Raskaus yli puolen välin

Launtaita täältäkin kaikille mamoille [:)]

Helteet on täälläkin ja meillä terassinteko vauhdissa, jes! Ite en kylläkään jaksa olla pitkään ulkona, ko iskee tukala olo ja kaiken lisäksi mun kävely on jo viime päivät ollu yhtä tuskaa ja alapää vaan soi. Oispa nii ihanaa päästä käymään lääkärissä ja tietää alakerran tilanne, mutta kuukauden verran pitää ventata. Mies sitten tuumasi tossa yks ilta, ko valittelin ärsyttävää oloa, ko en voi/pysty/jaksa tehä kohta mitään kotihommiakaan ton tuskan takia, että mee käymään siellä yksityisessä neuvolassa. Ohhos! Mikä kommentti tuli mieheni suusta [:-] Yleensä ei pahemmin "patista" mihinkään mua. Ans kattoo nyt, kuinka pitkään jaksan kärvistellä. Omasta mielestä maha on jo hieman painunut alemmas, mutta liekkö sitten johtuu jätkän istumisesta tuolla masussa..en tiiä! Sokeriarvot pitis lähettää ä-polille ja sieltä varmaan tulee noottia, ko ovat olleet sitä sun tätä ja tää vain omaa tyhmyyttäni, että mitäs oon menny välistä aina herkutteleen [;)]

Maajo: Hyvä juttu tosiaan, että vielä et jääny osastolle, ko oishan ton pikkusen vielä hyvä pysyä masussa parisen viikkoa, ihan keuhkojen kehittymisen kannalta, mutta tiiän, ettet varmaankaan halua mitään isoa vauvaa synnyttää ja olo on raskas. Ja mulla muuten oli tosta nuorimmaisesta tytöstä paikat vkolla 34 jo sormelle auki, mutta silti meni suht loppuun asti raskaus eli toikin on niin yksilöllistä, että miten paikat pehmenee ja aukee sek'ä milloin synnytys lähtee käyntiin. Eli ei muutako seksiä kehiin nyt ihan urakalla, koska sperma sisältää sitä ainetta, joka voi saaha synnytyksen lähtemään. Ja hyvin voi loppua tila talosta kesken, vaikka onkin uusi [;)] Tosin meillä on yläkerta vielä tekemättä ja tavaraa tuntuu vaan kertyvän lapsien myötä. Pitis saaha kaikkea vanhaa/käyttämätöntä tavaraa roudattua esmes kirppikselle, mutta nyt ei jaksa! Onneksi kuiten sain vauvanvaatteita vähemmäksi myymällä niistä jotain tutulleni.

Karvinen: Suosittelen rasvaan myös rintoja, koska nekin kasvavat. Ihohan monesti kutisee just sinkumisen johdosta sekä myös just hikoilunkin eli ei muutako suihkuja ja rasvaa. Ja turvotusta mulla on tullut vain vähän aikasemmin ja vasta aivan viime viikoilla, jos silloinkaan. Juo paljon nestettä!

Miten tosiaan Dyli79:llä meni sokerirasitus?

Nyt ruokaa naamaan ja hommiin!
 
Hyvää sunnuntaita [:)]

Mulle ainakin lääkäri sanoi, että vaikka olisi useita senttejä auki ei synnytys välttämättä käynnisty ennen aikojaan. Mutta tilanne voi kuitenkin muuttua hyvinkin äkkiä, joten on hyvä seurata tilannetta ja kuunnella oman kropan viestejä.

Itse olen kärsinyt jo pitkään kivuliaista supistuksista(siis todella kipeistä) ja ravannut synnärilläkin niiden takia. Ei ne kuitenkaan ole saanut mitään aikaiseksi, mutta kuten jo aiemmin sanoin, niin tilanne voi muuttua hyvinkin pian. Mutta ei tämä vaaveli ennen 9.10 synny, sanokaa mun sanoneen! [:D]

Nämä helteet saisivat jo loppua, mä olen jo ihan tuskainen kelien suhteen ja tämän muutenkin tukalan oloni kanssa... ikävä varmasti tulee vielä kesää ja vähiä vaatteita, mutta nyt ei jaksa.
 
Heippa mammat!

Hellettä piisaa vieläki tänään, mutta onneksi eilen ja tänään on ollut ihanan vilpoisan raikas tuuli. Lauantaina piti käydä lähdepohjaisella montulla uimassa tuossa jokusen kilometrin päässä ja yllätys olikin melkoinen kun ei se niin kylmää se vesi siellä ollutkaan, nautin todella lillumisesta vedessä. Pööpötti riehuu mahassa sen minkä ehtii ja kivuliasta on sen meno jo, saa puhista ja puuskutta ja kiljua kun kipeää tekee pööpötin potkut eikä se meinaa millään uskoa että kyljessä ei ole aukkoa mistä ulos pääsis.

jerose: täällä kanssa nuo kivut on jotain käsittämättömiä kun alapään luut kipuilee, välillä tekee mieli huutaa kun sängyssä yöllä kääntyessä sattuu niin pirusti.

Onhan se todellakin hyvä ettei vielä osastolle tarvinnut jäädä, tosin eilen piti soitella osastolle kun kotona verenpainetasokin on nyt koholla, onneksi siellä oli sama lääkäri joka oli perjantaina niin se tuumas ettei vieläkään ole kotimittausarvot niiin pahat (yläpaine 150 molemmin puolin ja alapainen 80-92) että tarvis lääkitystä aloittaa, sanoi vaan että kontrolli tälle viikolle + verenpaineiden seuranta edelleen ja sairaalaan jos pää tulee kipeäksi tai alkaa näkyyn valopalloja/sahalaitoja, kuitenkin verikokeet oli perjantaina kunnossa ettei niissä ollu toksemian merkkejä. Ainut mitä 3S:n keinoista en ole kokeillut on siivous [;)] mutta sitäkin ihanuutta pitää tällä viikolla harrastaa kun on luvattu viileämpää keliä, nyt onkin tullut muutama kipeämpi supistus muttei mitenkään säännöllisesti supistele. Katsotaanpa mitä torstain mammapoli käynti tuo tullessaan... prkl unohdin sitten soitella neuvolatädille kuulumisia kun sovittiin että otan yhteyttä perjantain käynnin jälkeen, noh jospa sitä sitten huomenna muistais.

riikka33: äläs nyt masenna mua [:D] minä kun elän toivossa että kun paikat pehmenee ja pööpötti kaivautuu lähtökuoppiin että ei ole enää kauan synnytykseen, nyt on todellakin sellainen olo että tahtoo tuon pienokaisen ulos ja pian kun olo alkaa olemaan sen verran tukala.

