Raskaus yli puolen välin

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja JeRoSe
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heissan,

täällä viikot 39+0 ja kypsyttää... Aamulla neuvolassa terkkari tunnusteli lapsen pään ja sanoi, että on ihan kiinnittynyt ja lähtökuopissa. Kävelin siitä sitten vielä uimaan kun kuulemma niin kauan saa uida, kun limatulppa on paikoillaan. Vedessä jotenkin voimiakin riittää ja saa vähän turvotusta pois, joten se tuntuu vaan hyvältä. Karvinen: ole onnellinen kun saat ilman turvotusta olla: mulla tuli tosi myöhään, vasta viiikolla 37 ja heti kaks kiloa pelkkää nestettä, ja sen kyllä tuntee. Sormet ei taivu aamuisin..[:@]
No mutta sitten kotiin päin kävellessä puhuin äidin kanssa puhelimessa kun tuntui että nyt "lirahti" jotain ja sitten kotona tutkin tilannetta, mutta ei se kyllä mun mielestä ollut mitään muuta kun valkovuotoa. Mä jo luulin, että tästä se lähtee. Ja siihen vielä päälle sain tosi kipeitä supistuksia pari kolme ihan 10 minuutin välein ja aloin jo kaivaa puhelinta, että nyt mies kotiin töistä, mutta sitten ne meni ohi. Ja nukuin makoisasti pari tuntia.

Uupumus on kyllä aika kova, joten eiköhän tässä pikkuhiljaa aleta olla tosiasioiden äärellä. Ja kroppa tuntuu ihan erilaiselta: lantio "löysemmältä" ja kova paine koko ajan alaspäin on. Milloinkahan on lähtö edessä...

No mutta pakko lopettaa tää ääneen pohtiminen ja alkaa lasagnen lämmitykseen. Hyvää muuten tuli [:)]!

Ja voimia kaikille lapsellisille ja mahallisille. Kiva lukea teidän juttuja, vaikka enemmän tuleekin omia juttujaan höpistyä kun muita kommentoitua. Oon kuitenkin hengessä mukana [:D]!

Tsemppiä!
 
Pläääh. Oon jotenkin niin raato, että! Nimittäin tänään on kaikki lapset nukkuneet meillä eri aikaan ja tosiaan mies töissä, nii avot! [X(]

Tuli mieleen tosta verenpaineesta, viimeksi neuvolassa käydessäni, täti sanoi, että just ihan loppuajasta verenpaine nousee ja se on aivan tavallista, mutta tietenkin jos nousee yhtäkkiä taivaisiin arvot, nii kannattaa sitten seurailla. Halusin vaan mainita tän sen takia, ettei kukaan menettäis yöuniaan [:D]
 
en haluu mitenkään pelotella tai olla valittajana täällä mutta ü kun luin viimoisen tekstisi niin ota jo rauhallisemmin uintiesi ja liikkumisiesi kanssa ettet liikaa rasita ettei jo siitä supistelusi johdu... huolissani vain olen, en pahalla tuota sano.

oon täällä niin kovin ihaillut teitä kaikkia ketkä pystyy liikkua kunnolla, käydä salilla jne... meitsi ikänsä jumpissa käynyt ja loppuvuodet vetänyt jumppia, mutta nyt ollut kesäkuun lopusta ihan tekemättä mitään. alkuun pidin kesäloman ja sen jälkeen ei enää sitten pystynytkään kun paino teki tepposet. liikkuminen on ollut lähinnä kävelyä, alkuun pystyi kyllä pyöräilemäänkin... [:(] saa nähä kuin nopeesti sitä pääsee liikkumaan synnytyksen jälkeen. kärryttelyä jo kovasti odotan... kunnon lenkkejä vauvan kanssa. niin ja sitten kun kroppa ja lääkäri sallii niin jumppiin ja sitten kun itse kunnossa niiden vetämisen aloittaminen jälleen. ei tuota painoa nyt kuitenkaan NIIIIIN liikaa oo tullut, kaikki tuohon masuun + turvotukset (n. 16 kg, miinus toki vauvan paino).

oh hoh... mä niin haaveilen siitä mahallaan nukkumisesta ja tämän asukin syliin saamisesta. parata mennä vissiin näkemään unia siitä kun ei vieläkään kunnon tuntemuksia ole... *huokaus*

kiitos ja anteeksi jälleen näistä teksteistä...
 
Oltiin maanantaina ekalla neuvolakäynnillä.... Painoa oli tullut huimat 225g viikossa! [:)] ja syntymäpainosta tullut 115g, nyt siis painoa 2795g. Aluksi piti olla painokontrolli kaksi kertaa viikossa, mutta kun painoa tullut niin hyvin, riittää kerta viikossa kontrolli.

