku viimeks neuvolas oli eri nauvolantäti ku tähän asti nii se oli sit sitä mieltä et pitäs mennä. Vaikka siis ei mitään erityistä olekkaan. No käydään nyt niin saadaan neukkutäti tyytyväiseksi. Sitä kuitenki alkaa miettimään et mitä jos siin sitekki olis jotain? Ja just tota et joulukin tulossa. No se hyvä puoli asialla olis et sit tulis varmasti katottua kunnolla mitä syö ja jäis varmasti toi painonnousukin vähemälle. Mut maanantaina sen sit näkee.
 
Eemi: Kiitos


Olipa kuulkaa ilta eilen. Keittelin päivällä riisipuuroa ja porkkanoita porkkanalaatikkoa varten ja seisoskelin aika paljon hellan ääressä. Kävin kyllä välillä istumassa ja lepäämässä, mutta aina vähän päästä piti nousta jompaa kumpaa kattilaa hämmentämään. Sitten iltapäivällä, kun yritin saada laatikoita uuniin laitettavaan muotoon, alkoi ihan kamala mahakipu. Oli alkuun vähän semmoinen normaalin mahakivun ja menkkakivun tapainen jomotus koko mahalla. Ajattelin vaan syöneeni ehkä jotain sopimatonta ja yritin saada laatikot nopsaan uuniin, että pääsen lepäämään. Kipu oli välillä niin rajua, että oli pakko kummartua eteenpäin ja ähistä kaksinkerroin.

Istuma asennossa kiu hieman helpotti ja yritin sitten makoilla sohvalla. Välillä oli helpompaa ja välillä se kamala tuska taas alkoi. Missään vaiheessa kipu ei kokonaan kadonnut vaan pieni kiristys mahassa oli koko ajan päällä. Kipu tuntui enimmäkseen vain vasemmalla puolella melkein kyljessä.

Viiden aikaan mies tuli töistä kotiin ja toki kerroin hänelle, että maha on kipeä. Miehen mielestä olin ihan kalpea ja hän "syytti" minua siitä, etten ollut syönyt kunnolla koko päivänä. Omasta mielestäni oli ihan kunnollinen ruoka, kun söin kulhollisen riisipuuroa. Kipu ei alkanut helpottamaan ja olin jo ehtinyt googlettaa sappikivistä munuaisvaivoihin kaiken mahdollisen ja oma huoli vaan kasvoi koko ajan.

Jossain vaiheessa vasemmanpuolen kipu alkoi säteillä myös selkään vasemmalle puolelle. Siinä kohtaa soittelin sitten synnärille (kun en muutakaan keksinyt) että mitä pitäisi tehdä. Antoivat ohjeeksi ottaa kaksi 500g panadolia ja jos ei auta, niin sitten tulla näytille. Panadolit otin seitsemän aikaan illalla ja vielä puoli yhdeksän aikaan kipu oli päällä jatkuvana jomotuksena selässä ja vaihtelevasti mahan puolella.

Silloin sitten päätettiin lähteä käymään synnärillä näytillä, ettei olisi mitään vakavampaa. Autossa olo hieman helpotti eikä ollut enään niin paha, kun päästiin perille.

Aivan ihana nuori kätilö otti meidät vastaan ja pääsin sitten käyrille makoilemaan. Vauva oli tosi aktiivinen ollut koko illan ja jatkoi jumppaamistaan siinä, kun makoilin sängyllä käyrässä. Pikkuisen sykkeet olivat hienosti 150-170 välillä ja kaikki näytti olevan kunnossa. Kätilö kyseli kaiken mahdollisen ja sanoi, että lääkäri tulee kohta tarkistamaan tilanteen. Makoilin vajaan puolituntia käyrällä ja sitten pääsin heti lääkärin tarkistukseen.

Oli muuten mies lääkäri! Lääkäri kyseli kanssa kaikean mahdollisen ja sitten ultrattiin vauvaa. Kohdussa oli kaikki kunnossa. Tyyppi liikkui normaalisti, lapsivettä oli normaali määrä ja istukka takaseinässä oli siisti. Saatiin vauvan painoarvioksi 1400-1500g, keskikäyrän kaveri. Lääkäri tarkisti ultralla vielä mun maksan ja munuaiset ja nekin oli ihan kunnossa. Kohdunsuu toki katsottiin myös ja sielläkin oli kaikki ihan kunnossa.