Hih aika hauska huomata että ihmiset ympärillä alkaa jännittämään, että koska mä poksahdan, lauantaina anoppi tuli aamusta jo kattoon että oonko mä vielä kotona, mun äiti pitää kännykkää koko ajan lähellään et jos satun soittaan et lähtö tuli, hyvä ystävä tuumas tänään että häntäkin alkaa jo jännittämään, samoin siskot ja muut läheiset jännittää kanssa. Kaikille olen kyllä sanonut että etteköhän te ole niitä jotka ensimmäisenä kuulevat kun jotain alkaa tapahtumaan. Miehelle ilmaantunut joku ihme hoivavietti mua kohtaan, mitään ei sais tehdä ja huolehtii että mulla on kännykkä yöllä yläkerrassa mukana kun jään aamusin nukkumaan kun se lähtee töihin, ja herttaisesti suukottelee vatsaa ja hymyilee sekä hempeilee vallan mahdottomasti nykyisin, sniff ja arvatkaa kuka sitten herkistyy ja kyynelehtii?

Mutta kuten mainitsin siitä ihmisestä joka taas alkoi olemaan ärsyttävä oma itsensä, niin nyt on tilanne se että saa luvan mun puolesta olla rauhassa, ahdistun vaan itse sen puheista ja ajattelemattomuudesta liikaa että olkoot, mä en enää jaksa koettaa sitä ymmärtää nyt on itsellä tärkeämpääkin ajateltavaa kuin toisen ongelmat ja tyhmyydet, kiitos mulle riitti nyt sen ihmisen tuuliviiriajatukset.

Mutta nyt pitää lopettaa ennen kuin kirjoitan taas romaanin verran tekstiä! Koetetaan nauttia pallomahoistammme kaikista kivuista huolimatta!
Maajo
 
Hei kaikille todella pitkästä aikaa[:)]!!
 
Kehtaankohan tänne enää kirjoitella kun oon ollut tosi pitkään poissa täältä, jotain yli kuukauden tai enemmän ainakin. Jos otatte mut vielä joukkoonne takaisin[:(].. Välissä tuossa jo palasin melkein palstalle mutta sitten alkoi loma, joten nyt vasta palaan tähän mahtavaan mammajoukkoon!
Tänään siis oli eka työpäivä loman jälkeen, huh huh. Mutta kyllä se tästä, ja 8 viikon kuluttuahan alkaa äitiysloma, siis ihan uskomatonta ajatella että näin se aika vaan menee. Vieläkään en oo saanut Kelan päätöstä enkä siis pakkaustakaan mutta onhan tässä tosin aikaa.
 
Maajo ja JeRoSe ja pari muutakin kärsivät alapää/liitoskivuista, mulla on kans ollut sama ongelma jo noin kuukauden ajan. Kai se on sitä lantion löystymistä, mistä vauvakirjassakin kerrottiin..mutta kivaa se ei ole. Mutta jotenkin kummasti sitä vaan siihen jatkuvaan kipuun tottuu, ja jo tietysti senkin takia että onhan se hyvän asian eli minimasuasukin[:)] takia! Kauhia ko valitan mutta sitten on lisäksi selkäkipuja eli normaalien toimistotyöläisselkäkipujen lisäksi on pallovatsasta johtuen tullut ahistavia keskiselkäkipuja, oikein kunnon jomotuksia, ei tiedä miten päin ois kun koko ajan särkee. Varmaan hieronta auttais, ootteko käyneet viime aikoina hieronnassa tai esim shiatsussa? Kai hieronta ois ok, jos on jotenkin istuma-asennossa tai jotain.
 
Masuasukin isäkin vieraili Keski-Euroopasta viikon verran luonani, käytiin myös kivalla Hki-Tukholma-Tallinna-Hki -kiertomatkallakin ja aika paljon jaksoin kävellä. Nyt oli mies jo ihan hyvin tottunut siihen, että raskaana tässä tosiaan ollaan ja vauva aika pian syntyy ja tulen tietysti aina todella iloiseksi kun hän sanoi, tai on siis sanonut jo aiemminkin, että on onnellinen tästä lapsesta! Ja että haluaa pitää yhteyttä jatkossakin ja että aikoo osallistua kuluihin, mistä olen tietysti todella iloinen.
 
Meidän suhteestamme hän ei ikävä kyllä ole niin varma, välillä on niin tykästynyt ja sitten taas välillä (kai enimmäkseen) ei, hohhoijaa, raskastahan tällainen on kun välillä jo luulen että jospas sittenkin olisimme onnellisesti yhdessä (sitä kun itse toivon) mutta sitten taas ukko perääntyy, joten ei siitä ota pirukaan selvää. Tykkää kyllä minusta muttei kai tarpeeksi, etsii varmaan jotain maailman ihaninta elämänsä naista ja minä rukka en halua ymmärtää etten se taida olla minä. Noin olen asian analysoinut, mutten osaa enkä halua päästää irti. Ymmärrän toki että häntä harmittaa kun "asiat menivät väärässä järjestyksessä" ja tämä raskaus tuli siis yllätyksenä eikä suunniteltuna etc mutta kuitenkin olisi kiva saada jotain selvyyttä tähän asiaan. Ei kai moni tuollaista miestä kattelis, minä kun vaan satun olemaan häneen jostain syystä niin tykästynyt (masokisti kai oon[&:]). 
 