Tosta mahallaan nukkumisesta.... itse ainakin vielä siitä vain haaveilen, koska nännit on niin arat ettei hirveästi ylimääräistä kosketusta kestä. Kaikillahan ei niin käy, mutta itselläni oli ekan lapsen aikana nännit niin "riekaleina" etten voinut kunnolla edes imettää ja oli pakko nukkua liivit päällä, kun ei kestänyt minkäänmoista liikkumista. Onneksi nyt ei ole niin paha tilanne ja imetys sujuu mukavasti.

Yhden(tai kaksi [:D]) asian vaan sanon imetyksestä... siitä kannattaa jo vähän ottaa selvää etukäteen ja osastolla pyytää reilusti apua ja neuvoja. Se ei aina ole niin helppoa kuin voisi kuvitella... tissi suuhun ja imu päälle, niin minä kuvittelin ekan lapseni kohdalla ja olin aivan pihalla, kun se ei ollutkaan niin helppoa. Nyt en tosiaan pelottele ja toki monella se sujuu ilman ongelmia... Mutta jos ei suju, pulloruokinnasta ei missään nimessä pidä tuntea syyllisyyttä, koska pääasiahan on se että vauvaa saa masunsa täyteen ja kasvaa! [:)]

Kaikille hyviä vointeja, olitte sitten yhtenä kappaleena tai kahtena. [;)]

Jokos Annuli on saanut pikkuisen käärönsä?
 
karvinen14 vielä oli pakko kommentoida sitä kaverisi "heittoa"....  [:)] Itse luulin tai oletin, kun viikolla 35+3 synnytin, että kaikki menee "nappiin" ja vauva on ihan kunnossa, niin meidän annettiin ymmärtää... toisin kävi ja keuhkot olivat vielä raakileet ja oli muitakin ongelmia. Toki voi täysiaikaisillakin vauvoilla olla keuhkojen kanssa ongelmia... Mutta kyllä se vaan niin on, että paras paikka vauvalla on siellä masussa ihan loppuun asti, jos ei tule joitakin muita komplikaatioita.

Kyllä mä itse olen monesti ajatellut tässä, että jos olisin tiennyt mitä edessä on, olisin kantanut vaivoista huolimatta vauvan mahassani loppuun asti valittamatta. Vaikka hölmöähän tämä itsensä syyllistäminen on... ja eihän sitä toivomalla saa synnytystä käynnistymään, kuten monen kohdalla on huomattu. [:)]

Kyllä mä edelleen lasken raskausviikkojani.... [:(] niitä olisi nyt 37+5

Epäilivät kyllä sairaalassa, että mulla olisikin ollut vähemmän raskausviikkoja kuin mitä oli. Alkuperäinenhän laskettu aika oli 15.10 joka sitten muutettiin ultran jälkeen 9.10, eli poika olisikin syntynyt pienemmillä viikoilla, kuin 35+3

Anteeksi, kun tänne vuodatan näitä, mutta jotenkin sitä vielä vaan tuntee tarpeelliseksi käydä asiaa läpi ja täällä se on jotenkin niin helppoa.
 
Moikka taas,

Anukka: ihan oikeassa olet tuon liikunnan kanssa, eikä mitään syytä pyydellä anteeksi [:D]. Totta on, että tässä vaiheessa sen kanssa saa olla varovainen, ettei siitä aiheudu enemmän harmia kuin hyötyä. Siksi aina kyselenkin noilla kontrollikäynneillä neuvolantädin ja varmuudeksi vielä lääkärikavereitteni mielipiteitä. En tosiaankaan halua mitään vaikeuksia tässä loppuvaiheessa. Ja nyt mennäänkin sillä periaatteella, että sitä teen ja sillä teholla, mikä vielä tuntuu hyvältä. Enemmän se varmaan tässä kohdassa on omien hermojen kasassa pitämistä kuin varsinaista "hikiliikuntaa". En vaan ole mikään kamalan kärsivällinen sielu, ja jo nyt tuntuu että tulen hulluksi, kun en jaksa lähteä kaupunkiin kavereita moikkaamaan tai siivota koko päivää hullun lailla. Siksi sellainen vähän tehokkaampi energianpurku jotenkin rauhoittaa mieltä. Eilen illalla olin jo niiiiiiiiin turhautunut tähän odottelemiseen (ja siis viikkoja nyt "vasta" 39+1) että olin ihan tippa silmässä ja masentunut kun miehelläkin vielä oli jalkapallomatsi ja se tuli pelistä kotiin vasta myöhään. Jotenkin kahden kissan seura ei ihan riitä sosiaaliseen tarpeeseen. Ehkä siksi huomaan kirjoittelevani tänne koko ajan enemmän [:D]. Onneksi sentään miehen kaksi viimeistä peliä ei enää ole niin tärkeitä, että sen pitäisi itse olla kentällä tai edes paikan päällä, niin ei tarvi munkaan pelätä, että synnytys alkaa just kun se pelaa, enkä saa sitä edes puhelimella kiinni...

