Raskaus yli puolen välin

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja JeRoSe
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
täällä sitä yksin lauantai-iltaa vietetään ja yritetään nauttia siitä [:)] mies lähti saunailtaan, en viitsinyt kieltää kun nauttii niin kovin noista harrastusporukoiden kanssa illanvietoista. toki sanoin että jos lähtö tulee niin soitan ja toivon että hän ottaisi alkomahoolia hieman vähemmän ettei olisi konttauskunnossa sitten sairaalassa. tai siis en häntä kyllä sinne siinä pisteessä huolisi... ja olisin todella vihainen! ja nyt vähän todella pelottaa/jännittää että jos oikeesti tilanne tulee että pitää lähteä niin kyllä sitä niin avuton sit varmaan yksin on... en tiedä, pitää pitää pää pystyssä vain, muuten tässä tulee itku kun liikaa miettii! en ole ollut kotona mikään paras seuralainen viime päivinä, ahdistaa, ei saa öitä nukuttua ja sitten päivällä ahistaa ja väsyttää. senkin takia ymmärrän täysin että mies tahtoi lähteä vähän tuulettumaan... ei tällaista sitruunan nielaissutta ole varmaan kauhian kiva päivätolkulla kattella... [8|]

no, kyllä tämä tästä... eipä sitä oikein itse mihinkään jaksa edes lähteä että mieltä saisi paremmaksi, vaikka tekisikin mieli mennä vaikka mihin. kyllä tuo kotisohva ja sänky niin houkutteleva on ja turvallisintahan täällä on olla ja odottaa! mutta mutta... anteeksi tällainen valitusvirsi tällä kertaa täältä suunnasta... koitetaan jaksella! 
 
Minäkin täällä lauantai-iltaa viettelen tyttären kanssa, kohta mennään saunaan. Mies on iltavuorossa ja eilen oli työporukalla viihteellä. Eipä tuo ole missään ulkona käynytkään 10kk:een, jollei meidän keväistä laivareissua lasketa, mutta se oli mun alkuraskauden takia aika kesy reissu [;)] Että ihan ansaitusti kävi korvienväliä tuulettamassa niin jaksaa sitten isyyslomalla hoidella mua, vauvaa ja isompia lapsia hyvillä mielin.

Mullakin ollut katkonaisia nuo yöt, olen heräilly vähintään sen kerran ainakin vessaan ja parina viime yönä mua on kuvottanut joko ennen nukkumaan menoa tai sitten keskellä yötä olen herännyt pahaan oloon ja vatsaa on vääntänyt kummasti... Ettei ois mitään lopun alkua! Vauva kyllä on hyvin liikkunut, mutta ollut nyt rauhallisempi kuin muutama päivä sitten. Onhan tuo yksiökin pikkuiselle toki ahtaammaksi käymässä viikko viikolta.

Mies olisi lähdössä työmatkalle ensi kuussa, kysyin sitten että tuletko lentokoneella kotiin jos synnytys alkaa, niin totesi jättävänsä reissun onneksi väliin. Samoihin aikoihin on ystäväni häät, toivottavasti jaksan silloin vielä osallistua, jos yhä olen yhtenä kappaleena... Päällepantavaa on vaan vähän hankalampi keksiä parempiin kekkereihin kun ei sinne verkkarit jalassakaan viitsi mennä [:D] Eikä viimeisillään viitsisi mitään kallista mamma mekkoa ostaa. Täytyy penkoa vaatekaappia, kyllä kai sieltä joku teltta päälle löytyy!

Hyvää viikonloppua kaikille!!!
 
