Eemi: Kiitos
Olipa kuulkaa ilta eilen. Keittelin päivällä riisipuuroa ja porkkanoita porkkanalaatikkoa varten ja seisoskelin aika paljon hellan ääressä. Kävin kyllä välillä istumassa ja lepäämässä, mutta aina vähän päästä piti nousta jompaa kumpaa kattilaa hämmentämään. Sitten iltapäivällä, kun yritin saada laatikoita uuniin laitettavaan muotoon, alkoi ihan kamala mahakipu. Oli alkuun vähän semmoinen normaalin mahakivun ja menkkakivun tapainen jomotus koko mahalla. Ajattelin vaan syöneeni ehkä jotain sopimatonta ja yritin saada laatikot nopsaan uuniin, että pääsen lepäämään. Kipu oli välillä niin rajua, että oli pakko kummartua eteenpäin ja ähistä kaksinkerroin.
Istuma asennossa kiu hieman helpotti ja yritin sitten makoilla sohvalla. Välillä oli helpompaa ja välillä se kamala tuska taas alkoi. Missään vaiheessa kipu ei kokonaan kadonnut vaan pieni kiristys mahassa oli koko ajan päällä. Kipu tuntui enimmäkseen vain vasemmalla puolella melkein kyljessä.
Viiden aikaan mies tuli töistä kotiin ja toki kerroin hänelle, että maha on kipeä. Miehen mielestä olin ihan kalpea ja hän "syytti" minua siitä, etten ollut syönyt kunnolla koko päivänä. Omasta mielestäni oli ihan kunnollinen ruoka, kun söin kulhollisen riisipuuroa. Kipu ei alkanut helpottamaan ja olin jo ehtinyt googlettaa sappikivistä munuaisvaivoihin kaiken mahdollisen ja oma huoli vaan kasvoi koko ajan.
Jossain vaiheessa vasemmanpuolen kipu alkoi säteillä myös selkään vasemmalle puolelle. Siinä kohtaa soittelin sitten synnärille (kun en muutakaan keksinyt) että mitä pitäisi tehdä. Antoivat ohjeeksi ottaa kaksi 500g panadolia ja jos ei auta, niin sitten tulla näytille. Panadolit otin seitsemän aikaan illalla ja vielä puoli yhdeksän aikaan kipu oli päällä jatkuvana jomotuksena selässä ja vaihtelevasti mahan puolella.
Silloin sitten päätettiin lähteä käymään synnärillä näytillä, ettei olisi mitään vakavampaa. Autossa olo hieman helpotti eikä ollut enään niin paha, kun päästiin perille.
Aivan ihana nuori kätilö otti meidät vastaan ja pääsin sitten käyrille makoilemaan. Vauva oli tosi aktiivinen ollut koko illan ja jatkoi jumppaamistaan siinä, kun makoilin sängyllä käyrässä. Pikkuisen sykkeet olivat hienosti 150-170 välillä ja kaikki näytti olevan kunnossa. Kätilö kyseli kaiken mahdollisen ja sanoi, että lääkäri tulee kohta tarkistamaan tilanteen. Makoilin vajaan puolituntia käyrällä ja sitten pääsin heti lääkärin tarkistukseen.
Oli muuten mies lääkäri! Lääkäri kyseli kanssa kaikean mahdollisen ja sitten ultrattiin vauvaa. Kohdussa oli kaikki kunnossa. Tyyppi liikkui normaalisti, lapsivettä oli normaali määrä ja istukka takaseinässä oli siisti. Saatiin vauvan painoarvioksi 1400-1500g, keskikäyrän kaveri. Lääkäri tarkisti ultralla vielä mun maksan ja munuaiset ja nekin oli ihan kunnossa. Kohdunsuu toki katsottiin myös ja sielläkin oli kaikki ihan kunnossa.
Mitään syytä tuolle kivulle ei siis löytynyt ja se katosikin siinä, kun makoilin tutkittavana. Liekö sitten siinä kohtaa vasta tuo lääke vaikuttanut, vai olisiko kipu muutenkin kadonnut. Omituinen juttu minusta. Pääasia kuitenkin, että kaikki oli kunnossa ja mitään syytä huoleen ei ole. Eikä kuulemma tarvitse alkaa mihinkään erikoislepoon, vaan jatkaa ihan normaalisti eteenpäin.
Lopuksi sain kätilöltä vielä putket pissanäytettä varten kotiin ja hyvät ohjeet. Mies sitten aamulla kiikutti näytteet labraan töihin mennessään. En edes tiedä, mitä niistä katsotaan... ainakin tulehdukseksen varalta ne otettiin. Kätilö toivotti hyvät jatkot ja sanoi, että toivottavasti ei ainakaan 10 viikkoon nähdä. Sitä toivotaan mekin.
(Mies oli ihan äimänä tuosta mieslääkäristä. Oli kuvitellut kaikkien synnytyslääkäreiden olevan naisia. Miltäköhän mahtoi miehestä tuntua, kun katseli vierestä omalle vaimolleen tehtävää mieslääkärin suorittamaa alapäätutkimusta.... Hih.... ) Jotain positiivistakin miehen kannalta, hän sai kuulla ensimmäistä kertaa vauvan sydänäänet ja näki vauvan ultrassa. Minä en nähnyt, kun monitori oli toiseen suuntaan käännetty.