Ja sitten vielä tähän turhautumisen päälle ihana riesa, levottomat jalat. Tähän asti oon kuitenkin saanut nukuttua niiden kanssa, mutta viime yönä vielä puoli kolmen aikaan pyörittelin nilkkoja olohuoneen sohvalla ja uni oli jossain ihan muualla. Kyllä teki mieli itkeä tirauttaa, kun mikään ei auttanut. Ei kylmä suihku tai kylmägeeli tai särkylääke tai hieronta... Siihen kun ei kai ole oikein mitään lääkettä [:@]. Toivottavasti ens yönä saa nukuttua, niin ei ihan mene valvomiseksi nämä vikat viikot...

Hirveä valivaliviesti [;)]...

Tota imetystä itsekin olen miettinyt, joten Riikka, hyvä kun otit asian puheeksi. Mulla on aivan mahtava neuvolantäti, joka on tosi tarkkanäköisesti huomannut, että imetys ei ehkä ole mulle se kaikkein mieluisin asia ajatella. En tiedä miksi. Aion kyllä imettää jos vaan siitä suinkin mitään tulee, mutta jos ei, niin pulloruokinta on mahdollista. Mun neuvolantäti sanoi siihen, että Tuttelilla tulee ihan yhtä terveitä lapsia kuin tissillä, eikä siitä pidä syyllistää ketään tai aiheuttaa turhaa painetta imetyksestä. Se sanoi musta hyvin, että tasapainoiset vanhemmat on todennäköisesti paljon tärkeämpi turvatekijä lapselle kuin rintamaito. TOKI on totta, että vasta-aineiden tms. kannalta rintamaitoa ei voi korvata täysin samanlaisella aineella, mutta terveen lapsen voi kasvattaa ilmankin. Siitä tuli jotenkin tosi huojentava ja hyvä olo. Ja luulen, että kun saa tuon imetysstressin tai -pelon pois harteilta, niin koko homma voi onnistua paljon paremmin. Itse asiassa huomasin eilen ekaa kertaa, että tisseistä tihkui jotakin. Psykologista tai ei niin olipa sattuma, että se tapahtui juuri eilen tuon imetyskeskustelun jälkeen. [:)]

Nyt mä lopetan tän jaarittelun ja rupean tekemään jotain - en vielä tiedä mitä[;)].

Voimia taas kaikille ja ihanaa että jo vauvansa saaneet käy täällä kertomassa kuulumisia.
 
Moikka!

Eilen kävin neuvolassa ja kaikki arvot olivat hyvät! Siellä sitten kerroin että toissa iltana oli vähän sellaiset fiilikset että joutuuko tästä kotisohvalta oikeasti lähteä synnyttämään. Supistuksia tuli säännöllisesti, kun supistus loppui alkoi perään heti toinen ja kipeitä. Maitoa vuoti rinnoista ja olin ihan pihalla, että ei tää voi olla totta! Vauvakin on vielä ihan pieni, kuukausi sitten arvio oli 1600g eli jos ois lihonut 4 viikossa 200g/vko olis nyt jotain 2400g vasta! Muutama tunti supisteli illalla näin ja alkoivat sitten rauhottua keskiyöllä ja nukuinkin tosi hyvät yö unet. Eilen ei juurikaan supistellut, mutta tänä aamuna taas reippaammin ja usean tunnin ajan.

Neuvolasta kehotti lähtemään pian sairaalaan, koska vauva on niin pieni vielä ja koska olen uudelleen synnyttäjä, saattaa pulahtaa ulos hyvinkin nopeasti! Tästä vähän säikähtäneenä kokosin heti eilen sairaalalaukun valmiiksi jos tosiaan tulee äkkilähtö. Nyt kun olen täällä Riikka33 tekstiä varsinkin lukenut, niin toivon hartaasti että pikkuinen pysyisi vielä hetken masussa!

Imetys asiasta... muistan kun esikoinen syntyi ja pari päivää syntymästä maito nousi rintoihin. Olivat tosi täynnä ja tosi kipeät. Käytin sairaalassa kaalinlehtiä helpottamaan pinkeää oloa ja sain lypsääkin. Johan helpotti! Maitoa tuli niin että tytär meinasi siihen ihan tukehtua, kun suihkusi syvälle kurkkuun. Mutta maidontulo lakkasi tytön ollessa 3kk. Käänsi aina pään pois kun tarjosin rintaa ja huusi kurkku suorana kun oli kuitenkin nälkä. Eihän siinä muu auttanut kun tuttelia antamaan ja tytön alhaisen painon vuoksi neuvoivat neuvolassa sekoittamaan tutteliin lisäksi maissivelliä puolet. Sen jälkeen paino alkoikin nousta ja tyttö oli tyytyväinen! Nyt toivoisin voivani imettää edes sen 3kk tai pidempäänkin jos vaan vauvalla kelpaa.

Eipä tuosta imetysasiasta kannata stressiä ottaa, onnistuu jos onnistuakseen. En mä koskaan kokenut olevani huono äiti vaikka ystäväni imettikin poikaansa vuoden ikään ja minä vain 3kk. Kaikki tavallaan, eikös niin!
 
