Raskaus yli puolen välin

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja JeRoSe
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mitä lämpimimmät onnittelut Riikalle ja Maajolle!!
Pala kurkussa heitän vielä perään voimahalin, jotta jaksatte paremmin.
 
Isot tsemit myös JeRoSelle tulevaan koitokseen!
 
 
 
Onnea Maajolle täältäkin ja tsemppiä JeRoSe! Hengessä mukana ollaan.

Itse kävin juuri taas neuvolassa eikä mitään merkkiä mistään synnytykseen päin viittaavastakaan ole näkyvissä. Pää heilui vielä ylhäällä ja kaikki oli muutenkin ihan niin kuin viikko sitten. Hoh hoijaa... raskaana oleminen ei näköjään ole kärsimättömien laji. Noh, ehkä tätä kärsivällisyyttä on ihan hyvä opetella tulevaa vauvaakin varten [:D].

Voikaahan maukkaasti!
 
Oikein mahtavan paljon onnea Maajolle ja Riikalle! On varmasti rankkaa, kun lapsi vielä siellä hoidossa, mutta onneksi kaikki mennyt hyvin!
Ja JeRoSe, sulle minunkin puolestani paljon tsemppiä!
Elämme jännittäviä ja hienoja aikoja[:)]!
 
Onnea onnea Maajolle! Koitahan levätä ja parantua!

Tänään kävin itsekin neuvolassa ja niinpä oli vauveli pyörähtänyt takaisin raivotarjontaan, mutta terkkari sanoi, että pää on vielä niin ylhäällä lantiosta, joten saattaa pyöriä vielä ympäri monesti. Eihän tuo esikoinenkaan laskeutunut lantioon ennen kuin synnytyksessä. Pyysin muuten nyt sen esitietolomakkeen sairaalaa varten.

Muuten kaikki ok, oli rautakin noussut hyvin. Huomasin itsekin kun ei ole niin enää väsyttänyt. Sydänäänet jäi kuulumatta kun vauva käänsi itseänsä koko ajan pois ja potki anturiin. Ultralla onneksi terkkari katsoi että kaikki kuitenkin ok. Kyllä mä tiesin että kaikki on ihan kunnossa, vauva on ollut tosi villinä tuolla masussa jo muutaman päivän [:D]

En tiedä onko muilla ollut vastaavia oireita kohdunsuulla: mulla usein tuntuu sellaista pistelyä tai ihan kuin joku tuikkaisi neulalla tai jotain. Terkkari hyvin osasi kuvata tuntemusta "sukkapuikkoefektiksi". Kipuilu johtuu kuulema kohdunsuulla tapahtuvista muutoksista LA/synnytyksen lähestyessä. Ahaa...

Täällä tuntuu olevan kaikilla niin jännät paikat, kun LA lähestyy!
 
Kiitokset tsempeistänne [:)] Huomenna sitten ollaan koetuksella...

WW: Mulla on noita sukkapuikkofiiliksiä ollut nyt loppuajasta TODELLA paljon ja ne tosiaan kuulemma tekee muutoksia alakerrassa. Ootan ite mielenkiinnolla huomista "tuomiota" omasta alakerran tilanteestani, koska näillä tuikkimisilla ois jo ihme, ettei mitään ois tapahtunut.
 
Kohta menee hermot... Vaun serverillä jotain vikaa ja teksti hävinnyt jo kaks kertaa[:@]

Onnea Riikka ja Maajo! Voimia Riikalle!

Tsemppiä JeRoSe, peukut pystyssä!

Ja Annuli. toivon, että saat jostain kärsivällisyyttä!

Oma olo tukala ja turhautunut, toivon kuitenkin, että Vaapu pysyy vielä 3 vkoa mahassa, että olois valmiimpi.