Sanoi myös, että toki hän haluaa tulla katsomaan minua mahd pian synnytyksen jälkeen (taidan vetää sen synnytyksen ihan ilman apuvoimia, siis kavereita tai muita, kai se onnistuu, hui?!) ja että toki me voidaan matkustaa oleskelemaan hänen luoksensa (en tiedä kuinka kauaksi aikaa) sitten kun miniasukki syntynyt. Tämänkertaisen vierailun jälkeen hän on minua kaivannut ja soitteli ikävöiviä puheluja eilen ja toissapäivänä, mutta voi olla että kohta taas jo ikävöinti laimenee, tiedä häntä. Olisi niin kiva mennä vielä kertaalleen käymään hänen luonaan ennen synnytystä, mitäs mieltä ootte, kannattaako vielä lentää? Lento kestää vaan 2 ja 1/2 tuntia. Luulisin ettei siitä ole mitään haittaa. Sitten tarttee vaan olla se lekuritodistus tai jotain.
No jopas tuli kertoiltua tuostakin asiasta, ehkä ois parempi pitää mölyt mahassa (nyt sitä mahaa ainakin on missä ne pitää[;)]).
 
Mulla on huomenna - tadaa - ensimmäinen neuvolalääkäri koko raskauden aikana! Toiv ei ala nalkuttamaan painosta, sitä nääs kertynyt jo ainakin 12 kg..apua. Hyvä että tekee sisätutkimuksen kun sitä ei oo tosiaan tehty vielä ollenkaan tän aikana. Toiv ei oo sokeria tai proteiinia virtassa (pahoin pelkään että on tän 3 vkon lomamässäilyn jälkeen) ja sitten joudun rasituskokeeseen. Toiv ei oo raskausajan diabetestä..no, turha etukäteen murehtia! Ja tärkeintä että masuasukilla kaikki hyvin!
 
Kaikille mammoille mahtavan hyviä vointeja ja nautitaan elokuun vielä melko lämpimistä illoista!!
 
Hei Manteli. Mä kommentoin vain tuota yksin synnyttämistä.... suosittelen, että otat jonkun tukihenkilön mukaan. Synnytys voi kestää pitkäänkin ja kätilö ei välttämättä koko aikaa ole kanssasi synnytyshuoneessa. Voi olla kurjaa olla yksin ja nyt vaan ajattelen omalta kantilta, en siis lietso mitään. [:)] ja onhan se mukavaa, jos on joku läheisempi(kuin kätilö) jakamassa elämän upeinta hetkeä. En epäile hetkeäkään etteikö yksin pärjäisi ja se toki riippuu millaisesta ihmisestä on kyse. Itse olen aika tunteikas ihminen ja kaipaan tukea juuri tuollaisella hetkellä. Mutta päätitpä miten vaan, hyvin se menee! [:)]
 
Manteli: Mukaan takasin vaan turisemaan tänne eli ei siitä kannata ressata nyt yhtään [:)] Ja mun täytyy kyllä sanoa, että yksinkin pärjää siellä synnytyssalissa [:)] Ite olin viimeksi ihan yksin ja oli elämäni paras synnytykseni, tosin mullahan se oli jo kolmas kerta ja eteni nopeesti. Ensikertalaisena, kun ei voi tosiaan tietää, että meneekö hitaan vaiko nopeen kaavan mukaan. Mulla oli esikon synnytyksessä mukana silloinen anoppini ja se oli virhe, siis jälkeenpäin aateltuna, ko kiinty niin lujasti lapseen just ton mukana olemisensa vuoksi (mutta se on aivan toinen juttu kokonaan) Ja lentämisestä - tarttet tosiaan lääkärintodistuksen vkosta 28 kansainvälisille lennoille, jos lennät ja teet just niinko ite haluat ja mikä tuntuu parhaimmalta - siis tän miehen kans. Anna asioiden vaan mennä omalla painollaan, nii hyvä tulee bd

Mikäs siellä muuten Maajolla on fiilis?

Onneksi hieman on nyt ilmat jäähtyneet ja raitis tuuli käy. Meinasin jo tulla hulluksi ton lämmön kans. Oma olo on sitä samaa eli alakerta lonkkineen soi, mutta annetaan soida [:D]
 
Hellot!
 
Kuulostaa Manteli aikas tutulta toi sun tilanne. Meillä oli mun miehen kans tosi pitkään se tilanne, et hän tarvi kovasti omaa tilaa ja tosi pitkän ajan ajatella asioita ja omia tunteitaan. Ollaan tunnettu pitkään, mut seurusteltu ei oo koko aikaa just ton asian takia. Se oli välillä tosi rankkaa, just ton tietämättömyyden takia. Ei voinu olla varma, et miten käy. Yritin sit vaan elää omaa elämää eteenpäin ja pitää vaihtoehtoja auki. Meillä ei tosin ollu sillon vauvaa/lasta kuvioissa, joten sikäli eri tilanne. Nyt ollaan oltu jo pitkään ihan "oikeessa" suhteessa ja reilu vuosi naimisissakin.
 
Tsemppiä kovasti sulle, kyllä kaikki menee hyvin.
 
Mä oon muutamana yönä nähny painajaistakin siitä, et mun mies ei jostain syystä pääsekään mukaan synnärille. Mulla kun ei oo oikein ketään hyvää vaihtoehtoo tukihenkilöks. Esim. oma äiti tai anoppi tekis mut hulluks. Oon kans just semmonen tyyppi, et kaipaan tollasessa tilanteessa tukee. Toivotaan siis, et ukko on messissä, kun h-hetki koittaa.
 
Täällä säädetään taas noiden puutarhatuotteiden (hieno termi [:)]) kanssa. Nyt on hellalla tulos sekamehu. Maistoinkin tossa jo vähän ja ai kun siitä tulee hyvää!
 
