Raskaus yli puolen välin

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja JeRoSe
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hellou mammat!

Täällähän sitä sitten tapahtuu... Jerosellakin alkaa olemaan jännät paikat pikkuhiljaa.

Mulle ei onneksi ole tuota siivousvimmaa iskenyt, hankalapa se oliskaan kun viimeiseen 3 viikkoon oon ollut sen 5 yötä kotona, tosin viimeksi kun olin kotona iski vimma vaihtaa verhot ikkunohin (olkkarin ikkunoihin pitää vielä vaihtaa kuhan saan verhot joskus lyhennettyä). Ja vaikka iskiskin niin lääkärin käsky oli että pitää ottaa rauhallisesti ja saunassakin saa käydä mut pitää sielläkin ottaa iisisti (onneksi en muutenkaan ole mikään himosaunoja).

Nimiasiasta täällä on ollut puhetta, me ollaan miehen kanssa yhessä mietitty tulokkaalle nimiä sekä tytölle että pojalle sekä sitten kumpainenkin miettinyt tahollaan niitä ja heitellyt ilmaan sopivan tilaisuuden tullen että miltä kuulostais tämä tytölle tai tämä pojalle... Tosin nyt voisi sitten miettiä pelkästään toista kun viimeisin ultra tais paljastaa meille et kumpikohan sieltä tulee [:D] mut eihän se oo 100% varma siltikään kun näkyväisyys näillä viikoilla alkaa oleen heikohko.

Minä istun tällä hetkellä kotona yhtenä kappaleena edelleen. Eiliset cytotecit saivat aikaan sen että kohdun suu on nyt auki kahdelle sormelle kun ennen se oli vain sormelle, kohdun kaulaa on vielä sen verran jäljellä ettei lääkäri halua hoppuilla. Tänään aamulla olin vielä osastolla ja otin aamukätilön kanssa puheeksi että haluaisin kotiin välillä ja sit kun lääkäri mut tutki tänään niin tuumas että mene vaan kotiin kun ei vauvalla ole hätää ja sullakin paineet on laskeneet mukavasti, huomenna ois pitänyt mennä takaisin mutta sain neuvoteltua että torstaihin asti kotona ja mammapolille silloin taas (ja todennäköisesti osastolle myös).

Koko suku, ystävät ja läheiset yms. odottavat kovasti jo vauvauutisia ja kun tietävät näistä yrityksistä niin viestittelevät että joko joko joko, alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään se itseä, just tuossa miehen kanssa mietittiin et muut hössöttää enemmän vauvelin tulosta kuin me kaksi.  Mies onkin ollut mulla aivan ihanana tukena koko loppuraskauden ajan, samoin kuin pikkusiskon perhe joka asuu synnytyspaikkakunnalla, etten ihan yssin kuitenkaan sairaalassa ole ollut kun pikkusisko on käynyt useasti ja mies aina kun pystyy. Mies ollut kumpanakin cytotecci päivänä sairaalassa ja seuraavanakin päivänä. Ukolla vaan meinaa pitää kiirusta kun sen pitäis jossain välissä olla pellollakin puimassa viljaa, nytki sitten saman tien sinne suksi kun kotiin tänään päästiin.

Sellaisia terviisiä täältä suunnasta, jostain kumman syystä tunnun pyöriväni oman napani ympärillä nykyään, toivottavasti ymmärrättä sen [:)]. Kiitos kaikille tuesta jälleen kerran, auttaa kovasti jaksamaan.

Jaksamisia mammat ja nautitaan näistä alkusyksyn päivistä.
Maajo
 
Mulla kans tuntuu olevan yöt tosi levottomia, vatsaa vääntää, eikä mikään asento tunnu hyvältä. Pissalle on herättävä joka yö, aina on liian kuuma tai sitten palelee jos parvekkeen ovi unohtuu koko yöksi auki... Vali, vali [;)] Mitenkähän sitten kuukauden päästä..?

Täällä kestovaippatehtailu on saatu päätökseen, jipii! En jaksa kyllä hetkeen katella koko ompelukonetta vaikka ihanahan se on omalle pienelle ommella ja touhuta juttuja! Tuli söpöjä vaippoja, toivottavasti toimivat myös.