Koivunlehti
 
Paljon paljon onnea ja voimia molemmille Riikka ja Maajo! itku tuli kun tekstejä luin... Hirmusti paljon JeRoSe:lle peukkuja pystyssä huomista koitosta aatellen, tulis vauvalle tosi upee synttäripäivä jos huomenna ulos tahtoisi tulla [:)]

täällä ei tietoakaan ulostautumisesta. toinen pyörii ja hyörii tuolla ajoittain niin että ihan kipeetä kyljissä tekee, mutta toki on liikkeet hieman rauhottunut ja vähentynyt. kai siellä alkaa oikeesti olemaan tiukkaa jo! mutta en usko tai en tiedä onko hän sitten vielä laskeutunut tuonne kunnolla... mitään näitä pistelyitä mistä puhuitte ei kyllä ole vielä tullut, eikä kyllä ole tulppiakaan näkynyt... että semmosta! odotellaan, odotellaan...

kauniita unia kaikille... toivottavasti sais nukuttua!
 
Kiitos kaikille kirjoituksistanne!! Maajolle onnea oikein kovasti ja muille jaksamista ja onnea koitokseenne. Meidän poika on päässyt pois hengityskoneesta, eikä tarvitse enää edes lisähappea ja on päässyt pois teho-osastolta omaan sairaalaan. Eilen sain sylitellä ja nuuhkia ihanaa vauvaani! [:)] se teki omankin olon jo paljon valoisammaksi.

Kiitos kun olen saanut jakaa kanssanne tätä raskasta alkutaivalta....

Iloitkaa ja olkaa positiivisia vaikkei se aina niin helppoa olisikaan!! [:)]

Mukavaa päivää kaikille!
 
Riikka, Upeeta, kun uutiset on noin hienoja! Ei voi ymmärtää, kuinka hyvältä se tosiaan sitten tuntuu kokea se oma pikkuinen siinä sylissä. Mutta josko tässä perässä tultaisiin ja jonkun viikon sisään oltaisiin samassa tilanteessa [:)] Ihania ensipäiviä!
 
Toivotaan, et Maajokin pääsee pian tolpilleen nauttimaan vauvelista.
 
Mulla poistettiin tänään se luomi, mistä aiemmin kerroin. Lääkäri oli tosiaan sama, mikä teki sen viimesen raskausajan tutkimuksen ja mittas ne suht alhaset sydänäänet (johtuen ilmeisesti supisteluista). Toimenpide meni hyvin, ja sit lääkäri yllätti mut ehdottamalla, et sopiiko jos hän mittaa uudelleen ne sykkeet ihan vaan varmuuden vuoks. Ihan huippua, mäen ees tajunnu tommosta aatella, saatika ehdottaa, joten tosi hienoo, et lääkäri ottaa noin asiakseen. Oon kyllä tykänny tuosta tyypistä koko ajan, se on semmonen toisia huomioiva ja pätevän/rauhallisen oloinen. Ovelta sit vielä toivotteli tsemmpejä synnytykseen ja totes, et älä sitä liikaa jännitä, anna luonnon hoitaa tehtävänsä. Näillä eväillä siis mennään, katotaan kuinka pitkään vielä kaveri viihtyy masussa. (Eilen oli kyllä niin vilkas ilta, et en tienny miten päin oisin ollu, kun iskua sateli ympäri vatsaa [:)])
 
Jäädäänpä odotteleen JeRoSen raporttia, et mitäpä sinne kuuluu
 
Onnea Maajolle ja voimia!
JeRoSe tsemppiä, tosin taidat jo olla synnärillä.

Kyllä se vaan niin liikuttaa kun saa kuulla suuria uutisia ja kun se koskettaa niin läheltä jokaista meitä.

Me oltiin vilpertin kanssa eilen neuvolassa ja taitaa olla että ehkä se nyt on siellä kääntynyt "oikein" päin. Tuossa yhtenä päivänä taisin sen tuntea kun myllersi.
Vähän on sellainen ihmeellinen olo kun vissiin on unet jäänyt vähiin tai jostain syystä, kun kaupungilla ja muutenkin kävelen puoliksi unissani. Ei jaksa edes jutella mitään niitä näitä ihmisten kanssa. Ja kyllästyttää kysymykset, mites on raskaus mennyt, siis sellaiset puoli tutut.[&:]
No hemppa selviää huomenna jos sillä olis osuutta väsymykseen vaikka rautaa syönkin kaksin kappalein päivässä.