Voimahalit kaikille, varsinkin niille, joilla jo kovasti paikkoja juilii.
Kirjotellaan taas, kun vettäkin kait pitäis sadella huomisesta alkaen viimeistään.
 
heipähei, täällä jälleen. vanha tietokone vie kyllä halut käydä netissä niin kovin että olen jo pyöritellyt muutamia uusia koneita mielessä ja piakkoin kauppaan pitääkin sitä ostamaan mennä. mutta, tuhosin melkein pakastemansikka purkin kun luin viimeisiä tekstejä mitä tänne oli tullut... ihmiset alkaa olla isoja jo? [:D] niin täälläkin! viime viikolla kävi työpaikalla kätilö moikkaamassa minuu pyynnöstä. naisella 30-vuoden kokemus työstään ja paineli masua ja kuunteli ihanalla vanhalla torvella sydänääniä, sanoi että tytön sydänäänet. olin pelkkänä kysymysmerkkinä, mutta kuulemma tytön äänet vähän vaimeammat kuin pojan... syntymäpainoksi arvioi 3750g, aika tarkasti... jännää! toinen on tuolla jo reilu kaksi viikkoa ollut raivotarjonnassa ja kätilökin sanoi että tuskin enää mahtuu kääntymään. iso olo tosiaan on, semmonen suurinpiirtein 13-15 kg tullut painoa tammikuusta... eli kyllä tuntuu ja paukkuu nivelissä!

niin ja koin ensimmäisen närästyksen (jos se sitä sitten oli)!!! luulin tai olin aivan varma että nyt alkoi rintakipukohtaus... olin töissä ja vähän semmonen outo olo ja vain vähän röyhtäilytti. tykytyksen tunnetta rinnalla ja maha (pallean kohdalta) kipeä. no kun tuolla teholla töissä olen niin en voinut olla laittamatta itseäni monitoriin tarkistaakseni pulssin ja paineet. lepopulssi vetelikin reilu 120, mutta paineet kunnossa... johtuikohan sitten kivusta, näin epäillään. mutta yhdessä yössä tuo outo närästyskohtaus meni ohi! kätilö sanoi myös tuosta että aivan varmasti hänen mielestään se oli närästystä. vauveli painaa niin kovin masussa ja mahalaukku noussut ylös ja vaikeuksia juurikin tämän takia ruokaa sulatella jne...

viime viikonloppu vapaita viettelin ja sain vanhasta kokemuksesta järvessä lillua. niin oli järvivesikin ihan lämmintä, päälle 23 astetta. ihan kalakeitolta se kyllä haisi, mutta kyllä vilvoitti oloa ja mieltä! oli hassua yrittää uida (perhosta mm.) kun masu painoi kovasti pohjaa kohti... mutta kyllä sitä kunto on hiipunut olemattomiin tässä masun kanssa. mutta töissä jaksan vielä olla... ei ole jäljellä kuin kuusi päivää ja sitten alkaa äitiysloma, ihanaa!!!! [:)]

vaunuista vielä mainitsen. me valitsimme emmaljungan city jet rattaat ja kokosimme kaikki käytettynä netin kautta niin että nyt ne ovat yhdistelmät (citykoppa, ratasosa ja turvakaukalo). ostin kolmelta eri ihmiseltä ja todella tyytyväisiä ollaan saamaamme. säästimme monia satasia kun käytettynä ostettiin ja mikään noista ei ole ollut käytössä pidempään kuin 8kk, eli ihan pränikkä tuotteitahan ne on ja takuitakin vielä jäljellä melkein kaksi vuotta... eli voi ihmisiin vielä luottaa netin kautta se tuli nyt todistetuksi!

tulipas tästä pitkä teksti... oli ainakin kerrottavaakin [:)] vointeja kaikille ja koitetaan jaksaa loppumetrit!
 
Täällä kanssa yks joka kärsii noista liitoskivuista ja häntäluu on myös ollu tosi arka jo viikon verran ainaki... Alkaa tosiaan olemaan valmis siihen että vauva maailmaan tupsahtaa [:D] Mun puolesta vois tulla jo vaikka heti ens viikolla (38.vk kun alkaa jo kohta) niin pääsis näistä tuskista...[&:]
Kävely on aika vaikeeta välillä ja ei jaksais oikee mitää tehä mutta jonku verran on vielä kotona asioita tehtävänä ennen vauvan syntymää...

Kävin maanantaina Taysin mammapolilla ja siellä arvioitiin vaavin kooks 3kg. Oli ihan kiva kuunnella vielä juur ennen syntymää sen sydän ääniä oikeen pitkään kun niitä otettiin oikeen paperille. Ultra kuvasta ei oikeen saanu selvää ihan ku ei ois oikeen enää mahtunu siihe näytölle, mutta se oli ihana nähdä ku kätilö näytti miten se harjoitteli hengittämistä jo masussa. Voi kun sais jo pikkuisen syliin [:)]... No ei vissii enää pitkään, kyllä se toivottavasti jo kuukauden sisään melki tulee ulos.
 
Heipä hei taas kaikille,

istuttiin eilen miehen kanssa Kätilöopistolla Haikaranpesän synnytysvalmennuksen ekassa osassa, ja pakko sanoa, että kun ekakertalaisena ei yhtään tiennyt, mitä on tulossa, niin nyt on paljon parempi olo koko hommasta. Jotenkin onnistuin tajuamaan, että kroppahan on itse asiassa aika nerokkaasti synnytystä varten suunniteltu, ja kun sen antaa tehdä hommansa ja pyrkii auttamaan sitä kaikin tavoin, niin kyllä se siitä. Ei sillä että olisin pelännyt aikaisemminkaan, mutta nyt tuli melkein sellainen olo, että haluaa jo ite kokea sen mistä niin kovasti on viime aikoina ollut puhetta - eli synnytyksen. Siellä sai myös kokeilla ilokaasua ja akvarakkuloita jos halusi. Itse en kokeillut, kun olin sieltä uimaan menossa, enkä oikein tiennyt kuinka kauan ne vaikuttaisi, mutta kokeilijat sanoivat, että kyllä ne kuulemma hyvin tuntuivat. Ehkäpä sitä voisi itekin harkita mahdollisimman pitkälle luonnonmukaisin menetelmin yrittämistä, ettei heti ekaksi hinkua epiduraalia. Helppohan se on nyt vielä sanoa, kun ei tosiaankaan tiedä yhtään, mitä tuleman pitää [;)]

Perjantaina käydään mahan kanssa vielä ylimääräisessä ultrassa, kun tuo tk-lääkäri haluaa vähän vielä seurata lapsen kasvua. Ihmettelen miksi, koska edellisessä ultrassa pari viikkoa sitten kaikki oli hyvin ja lapsi jopa keskiarvoa isompi. Mutta ehkä ne myös katsoo, että lapsivettä on riittävästi, kun maha ei ole niin iso jne. Luotetaan siihen, että ne tietää mitä tekevät.