Heips mamaset!
 
Imetys näyttää pohdituttavan porukkaa. Mä en oikeen tiä, mitä siitä ajatella, kun mun rinnat on ollu ihan normaali möllykät koko raskausajan. Ei oo ollu tuntemuksia oikeen mihinkään suuntaan, ei oo valunu nesteitä (ihan vähän rinnanpäät värjäytyny joskus ajoittain yön jäljiltä), eikä oo koko kasvanu. Täytyy vaan rauhassa odottaa ja katsoo, et nouseeko se maito sit sairaalassa vai oonko täysin "tyhjä". Teidän (ja muidenkin palstojen) juttuja lukeneena oon tullu siihen tulokseen, et en aio ottaa stressiä siitä. Nousee jos nousee, ja jos ei niin sit annan pulloa. Niin kuin tekin kirjotitte, ei se varmasti tee kenestäkään huonompaa äitiä, jos homma ei onnistu. Tietty sit kun sen pienen saa syliin, niin voihan fiilikset vielä muuttuu, haluis "ihan oikeesti" sitä hoitaa ja tissiä antaa ja se voi aiheuttaa pikku masennusta, mut en nyt ainakaan etukäteen sitä murehdi.
 
Mut niin niitä alkaa sadella, hyviä neuvoja vauvojen hoidossa jo käärön saaneilta [:)]. Niitä lisää, kiitos Riikka.  
 
Mä olin kanssa neuvolassa, tänään. Sf-mitta oli pudonnu 3 cm, ja oli nyt 31. Edelleen silti närästää, joten joku tonne sisuskaluihin vielä pääsee painamaan [:@]. Ärsyttävää, mä jo oikein odotin, et vauva laskeutuis jo ennen synnytystä alemmaks, niin pääsis tostakin vaivasta, mut ei kun ei. Kärsitään siis. Sit mulla on alkanu sormien nivelet kipeytyä. Turvotusta ei oo kyllä suuremmin havaittavissa, mut terkkari oli sitä mieltä, et pienetkin nestekertymät siellä nivelten ympärillä saattaa aiheuttaa tota kipuilua. Toivottavasti ei pahene, tää(kään) ei oo kivaa. Muutenkin kaikki arvot oli ihan kohdillaan. Jostain syystä mun terkkarilla on semmonen fiilis, et vielä ens viikolla tavattais, uus aika ois 2 päivää yli lasketun. Saapa siis nähdä.
 
Komppaan Anukkaa, mitään urheilullista en oo tehny pitkään aikaan. Kävely on alkanu tuntuun ikävältä ja soutu teki saman jo vähän aiemmin. Vähän oon yrittäny köpsötellä täällä kotosalla kerroksesta toiseen ja harrastaa hyötyliikuntaa tässä meidän remontissa, mut siinäpä ne. Joo, ja sit ne sanoo, et synnytys on kuin maratoni. Just joo! Tällä kunnolla kun lähtis maratonille, niin huonosti kävis. Respektit täältäkin kaikille, jotka on kuntoillu!
 
Toivotaan, et WW:n pikkuinen pysyy vielä turvallisesti masussa, eikä Ü:nkaan pienen tarvis välttämättä ihan vielä syntyä. Ottakaahan rauhallisesti.
 
Taas tuli kauheen pitkä teksti. Ei muuta kuin paljon voimia sekä odottaville, että vauva-arkea eläville. Kirjotellaan taas pian!
 
 
Heissan taas!

Täällä minäkin käyn lukemassa harva se hetki ja oottamassa uusia vauva-uutisia [:D]

Piti vaan tosta imetyksestä itekkin lisätä palanen soppaan eli ite en oo imettänyt kuin vain 2 kk, jokaista lastani ja täysin terveitä ovat olleet. Se ei oo yhtään mun juttuni, vaikka maitoa tulee todella hyvin eli olen "suihkutissi", mutta kun ei, niin ei [8|] Ei se kaikkia napeksi eikä se todellakaan ole mikään äitoyden mittari, kuten "vanhan kansan" ihmiset ajattelevat ja sanovat. Monesti korvikevauvat ovat jopa terveempiä, ko rintaruokitut, koska korvikkeessa on kaikki tarvittava eikä äiti aina välttämättä syö terveellisesti, joten maito voi olla "vajaata " sen takia. No enivei, imetyksen kanssa pähkivät, tässä pari hyvää linkkiä, joita suosittelen lukemaan :)

http://www.phpbbplanet.com/forum/korvikemutsit.html

http://maitolaituri.imetys.fi/

http://imetystukilista.net/sivut/index.php
 
Heissan kaikki!