Huomenna olis työpäivä, saas nähdä miten jaksan. Ilman ruokatuntia on vaan jaksettava, näyttäis tulevan niin kiireinen päivä. Täytyy lennossa haukata jotain syötävää ettei ihan ala heikottamaan.

Mulle ei vielä ole tullut mahdotonta siivousvimmaa, mutta vielähän tässä kerkee. Pikku hiljaa olen laitellut vauvalle kaikki valmiiksi. Kaikki vaatteet on pesty ja viikattu kaappiin, ja ne vaipatkin. Tavarat, vaunut, matkarattaat, turvakaukalot, ammeet sun muut on jo kaikki hommattu. Sänky vielä kasattava ja sitten onkin ihan kaikki valmista. Onneksi mitään ei tarvii enää ostaa [&:] Vauvaa täytyy vielä tovi odotella...
 
Iltoja!

Kyllä sie Maajo taijat kuiten ennen mua saaha nyytin kainaloosi <3 Ja se on niin tosi, että suorastaan raivostuttaa, ko kaikki kyselee, että jokos jokos...Plaaah! Viimeksi tossa vasta mun äitini soitti ja kyseli, että onko fiilistä, että lähtisin. Noh, mistäpä sen tietäsin, ko viimeksikkin tuli lähtö nii äkkiä, ettei kauan ennen ilmotellu tapahtumastaaneli mulla ei supistellu monia päiviä, vaan muutama tunti ennen synnytystä alko tuntemukset tulemaan . Eli nytkin voi tulla melko hoppu lähtö. Samanlaisia tuntemuksia sisuksissa on, mutta todella lievinä vain. Minkäläisella määrällä sulla muuten alotettiin noi Cytotecit? Tabu vai puolikas aina kerrallaan...? Tsemppiä vaan edelleen [:)]

Ite tässä oottelen kaverini yhteydenottoa, on meinaan aamulla menny käynnistykseen, mutta vielä ei oo tullut vauvailmotusta...
 
Heips!

Niin kyllä Maajo ja JeRoSe ymmärretään jos ajatukset tuossa vaiheessa on jo siinä oman masun ympärillä!
Kunhan vain muistatte tulla meille kertomaan heti uutisia![:D]

No kyllä ymmärrän ihan täysin, kun tuossa yksi naapuri kyselee kirpputorin pitämisestä taloyhtiössä (vaikka hän sen on aikonut järjestää) niin mielessäni vain ajattelin että senkun pidät milloin haluat. Kyllä mä olen luvannut osallistua eli jonkun tavaran viedä, mutta en sen enempää. Ja nyt se on kääntynyt niin että mäkin olisin mukana muka enemmänkin. Pöh.
Ei ehdi, ei jaksa, eikä kiinnosta.
Kyllä mä ja tunnustan että odotuksen aikana olen ihan keskittynyt itseeni enemmän eli maailma kutakuinkin pyörii aika paljon oman navan ympärillä.
Paitsi on täällä kivaa se kun saa mielipiteitä muiltakin, kun tuonne marrasmammoihin kirjoittaa niin suurinpiirtein jokainen sanoo omat asiansa ja se on siinä.[8|]

Semmosia aatoksia taas täällä.
 
Eiköhän meillä itse kullakin ajatukset pyöri oman napamme ympärillä ja se on ihan normaalia. [:)] Kohta ne ajatukset pyörii vauvan ympärillä, kun on oikeasti tässä ja nyt. Toki varmasti nyttenkin, mutta itselläni ainakin tämä vauva tuntuu välillä niin epätodelliselta.... vaikka potkut ja hikottelu totista totta onkin.

Välillä tuntuu ettenhän mä ole vielä lainkaan tähän hommaan, vaikka kolmas on jo tulossa. Ikäviäkin ajatuksia pyörii aika ajoin mielessä, että mitä jos ja jos... sitten on pakko työntää harmaat ajatukset sivuun ja keskittyä muihin juttuihin.

Jaksamisia kaikille! [:)]
 
Huomenta päivää mammat!