Eipä muuta kun mukavaa keskiviikkoa ihmisille. Täytyy sanoa, että on ihanaa kun ainakin täällä Helsingissä sataa ja on vähän viileämpää kuin viime aikoina. Voikaa hyvin!
 
Olen myös ilmoittautunut Haikaranpesää, mutta meillä se valmennuskäynti 14.9
Tosin käymme vain yhdessä valmennuksessa kun en ole ensisynnyttäjä.
Vaikka olo on kuin ensisynnyttäjällä kun eka on syntynyt sektiolla ja siis niin ettei suppareita ehtinyt olla.

Luotan myös siihen että naisen keho on luotu synnyttämistä varten ja kun asennoituu siten ja on valmis ottamaan kivun vastaan niin hyvin pitkälle pääsee lääkkeettömilläkin kivunlievitys menetelmillä. Hengitystekniikat on joogasta ennestään tuttuja joten niillä uskon myös pystyväni kehoani auttamaan.

Mutta aika näyttää, en vastusta lääkkellistä kivunlievitystä joten jos tilanne sitä vaatii niin sitten sitä käytetään. Tosin ilman epiduraalia toivon selviäväni loppuun asti.
 
Tervehdys mammat!

Näyttää pahasti siltä että täällä suunnassa saadaan vettä niskaan tänään, äsken paistoi aurinko mutta nytten tuolta lännen suunnalta valuu pilviä meitä kohden. Noh ainakin harrastelijamaajussini on innoissaan kun sataa ripsauttas vettä niin sais jyväset lisää painoa vielä ja perunakin sais uutta puhtia kasvaa.

Aika monella paikkoja juilii, tavallaan lohdullista on huomata ettei ole yksin kipuijen kanssa vaan tietää että se kuuluu raskauteen, vaikka eihän sitä kenellekkään toivo että ois paikat kovasti kipeänä. Alakerta täällä suunnassa kanssa soi ja kivut ovat sen mukaiset. Mulle on tullu uus oire, jatkuva kakkahätä, mutta kun menee vessaan niin eipäs tuukkaan mitään ennen kuin on oikeasti hätä, mutta kuulemma seki kuuluu kuvaan kun vauva laskeutuu ja painaa suolta.

Meillä kans olisi ollut eilen synnytysvalmennus, mutta suoraan sanottuna meitä kumpaakaan ei napannut sinne mennä, kun käytiin ajat sitten synnärille tutustuun niin mielestämme siellä jo saatiin aika hyvä info synnytyksestä ja kivunlievityksestä. Vielä ois 3 muuta kertaa jäljellä, mut voi olla et neki jätetään väliin ens kerta lisää synnytysvalmennusta ja sit seuraava on lapsenhoitoa (jonka varmasti oppii myös synnärillä) ja viimeinen kerta synnärille tutustuminen (eri synnäri mihin mä meen synnyttään). Mutta luotan siihen että kyllä luonto hoitaa synnytyksen ja kätilöt neuvoo ja opastaa tarvittaessa, ihme kyllä en ole koko raskauden aikana pelännyt synnytystä, mutta pienoisella jännityksellä sitä odotan.

manteli: tervetuloa takaisin kirjoittelemaan, mukavaa että aktivoituu porukka uudestaan kirjoittelemaan syssyn tullessa. Minä kävin keskiraskaudessa hierojalla, ja istuma-asennossa hieronta tapahtui, mukavasti sai nojailla hierontapöytään tyynyä vasten eikä ollut yhtään epämiellyttävä asento. Minusta on hienoa että lapsen isä osoittaa tuollaista kiinnostusta lastaan kohtaan ja aikoo osallistua kustannuksiin vaikkei suhteesta äitiin olekkaan ihan varma, eihän sitä tiedä mitä tuleva tuo tullessaan vai kuinka? Samoin minä komppaan riikkaa tässä asiassa että olisi hyvä olla joku tukihenkilö synnytyksessä mukana (sanoo ensisynnyttäjä) jos synnytys kestää niin mukava kun on joku siinä vieressä, minä toivon että mies pääsee mukaan mutta jos ei pääse niin sitten ajattelin pyytää pikkusiskon mukaan kun asuu samalla paikkakunnalla minne meemme synnyttään.

jerose: kyselit mitkä on täällä fiilikset... aika jännät, ennen olin sitä mieltä että mulla on kaikki hyvin ja lääkäri oli eri mieltä, nyt se on pikemminkin päin vastoin, itsestä tuntuu ettei mikään ole hyvin mut lääkärin mielestä kaikki on ihan hyvin mulla. Sitä kun on alkanut kuvitella kaikki mahdolliset toksemianoireet itselle, muttei vielä puoliakaan oikeasti ole esim. yks päivä särki päätä mut sit huomasin etten ollut syönyt pitkään aikaan ja kipu helpotti syömisen jälkeen. Saas nähdä mitä huominen tuo tullessaan, toisaalta toivon että pitäs jäädä osastolle ja synnytys käynnistettäis ettei tuu mitään jättivauvaa, mut toisaalta taas haluaisin vielä nauttia masuasukista.