Moikka,

nyt täällä alkaa kyllä ainakin jotain tapahtua. Viimeiset neljä yötä oon käynyt kahden tunnin välein vessassa ja joka kerta alkaa supistella vähän kivuliaammin. Tosin päivisin supisteluja tulee tosi vähän: äasken olin parin tunnin kävelyllä ja sinä aikana tuli vaan yksi. Mutta lonkat tuntuu jotenkin oudosti "löysemmiltä" kävellessä, ja väsymys iskee päälle kun on pari tuntia jaloillaan. Eilen nukuin ekaa kertaa äitiysloman aikana päiväunet, kun kävin vielä kaupungilla jalkahoidossa (läksiäislahja työporukalta [:D]) ja se vei voimat ihan täydellisesti. Jaksoin vielä kaverin kanssa lounaalla istua ja se kaksi lasta synnyttäneenä totesi, että kyllä tuo väsymys ja huonovointisuus voi viitata ihan siihen että kroppa valmistautuu synnytykseen. Ja toisaalta kohtu painaa selän isoihin verisuoniin, niin että se heikentää verenkiertoa ja aiheuttaa vähän huonovointisuutta. Aika hurjaa. Vaikka kuinka periaatteessa tajuaa, että synnytys on kohta käsillä, niin kyllä se silti tuntuu edelleenkin ihan uskomattoman epätodelliselta.

Noh, jos nyt kuitenkin laittaisi jäitä hattuun, eikä ajattelisi, että kohta mennään. Eipähän sitten ainakaan turhaannu, jos kuluu vielä kolmekin viikkoa. Nyt on kuitenkin vasta huomenna viikot 38+0.

Mutta aivan mahtava aurinkoinen syyspäivä ainakin täällä Helsingissä. On kai pakko vielä vähän lähteä ulkoilemaan ja ottaa sieniveitsi & koppa mukaan, jos vaikka löytäisi niitä suppilovahveroita. Jotenkin tuosta auringonpaisteesta tulee sellainen olo, ettei vaan voi olla sisällä.

Voikaahan hyvin ja nauttikaa kaikin mahdollisin tavoin olostanne! Ja mitähän kuuluu jo meidän synnyttäneille??? Olisi kiva kuulla[:)]
 
Minäpä otin ja lähdin metsään, takaisin ei tarvinnut tulla tyhjin käsin! Löysin 4 litraa suppilovahveroita. Äsken tein sienikastiketta ja syötiin koko pannu tyhjäksi, nam!

Mulla nuo päivittäiset supistukset on vähenneet, eilen illalla tuli kyllä sellainen supistus, että vaikka olin ihan levossa niin piti keskittyä hengittämiseen, oli sen verran napakka. Tollaset aina säikäyttää että joko..? Mutta viikkojakin on vielä rutkasti jäljellä. Ensi kuun lopulla vasta LA, mutta kovasti odottelisi jo etukäteen vaikka tässä voi vielä hyvin kulua vaikka 2 kk [:o] Toivottavasti ei! Odottavan aika on totisesti pitkä [:)]
 
Heips!

Täällä tuntuu että mammat ovat jo omissa tunnelmissa ja lähtöä odotellessa.
Mutta niinhän se menee[:)]
Itse yritän ainakin elää tunteessa, että ei nyt ihan vielä, kun pitää päästä isompaan kotiin ja sitten laittaa kaikki kiireellä valmiiksi. Niinkuin kuvittelinkin niin taitaa mulla tulla enemmänkin yllätyksenä, että nyt jo, tai ainakin nyt siltä tuntuu.
ü olin kanssa katsomassa kyseisen elokuvan pojan kanssa, kun tykkää tuosta Tarantinon omalaatuisesta tyylistä. Ja lupasin että torstaina mennään katsomaan vielä sen Johnny Deppin elokuvan. Poika tykkäsi elokuvasta ja se oli pääasia. Mutta ei ollut ihan sellainen elokuva josta itse tykkään, mutta hyvä kuitenkin. Kyllähän tuo masu kaipais enemmän sellaista makuuasentoa, mutta ihan hyvin vielä jaksoi. Raskaana oleville säädettävät tuolit![:D]

Mitäköhän tosiaan synnyttäneille mammoille kuuluu???[:)] Joko ollaan kotiuduttu ja päästy vauva-arkeen.
Mites Maajo on parantunut leikkauksesta? Mulla kun tuntuu vähän sillai, että vilpertti olisi taas jalat edellä masussa. Niin olisi kiva kuulla kokemuksia.

Ajatukset kyllä on jo siinä arjen järjestelyissä, kun vauva (toivottavasti onnellisesti on siinä, vähän on vieläkin pelkoja) on kotona. Varsinkin alku päivinä, kun on koiraa ja sen ulos pääsy, mutta eiköhän tuo kaikki siitä suttaannu.
Kassia en ole edes kuin vähän ajatellut vasta, mutta pakannut en ole. Taidan laittaa suurinpiirtein kotona valmiiksi ja joku saa sen tuoda sitten sairaalaan.