Täällä näytetään pohtivan imetysasiaa, mulla rinnat kasvoi raskausaikana muttei mitään valunut niistä ja sektion jälkeen oli aika tahmeeta maidonnousukin. Minä en imetä lastani ollenkaan, koska se ei sitten ole oikein luonnistunut ja tuumasin että omien ja vauvan hermojen kannalta on parempi etten edes enää yritä, joten siis rintapumpulla pumppaan maitoa vauvalle (tarvii enää 2x/pv pumpata) ja juotan pullosta sen sille sekä lisäksi nannia, en koe olevani yhtään huono äiti vaikka en imetä lastani, ja sektion jälkeen ei sinni riittänyt kovassa kuumeessa jaksaa edes yrittää pahemmin imetystä vaikka tulikin silti sitä aina kokeiltua siihen saakka kunnes mahani sanoi poks.

Ainut vaan että mun ja miehen hermoja kiristää miehen äiti, koska se muutaman kerran kylässä ollessaan kun vauvalle on tullut nälkä, hän on heittänyt että tissiä sille pitäs tarjota ja mä oon tuumannut että mä en imetä vaan vauva saa pullosta maitoa eikä se tahdo mennä sille jakeluun, jos se vielä sanoo asiasta niin minä sanon sille rumasti takaisin. Lyhyt muisti anopilla näyttää olevan, kun joskus loppuraskaudesta pimahdin sille ettei tartte täällä joka päivä lamppasta kun vauva tulee et meki tarvitaan sitä omaa aikaa, niin kotiutumisen jälkeen viikonloppu ollut ainut päivä jolloin sitä ei oo näkynyt ja tänään oli kanssa kun mä pistin kylmän rauhallisesti ulko-oven lukkoon että saadaan olla rauhassa edes hetki. Toisaalta on mukava että käy vieraita vauvaa kahtoon, mutta toisaalta taas ei, ja jospa sitä nyt sitten elo rauhottus hetkeksi kun kaikki joita vauvan näkemin on poltellut ovat käyneet kylässä.

Minä en itse tykännyt yhtään synnärin tavasta opettaa lasta rinnalle, sillä houkuttimena käytettiin sokeritippoja, samoin kun lapsen rauhoitteluun esim. ennen antibioottien laittoa. Mutta miettikää hyvät naiset millaista ohjausta kaipaatte ja tarvitte ja millaisia keinoja olette valmiita käyttämään rinnalle opettelussa. Ja kannattaa muistaa että jos imetys tuntuu hankalalta niin kannattaa myös kokeilla rintakumia, niitä ainakin tuolta sairaalasta löytyi missä synnytin.

Ja painon kanssa joku tuskaili täällä, mulle tuli painoa 18kg lisää ja synnärille jäi siitä 13kg, eli 5kg vielä pitäisi painoa pudottaa, mutta eiköhän se siitä kun pääsee kunnolla vaunuilemaan vaavin kanssa kuhan tässä itse toipuu.

riikka saanut hienoja uutisia neuvolasta, onnea!

Liikuntaahan saa harrastaa siinä määrin missä itse kykenee, joten ü jatka vaan samaan tahtiin, itse en kyllä loppuraskaudesta liikkunut juurikaan kun olo oli kuin ankalla. Täytyy kyllä kunnioittaa teitä jotka jaksatte pitää kuntoa yllä loppuun saakka.

Toivotaan että vaavit pysyy mukana loppuun saakka ja syntyvät ajallaan terveinä ja hyvinvoivina, en halua kenellekkään yhtä karmaisevaa kokemusta kuin omani oli, toivon ettei kukaan saanut kirjoittelustani traumoja.

Tulipas pitkä teksti, mutta mies hoitaa vauvaa niin on aikaa kirjoitella. Sori kun tuli vähän negatiivine teksti mutta jonnekkin on hyvä purkaa ajatuksiaan. Kiitos ja kumarrus!

Oikein paljon voimia kaikille!
Maajo
 
Kesämassuista vierailen.. Menkää lukemaan väestöliiton sivuilta pullonpyörittäjien opasta.. Todella hyvä opas pulloruokintaa ja muistaakseni oli juttua myös imetyksestä. Itsekin annan äidinmaidon ja korvikkeen pullosta. Aluksi harmitti ja sättisin itseäni, mutta nyt jo huojentunut olo kun ei siitä imetyksestä vaan tullut mitään.. Eli menkääpäs www.vaestoliitto.fi ja sieltä etsikää pullonpyörittäjien opas.. Suosittelen..

Ja jos kiinnostaa niin imetys keskustelupalstalla on aloitettu Tipitiin toimesta Pullorumbaajat keskustelu.. Josko saataisiin sinne porukkaa keskustelemaan ja mietiskelemään..[:)]
 
Terveisiä täältä laatikoiden keskeltä!