tirpu: eiköhän nuo painajaiset ole ihan normaaleja tässä vaiheessa raskautta? itse näin kaikista mahollisista ja mahottomista ihmisistä painajaista mm. että ihana mieheni oli vaihtunut ex-miehekseni ja sitten toinen painajainen oli että vaihdoin äitini kanssa hänellä hoidossa olleelle lapselle ulkona vaippaa mut sitten kaivinkoneen kuljettaja alkoi ahdisteleen meille, kauhan tilalla oli ihme terävä härveli joka pyöri maassa ympyrää ja meinas leikata tämän pienen lapsen kahtia, mutta sain juuri hänestä kiinni ja sitten kierähdettyä pois alta, sit se oliki väijymässä tien toisessa päässä ja siihen sitten heräsin. Sinä se jaksat touhuta noiden puutarhatuotteiden kanssa... me poimittiin viime viikolla tosiaankin meidän ainuat (2) punaherukka pensasta marjoista ja pakastettiin ne, ja anoppi toi alkuviikosta mustaherukkaa vähäsen meille pakastettavaksi kun se niin kovasti halus niitä tuoda, ois tuonu enemmänki mut kielsin ja sanoin et saadaan me talvella teidän pakastimesta jos tarve tulee.

anukka, annuli84, ü ja pp09: mukava kun kävitte kirjoittelemassa kuulumisia. Aika kivan kuuloisen yhdistemän anukka on kasaan saanut. Ei ole montaa päivää kun anukalla alkaa äippäloma, tsemppiä viimeisiin työpäiviin. Huomasin tuossa että olenpa sitten minäkin virallisesti äitiyslomalla jo mut eipä se siitä mihinkään eloa ole muuttanut kun kotona olen ollut tammikuusta saakka.

Tulipas taas avauduttua, kiitän ja kumarran sekä poistun takavasemmalle (jos vaikka sais yöpaidan vaihdettua päivävaatteisiin)!

Kirjoitteli Maajo
 
Nyt vain pari sanaa ja myöhemmin enemmän. Tytöillä kohta ruoka-aika...

Täytyy muuten sen verta sanoa noista käynnistetyistä synnytyksistä, että ne on pääsääntöisesti aina kivuliaampia ja tuskallisempia sekä rajumpia, mitä itestään lähtenyt synnytys eli senkin takia toivois aina luomuna lähtenyttä synnytystä kohalleen. Mulla esikko käynnistetty ja oli suorastaan yhtä helevettiä ja kesti pitkään! Mutta saas nähä, miten tän nelosen kanssa sitten käy, että tartteeko starttailla vaiko saako mennä niin pitkälle, että lähtee ite syntymään. Summa summarum - saan kokoarvio-ultran ainakin viikkoa aikasemmaksi noitten mun heittelevien sokruarvojen takia ja tänään meen käymään mutkan ä-polilla juttelemassa taas tästä mun tilanteestani. Tuun kertomaan lisää sitten myöhemmin...tuli meinaan nytkin enemmän, ko vain pari sanaa [;)]
 
Heips kaikille!

Nyyh ei ole vieläkään tullut äippäpakkausta postiin. Voisi tulla niin olisi taas jotain katseltavaa ja ihmeteltävää.

Niin sitä helteet loppuivat täälläkin ja nyt sitten on tuo vaatevarastokin huomattavasti suppeampi.

Neuvola oli eilen ja vilpertti poikittain masussa, taitaa tulla minuun kun tuo vaaka-asento on jotenkin niin mukava. Muutenkin tuntuu ylävatsassa vain toisella puolella ja toisella tyhjää. Maha oli kasvanut ja painokin alkanut nousta, tosin siellä vaaka valehtelee!!![:D] Poikani oli mukana kun mentiin sen jälkeen kaupungille, oli kuulemma tylsää.(teini)  No ensi viikolla eka lääkäri ja sitä ennen taas pitäis käydä verikokeissa, no tulee hemppakin siinä samalla. Mutta kahden viikon päästä on ultra ja taas jännittää, en tiedä miksi.

Manteli kyllä mäkin suosittelen jotain kaveria mukaan synnytykseen. On se kivaa kuitenkin kun ei tarvis olla yksin ja olis joku tuttu paikalla jolle voi jutella ja tarvittaessa kiroilla niinkuin telkkarissa.[8|] Itse kyllä olin toisessa synnytyksessä yksin, mutta se kestikin vain kolmisen tuntia.

Mä ehdin jännittämään täällä aikas monen synnytyksen ennenkuin on mun vuoro![:D]
Jaahas koiran kanssa ulos. Kyllä huomaa monesti että on ihminen välissä kun kumartuu laittamaan koirallekin hihnaa. Tiedä millasia kevätjuhla liikkeitä vielä pitää keksiä ja nyt kun pitää taas sukatkin kohta laittaa jalkaan![:D]

Vointeja kaikille masuille![:)]
 
Terve kaikille ihanat mammat!
 
Täällä olla töröttelen toimistolla vaikka pois pitäis lähteä kun pyörii vaan koko ajan vauva-asiat etc mielessä, joten töistä ei tuu mitään..
 
Tirpu, Maajo ja JeRoSe, kiitos paljon tsemppauksesta sen mun ihmeellisen ollako vai eikö olla -miehen suhteen! Oli lohduttavaa kuulla että sulla Tirpu samanlaisia kokemuksia. Tosi hienoa, että teillä asiat järjestyivät parhain päin[:)]! Yritän elää toivossa..ja olla murehtimatta ja surematta asiaa, sillä surumielellä olo ei ole hyväksi masuasukille! Niin ja siitä lennosta, ehkäpä jätän sen väliin, vaikka oiskin niin kiva sinne taas mennä. Meen sitten minimasukullan kanssa jahka ollaan hyvissä voimissa.
 
Riikka33, JeRoSe, Maajo ja Karvinen14, kiitos vinkeistä synnytystukihenkilön suhteen, taitais se kyllä olla hyvä juttu, että joku ois siinä mukana, vaikkapa ekat (10[;)]!) tuntia ja sitten vaikka loppuajan itekseen.
 