Mites muuten mammat, kauanko olette ajatelleet olevanne sairaalassa? Onko jollakin mielessä, ettei ole yhtään yötä osastolla vaan lähtee kotiin synnytyksen jälkeen?
Mulla on ristiriitaiset ajatukset, koska mulla vauva saattaa vaatia tarkkailua, mutta itse en pysty nukkumaan siellä yhtään.[:o] (kokemusta on) Ja vauvalla otetaan kahden päivän päästä ne seulonta verikokeetkin sitä tutkimusta varten. Mutta nykyisin kun on painoa enemmän kuin parikymppisenä niin kanssa sisarilla kovat oltavat kun toinen kuorsaa!!![&:]
Tosin muistan että silloin vierustoveri itki aina kun piti yrittää nukkua.

Sellasia aatoksia ja kaikenlaista härdelliä täällä.
Närästystä ja selän väsymistä![&:]

Aurinkoisia terveisiä kaikille masuille ja niiden kantajille[;)]
 
Hei kaikki mammat.

Täällä olo alkaa olla jo miltei malttamaton. Nyt kun on täysin välttämättömimmät asiat saatu Piiperolle valmiiksi alkaa tämä aika tuntua niin pitkältä. Tekisi niin mieli saada jo pikkuinen syliin [:)]
Fyysisesti olo ei ole onneksi vielä tukala vaikkakin jotkut asiat on kyllä alkaneet ärsyttämään kovastikin esim. virtsarakon painaminen ja kylkien potkiminen. Olis kiva saada tämä kroppa ihan vaan omaan käyttöön vaihteeksi.
 
Tervehdykset poppoo!
 
Meilläkin alkaa olla aika seesteistä tää oleilu. Eilen nostettiin pinnasänky varastosta makkariin, laitetaan aluks toi äippäpakkauslaatikko sinne sisään sängyksi. Vielä on kuitenkin varsinainen sänky petaamatta. Nyt aletaan täälläkin oleen siinä vaiheessa, et kaikki isommat jutut on valmiina, ja toivotaan / odotetaan, et vauva ois pian täällä meidän kanssa.
 
Onkohan se jotenkin sisäänrakennettuna noissa ukoissa toi tarve lähteä johonkin muihin ympyröihin ainakin käväisemään? Tarkotan siis tässä raskausajan viime hetkinä. Kyllähän se varmasti toimii jonkinlaisena stressin laukaisijana ja rauhoittajana. Meillä mies juur selvis kotiin kalareissusta, niin sit se rupes puhuun, et metsäreissu pitäis vielä tehdä. Se kerää sieltä kaikenlaista tarvepuuta ja ainetta puu- ja askarteluhommiin, ja jos löytyy niin suppiloita. Mulle toi on ihan ok, reissut ei suuntaudu kun max 45 min. ajomatkan päähän. Tosta metsä-ideasta vaan tuumasin, et kunhan katsoo, et on kännykän kuuluvuuusalueella, niin kaikki hyvin. Nostan teille hattua korkealle, kun vielä jaksatte itse lähteä poimimis-puuhiin. Itellä on jo niin hankalaa kyykistyä / kumartua, et ei tulis enää mitään mun sienestyksistä.
 
Siitä synnärillä olosta: meillä kun on eka tulossa, niin jotenkin tuntuu turvallisemmalta ajatukselta olla jokunen päivä sairaalassa, jos ne ei ruuhkien vuoks aja meitä sieltä kotiin. Toisaalta, mulla on niin onnellinen tilanne, et en oo tähän päivään mennessä joutunu yötä oleen ikinä sairaalassa, joten voi olla vähän outoa se nukkuminen ja oleskelu siellä. Ehkä sitä sit kuitenkin tulee nopeesti koti-ikävä ja halu omiin ympyröihin. Jääpi nähtäväks.
 
