Hellou mammat!
Täällähän sitä sitten tapahtuu... Jerosellakin alkaa olemaan jännät paikat pikkuhiljaa.
Mulle ei onneksi ole tuota siivousvimmaa iskenyt, hankalapa se oliskaan kun viimeiseen 3 viikkoon oon ollut sen 5 yötä kotona, tosin viimeksi kun olin kotona iski vimma vaihtaa verhot ikkunohin (olkkarin ikkunoihin pitää vielä vaihtaa kuhan saan verhot joskus lyhennettyä). Ja vaikka iskiskin niin lääkärin käsky oli että pitää ottaa rauhallisesti ja saunassakin saa käydä mut pitää sielläkin ottaa iisisti (onneksi en muutenkaan ole mikään himosaunoja).
Nimiasiasta täällä on ollut puhetta, me ollaan miehen kanssa yhessä mietitty tulokkaalle nimiä sekä tytölle että pojalle sekä sitten kumpainenkin miettinyt tahollaan niitä ja heitellyt ilmaan sopivan tilaisuuden tullen että miltä kuulostais tämä tytölle tai tämä pojalle... Tosin nyt voisi sitten miettiä pelkästään toista kun viimeisin ultra tais paljastaa meille et kumpikohan sieltä tulee [:D] mut eihän se oo 100% varma siltikään kun näkyväisyys näillä viikoilla alkaa oleen heikohko.
Minä istun tällä hetkellä kotona yhtenä kappaleena edelleen. Eiliset cytotecit saivat aikaan sen että kohdun suu on nyt auki kahdelle sormelle kun ennen se oli vain sormelle, kohdun kaulaa on vielä sen verran jäljellä ettei lääkäri halua hoppuilla. Tänään aamulla olin vielä osastolla ja otin aamukätilön kanssa puheeksi että haluaisin kotiin välillä ja sit kun lääkäri mut tutki tänään niin tuumas että mene vaan kotiin kun ei vauvalla ole hätää ja sullakin paineet on laskeneet mukavasti, huomenna ois pitänyt mennä takaisin mutta sain neuvoteltua että torstaihin asti kotona ja mammapolille silloin taas (ja todennäköisesti osastolle myös).
Koko suku, ystävät ja läheiset yms. odottavat kovasti jo vauvauutisia ja kun tietävät näistä yrityksistä niin viestittelevät että joko joko joko, alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään se itseä, just tuossa miehen kanssa mietittiin et muut hössöttää enemmän vauvelin tulosta kuin me kaksi. Mies onkin ollut mulla aivan ihanana tukena koko loppuraskauden ajan, samoin kuin pikkusiskon perhe joka asuu synnytyspaikkakunnalla, etten ihan yssin kuitenkaan sairaalassa ole ollut kun pikkusisko on käynyt useasti ja mies aina kun pystyy. Mies ollut kumpanakin cytotecci päivänä sairaalassa ja seuraavanakin päivänä. Ukolla vaan meinaa pitää kiirusta kun sen pitäis jossain välissä olla pellollakin puimassa viljaa, nytki sitten saman tien sinne suksi kun kotiin tänään päästiin.
Sellaisia terviisiä täältä suunnasta, jostain kumman syystä tunnun pyöriväni oman napani ympärillä nykyään, toivottavasti ymmärrättä sen [:)]. Kiitos kaikille tuesta jälleen kerran, auttaa kovasti jaksamaan.
Jaksamisia mammat ja nautitaan näistä alkusyksyn päivistä.
Maajo
Täällähän sitä sitten tapahtuu... Jerosellakin alkaa olemaan jännät paikat pikkuhiljaa.
Mulle ei onneksi ole tuota siivousvimmaa iskenyt, hankalapa se oliskaan kun viimeiseen 3 viikkoon oon ollut sen 5 yötä kotona, tosin viimeksi kun olin kotona iski vimma vaihtaa verhot ikkunohin (olkkarin ikkunoihin pitää vielä vaihtaa kuhan saan verhot joskus lyhennettyä). Ja vaikka iskiskin niin lääkärin käsky oli että pitää ottaa rauhallisesti ja saunassakin saa käydä mut pitää sielläkin ottaa iisisti (onneksi en muutenkaan ole mikään himosaunoja).
Nimiasiasta täällä on ollut puhetta, me ollaan miehen kanssa yhessä mietitty tulokkaalle nimiä sekä tytölle että pojalle sekä sitten kumpainenkin miettinyt tahollaan niitä ja heitellyt ilmaan sopivan tilaisuuden tullen että miltä kuulostais tämä tytölle tai tämä pojalle... Tosin nyt voisi sitten miettiä pelkästään toista kun viimeisin ultra tais paljastaa meille et kumpikohan sieltä tulee [:D] mut eihän se oo 100% varma siltikään kun näkyväisyys näillä viikoilla alkaa oleen heikohko.
Minä istun tällä hetkellä kotona yhtenä kappaleena edelleen. Eiliset cytotecit saivat aikaan sen että kohdun suu on nyt auki kahdelle sormelle kun ennen se oli vain sormelle, kohdun kaulaa on vielä sen verran jäljellä ettei lääkäri halua hoppuilla. Tänään aamulla olin vielä osastolla ja otin aamukätilön kanssa puheeksi että haluaisin kotiin välillä ja sit kun lääkäri mut tutki tänään niin tuumas että mene vaan kotiin kun ei vauvalla ole hätää ja sullakin paineet on laskeneet mukavasti, huomenna ois pitänyt mennä takaisin mutta sain neuvoteltua että torstaihin asti kotona ja mammapolille silloin taas (ja todennäköisesti osastolle myös).
Koko suku, ystävät ja läheiset yms. odottavat kovasti jo vauvauutisia ja kun tietävät näistä yrityksistä niin viestittelevät että joko joko joko, alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään se itseä, just tuossa miehen kanssa mietittiin et muut hössöttää enemmän vauvelin tulosta kuin me kaksi. Mies onkin ollut mulla aivan ihanana tukena koko loppuraskauden ajan, samoin kuin pikkusiskon perhe joka asuu synnytyspaikkakunnalla, etten ihan yssin kuitenkaan sairaalassa ole ollut kun pikkusisko on käynyt useasti ja mies aina kun pystyy. Mies ollut kumpanakin cytotecci päivänä sairaalassa ja seuraavanakin päivänä. Ukolla vaan meinaa pitää kiirusta kun sen pitäis jossain välissä olla pellollakin puimassa viljaa, nytki sitten saman tien sinne suksi kun kotiin tänään päästiin.
Sellaisia terviisiä täältä suunnasta, jostain kumman syystä tunnun pyöriväni oman napani ympärillä nykyään, toivottavasti ymmärrättä sen [:)]. Kiitos kaikille tuesta jälleen kerran, auttaa kovasti jaksamaan.
Jaksamisia mammat ja nautitaan näistä alkusyksyn päivistä.
Maajo