Mulla se muutto nyt sitten taitaa tulla ihan tämän kuun aikana, hui! Kun joku vain siirtäisi tavarat paikasta a paikkaan b, niin kaikki olisi hyvin ja saisi laittaa vilpertille kaikki valmiiksi.

Haliruttauksia jänniä aikoja eläville ja myös teille kaikille myötäeläjille![:)]
 
jaahas, tämän palstan kirjoittelu on vähentynyt... pitää siis jotain kertoa omista tuntemuksista...

tämän päivää ollut outo jomottava tunne tuolla alapään seudulla ja muutama ihan isomman oloinen supistus myös sinne lantion seudulle paikallistunut ja masu ollut pinkeenä. hmm... jännittää aina tämmösten päivien jälkeen mennä petiin. tavallaan sitä jännää että miten huonosti sitä tulee nukuttua ja sit kun sitä nukkumista stressaa niin ei sitä saa unta ollenkaan... tätä tää sit on. mietin että pitäiskö sitä oikeesti alkaa jo kokoamaan jonkunlaista laukkua sairaalaan lähtöä ajatellen... sit jos lähtö tulee todella nopeesti niin ei sitä varmaan siinä osaa mitään pakata, mutta eipä meillä tästä sairaalaan ole kuin muutama sata metri kylläkään että kerkeää niitä sitten myöhemminkin tuomaan toki (mies siis).

huomenna neuvola ja 38 viikkoa täynnä. vähän jännittää että kaippa tää salamatkustaja tuolla masussa on ihan "oikeassa" raivotarjonnassa tuolla. muutamana viime kertana neuvolassa ei aivan 100% ole ollut neuvolantäti/lääkärikään, mutta eivät kuitenkaan ole laittaneet ultraan että sitä tarkastettaisiin. kysymys fiksummille: tarkastavatko sairaalassa jokatapauksessa ultralla kun sinne synnyttämään meno edessä että miten päin vauveli siellä on? onko teillä tietoa? vai mennäänkö sitä suoraan tyyliin synnytyssaliin tai johonkin muualle "viralliseen" paikkaan jatkamaan avautumista siihen ponnistukseen asti? sit jos huomataankin että OHO, tää vauva on täällä jalat edellä tulossa ja eiku sektioon? kun meidän sairaalassa eivät niinpäin ulos ota lainkaan. vai miten tää niinku käytännössä tapahtuu, valistakaa vähän tyhmempää... alkaa tällasia oikein fiksuja kysymyksiä näin loppuakohden näköjään tulla.

mutta seuraillaan tuntemuksia itsekukin... kyllä tää on jännää!
 
Mulla on neuvolalääkäri ultrannut joka kerta kun olen käynyt ja terkkari ultrasi pari päivää sitten neuvolassa ja tarkisti vauvan asennon. Ei saanut sydän ääniä silloin tosiaan kuuluviin vaikka oli ensin vauvan ultrassa nähnyt. Pikkuinen karkasi koko ajan anturin alta ja potki sitä [:D]

Itsekkään en muista miten siellä sairaalassa sitten, mutta varaahan ne sulle ulkokäännökseen aikaa jos ei jo ole kääntynyt. Kysy asiasta! Etteivät sitten oleta että vauva on laskeutunut lantioon, mutta mulla laskeutui esikoinen vasta synnytyksessä. Täällä meillä päin on ollut paljon ihan perätilasynnytyksiäkin kuulema. Itse en mielelläni siihen hommaan ryhtyisi... Ei täälläkään jalat edellä sais mielellään synnyttää, mut peppu edellä onnistuu.
 
Huomenta,

minä ajattelin täällä kanssa vähän jutustella, kun meinaa aika käydä pitkäksi. Tiistaina neuvolassa täti totesi, että raivotarjonnassahan tuo on, mutta pää heiluu vielä ihan ylhäällä, eikä pötkylä ole laskeutunut yhtään. Ja sen kyllä huomaa, koska maha on superpinkeä. Toisaalta voihan kaikki alkaa tapahtua ihan yhtäkkiä ja ryminälläkin, ainakin näin mun äiti ja yläkerran mukava eläkeläistäti väitti. En vaan kyllä enää jaksaisi odotella. Toisaalta viikkoja mulla on vasta 37+4, että eihän tässä nyt vielä kiirekään ole, mutta toisaalta mun äiti synnytti molemmat lapsensa pari viikkoa ennen laskettua aikaa, ja siksi tässä saattaisi itsellä olla sama edessä. Tai sitten ei. Eihän noiden tarvi olla millään tavalla perinnöllisiä.

