Raskausoireet..

Aikas veikeä uni. Ihte olin yks yö unessa uiskemtelemassa, meidän mökin lammessa, jossa mun nilkkoihin tartu mustekala joka sitte halkes ja muuttu nilkkarenkaiksi. nousin vedestä ja ku kävelin portaat ylös mökille nii mun iho oli muuttunu koivunlehti kuorrutteiseksi kaikkialta muualta paitsi bikinien alta. Mahassa ja kasvoissa oli eniten ja tosiaan ne kasvo ihossa kiinni, nypin niitä sitte ku sulkia.
 
Ei ainakaan vaikuta limakalvot kuivilta, ihte oon kans pitkän aikaan valmistautunu talveen sillä että kuivaan pyykit makkaris, ja muutenki on ilman kosteus oikein hyvä, etten usko sen siitäkään oikein johtuvan. Mut tiedähäntä. Mysteeri ainakin toistaiseksi viel.
emoticon
 
Mä oon nähnyt monena yönä eroottisia unia... harvemmin niitä yleensä tulee kateltua, mutta nyt on ollut jotenkin tosi paljon semmoisia unia. Onneksi oon ollut niissä sentään oman ukko-kullan kanssa
Tänä aamunakin oikein harmitti, kun heräsin kesken hyvän unen puhelimen soittoon.... fackin lehtikauppias! Ois etes ollu se oma ukko...

Mä sain kanssa hyvät naurut tuosta lehmäunesta! Hihihiii....
 
Täällähän on hiljaista ollut....

Mulle on vissiin alkanut ilmaantumaan niitä liitoskipuja. Toisinaan yöllä kylkeä kääntäessä alkaa vihlomaan ikävästi nivuseen tai jonnekin tuonne häpyluun sivuun. Ja joskus myös jos löhöää huonossa asennossa sohvalla, tuntuu tuota samaa kipua. Tänään sain tuta moista kipua pidempäänkin, kun istuin reilun tunnin kovalla kirkonpenkillä. Sen jälkeen on molempiin nivusiin viillellyt koko illan. Onkohan nuo niitä liitoskipuja???
 
Mä olen myös vähny ihan hirveesti erotiikkaa, kivaahan se kyllä on ku hereillä ei tee yhtään mieli niin edes unessa sitte =D Perjantaiaamuna heräsin siihen kun sanoin ääneen "auttakaa". Unessa olimme miehen kanssa lähdössä melomaan ja juttelimme siitä kumpi ottaa kyytiin koiran ja kumpi vauvan. Vauvan piti olla vielä autossa odottamassa. Vieressämme oli laituri ja kun koitimme kääntää kajakkeja laiturilta luiskahti veteen turvakaukalo jossa oli pieni vauva. Kaukalo lähti ajelehtimaan ja hyppäsin nopeasti sen perään. Ennen kuin saavutin sen, osui se johonkin vedessä ja alkoi vajoamaan. Koitin sukeltaa perään mutta oli niin paljon vaatteita päällä etten päässyt mihinkään. Koitin nousta pintaan huutamaan apua mutten saanut ääntä kuuluviin. Mut kuuluhan se sitte kuitenkin kun siihen heräsinkin.
 
Kuulostaa liitoskivuilta. Itselläni oli niitä vasta aika myöhään viimeksi mut nyt on jo vähän alkanu tuntua, tosin hyvin vaimeasti vielä.
 
Minulla on nyt ihan kamalat liitoskivut ja elämä on tosi hankalaa, kun käveleminen sattuu tosi paljon. Eilenkin purskahdin itkuun silkasta kivusta tultuani koiraa kävelyttämästä (yritän vähän liikkua vielä, ettei mene pelkäksi makaamiseksi ja istumiseksi). Jokainen askel sattuu ja öisin on vaikea kääntää kylkeä sängyssä, kun kivut on kovat. Onneksi istuminen ja paikallaan makaaminen ovat kivuttomia. Vielä ois kaksi kuukautta odotettavaa, toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa. Näitä on nyt ollut melkein viikon ja olen ihan väsynyt kipuun jo nyt. 
 
Mulla on kivut vähän päinvastoin. Istuminen ja liikkuminen on hyvästä, mutta makoilu ja nukkuminen silkkaa tuskaa. Niin hirveä leposärky lonkissa ja välillä polvissakin. Ajattelin, että voisi kokeilla lämmintä/viileää hoidoksi, mutta nekin kapistukset ovat jossain muuttolaatikossa.
 
