Raskausajan unet!

Ehkä vähän :wink Joulu tulee aina liian joutuin! Ja vaikka minä kuinka varaudun siihen ja aloitan valmistelut ajoissa niin universumi nakkaa aina kalikoita mun rattaisiin!
 
Mää kans vasta tajusin, että se on kahden viikon päästä! Panic panic! Tässä kun aina oottelee vaan seuraavaa poksahdusta, menee toi "tavallinen elämä" varkain eteenpäin :)
 
Oonkohan mä ollu mun miehelle vähän liian valivalivaivanen ku näin sellasta unta että se rupes vaihtamaan kaikki mun "vialliset" osat robotin osiin ja loppujen lopuks mulla oli vaan vauvamasu ja loput musta oli metallia...
 
"Robomom" :wink

Mun mies pääsi kans minun uniin viime yönä. Se ajoi autoo ja minä istuin vänkärinä. Se oli älyttömän huono kuski eikä meinannut pysyä tiellä! Jouduin koko ajan neuvomaan ja varoittelemaan sillä hän ei myöskään tuntenut liikennemerkkejä! Hauskintahan tässä on siis se ettei mulla ole oikeasti edes ajokorttia :cool: Oli niin kiva aamulla kertoo tästä sille.
 
En ole lukenut koko ketjua vielä mutta ajattelin kysyä että tietääkö kukaan mitä tarkottaa kun näkee unta edesmenneestä ihmisestä? Ystäväni kuoli kohta 4v. Sitten ja aika ajoin hän esiintyy unissani. Viime yönä näin pitkät, selkeät pätkät hänestä ja toki myös itsekkin olin unessa. Uni on todella aidon tuntunen, mutta itse tiedostan että se ei voi olla totta kuska hän on menehtynyt mutta muuten kaikki on toden tuntuista. Ikävä on jäätävän kova ja hän on lähe päivittäin mielessäni mutta onko tälläiselle syvällisempää merkitystä?
 
En nyt oo ihan varma, mut oon muistaakseni kuullu/lukenu jostain et kuolleesta ihmisestä nähty uni tarkoittaa uuden elämän syntymää.
 
Mä en oo tähän asti nähnyt mitään raskausunia, mutta muutama yö sitten näin unta, että imetin vastasyntynyttä vauvelia. Se oli kiva uni :)

Viime yönä sitten jahtasin pahoja tonttuja ja joulupukkeja pitkin Lappia, mutta siihen saattaa vaikuttaa se, että katsottiin eilen Rare Exports :laughing002
 
Viime yönä näin unta, että kävin jossain valesairaalassa valelääkärillä joka sanoi mulle ettei tuolla vatsassa mitään vauvaa ole. Olin ihan kauhuissani ja sanoin, että tunnen kyllä sen liikkeetkin ja kaikki! Sitten joku osasi mulle sanoa, että mee käymään jossain toisessa sairaalassa, että tuolla on aiemminkin huiputettu ihmisiä ja niinhän minä menin muualle ja kaikki oli kunnossa :) Oli ahdistava uni, mutta onneksi päättyi hyvin!
 
Mä näin viime yönä unta synnytyksestä ja oli aivan ihana uni. Synnytys meni aivan nappiin, oli niin rauhallinen ja ihana synnytys. Oli tuttu kiva kätilökin. Jos edes puolet unesta toteutuis olisin ikionnellinen. :)
 
En edes muista sainko jotain kivunlievitystä tuossa unen synnytyksessä. Puuskuttelin tai hengitin oikeen syvään vaan supistukset läpi samalla kun roikuin miehen kaulassa. Supistusten välit halailtiin ja mies hiero mun selkää. :D Että niin todenmukainen se uni oli. :D
 
No on ollu ihana uni! Niin ihana, että minäkin olevinaan synnytin viime yönä! Menin yöllä sairaalaan, yksin kun kukaan ei kerenny mukaan. Synnytin tyttövauvan, Tirpan ♡
Se oli yli kuukauden ennen LA:ta joten paino oli nipin napin 2kg ja pituus vähän päälle 40cm...mutta se oli helppo ponnistaa. (Olen varmaan päästänyt yöllä ison paukun..)
Tirpalla oli paljon hiuksia niin kuin isommalla siskollaan, mutta ei niin mustat. Lähdin seuraavana päivänä kotiin ja muistin vasta kotona etten ilmoittanut kenellekään tirpan syntymästä kun olin vielä synnärillä! En edes isimiehelle. Uni päättyi siihen kun jäin pohtimaan miten ilmoitan asiasta, ettei hän pahoita mieltään....
 
Mul oli niiiiiin kauhee uni viime yönä etten tiiä mitä pitäis ajatella.. Näin mun eksästä unta..toki olin illalla sen kans viestitelly ku sillä on edellee mun tavaroita,mut ku heräsin siit painajaisesta nii itkin sitä miks lähin sieltä.. Vitun hormoonit(anteeks kielenkäyttö) mä en käsitä!! Oon kyl sisäistäny sen ettei meist ikinä enää tuu mitään,mut jotenki oon nyt ruvennu lähiaikoina kaipaamaan sitä..
 
Tiada ehkä tää on sitä aika kultaa muistot -osastoa. Ja hormoneja. Toivottavasti helpottaa.
 
Tiada, mä olen kans miettinyt paljon exää viime aikoina, lähinnä joulun muistoja. Ja kun meillä on yhteisiä lapsia siltä ei voi oikein välttyäkään. Mutta mä en tosin millään tavalla kaipaa häntä tai sitä aikaa, ennemminkin oon vaan muistellut menneitä jouluja jne (kuulostanpa vanhalta... :D ). Kai tää kuuluu osana tätä muutosprosessia mitä raskauden aikana käydään läpi, tulevaisuus on tuntematon mutta mennyt on "faktaa" ja se tiedetään vaikkei se aina ollutkaan hyvää.
 
Mä oon kans enempi tollain Jannan tavalla miettinyt tän isää. Haikeudella hyviä muistoja.
 
Mun eksä ei oo ees tän isä.. Erottiin sen kans vuos sitte marraskuussa ja oltiin 5 vuotta yhessä ja naimisiinki oltiin menossa,kunnes vuos sitte meitä kohtas suru uutinen,kun ei saatukkaan yhteistä lasta ja siihen kariutui se suhde :/Sehä täs häiritseekin.. Nooh ehkä tää menee ohi..
 
Tiada, lapsettomuus on iso asia ja sen läpi käyminen yhdessä luo ainutlaatuisen siteen huolimatta siitä selviääkö suhde siitä vai ei. Exän kanssa meille ilmoitettiin kahden tuulimunaraskauden jälkeen että todennäköisesti me ei voida saada yhteistä lasta, joudutaan käyttämään joko luovutettuja munasoluja tai siittiöitä. Mutta kolmas raskaus onnistuikin yllättäen ja heti perään saatiin toinenkin. Mutta sen surutyön työstäminen yhdessä ennen onnistumista jäi kyllä mieleen. Nytkin nykyisen miehen kanssa jouduttiin pitkiin lapsettomuushoitoihin (eri syystä kyllä) ja se on luonut vahvan siteen ja yhteenkuuluvuuden tunteen.
 
Takaisin
Top