Jee, jotain tapahtuu.. viime yönä ja tänään aamulla on sitten limatulppaa tullut ulos ja eikös seki oo yks merkki lähestyvästä synnytyksestä ja siitä että kohdun kaula lyhenee? Toki tiedän että voi mennä päiviä tai jopa viikkoja tuosta irtoamisesta että synnytys lähtee käyntiin. En oikein tiedä et pitäskö olla huolissaan kun limatulpan mukana on vanhaa verta, mutta järkeilen sen niin että se johtuu eilisestä sisätutkimuksesta kun lääkäri ronkki kohdunsuuta kipeästi.

jerose: ensimmäisenä päivänä sain 3x50mikrogrammaa cytotecia 4h välein  elikkäs neljännes tabelttia kun cytotecit ovat 200mikrogrammaisia ja aina cytotecin jälkeen piti olla käyrillä tunti, sit toisena päivänä aloitusannos oli 100mikrogrammaa ja sen jälkeen 2x50mikrogrammaa. Varmaan tämäkin on lääkäri kohtaista että millaisella annoksella aloittaa ja et millaisen vaikutuksen haluaa saada aikaan, itse olen järkeillyt että mun kohdalla lääkäri toivoi tuon annoksen tosiaakin lyhentävän kohdun kaulaa ja saamaan sen avautuun et voitais puhkaista kalvot.

Ja aikalailla taitaa olla tuo normaalia että raskausaikana ja varsinkin loppuvaiheessa sitä keskittyy pyörimään oman napansa ympäprillä. Välillä kyllä tuntuu siltä etten mä ole ollenkaan valmis äidiksi, mutta sekin taitaa olla ihan normaalia panikointia ja valmistautumista äitiyteen. Ja samaten miehelle oon tuumannut että lupaa mulle että tää jää meidän ainokaiseksi lapseksi kun on niin raskasta ollut tää loppuodotus mulla, mut toisaalta kun miettii niin ei siinä mitään muuta ole ollut kuin se et olen joutunut sairaalassa olemaan ja siellä kun on aikaa miettiä ja pohtia asioita ja kehitellä niitä aivan hirveisiin mittasuhteisiin, ja kun mua ahdistaa sairaalassa olo niin siitä sitten tulee tuo raskauden tunne.

Sellaisia mietintöjä tänään, taidan ottaa kirjan kainaloon ja kallistua soffalle sitä lukemaan, hiihtelen vieläkin yöpaidassa menemään kun en oo jaksanu pukeutua vaikka oon heränny jo 7 jälkeen jo ja varsinkin kun ukkeli on puimassa niin mikäs kiire mulla on päivä vaatteisiin.

Voimia ja jaksamisia kaikille!
Valoisammalla mielellä kirjoitteli Maajo
 
Näinhän se on, että oma napa on nyt tärkeintä tässä vaiheessa ja niinhän se pitää ollakkin [:)] Mulla meni viime yö vähän harakoille. Sain käyä monta kertaa vessassa viime yönä, menkkamaista jomotusta, joka edelleen jatkuu ja alakerta muutenkin outo, mutta katellaan mihin ja milloin tää vie eteenpäin. En oikein saanu nukutuksi, mutta josko saisin neitien kans päikkärit otettua tässä kohta. Tankkaillut oon muutenkin aivan mahottomasti, eilen söin hevosen lailla ja tänään meinas ruoka jo ihan etoa. Normihommia siis, mutta ois vaan niin kiva, ettei pitkään kiusais, vaan alkais tapahtuun. Ja varmasti, ko alkaa tapahtuu, nii tapahtuu sitten vauhdilla. Mulla oli tosiaan viime viikolla paikat jo pehmeet, auenneet...

Maajo: Mulla tuli kolmoselta sitä limatulppaa jo kk ennen synnytystä, mutta en tod usko, että sun pitis niin kauan enää oottaa [;)] Pikkuhiljaa, mutta varmasti se sulla lähtöä tekee.
 
Terve kaikille!
 
Aijai, täällä palstalla kyllä elellään jännittäviä aikoja, Maajo sulla on varmasti jännät paikat ja toiv miniasukki pian syntyykin, ettei tarvisi rampata sairaalaan ja takaisin kovin monesti. Ei se sairaalassa olo mukavaa ole, siellä ei saa olla vapaasti.
 