Mitään syytä tuolle kivulle ei siis löytynyt ja se katosikin siinä, kun makoilin tutkittavana. Liekö sitten siinä kohtaa vasta tuo lääke vaikuttanut, vai olisiko kipu muutenkin kadonnut. Omituinen juttu minusta. Pääasia kuitenkin, että kaikki oli kunnossa ja mitään syytä huoleen ei ole. Eikä kuulemma tarvitse alkaa mihinkään erikoislepoon, vaan jatkaa ihan normaalisti eteenpäin.

Lopuksi sain kätilöltä vielä putket pissanäytettä varten kotiin ja hyvät ohjeet. Mies sitten aamulla kiikutti näytteet labraan töihin mennessään. En edes tiedä, mitä niistä katsotaan... ainakin tulehdukseksen varalta ne otettiin. Kätilö toivotti hyvät jatkot ja sanoi, että toivottavasti ei ainakaan 10 viikkoon nähdä. Sitä toivotaan mekin.

(Mies oli ihan äimänä tuosta mieslääkäristä. Oli kuvitellut kaikkien synnytyslääkäreiden olevan naisia. Miltäköhän mahtoi miehestä tuntua, kun katseli vierestä omalle vaimolleen tehtävää mieslääkärin suorittamaa alapäätutkimusta.... Hih.... ) Jotain positiivistakin miehen kannalta, hän sai kuulla ensimmäistä kertaa vauvan sydänäänet ja näki vauvan ultrassa. Minä en nähnyt, kun monitori oli toiseen suuntaan käännetty.
 
No mutta hyvä ettei mitään pahempaa kuitenkaan tullut :)

Repesin ton sun miehes kohdalla. Niin, onhan se tosiaan jännä juttu että mies gynekologeja on  Mä kuulun itse siihen kategoriaan, joka aina toivoo saavansa mieluummin mies kuin naislääkärin..
 
Mulla oli viime viikolla keskiraskauden lääkärikäynti ja yritin siellä puhua tuosta lantion löystymisestä ja sen vaikutuksesta synnytykseen. Lääkäri ei tiennyt juuri mitään eikä oikein kommentoinut muitakaan kysymyksiäni. Mitenkäs muut? Onko teillä kokemusta?
 
Ihan sama juttu!!

Olin aika pettynyt koko keikkaan! Lääkäri katsoi kohdun suun, epäili hiivatulehdusta ja hätääntyi kun vauvan sydänäänistä joka 10. oli outo (vauvalla todennäköisesti hikka).

Ei kysellyt minulta oikein mitään ja kun itse yritin kysellä niin joka sanan sai nyhtää väkisin irti.
Käynnistä jäi fiilis, että kohdunsuu ok, kokonaisuus ei lääkäriä kiinnostanut.

Pöh!
 
Mullakin on ihan outo lääkäri ollut neuvolassa. Sillä ei koskaan ole aikaa kuunnella niitä mun kysymyksiä ja vastailla niihin. Sepottaa vaan omiaan kamalasti ja kauhealla kiireellä aina mennään asiasta toiseen. Viimeksi melkein työnsi mut ovesta ulos, kun mulla ois vielä ollut asiaa...

Tänään soittivat tuolta synnäriltä, kun eilen vein noita pissanäytteitä labraan. Joku hämminki niissä nyt sitten oli. Ei kuulemma varsinaista tulehdusta, mutta kuitenkin jonkun verran tulehdusbakteereita. Viikon antibioottikuuri sieltä napsahti ja nyt sitten vaan odottelen, että mies pääsee töistä kotiin ja tuo mulle auton. Pääsen sitten apteekki reissulle.
Kahden viikon päästä pitää viedä uudet näytteet labraan, joilla sitten varmistetaan, että on parantunut kunnolla. Kuulemma, jos en olisi raskaana, asialle ei tehtäisi mitään. Eli ei varmaan mitästään kovin vakavasta kuitenkaan ole kyse. Mulla, kun ei koskaan ole mitään tulehduksia ollut, niin en yhtään osaa sanoa. Eikä nytkään ole mitään oireita mihinkään suuntaan. Ellei sitten tuo omituinen kipuilu juuri johtunut tuosta.
 
Tinttiäinen ja masu voivat edelleen hyvin. Toki iltaisin oon väsyneempi kun ennen ja hengästyttää kyllä helpommin, mutta muuten vointi edelleen hyvä!
Pukamat vuotaa( eivät onneksi kipeät tai muuten hankalat), mutta muuten vointi erinomainen.