Tänään saatiin ostettua teini pojallekin sänky, on sitten tilaa myös tyttöystävälle jos sellainen jostain ilmestyy, joskus. Ei vielä tarvii edes olla sen aika, 15v.[;)]

Tuohon imetyshommaan, että muistan niin elävästi kun eka lasta yritin kyllä imettää, mutta se oli huutoa ja valvomista, muutenkin. Itse olin vasta 22v silloin ja kaikki oli neuvomassa. Olin loppujen lopuksi ihan pyörällä päästä ja itse arka. Ehkäisyneuvolassa eräs vanhempi nainen siis henkilökuntaa, kun kysyi että imetänkö ja sanoin että en, niin se haukkui mut niin lyttyyn! Eli muistan sen niin hyvin vieläkin.
Nyt kun on ikää "hieman" enemmän, osaa ottaa asian ihan toisella tavalla eli juuri noin kuin Maajokin sanoi. Itsellä kun luultavasti tuo maitokin lääkityksen takia menee suoraan viemäriin, niin kyllä se menee vastikelinjalle. Mutta kun asioille ei aina voi mitään. Vaikka ennen se on suorastaan suihkunut tisseistä.
Tuosta sokerijutusta en ole koskaan kuullutkaan.

Ja noista vierailuista tuli kans mieleen, että en silloin osannut edes varautua kun sukulaisen sukulaisiakin tuppasi kattomaan vauvaa. Se oli hirveetä, kun itse olis pitänyt saada rauhassa totuttautua vauvaan ja arkeen.
Nytkin olen ihan aatoksissa, että mä saan olla kaikessa rauhassa alussa kotona!!! Mutta viisastuneena osaan jo sanoa ettei käy, jos en jaksa.

Muuten en tiedä yhtään missä mun ajatukset luuraa ja muisti!!! Mä en muista mitään ja ajatuksissani teen hölmöjä juttuja. Ihan hirveetä. Side piti heittää roskiin niin vippasin sen vessanpönttöön. Kaupasta unohdan juuri sen tärkeimmän mitä lähdin hakemaan.

Ja potuttaa aivan hirveesti. Suurin syy on huoli, koska vilpertti on masussa liikkunut tänään niin vähän. Suurimman osaa päivästä ei mitään "muljauksia" tuntunut. ja se potutus alkoi sitten purkautua vilpertin tulevaan isään. Että nyppii ja jo kauan on jotkut asiat ottaneet päähän. Ehkä se vaan on niin ettei miehet mitään älyä itse, mutta kuitenkin. Mä olen tähän asti hommannut rahallisesti kaiken vauvalle ja hän sai vaunut ja turvakaukalon tutultaan. Mutta mun mielestä se ei ole silti reilua, että mä nipistän omista rahoista jotta voin hankkia jotain ja hän ei ole kaivanut kukkaroaan kertaakaan.
Olen vain yrittänyt siirtää ajatusta siihen, että kun on vauva niin kuinka valmis hän on ottamaan vastuuta ja ostamaan vaippoja, vastiketta, yms. Sitten katsotaan ja annetaan viimeinen tuomio. Koska se ei riitä että pitää sylissä vaan vastuu on myös osallistua muutenkin.[:@]
Kyllä tänne on ihan paras paikka purkautua, oikein odotin että pääsen koneelle.[:)]
Anteeksi kuitenkin tämä huonotuulisuus tällä kertaa.[:(]

Oi odotan jo niin hartaasti että muutto on ohi ja saan ihan vain laitella vaavin tavaroita rauhassa valmiiksi ja rauhoittua.

Huomenna ainoa kokonainen päivä aikaa pakkailla ja tämä päivä meni kyllä ihan harakoille. Täällä on jo varpaatkin koetuksella kun on laatikoita joka paikassa.[&:]

Maajo en mä ainakaan pelästynyt, mutta kyllä täytyy sanoa, että dramaattinen ja pelottava alku teillä on ollut. Toivottavasti itsellesi ei jää siitä hirveän negatiivisia ajatuksia varsinkin jos haluat uudelleen raskautua.


Ai yksi sentää positiivinen juttu pitää kertoa, kun pojallani on noita duudsonit paitoja niin löysin vilpertille bodyn jossa lukee päällikkö. Tosin olen halunnut sellaista solmupipoakin jossa lukee pikku päällikkö. Ja onhan hänellä myös superman yöpuku![:D]
Haliruttauksia kaikille ja voimia vissiin taitaa tarvita jo itse kukin.[:)]
 
Moni on tuntunut pohtivan(en nyt muista oliko tällä palstalla vai jollain muulla selaamallani), kun ei ole rinnat juurikaan kasvaneet raskausaikana, että tuleeko maitoa....  eihän sillä rintojen koolla ole merkitystä. Kyllähän monet hyvinkin pienirintaiset naiset tuottavat tosi paljon maitoa, kun taas isorintaisilla ei maitoa juurikaan tule. Tiheät syöttövälit ja yösyöttäminen jeesaa maidonnnousua, toki täytyy itsekin syödä hyvin ja muistaa vedenjuonti. [:)]

Itselläni nousi maito vasta muutaman päivän päästä synnytyksestä ja juuri silloin, kun sain pidellä vauvaa ensimmäistä kertaa sitten synnytyksen jälkeen. Synnytyshuoneessa sain tovin häntä pidellä heti syntymän jälkeen.