Karvinen14, Anukka ja WhiteWife, lohduttavaa kuulla, että teilläkin yöt meinaavat mennä valveillaoloksi. Mulla noi säryt estää nukkumisen, koko ajan pitää kääntyillä ja ei oikein mikään asento auta. Töissä täällä sitten silmät ristissä.. No, kyllä tämä tästä, on sitäpaitsi hyvää totuttelua sitten siihen vauva-arkeen[:D]. Mutta toivottavasti itse kukin saisi enemmän unta tulevina viikkoina!
 
Huomenna neuvola, apua, paljonkohan tullut taas painoa lisää.. Onneksi neuvolatätini mukava (toisin kuin se ihana[:'(] lekuri..) ja tokihan pitää kaikki mitat tsekata, ei kai siellä neuvolassa muuten käytäis.
 
Mua vähän pelottaa miten saan kaikki miniasukkitavarat mahtumaan miniyksiööni. Pitäisi ostaa lipastoja ja kai se sänkykin (oon tähän asti nukkunut paksulla patjalla lattialla vaikka muutin asuntoon jo viime vuoden lokakuussa[8D]) ja joku kaappisysteemi vessan hoitoalustan (pesukoneen päälle laitettava) viereen, etc. Hyvä kun mahtuu asunnossa kävelemään kun vauvan sänky + tavarat paikoillaan. Hissiä ei taloyhtiössä ole, joten ne 4 portaatkin kakkoskerrokseen ei oo hyvä juttu.. Pitäisi tietysti ostaa isompi asunto, kiikastaa vain tietysti rahasta sekä siitä, että ostin nykyisen asunnon vasta vuosi sitten, joten vielä ei kannata myydä. Haaveena tietty ois muutto ihanaan osakkeeseen/taloon Hollantiin, jos miesystäväni innostuisi tästä kuviosta toden teolla. Mutta ei taida ikävä kyllä onnistua[:(]..
 
Oon kyllä tosi onnellinen[:)] kun se ns mieheni sanoi, että kun vauva syntynyt niin aikoo lentää mahd pian Hollannista meidän avuksemme (jos saa vaikka 4-5 pvää lomaa) ja että hän on kiintynyt lapseen jo yhtä paljon kuin minä etc. Niin ja aikoo osallistua kaikkiin kustannuksiin, siitähän hän on sanonutkin jo aikaisemmin. Ja miehen äitikin taitaa olla innostunut asiasta, sillä on ostanut vauvanvaatteita miniasukille, hieno ele mielestäni. Tarkoitan siis, että mulle merkitsee tosi paljon että mies mukana tässä, edes jollain tavalla.
 
Oikein hyviä vointeja kaikille ja todella paljon tsemppiä lähestyviin synnytyksiin!!
 
 
Moikka kaikki!
 
Oottepas olleet ahkeria kirjottelijoita, vaikka tuntuu olevan aihettakin, kun joka puolella tapahtuu jänniä juttuja! Pian täälläkin luetaan vauvauutisia.
 
Täältäkin vähän omaa napaa, on nimittäin vissiin "vähän" huonompi päivä. Ensinnäkin ärsyttää noi (ilmeisesti asiaan kuuluvat) päänsäryt ja vatsan nipistelyt. Alapäätäkin juilii välillä ilkeesti. Huoh.
 
Ja sit musta tuntuu, et alan varmaan sekoomaan. Oon yrittäny kovasti kuvitella itsekseni, kun mies on töissä, et miltä se sit tuntuu, kun vauva on oikeesti sit siinä hoidettavana. Ja vaikka kuinka yritän, niin se ajatus vaan tuntuu ihan hirveen epätodelliselta. Välillä tulee semmonen olo, et oonko mä turhaan virittäny noi hoitopöydät ja muut tohon valmiiks, kun ei vaan osaa sisäistää ajatusta omasta vauvasta. Et tuleeko ne ikinä toteutuunkaan, ne toiveet siitä pienestä kääröstä. [&o] Tää tietty johtaa ajatukseen siitä, et mitä jos jotain vielä tapahtuu tässä viime metreillä pienelle, tai mulle itselle, tai mun miehelle... Haluis nopeuttaa tän loppuajan kulumista, et kaikki ois nopeesti takanapäin, eikä tarvis enää miettiä ja murehtia.
 