Mulla oli se neuvolalääkäri eilen ja eikös se ollut sellainen vanha tiukkisakka, joka alkoi sitten hetimiten sättimään että "onpas sulle tullut tuota painoa, voi voi, nyt pitäisi vähän hillitä itseään". Aargh[:@]..ja vielä sellaisella "nautin kun saan besserwisserinä valistaa tuotakin paksukaista" -tyylillä. Siis aivan kuin en itse tietäisi/tajuaisi, että on sitä painoa tullut se noin 11-12 kg. Tiedän, että se on paljon ja en tietenkään halua masuasukkia mitenkään rasittaa etc enkä halua raskausdiabetestä tai älytöntä määrää ylikiloja, jotka sitten harmittavat kun niitä ei saakaan pois raskauden jälkeen..mutta kuitenkin, aargh että olen allerginen tuollaisille neuvojille! Sitten se täti oikein kyseli että "oi voi, mistäs nämä kilot ovat tulleet, taidatpa olla syönyt todella isoja ruoka-annoksia vai puputatko isoja määriä suklaata ja muuta makeaa?" Vastasin, että sitä ihmettelen itsekin, sillä suklaa ei ole maistunut koko raskausaikana ja karkkia syön ehkä kerran kuussa. No, jäätelöön olen jäänyt kylläkin koukkuun..
 
Sitten se sanoi toivorikkaasti [8D] että jahas, katsotaanpas verenpaine, ettei vain olisi noussut. Kun se sitten oli hyvä (niinkuin on tähänkin asti ollut vaikka sukurasitetta on vaikka muille jakaa), niin olin kuulevinani pienoisen pettymyksen tädin äänessä. Ei päässytkään jatkamaan saarnaamista! Ja virtsassa ei ollut vieläkään sokeria eikä proteiinia, joten en joudu vielä sokerirasituskokeeseen. Kaikki muutkin jutut oli ok eli olen tietysti tosi iloinen[:)]! Ja yritän olla välittämättä sen kommenteista, pitää ajatella vaan että evvk.
 
Karvinen14, pelkäsit, että jäät tälle palstalle yksin kirjoitteleen kun kaikilla enemmän raskausviikkoja. Mutta ei huolta, meillä melkein samat lukemat tai itse asiassa pidän perää[;)].
 
Jospas teen pari juttuja ja sitten lähden kotiin! Syksy (tai viileä loppukesä) on tosiaan alkanut tänään, niinkuin Karvinen14 sanoit, vaatevarasto pienenee..mulla sama juttu, on vaan yhdet äitiyshousut. Mutta jospas sitä hameilla vielä pärjäis Suomen lämpimässä syyskesässä[:D]!
 
Pikku-kulta taas potkii ihanasti, oi, se on ihanaa!! Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!
 
 
 
Moikka kaikille [:)]

Älä sä Manteli välitä moisista kommenteista. Mä en ymmärrä miten toisilla on pakottava tarve tuijottaa sitä painoa NIIIIN pirun tarkkaan. Toki ainahan parempi kaikille, jos sitä ei liiaksi kerry ja kaikkihan me sen tiedämme. [:)]

Mulla oli tokan lapsen odotuksen kanssa sellainen tilanne, että kun painoa tuli ja tuli, niin neuvolassa täti oli lähes varma että sokerirasituksessa on arvot ihan päin peetä ja oli hyvin aidosti ja kuuluvasti ihmeissään, kun kaikki olikin mallikkaasti [:'(] 

Koskas teillä onkaan niitä h-hetkiä, kun olis kiva tietää. Tuoltahan ne jostain alkutarinoista löytyis, mutta helpommallakin voisi saada tietää.
Teillä osalla onkin tuollainen kuvitus missä näkyy raskauden keston ja jäljellä olevan ajan..... Itselläni on siis h-hetki 9.10 ja jos tämä vauveli tulee kuten veljensä, on se juuri tuo 9.pvä. Tyttöni syntyi kaksi päivää(eli esikoiseni) lasketun ajan jälkeen.

Mä olen ainakin hyvilläni helteiden loppumisesta, vaikka kyllä täällä meillä päin on yhä lämmin ja kesätamineissa kuljetaan. Tosin mä nyt kulkisin kesätamineissa varmaan vaikka olis lunta ja pakkasta, tätä hikoilua ei mitkään helteiden loppumiset lopeta. [:D]

Huomenna olis neuvola ja pitkästä aikaa oma neuvolantäti, hän on oikein mukava ja eikä moiti painosta, tosin hän on sitä mieltä että kun katsoo kokonaispainoa, ei sitä ole tullut liikaa. Lekurihan tosiaan oli erimieltä.

Voikaa hyvin ja pitäkää huoli itsestänne. [:)]
 
heippahei.

mä täällä huokailen viimeisiä päiviä töiden merkeissä, ihanaa pian se on ohi! väsynyt olo vain painaa kovasti, töiden jälkeen semmonen reilu tunnin päiväuni on ihan pakollinen. ja kuuma on... ihanaa kun ulkona sataa! paljon viileempää... [:)]

laskettu olis 25.9, eli ei sinnekään niin pitkä enään ole... jännää [:)]

käytiin äskön miehen kanssa rossossa herkuttelemassa ja nyt masu painaa. kummasti sitä jaksaa vielä syödä, vaikka eritavalla kun ennen. tökkää herkästi ja nopeesti... mutta masu paisuu sitä mukaan kun ruoka lautanen vähenee [:D] ja tällä viikolla oon selvästi huomannut että ankka-kävely on alkamassa. ajoittain vaappuu kummasti askel puolelta toiselle...

huomenna aattelin käydä vielä kaunistautumassa kampaajallakin. tukka on sen näkönen että on tullut mökkeiltyä ja ihan metsittynyt olo... väriä tähän jo pimenevään loppukesään!

mutta voikaa hyvin... voimia kaikille meille kantajille [:)]
 
Moikkelis:)

>Jerose iloksen saan kertoa että sokerirasitus meni hyvin, kaikesta pelosta huolimatta:) Arvot oli 4,5 & 7,4 ja 5,4 joten olivat ihan hyvät!