Meillä yhä käytetään lisänä korviketta(NANnia), kun en vieläkään uskalla pulloa pois jättää, jos ei kuitenkaan vauva saa riittävästi maitoa pelkällä imetyksellä. Joillakin syöttökerroilla jätän pulloa antamatta, kun painoa oli tullut niin hyvin. Muussa tapauksessa en niin uskaltaisi tehdä.

Tuosta korvikkeesta... siellä osastolla missä poika oli hoidettavana sanottiin, että NANni olisi vatsaystävällisempää, muuta eroa niillä ei olisi. Meillä oli tuttelia valmiina odottamassa, mutta jotenkin ajattelin pysyä NANnissa, kun sitä osastollakin alettiin antamaan pojan voinnin alkaessa kohentua. Muutenhan siellä annetaan äidinmaitoa ja lisäksi itse pumppasin maitoa ja vein vauvalleni.

Minäkään en ole kuullut tuosta sokerijutusta imetyksessä. Osastolla antoivat sitä, kun ottivat verikokeita. Niitä kuitenkin otettiin useita kertoja päivässä ja se helpotti vauvaa, kun sai makeaa vähän suuhunsa.

Mukavaa päivää kaikille!! [:)]
 
Heips!

Tänään on onneksi taas parempi mieli.

JeRoSe löysin bodyn Tarjoustalosta, josta ostin viimeksi myös pojalle t-paidan "Kaikki saa mutta komiat ensin" ja Prismassa saattaa olla tai ainakin miesten juttuja on ollut.
Käväsin äsken niiden sivuilla niin sieltä löytyy myös näköjään tuo haluamani solmupipo, jee pakko saada![8D]
 
Heips!

Täällä myös turvotusta, sormet on aamulla ihan kipeät kun ovat niin turvoksissa. Etenkin tänä aamuna sattui ranteisiinkin, kun niin paljon nestettä käsissä ja aamulla usein kädet ovat puuduksissa.

Viime yön nukuin niin huonosti, heräsin yöllä vessaan ja sen jälkeen alkoi särkeä hammasta ihan kamalasti. Ei tuntunut auttavan särkylääkekään. Valvoin jotain 3-4 tuntia yöllä ja kun sain lapsen kouluun, hain tyynyn ja peiton sohvalle ja vedin unta siinä pari tuntia. Nyt onneksi särky mennyt ohi, enkä hammaslääkärissä pystyis olemaan selällään kun vauvan sydänääniä kuunnellessakin mulle tulee heti tosi huono ja pyörryttävä olo. Toissa kerralla neuvolassa mun piti välillä nousta istumaan ettei taju lähde. Jospa tää tästä [:o]

Sukulaisista... Meillä ei kummallakaan ole sukulaisia tällä paikkakunnalla, lähimpään sukulaiseen on matkaa 100km! Eli ei varmaan ole pelkoa että meillä juoksisi joku sukulainen vierailemassa joka päivä tai kurkkimassa ikkunoista sisään, että ollaanko kotona! Toisaalta onhan se vähän harmi ettei ole sitten vauvanhoito apua, mutta onneksi mies on 5 viikkoa lomalla vauvan syntymän jälkeen. Toisaalta olen nauttinut siitä ettei sukulaiset pyöri nurkissa neuvomassa ja kyttäämässä meidän tekemisiä. Onpahan oma elämä johon ei ole aina joku puuttumassa! Puolensa tässäkin asiassa [8|]
 
heipparallaa kaikille!

täällä elävien kirjoissa juuri ja juuri. yö oli mikä oli ja pitkään nukkuneena silmänaluset mustina palloilen kotona. neuvolassa käynti oli tänään ja kaikki ok. valkuaista pissassa ei ole, verenpaineet ihan ok tasoa ja muutenkin kaikki ok... hyvähän se on juu, mutta sitä vaan odottaa että pääsis jo [:)] neuvolantäti paineli ja koitteli vauvaa masun päältä niin sanoi että paraikaa on supistusta päällä kun masu kananmunan muotoinen ja kivikova... sydänäänet ok ja tasaiset. sitä normaalia supistusta liikenteessä ollut juuh, niitä kovia odottelen. sanoin tänään kaverille että joulunakin varmaan tuo masu tuossa kun supistuksista ei tietoakaan (pitää "vähän" liioitella aina)...

tosi hyviä nuo teidän imetys jutut kun juttelette täällä... vinkkejä saa hirmusti ja tietää sitten vähän mitä edessä kun ei tuostakaan hommasta juuri mitään vielä tiedä. ihmettelin kovasti tuota maajon juttua sokerista että käyttävät "houkuttimena" ja niin teil muillakin oli siitä kokemusta... outoa mielestäni, mutta kattotaan mitä ne tuolla meitin sairaalassa houkuttimena sitten käyttävätkään... jännää!

huomenna olis se virallinen päivä sitten... onkohan meidän maha-asukki niin järjestelmällinen alusta lähtien että vasta sitten kun aika on niin silloin tullaan [:D] äitiinsä siis siinä sitten tullut!