Lopuks komppaan vielä Korentoa siinä, et rakko ja kyljet alkaa tosiaan olla kovalla koetuksella. Ja jotenkin pikku käääryle on opetellu työntään varpaansa johonkin suolenmutkaan tai muuhun ikävään paikkaan. Juuri eilen illalla sopivaa asentoa hakiessa mietin, et eipä ois huono homma sekään, et sais suht pian oman itsensä ja normaali olemuksensa takaisin. Sekin on varmaan jännä fiilis tän pallovatsailun jälkeen [:)]
 
Rattoisaa alkavaa viikkoa kaikille!
Toivottavasti ne vauvautuneetkin sieltä ilmaantuu kertomaan meille kuulumiset.
 
huomenta päivää kaikille! lähes kunnolla nukuttu yö takana, pitkästä aikaa. helpottaa ainakin hetkeksi olotilaa... en tainnut käydä kuin neljä kertaa vessassa yön aikana, onneksi. asukki antoi yllättävän hyvin nukkua ja nukkui itsekin kun lauantai-sunnuntai välisenä yönä oli lähes tulkoon koko yön hereillä ja rummutteli joka paikkaan!

neuvolantäti puhui että ensisynnyttäjä suurinpiirtein kuulemma sen kolme päivää sairaalassa on. en sitten tiedä oliko siihen yöt mukaan lukien vai päiviä vain... toki että kaikki on ok jne voi aiemminkin päästä pois sieltä. niin ja ellei kauhia ruuhka siellä sitten tosiaan ole. kuulemma korvatulpat kannattaa varata mukaan jos ei perhehuoneeseen pääse kun ei voi tietää millaista porukkaa samaan huoneeseen sitten sattuu.

nostan täällä myös hattua ihmisille ketkä jaksaa ja kykenee vielä käydä liikkumassa kunnolla saatikka metsässä jne... täällä ei ruho tunnu taipuvan enään mihinkään asentoon ja illalla jalat on painon kantamisesta kipeät. oon todella turvoksissa, lähinnä kämmenet. sormet kipeänä ja lähes tunnottomina pitää tätä tietokonettakin näpelöidä... mutta mitään suurempaa ei vielä (kipua siis) ole ollut.

viimoiset pikkuset vaatteet aattelin tuosta silitellä ja viikkailla kaappeihin... täällä alkaa olee valmista vauvan kotiutumiseen... ei meinaa malttaa odottaa sitä hetkeä...
 
Helouhelou!

Tänään ollaan kotiuduttu sairaalasta [:D] Ihanaa olla kotona! Ei tullu meän pojalle sitten aivan "täydellistä" syntymäpäivää, vaan poika syntyi 10.9.2009. Käynnistys ei alkanu vielä toimimaan tuolloin keskiviikkona kolmenkaan murusen jälkeen ja vasta toisen tabun jälkeen torstaina tapahtui! Supparit tulivat hetkessä päälle, olivat todella voimakkaat ja tiheät heti alusta lähtien. Synnytyksen kokonaiskesto rapiat 3 tuntia eli oli todella nopeaa toimintaa taas. En oo juurikaan sairaalassa nukkunut, joten olen melko väsynyt tällä hetkellä. Ootan tässä just, että pienimmäiset menee päikkäreille, nii pääsen sitten itekkin. Ja poika on aivan ihana valloittava vauva <3

Palaan myöhemmin lukemaan teän juttujanne kommentointien kera. Tsemppiä jokaiselle! [:)]
 
Onnea Jeroselle!! [:)] Meilläkin ihania uutisia, saimme tänään suloisen vauvamme kotiin. Ei voi tunnetta kuvailla oikein mitenkään... itku pääsi, kun pojan omahoitaja soitti aamulla ja sanoi, että te saatte pojan tänään kotiin. Raskausviikkoja minulla olisi nyt siis 36+3 ja uskomatonta, että nyt on vauva kotona. Keskiviikkona sydämen ultra, verikokeita ja painokontrolli... pituutta pikkumiehellä 46,5 cm ja painoa 2570g.

Dramaattisesta alusta huolimatta, kaikki tuntuu menevän parempaan suuntaan. [:)]

Kaikille hyviä vointeja [:)]
 
Morjens kaikille[:)]!
 