Tänään mulla oli lääkäri, kaikki arvot oli ok. Sf mittakin ensimmäistä kertaa tullut normaali käyrille, eli oli nyt 27cm. Lääkäri vain totesi että niin hän arvelikin, yleensä kuulemma alussa saattaa huidella yläkäyrän yläpuolella. Myös sisätutkimus tehtiin, ja siellä ei ollut tapahtunut mitään muutoksia, joten kaikki ok. Hb:tä ei tällä kertaa mitattu. Kun lekuri kyseli vointeja ja jaksamista, sanoin että kaikki ihan ok. Mielestäni mulla on jonkin verran noita tavallisimpia vaivoja, mutta mikään ei haittaa niin että olis todella tukala olo (närästystä, ummetusta, pientä kipuilua nivusissa kun käy kävelyllä).

Meille järjestetään vasta lokakuussa perhevalmennus! Mun lisäkseni vain yksi toinen ensisynnyttäjä täällä etelä sipoossa..

Pikkuhiljaa alkaa vähän pelottamaan ja jännittämään tuo synnytyskin, kyllä se h-hetki sieltä kovaa vauhtia lähenee.. Vielä olis 1,5kk töitä jäljellä.. Aika hektistä töissä,  mutta onneks ei tarvii enää kuiteskaan 8h seisoa töissä, vaan enimmäkseen on istuma työtä:)


Nyt ajattelin lähteä hakemaan kaverilta pinniksen:) Jos laittais kohtapuolin vaavin sängyn valmiiksi:) Jännää.. 
 
Heipä hei piiiiitkääääästä aikaa!

Lueskelin pitkät pätkät kuulumisianne ja kaikki ovat vielä suht kasassa ja "hyvissä voinneissa".

Mä olen siirtynyt totaalisesti kesälomafiiliksiin ja ollaan reissailtu tosi paljon. Kone ei ole ollut käytettävissä ja jotenkin ei ole jaksanut istua sen äärelläkään...liekö syynä aika kivat häntäluukivut[:@].

Olo alkaa olla tosiaan tukala kuten monella teilläkin, kuuluu asiaan ja pitää vaan hyväksyä. Vaapu potkii ja komentaa kovasti. Kuuntelee ihanasti, kun laulan ohjelmistoni joka ilta läpi[:D]. Tuntuu rauhoittuvan siihen, ehkä bonjaa, että nyt se äiskä alkaa nukkumaan, et jospa sitten minäkin. Menispä yhtä helposti sitten erilläänkin[;)].

Liitoskivut ja vääntämiset ovat tuttuja juttuja. Kävely on aika kurjaa, maha painaa tosi paljon alaosaa ja tänään ensi kertaa tunsin ikävän muljauttavan kivun vatsassa, en tiedä oliko lapsen liike joten isompi vai olisko kivulias supistus, mut piti pysähtyä kuulostelemaan jatkuuko ja loppumatkan tuntui ikävä paine kipukohdassa. Käppäilin kotiin ja kellahdin riippumattoon, joka on yhä enemmän mun lempipaikka.

Mies on reissussa Kiovassa. Sillä oli aivan mahdoton matkakuume, jonnekin ulkomaille piti päästä lomalla, Suomea tuli jo koluttua yhdessä. Sanoin, että mene vaan vielä, kun onnistuu. Ikävä on kova ja huomenna saan mieheni takaisin kotiin. Ihme pelkoja on myös tullut: esim tää Kiovan reissu, hirvittää koko Kiova (Ukrainen pääkaupunki), ei mikään turvallinen maa kuitenkaan ja välillä käy mielessä jopa lentokoneen tippuminen[:-]. Järki hoi älä jätä! Ei noi huolimiset ole vielä paisuneet isoihin mittasuhteisiin ja kun tietää, että ne liittyvät tähän tilaan, niin osaa suhtautua rennommin.

Vielä vko lomaa ja sitten pari vkoa töissä ennen äippälomaa[:)]. Odotan jo kovasti sitä, että voi paneutua loppuaikaan.

Neuvolat ja lääkärit on menneet hyvin. Pissa on ollut puhdasta tähän mennessä, toivotaan että pysyy loppuun asti.

Hyvää mieltä ja iloisia ajatuksia teille kaikille,

Toivottaa Koivunlehti potkulin kera [:)]

 
Heips kaikille!

Tässä mielessä pyörinyt että onkohan se Maajo sitten jäänyt mammapolille ja synnyttänyt jo???[:)]

Mä olen osittain ollut ihan muissa maailmoissa kun lukenut yhtä Stig Larssonin kirjaa tai siis pakkohan se oli jo lukea loppuun kun ei malttanut lopettaa. Hyvä kun sisko ja muutenkin osa ihmisistä ei oikein ymmärrä kun lukee kirjaa (vihoviimeistä puuhaa) että siinä menee päivä oikein rattoisasti.
Sit löysin sattumalta Antikasta Eve Hietamiehen Puolinainen ja sitä aloittelin eilen.
Antikan myyjäkin oli niin onnellinen kun sattumalta oli yksi hyllyssä.

Täällä ei ole vieläkään kuulunut mitään äippäpakkauksesta. Ensi viikon aikana sen pitäis viimeistään tulla. Mulla meni mun mammaloma raha kyllä niin mönkään että onkin selvittämistä raha-asioissa. En tiedä muuttuisiko silti mihinkään jos valittaisi päätöksestä???
Että kyllä nyt muutenkin päässä pyörii ja saa selvitellä kaikenlaisia asioita, kun isompaa asuntoakin pitäis saada. No eiköhän kaikki jollain tavalla järjesty, pikku hiljaa.
Mutta kun inhoan kaikenlaista paperisotaa ja ei ole henk.kohtaista sihteeriäkään niitä hoitamassa.

No tulipas tylsää juttua. Tänään taitaa tulla laiskottelu päivä, kun eilen käväistiin siellä sun täällä. Pitää kerätä taas voimia.

Jännätään Maajon kuulumisia![:)]
 
Takaisin
Top