Joten eipä tässä mitään järjellistä sanottavaa näköjään keksi [;)]. Olis vaan kiva, että saisi edes jotain merkkejä siitä, että pikkuhiljaa alkaisi tapahtua. Tosin eilen illalla kun tyttö pyöri mahassa ihan kamalalla raivolla, pariin otteeseen mahassa tuntui polttavaa kipua, ja pohdin siinä sitten miehelleni ääneen, että olikohan toi supistus?!? Oliko se? Noita satunnaisia harjoitussuppareita on ollut, mutta ne on olleet ihan kivuttomia mahan hetkellisiä kovettumisia, ja toi eilinen tuntui ihan erilaiselta. Toisaalta kyllä se pomppiminen mahassa on joskus niin kovaa, että se sattuu ihan muutenkin. Mutta kun ei ole harmainta aavistusta siitä, miltä supistus tuntuu, niin pohdinpahan vaan [:)]

Anyway, nyt jos vaikka siivoais, niin saisi aamupäivän kulumaan, ja sitten ajattelin vielä uimaan kipaista. Mä olen kyllä hymyilyjä herättävä näky uikkareissa tän mahani kanssa. Noh, rantakunnossa ne hylkeetkin on [:D].

Voikaa hyvin ja nauttikaa syyspäivistä. Jos joku muu pystyy ja jaksaa vielä sienimetsään lähteä, niin suppilovahverot on ilmestyneet ainakin täällä pääkaupunkiseudulla!!!!
 
Heippa taasen,
 
Ü: Mä juurikin tossa yks päivä mietin, et mitenköhän mä kuvittelen laskevani jotain supistelu-välejä, kun en edes tiedä miltä se supistus tuntuu (Siis semmonen ihan oikee synnytyssupistus, eikä mikään harkkari) [:)] Oon mäkin varsinainen synnyttäjä. No ehkä se tekee niin kipeetä, et kyllä sen sit huomaa.
 
Sit tosta synnäri-kassista, minkä Anukka mainitsi: Eilen pikkuhiljaa keräilin kamoja kokoon, mitä aattelin, et vois tarvita. Sit tuli yhtäkkiä mieleen, et mitenkähän se homma käytännössä etenee siellä sairaalalla. Jos mua viedään koko ajan paikasta toiseen, eikä siellä heti saa mitään "omaa paikkaa" mihin asettua, niin kannattaako sinne heti viedä mitään kassillista tavaraa?? Tietääkö joku onko olemassa joku yleiskäytäntö, vai vaihteleeko se sairaaloittain? Tosin meilläkin on onneks vaan semmonen 20 min automatka sairaalalle, eli vois ajatella ottavansa vaan ne välttämättömimmät jutut ensin mukaan ja pyytää ukkoa sit tuomaan loppuja.
 
Vauvan kotiutumisvaatteet aattelin joka tapauksessa pakata eri kassiin. Pakkaus tosin tyssäs heti ensimetreille, kun en tienny, mitä pakata. Nyt on ollu vielä aika lämpöisiä syyskelejä, mut nehän ehtii muuttuun moneen kertaan. Eli kuinka monta vaatekertaa sille pienelle pitää laittaa? Joku potkari-poku + ulkohaalari? Tarviiko vielä väliin yhden kerroksen villavaatetta??? No, ehkä kannattaa pakata ainakin mukaan kunnolla vaatetta noin niin kuin varmuuden vuoks. (Minkähänlainen äiti musta oikeen tulee, kun oon näin pihalla, itteekin hirvittää)
 
Ei mullakaan oo tietoa tosta, et tarkistaako ne tarjontaa vielä sairaalalla. Vois kuvitella, et ainakin niissä tapauksissa, jossa on ollu epäselvyyttä, niin tarkastetaan. Mut kyllä ylimääräsen ultran varmasti saa jo näin etukäteen, jos lääkärikään ei oo ollu varma, mikä tarjonta on. Sais asiaan selvyyden, ja mahdollisesti yritettäis sit sitä kääntämistä.
 