Mahtavan paljon onnea JeRoSelle söpöstä pikkupojasta! Ja Riikka33:lle onnea myös, tosi mahtavaa että saitte pikkuisen kotiin. Hienoa kuulla näin hyviä uutisia!
 
Mulla lantioliitoskivut tuntuvat vain pahenevan..viime tiistai-iltana alkoi ihan karmivat kivut, olin tulossa töistä kotiin niin tuntui etten pysty enää kävelemään kun niin sattuu. Mutta vasta illalla pelästyin oikein toden teolla, sillä kun nousin koneen äärestä sohvalta mennäkseni vessaan, niin tuli niin voimakas, sähköiskumainen kipu jalkoväliin, että jalat meinasivat mennä alta ja oli pakko ottaa lattiasta tukea ja raahautua jotenkin vessaan. Sieltä pois pääsy oli kans yhtä tuskaa vaikkei matkaa sohvalleni yksiössäni oo kuin pari metriä.
 
Tuli tosi surkia olo että näinkö oon nyt vangittuna omaan kotiini..en voinut kuvitellakaan meneväni portaita alas ulos (talossa ei oo hissiä) saati kävellä bussipysäkille mennäkseni töihin. Tuli niin surkia olo ja ajattelin (taas kerran) että voi kun se mies olisi tässä mun apuna ja henkisenä tukena.. No, synnytyksen jälkeen se on tulossa joiksikin päiviksi Suomeen.
 
Oli kauhiaa ottaa askeltakaan kun tiesi että taas se viiltävä kipu tulee. Mutta onneksi seuraavan päivän kotitoimistolla olo auttoi niin paljon, että torstaina jo kampesin töihin! Olin niin kiitollinen, että kipu hieman hellitti ja pystyin jollain tavalla kävelemään! Tuli todella iloinen ja onnellinen olo, ja ei haittaa vaikka miten särkee kunhan jotenkin kävelemään pystyy[:)].
 
No, tulipa taas valitusta..Onneksi minikultani vaikuttaa voivan hyvin, on potkinut hyvin etc. Tajusin juuri, että äitiysloma alkaa 2 1/2 viikon kuluttua, näin se aika vauhdilla etenee.. Vähän alkaa ahdistaa että miten saan vauvan tavarat mahtumaan, pitäisi vielä hankkia lipasto etc vauvan vaatteita varten. Äitiyspakkauslaatikkoa ajattelin käyttää ekat kuukaudet vauvan nukkumapaikkana. Pitäisi heittää omia tavaroita menemään, jotta tilaa vapautuisi..miten onkin niin vaikea heittää omia rättejä, siis vaatteita etc menemään..[;)]
 
Tsemppiä kaikille!
 
Mahtavia uutisia Riikka ja JeRoSe! Onnittelut molemmille.[:)]

Täällä oli eilen illalla sellaiset tunnelmat, että pitääkö ruveta soittelemaan synnärille, kun supistukset teki tosi kipeää ja tuli vähintään viiden minuutin välein, mutta sitten ne loppui ja yö meni ihan rauhallisesti, eikä aamun pienten tuntemusten jälkeen mitään kipeää ole ilmaantunut. Mutta sen verran pisti jo miettimään, että jäi tänään sienireissut ja salille menemiset väliin - ihan varmuuden vuoksi.

Vähän meinasi jo ruveta jännittämään, että nytkö jo aletan tositoimiin, mutta ei kai tässä vielä...[:D]

Mantelille piti sanoa että tuo vihlova kipu on ollut mullekin tuttua jo parin kuukauden ajan. Mulla se tuntuu tosi kovana kipuna sisäreisistä alaspäin ja meinaa oikeasti viedä jalat alta kun tulee. Ja nyt kun eilen supisteli illalla, niin siinä oli mukana just tota samaa vihlovaa kipua. Lonkat antaa periksi tai jotakin... Ei mikään hirveän kiva tunne. Etenkin kun tulee jaloilla ollessa, niin tekee mieli huutaa ja on pakko ottaa jostain tukea.