Tuntuu itestäkin tosi ikävältä, kun oikeesti tää raskaus on menny ihan hyvin, ja monella on asiat paljon huonommin, ja pitäis osata nauttia näistä hetkistä jne jne... Kylläpä tuli ankee teksti. Anteeksi kovasti tää purkaus, toivottavasti en masentanu teitä ihan totaalisesti. Huomenna mä varmasti oon jo pirteempi, mä lupaan!
 
Iso voimahali kaikille! Ei tarvi "kärvistellä" enää kauaa!
 
 
 
Heips!

jerose: toivottavasti ei sentään kk tarvitse mun odotella, hiljaa hyvä tulee kuten lääkärikin tuumasi ettei kannata hoppuilla liikaa.

manteli: vähän turhankin jännä tilanne nytten ja sitten kun on itse niin malttamaton niin tietäähän mitä siitä seuraa, itkua ja hampaiden kiristystä kun mitään ei tapahdu. Minusta on kanssa ihana ele lapsen isältä ja hänen äidiltään olla mukana odotuksessa vaikkei mies muuta sitten halua, monesti mies jättää naisen oman onnensa nojaan mutta tuo mies on kyllä ihana kun haluaa olla tukemassa sinua, harmittaa kyllä kovasti puolestasi ettei halua enempää ja toivon että herää tajuamaan sen että haluaa sinun ja muksun kanssa yhteisen elämän.

tirpu: sitä vartenhan tämä palsta on että saa purkaa omia tunteitaan, eikä sitä ole missään sanottu että aina pitäisi olla positiiviset tuntemukset, yhtä tärkeitä on ne negatiiviset tuntemuksetkin ja pääasia on että saa purettua ne ulos, ainakin itsellä helpottaa.

Mulla ollu koko päivän kumma känkkis, mies käväs pyörähtään sisällä ennen ku suksi takas pellolle ni sillekki jo ärähdin taas että mä en sit lisää lapsia halua kun tämän yhdenki ulos saaminen näyttää olevan niin hankalaa (taas yks ärsyttävä akka kyseli että joko tapahtuu jotain vastasin sille tylysti että eiköhän me ilmoitella sit ku tapahtuu) ja uhkasin tirvasta turpaan seuraavaa joka alkaa puhumaan toisen lapsen saamisesta mulle. No nyt on kuitenki aivan ihme tuntemuksia mahassa, kipuilee muttei supista, alamahaa ja -selkää jomottaa ja pissillä saa ravata koko ajan, noh onneksi on huomenna se mammapoli käynti niin saa nähdä et onko tilanne edistynyt tuolla alhaalla, mutta pienokainen voi hyvin sillä se liikkuu aika kiitettävästi liekkö alkaa poltteleen sillä et ulos pitäs päästä [;)].

Maajo
 
Manteli: Aivan ihana asia, että se sun "miehesi" on herännyt tilanteeseen. Ja jotenkin jaksan kyllä uskoa, että kun vauva syntyy, nii tilanne muuttu entistä paremmaksi [:)]

Maajo: Pakko sanoa sulle, että yleensä sitä ensimmäistä lasta saa oottaa pitkään ja monellahan menee yli lasketun ajan ja seuraavat lapset tulee helpommin ja nopeammin, että elä vielä toivoa heitä jorpakkoon [;)] Mutta elä vaan nyt minua tirpase turpaan [:D]

Täällä edelleen juilii ja painetta tuntuu, varsinkin perssuolessa eli oisko tuo ihme tapahtumassa, että vauva laskeutuu ite ennen synnytystä, ko mullahan ne laskeutuneet vasta ite synnytyksessä - taas katellaan...
 
No niih, neuvolassa käyty! Ipana on jo laskeutunut (ihmeiden ihme!!!) ja kiinnittynyt eli nyt sitten ootellaan lähtöä. Viime yönä supisteli ja niissä oli jo vähän tuntuakin, mutta ei tarpeeksi. Ootellaan, ootellaan [:D]
 
Heippa taasen!
 