Tulipahan taas tarinaa.
Ei muuta kuin oikein hyvävointista viikonloppua kaikille masuille [:)]
 
Heips tämänkin palstan odottelijat!

Vastailen näihin kahteen viimeiseen, kun mulle on tuota kokemusta päässyt kertymään...

SYNNYTYSSUPISTUKSET Voin lohduttaa, että ne kyllä tunnistaa! Samanlaisia ne on alkuun kun harjoitus supparit. Sitten ne alkaa pikkuhiljaa mukavasti lisääntymään.Yhtäkkiä sä vaan huomaat kiinnitäväsi huomion siihen, että niitä tulee, eikä ne lopukkaan niikun harjotukset! Se on jännää ja helpottavaa. Kattelet vaivihkaa kelloa ja lasket aika, noin suunnilleen. Se tulee ihan luonnostaan. Nainen kun on luotu synnyttämään. Meillä jokaisella on sellainen pikku koodi, joka aktivoituu tuossa tilanteessa! Siihen kannatta luottaa!!! Jotkut kokee oiket supparit alkuun kivuliaina jotkut ei. Joskus ne säteilee etureisiin taikka ristiselkään. Joskus vaan pissattaa enempi, eikä sen kummempaa! Sitte siinä kyllä huomaa kun ei enää oikein uskalla kotona sukkaa kutoa tai imuroida....  Näin mulla ollut. Erilaista, vaihtelevaa neljä reissua!

Synnytyskassi.
Jos on tosi iso nyssäkkä sitä sun tätä, niin jätä miehen hoteisiin.Pistää sen säilytykseen ja hakee kun tarviitte. Omat tuikitärkeät kamat minä olen saanut sängyn jälkopäähän, jos siis sängyllä on kiidetty käytävillä. Ei kande käsiklukkua paljon isompaa ottaa siihen  synnytykseen. Varsinki jos ei ole miestä tai tukihenkilöa mukana roudaamassa! Mulla se on ollu lähinnä meikkipussi.. he hee! Kerran oli IHANAA harjata hampaat kesken hötkyilyn!

Jospa näistä eväistä olis vähän apua!!! Sen voin sanoa, että maalliset lopulta unohtuu muutamaksi tunniksi siellä!
 
heip jälleen!

joo siis meillä ei ole tehty kuin ne kaksi perus ultrausta, eli mitään ekstraa ei ole otettu kun kaikki on näin hyvin mennyt. eli sen takia lähinnä itse olen huolissani että mitäs jos tämä asukki ei olekaan oikeassa asennossa. neuvolantäti sanoi ettei ole 100% varma onko se pää vai takapuoli mikä alhaalla roikkuu ja sitkun lääkärikin vähän epävarmalla äänellä sanoi että kyllä se pää on niin minähän tässä hysteerinen lähinnä vaan olen. kai ne jalat enemmän monottais kohti virtsarakkoa eikä näinkään ylös kuin on monotukset tuntuneet... eli olen vain tällanen hätäilijä ja huolissani vain tuosta asennosta kun ei itse ole konkreettisesti nähnyt päätä tuolla alhaalla.

niin ja hei Tirpu: samassa veneessä ollaan. ite oon ihan samaa kelannu että mitä vaaville sairaalaan mukaan kotiin lähtöä ajatellen (siis vaatteita). eilen ostin äippäni kanssa semmosen reiman talvihaalarin/syksyhaalarin (oli alennusmyynnissä, ovh oli 100€, nyt irtos 40€) kokoa 62 mistä saa jalat pussiin tai jaloiksi, eli on reippaasti pienempi silloin kun ne jalat kääntää pussiksi. aattelin maha-asukin siihen pujottaa kotimatkalle kun laitokselta päästään ja alle sit varmaan pitäis jotai bodya + pöksyjä laittaa... eikai vielä mitään villakerroksia? toinen paahtuu siellä... muutenkin kuuma (mulla ainakin :) tuntuu vaan hurjan isolta tuo 62 koko vauvalle. mutta kyllä se siitä sitten kasvaa ja aateltiin äipän kanssa kaupassa kun sitä haalaria ostettiin että meneepähän jouluun asti ja kevääseen mahdollisesti myös... eipähän mene heti pieneksi sitten [:)]

mutta täällä odotellaan jo kovati neuvolaan lähtöä... ihanaa päästä kuulemaan hänen sydänääniä kun niitä ultria meillä ei neuvolassa tehdä...
 