Tässä meni jo pitkän aikaa ilman mitään kummoisempia oireita. Mitä nyt noita oletettavia liitoskipuja esiintyy satunnaisesti yöllä kylkeä kääntäessä. En kyllä tiedä, onko ne jotain muuta kipua, kun ei mulla kävely aiheuta minkäänlaisia kipuja. Paitsi lonkkia saattaa särkeä ja alaselkää, mutta nekin kai johtuu vaan lisääntyneestä painosta ja oman painopisteen muuttumisesta.

Mitään ennakoivia supistuksiakaan ei (kait) ole ollut. Ainakaan en itse ole sellaisia huomannut ollenkaan. Välillä mahassa tuntuu kiristävää tunnetta, mutta ei se ole mennyt sen kovemmaksi, kun normaalistikaan. Tänään juuri miehen kanssa mahaa tunnusteltiin ja aika kovahan se on koko ajan, kun on täynnä vauvaa. Eipä hirveästi ns. löysiä enään ole tuossa mun mahassa.

Tänään on sitten ollut semmoinen kummallinen päivä... heti aamusta asti on vasemmalta puolelta alamahan tuntumasta ollut kylki kipeä. Tai ihan selkästi se on mahakipua, mutta se tuntuu aivan tuossa kyljen tuntumassa. Leikö jotain kohdun venymistä vai mitähän tuo vois olla. Aika ikävän tuntuinen on. Onneksi tässä istuessa ei niin pahasti tunnu. Lisäksi on ollut aavistuksen semmoista menkkakipumaista jomotusta alamahalla. Supistuksia? Mene ja tiedä, kun tuo jomotus on ennemminkin ollut semmoista jatkuvampaa sorttia, ei siis semmoista aaltoilevaa.

Minullahan on kokemusta siitä yhdestä keskenmenosta ja sen aiheuttamista supistuksista. Tai ainakin kuvittelen niiden olleen supistuksia. Melkoista tuskaa se oli ja tunne oli juurikin niin, kuin olisi ollut tosi pahat menkkakivut. Välillä loppuivat tyystin ja sitten taas tuli uusi "kouristus" joten eiköhän ne ihan supareita olleet. Jostain muistelen lukeneeni, että keskenmenossakin kohdunsuu avautuu lähes sinne 10cm:n mutta saatan olla kyllä väärässäkin. Kipu oli kyllä kovaa...

Jos ne supsitelut semmoisia ovat synnytyksessäkin, niin uskoisin kyllä tunnistavani ne sitten, kun aika koittaa. Saisi jo kohta koittaa, kärsimättömänä täällä odotellaan... vaikka onhan tässä vielä aikaa.
 
Kyllä sen synnytyksen käynnistymisen tunnistaa ensikertalainenkin. Sitä ei vaan välttämättä osaa suhteuttaa alkuun et kuinka kovaa se kipu loppujen lopuksi tulee olemaan ja mitä se on siinä vaiheessa kun se alkaa oikeesti lyhentämään kohdunkaulaa ja avaamaan suuta. Ja mitä se kipu on silloin alkuvaiheessa kun sen siis kestää vielä hyvin.

Samantyyppistä kipu joo tosiaan on kun menkkamaisetkin kivut. Mutta ne ei kuitenkaan riitä kertomaan sitä vahvuutta vaikka siis tuntuvat mahottomasti jo nekin ja varmasti silloin keskenmenon yhteydessä. Pitää vaan vielä miettiä et se kohtu on nyt niin paljon suurempi ja kipukin sitten sen mukaista verrattuna siihen pienempään kohtuun alkuvaiheen keskenmenon yhteydessä. Ei siis mitään pelottelumeininkiä vaan todellisuutta. Ainakin minun kokemana. Mutta edelleenkin yksi hyvistä ystväsitäni oli sitä mieltä synnytyksensä jälkeen et aivankuin olis tullu vain iso paska . Ei siis sen kummemin kokenut synnytystä kvoin kivuliaana. Toista synnyttäsessään tai siis sen jälkeen totes et olipahan elämäni kipein puoltuntinen. Toisilla sit se koko homma taas kestää monta päivää eivätkä he voi ees kuvailla miten kamalaa se on ollut. Mut pääasiassa kaikki siitä nykyisin ainakin selviää.

 
Takaisin
Top