Mutta nyt pitää ruveta ruuanlaittopuuhiin. Palaillaan taas. Ja vauvauutisia kuullaan mielellään [:)]
 
Onnea JeRoSe ja Riikka33! Te onnelliset olette nyt nyyttienne kanssa jo kotona [:)]

Itse olin esikoisen kanssa sairaalassa 5 päivää, viihdyin siksi niin kauan, kun olin perhehuoneessa ja oli esikoisen isän kanssa paha ihmissuhdekriisi päällä juuri silloin enkä halunnut mennä kotiin yksin (pistin tuoreen isän tavaroineen taivasalle!) Kyllä ne asiat suttaantuivat siinä sitten jotenkin kotiutumisen jälkeen vaikka välit olivatkin hyvin jäiset omasta puolestani. Uudestaan yritettiin, mutta sitä kesti noin vuoden kun päätin sitten kerätä omat kimpsuni ja kampsuni. Olihan tuo yh-äitinä oleminen vuoden ajan joskus yksinäistä, mutta niin paljon henkisesti helpompaa. Ja sitten törmäsin tähän nykyiseen aviomieheeni, enpä olisi voinut parempaa löytää!!!

Mutta nyt olisi suunnitelmissa viipyä sairaalassa vain yksi yö, jos vain oma ja vauvan vointi sen sallii. Ja eipä kai ne helpolla päästä ihan heti kotiin? Olen ymmärtänyt että yksi yö olisi hyvä olla sairaalassa seurannassa tai jos kotiin lähtee, on vauva tuotava seuraavana päivänä sairaalaan lääkärin tarkastukseen kuitenkin! Ja saahan siellä ruoan valmiina ja saa hetken olla ihan vaan vauvan kanssa vaikka kotona onkin parasta! Sairaalakassia en ole vielä pakannut, enkä oikein tiedä mitä sinne pakkaisin. Pyydän varmaankin miestä sitten tuomaan tavaroita sairaalaan kunhan kotiudutaan.
 
Aivan ihana kuulla näitä vauvantulokotiin-uutisia ja onnea JeRoSe:lle vielä erikseen vauvan tulosta maailmaan [:)] kyllä tässä niin kanssa elää teidän kaikkien kanssa täällä että ihan hassua!

kattelin että minähän täällä kirjottelen jo toista tekstiä tän päivän aikana... eli kertoo mun odottelemisesta täällä. aikaa on... [:)]

tällä kertaa vaikenen vähin äänin, lisää sitten taas kun tapahtuu [;)]

vointeja ja voimia meille kaikille odottajille vielä, pitää vissiin pian taas palstaa vaihtaa kun otsikko raskaus yli puolen välin alkaa muuttumaan vauvojen kanssa kotona oloksi!!!
 
Huippua!
Isot ja lämpöiset onnittelut JeRoSe pikkuisesta poikapallerosta!
 
Hienoa kuulla myös hyviä uutisia Riikalta. Sen täytyy olla hieno fiilis saada kaiken huolehtimisen jälkeen käärö kotiin!
 
Mustakin jotenkin tuntuu, et tää palstan seuraaminen / kirjoittelu on vaan lisääntyny entisestään näin kun h-hetki lähenee. Ajatukset kun pyörii siinä omassa olotilassa ja tulevissa tapahtumissa, niin kyllä tää vaan kovasti helpottaa, kun on muitakin samassa jamassa [;)]. Kiitos vaan teille kaikille, että ootte siellä!
 
Niin se vaan ensimmäinen yö meni ja hienosti menikin, vaikka sitä jännitinkin(vähän pelkäsinkin) jonkin verran. Sairaalassa tottui siihen, että valvontalaitteesta näki koko ajan miten poika voi. Poika varmasti nukkuisi pidempiäkin pätkiä, mutta saa päivisin nukkua max 3,5 tuntia ja öisin neljä tuntia, sitten on herätettävä syömään. Onhan se ymmärrettävää, kun toisen pitäisi vielä olla masussa ja on pieni.

Vähän on välillä sellainen tunne, että odotusaikani jäi kesken ja pakko myöntää, että kaipaan aika kovasti vauvamahaani. En olisi jokunen viikko sitten uskonut sanovani näin, tosin en uskonut synnyttävänikään viisi viikkoa etuajassa.