Eilen imuroin ja luutusi ja pyyhin pölyt, illalla leivoin vielä niin illalla olin kyllä ihan väsynyt, mutta mitään supistuksia tai selkäkipuja ei ollut. Ajattelin kyllä, että alkaa olla viimeisiä kertoja kun jaksaa touhuta koko huushollin siivouksen yksin.
Tunnin lenkin kävin tiistaina koiran kans, hengästyin toki, mutta muuten jaksoin vielä hyvin. Pyörällä en uskalla enää lähteä ajelemaan, ettei vaan satu kaatumisvahinkoa, mutta lenkkeillä aion niin kauan kun jaksan ja hyvältä tuntuu.

Yötkin nukun taas paaljon paremmin kun kuukausi sitten. Vauvan toinen mummu nukkui pois ja surua ja murhetta on kyllä mistä kantaa, mutta silti yöunet kyllä maistuvat onneksi. Pissihätähän se kerran yössä herättää ja kyljen kääntö, mutta uneen pääsen kyllä heti uudestaan ( toisin kuin jokin aika sitten)

Toivotan kaikille pikkupakkasia, aurinkoisia päiviä ja ennenkaikkea hyvää vointia! <3

 
Onkos muilla ollu unien kanssa ongelmia? Mä oon nähny nyt kuukauden ajan joka ikinen yö ihan omituisia unia sekä kunnon painajaisia että ihan vaa nii outoja että jää päiväksi päähän pyörimään. Inhottaa oikein mennä illalla nukkumaan ku tietää mitä siel on vastassa, enimmäkseen nuita painajaisia. Ja ei tietenkään lopu siihen et yöllä herään asentoa vaihtamaan, vaan aina pyörähtää uusi filmi pyörimään. Mun ei oo tähän mennessä viel tarvinnu ku alkuraskaudesta herätä pari kertaa yöllä vessaan, mut pikkuinen herättää yöllisillä jumppatuokioilla senkin edestä. Eli ennen nuita ihme unia ja painajaisakin oon nukkunu tosi huonosti.
 emoticon
Ja tänä aamuna herättiin sit siihen että nenä muistutti niagaran putousta, ei meinannu veren tulo lakata ollenkaan, vaikka oliki kylmäpussit niskas ja kaikki.
Onko kellään saman tyyppisiä ongelmia?
 
hahaha.. tuttu juttu. Mä näen muutenkin todella levottomia unia, mutta erityisesti raskausaikana. Kahden ensimmäisen kohdalla noi oli enimmäkseen painajaisia, mutta nyt edellisessä ja nykyisessä unessa ne on vaan todella levottomia. Äsken näin unta, että olin viron saaristossa kesämatkalla ja satamassa kävellessäni huomasin että vedestä nousee lehmä, jolla on uimalakki päässä. Niitä tuli sieltä letkasta tasasin väliajoin niin, että pitivät toisiaan hännästä kiinni. Selvis että siellä on tapana että lehmät viedään heti syntyessään lehmäuintiin ja ne opetetaan sukeltamaan että ne pystyis laiduntaa niissä pienissä saarissa. Vaihtaisivat siis saarta ruohon loppuessa. Joopa joo, ja oli niillä joku sukeltavien lehmien näyttelypaikkakin siellä, joka oli sisustettu rokokootyyppisesti ja ne lehmät oli pukeutuneet peruukkeja ja kauneuspilkkuja myöten ajan henkeen. Niiin, että hyvää huomenta vaan..  

Joku viisas on joskus sanonut, että noi painajaiset/levottomat unet johtuu siitä, että alitajunta käsittelee niitä pelkoja mitä tuleva synnytys/lapsi aiheuttaa. Ja ainakin minä uskon tuohon..

Nenäverenvuoto.. Sulla on varmaan limakalvot ihan kuivat, niin kuin täälläkin? Nuo pienet pakkaset (lämmitys) aiheuttaa yleensä kuivempaa huoneilmaa ja nenän limakalvot kärsii sitten siitä. Mulla on vähän samaa vaivaa. Aloin kuivattamaan pyykkejä meidän makkarissa, niin loppu verenvuoto. 
 
Voi katusutariina!!! Ihan päivän parhaat naurut .

Noi unien näkeminen todennäkösesti johtuu siitä, etä heräilee usein yön aikana. SIlloin jos herää vähä kesken unen niin sen muistaa. Mut jos unisykli kerkiää mennä ohi niin niitä unia ei muista. Mä muistan aina yöllä sen unen herätessäni mut sit aamulla olen jo unohtanu mitä se olikaan.

Mut siis lehmäuintia ja kauneuspilkkuja.
 
Takaisin
Top