Moi,

Täällä toinen hylje huhuilee. Oon kans käynyt uimassa, viimeksi tänään[:D].

Oon menossa sienimetsään viikonloppuna[:)], kun U pilkuilla sitä kyseli (kuinka saat kirjaimen tulemaan, kyselee tää pöhkö[;)]). Luulen, että menee mättähällä mättähälle makoillessa. Mies saa kerätä sienet, mä vaan haistelen sammalta ja kuusen havuja [;)].

Vauveli on ollut pari päivää rauhallisempi kuin aikoihin ja itsekin olen rauhoittunut. Mieli on paljon virkeämpi ja olen saanut tehtyä ihan kotihommiakin.

Voikaa hyvin ja kiva oli kuulla noista synnärikassimietteistä!

Koivunlehti
 
Hienoa, että hylkeitä löytyy enemmänkin!!!!

Koivunlehti, toi "saksalainen y" elikkäs u pilkuilla tulee sellaisesta nappulasta, jossa yleensä on sekä toi kaksoispiste että sellainen kumollaan oleva aaltoviiva ja sitten sellainen harjakaton näköinen merkki. Löytyy näppiksen oikeasta reunasta, siitä jostain enterin läheltä vähän koneesta riippuen. Painat ensin sitä ja sitten ilman välilyöntejä u-kirjainta, niin pitäisi toimia. Toi mun hiukan omituinen nimimerkki tulee mun työkavereiden antaman lempinimen ekasta kirjaimesta, jolla oon tottunut töissä allekirjoittamaan kaikki sähköpostit. Joten kun en muuta keksinyt, niin otin käyttöön täälläkin...[:)]

Nyt alkaa pikkuhiljaa tulemaan merkkejä supistelusta. Yöllä supisti monta minuuttia, mutta meni sitten ohi. Katsotaan nyt mitä ens viikko tuo tullessaan. Kävin eilen katsomassa Tarantinon uuden leffan ja kyllä oli vähän hankaluuksia istua kolmea tuntia leffateatterin penkissä, mutta selvisin. Ja hyvä kun mentiin, koska ihan vähään aikaan siihen ei kamalan helposti löydy aikaa ja mies oli tosi onnellinen kun järkkäsin sille tällaisen perjantaiyllätyksen työpäivän päätteeksi. Se on niin ihana ja jaksaa mua tukea ja kuunnella, niin ajattelin sille pikku hemmottelun järjestää. Se niin tykkää käydä leffassa.

Mutta nyt vähän ulkoilemaan auringonpaisteeseen! Tsemppiä ja viikonloppuja kaikille!
 
Minä taas täällä.
 
Kummasti tuntuu olevan aikaa, varsinkin nyt kun mies lähti kalareissuun. En halunnu enää mukaan, kun veneessä kökkiminen alkaa tällä mahalla aika nopeesti tuntuun ikävälle. Harmi sinänsä: järvellä on kiva tunnelmoida luonnon rauhassa, ei hirvikärpäsiä, ei hyttysiä, saa vaan naatiskella.
 
Nii, oikeastaan tulin vaan heittään kiitokset Maariselle vinkeistä. Juuri tuollasia käytännön vinkkejä tässä on kaivannu, kun ekaa kertaa on niin sanotusti tosi toimissa. Tää ei varmaan kyllä jääny epäselväks, jos on mun pohdintoja lukenu [:)]. Ei muuta kuin tulta päin, sitten aikanaan. (Toivottavasti ei kuitenkaan tänään, kun äijälle saattaa tulla vähän kiire rynnätä sieltä järveltä isompia kalansuomuja pois ravistellen kohti sairaalaa.)
 
Edelleen toivottelen oikein makoista viikonloppua!
 
Takaisin
Top