Voikaahan kaikki oikein hyvin! [:)]
 
Olenkin ihmetellyt missä kaikki oikein ovat, kun olen vain katsellut tuota syyskuun odottajien palstaa..
Täällähän te ja monet jo saaneet omat käärönsä syliin, valtavat onnittelut!!

Täällä rv 38+1 ja hirveästi jo odotellaan että saisi nähdä tuon pienen asukin tuolta masusta. Vielä ei kyllä ole
kovinkaan kummoisia merkkejä siihen suuntaan, että aikoisi vielä tulla.. mutta toisaalta nopeastihan se sitten käynnistyy kun on käynnistyäkseen. Toivon vaan ettei menisi yli lasketun.. alkaa sen olla jo nyt sen verran tukalat oltavat.. lantiota ja nivusia särkee, vauvan pää painaa jo melkoisesti alavatsaa.. yöt ovat välillä tosi levottomia kun jalkoja särkee ja vessassa saa juosta..

mutta ei auta kuin odotella, vauvalla kun on oma tahtonsa ja tulee sitten kun on valmis[:)]
painoarvio lasketulle ajalle on neuvolalääkärin mukaan n.3 ,5kg että onneksi ihan normaalikokoinen vauveli tulossa, ettei mitään reilua neljää kiloa tarvitse puskea.. vaikka arviohan tuo vain on.

jaksamista kaikille vielä odottaville! ja onnea vielä jo synnyttäneille!
 
Tervehdys Lellu, toivottavasti ehditään vielä turista ja jakaa kokemuksia ennen suurta tapahtumaa. Ja sitten tietysti vauvanhoito-kokemuksia synnytyksen jälkeen [:)]
 
Mitenkähän Manteli pärjää? Huhuilen täällä, et tulisit kertomaan onko kivut hellittäny. Inhottavia noi vihlomiset ja kolotukset, mut niitä tähän loppuaikaan varmaan mahtuu.
 
Mullon alkanu ilmaantuun semmosta menkkamaista kipua sekä selän että masun puolelle. Sit semmosta migreenityyppistä sahalaitaa menee silmissä silloin tällöin + lieviä päänsärkyjä on aika usein. Huomasin tossa myös, et mullahan kutiaa jalkapohjat ja tietty nää yhteenlaskettuna sai lievän hädän aikaan, et ei kai mitää myrkytystä. Huomenna on onneks neuvola niin kysyn tuosta siellä. Tosin, mulla on jo ennen odotusaikaa ollu migreeneitä, joihin liittyy toi sahalaita-juttu silmissä JA mun jalkapohjien iho on tosi kuiva, et kutina saattaa johtuu siitäkin (en oo päässy kumartuun sattuneista syistä kovin hyvin viime aikoina, niin toi rasvailu on vähän hankalaa [;)]).
 
Semmosilla olotiloilla mennään täällä.
Kirjotellaan taas
 
iltaa kaikille. virkeänä tähän aikaan kun tuli vedettyä muutaman tunnin päiväunet tuossa illalla, kun yöt tosiaan on mitä on.

aattelin teiltä kysästä täällä kohtalontoverit kun vähän huolestuttaa että kun maha-asukin liikkumiset on selkeäsi mielestäni vähenneet tämän päivän aikana. edelliset muutamat päivät hän on tosissaan remunnut masussa ja ehkä senkin takia nyt kiinnitän siihen niin eritavalla huomion kun ei enään niin kovin toinen siellä heilu. ja siis kyllä hän liikkuu ja ne on isoja liikkeitä, potkut/nyrkin iskut ihan koskee mutta selvästi aiempaa vähemmän mielestäni... eilen illalla ennen kun menin petiin oli alamaha/lantion seutu kipeä ja maha pinkeä (olikohan sitten supistelua). mutta kun menin petiin niin kivut lakkasi. tämän päivän aikana on ollut enemmän sellainen olo että kyllä se pää varmaan tuolla jo on kiinnittynyt sinne mihin pitääkin, tuntuu enemmän vielä painetta tuolla alhaalla... että onkohan tää kaikki sit sitä alkua? hyvä kun ei mistään mitään tiedä ja kuuntelee itteään ku olis ihan sekoomassa...

mutta tästä pitää pikkuhiljaa tuonne peiton alle taas hiipiä... vointeja kaikille!
 
Takaisin
Top