mutta vointeja jälleen kaikille meille yhtenä kappaleena ja kahtena kappaleena olijoille [:)]
 
Moi taas,

ja ihanaa kun ootte ottaneet kantaa tuohon imetysasiaan. On vaan kertakaikkiaan helpompi olla koko jutun kanssa, kun tietää, että vaihtoehtoja on ja niin saa toimia kun parhaalta tuntuu. [:)]

Päätin tänään vielä raahustaa Stockmannille kun siellä oli joku alennuspäivä, ja ostin sellaisen soivan mobilen pinnasänkyyn. Oli tosi kaunis. Mutta kun jaloillaan on kolme tuntia niin nyt on olo kuin raadolla. Taitaa uni tulla kun tuohon sohvalle pääsen.

Laskettu aika on tulevana tiistaina, ja jotenkin vähän alkaa jo jännittää. Nyt tuo vauvan pää on jo niin alhaalla, että painaa ihan älyttömästi lantioon liikkuessa, ja neuvolassa terkkari sanoi, että se on jo ihan kiinnittynyt eikä liiku enää. Odotellaan vaan, koska se päättää ruveta tulemaan. Nyt noista liikkeistä huomaa selvästi, että joinakin päivinä se tekee hirveästi jumppaa tuolla mahassa - ehkä kokeilee että joko mentäisi - ja sitten seuraavana se on paljon rauhallisempi. Kerää kai voimia. Tänään on ollut jumppapäivä ja aina välillä tulee sellainen olo, että se oikein kopsahtaa lonkkaluita vasten kun se tunkee päätään alaspäin. Vinkeän tuntuista [:D]!

Ja on toi turvotuskin omituista. Tänä aamuna vaaka näytti 1,5 kg vähemmän kuin eilen. Ei ihme, että toisina päivinä sormet on järkyttään kipeät ja toisina ei. Noh, mutta kohta kaikki on ohi ja uudet vaivat edessä [;)].

Jännityksellä odotetaan, että Anukka pääsee tositoimiin. Ja sitten kun pääsee, tai kuka meistä nyt seuraavaksi pääseekin, niin synnytystarinoita ainakin minä kuulen mielelläni. Vaikka Maajolla olikin aika hurja alku, niin kyllä ihan mielellään kuulee kaikkea laidasta laitaan. Sitä kun ei voi tietää mitä omalle kohdalle sattuu...

Voimia, voimia! Niin vavojen kanssa kuin mahojenkin [:D]!
 
Helou taas! Hetki aikaa, ko kaikki pienimmät lapset nukkuu hetken yhtä aikaa [:D]

Tosta sokerista houkuttimen käyttönä...Meän synnärillä sitä sokerilitkua (glukoosia) isketään tuttiin ja tutti vauvan suuhun, jos esmes otetaan verikokeita ja muuta vastavaa, koska sokerilla on tutkitusti positiivinen vaikutus vauvaan, jos tehään jotain ikävää eli esmes just pistohommia. Tarkoitus on saaha kipu unohtumaan tai siis, että se sokeri vie huomion kivulta/pistolta. Eikä se nyt pahasta ole, jos saa sokeria suuhun tuolloin, mutta ite en siitä tykkää, että pitää väkisin opettaa tuttia vauvan suuhun. Meillä synnärillä olivat yrittäneet meän pojalle tuttia, vaan eipä tuo huolinut eikä huoli sitä edelleen - saas nähä miten käy, ko tulee ensimmäinen tiheän imun kausi [;)] Tosin eipä tuo esikkokaan oo koskaan tuttia syönyt, kakkoselta otettiin tutti pois reilut 1 veenä, kolmonen imuttaa tuttia edelleen ja tää nelonen ei sitä huoli...
 
Päivämäärä vaihtui ja niin lääkärin kuin kätilönkin veikkaus siitä, että meidän Piipero syntyy ennen laskettua aikaa meni mönkään. Tänään on tosiaan mun laskettu aika. Ja Anukalla taitaa olla kans! [:)]

Ennen nukkumaanmenoa supistelikin vähän, mutta se laantui siitä. Nyt en voi nukkua kun mies kuorsaa [:D]

Mun siivousinto on laantunut kyllä melko radikaalisti. Mitään muuta en jaksaisi tehdä kuin sängyssä maata. Tiskit on olleet tiskaamatta pari päivää ja ahdistaa kun mietin, että mitäs sitten kun lapsi on syntynyt. Ei näytä olevan vapaaehtoisia tiskausapulaisia mulle tiedossa (ja tuo mun mies taitaa vihata tiskaamista suunnilleen yli kaiken). Paitsi ehkä anoppi, mutta en kehtaa pyytää.

Mutta ehkä yritän siivoilla jotain nyt tässä aamuyöstä niin voin ottaa sitten iltapäivällä vaikka päiväunet [:)]

Voikaa hyvin!
 
Takaisin
Top