Lupaus pitää, eli tänään on paaaljon parempi päivä [:)]. Kiitos, että ootte siellä, niin voi välillä purkautua, et ukko-parka ei saa kaikkea niskaansa. Kävin tuossa pikku ulkoilulenkilläkin nauttimassa auringonpaisteesta. Pikku käärö tuli mukana ihan hyvin, tosin loppuvaiheesta meinas alkaa vähän supistelemaan. Lenkit siis jatkossa vaan lyhenee entisestään.
 
Vau JeRoSe, siellähän alkaa olla h-hetket käsillä! Hienoo! Nyt sit vaan tosiaan ootellaan, et koska pääset ponnistushommiin.
 
Tsemit edelleen Maajolle! Odottavan aika on pitkää, niin kuin vanha viidakon sanonta kuuluu. Toivottavasti pian alkaa tapahtua.
 
En huomannu eilen (oma-napaisuudessa kun ryvin) heittää Mantelille hymyä. Tosi hienoo, et lapsesi isä suhtautuu tuolla tavoin ja toivon minäkin muiden mukana, et asiat kääntyy parhain päin myös teidän kahden suhteen. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tiiän, et se on täysin mahdollista!
 
Niin ihanaiset kanssaodottajat, sitten vaan jäädään odottelemaan mitä seuraavaks tapahtuu.
 
mei käytiin tiistaina tutustumassa synnytysosastoon. avasi vähän mieltä ja näki ihan konkreettisesti mihin sitä ollaan menossa. sain paljon kyseltyä "ajankohtasia" kysymyksiä ja helpotti ehkä vähän mieltä + toki lisäsi jännitystä jota vielä ei niin paljoa ole ilmassa ollut.

tänään olis neuvolassa käynti. aion ottaa puheeksi uudemman kerran nää mun käsien puutumiset (mitä nyt jo pitkin päivää + yötä) ja kutinat (kämmenissä, jalkapohjissa ja vatsalla) ja lisäksi oon kiinnittänyt huomiota että tuolta alapäästä ihan ku tiputtelis ajoittain jotain kirkasta... ja voisin olla melkein 100% varma ettei se ainakaan pissaa ole, kun sitä ei mitenkään pysty pidätellä. eli onko sitten lapsivettä? no, otan sen pian puheeksi neuvolan tädin kanssa. vauva liikkuu reippaasti ja ei niinku siinä puolessa ainakaan mitään hätää/vikaa...

niin ja ymmärsin aiemmin synnyttäneiden jutuista että se limatulppa voi olla kuin menkkaverta, mutta sitä ei tule niin paljoa. eli joku "klöntti" mikä voi olla verensekainen, eli Maajo ei huolta siitä... ja kuulemma tosiaan viikkoja voi mennä sen tulemisen jälkeen tai siitä sitten synnytys käynnistyä... kaikilla niin eritavalla nuo jutut menee...

mutta menen tästä ensin jalkahoitoon ja sieltä sitten neuvolaan... pitää vähän yrittää vielä nauttia tästä olosta, jalkahoitajan luona [:)]

vointeja kaikille! palataan asiaan piakkoin...
 
Anukka: On paljon mahollista, että se on vain valkovuotoa eikä lapsivettä. Mulla on kans aivan vetistä toi valkkari nykysin ja loppua kohen sen määrä vaan lisääntyy. Mutta kannattaa tietenkin tikututtaa (ph-liuskoilla) nlassa, ettei oo lapsivettä ja se kannattaa ottaa emättimestä, se näyte. Ainakin viimeksi mulla näytti, että ois lapsivettä, mutta kun kätilö tikutti sitä omasta pissastaan, nii näytti myös eikä tää kätilö ollu ees raskaana. Eli ne tikut voi antaa myös virheellistäkin tietoa, jos se otetaan pissasta. Eli emättimestä se näyte on viisainta ottaa [:)] Ja käsien puutumiset/kutinat voi olla just niitä rannekanavaoireyhtymän juttuja, joita raskaudessa tulee, mutta hyvä ois tarkistuttaa, ettei oo mitään toksemian oireita.
 
Hei kaikille!
 
Ja kiitos heti alkuun Maajo, JeRoSe ja Tirpu ihanista ja kannustavista kommenteista[:)]! Tulin hyvälle mielelle niitä lukiessani!
 
Nauroin täällä töissä itsekseni Maajo kun kirjoitit niin hauskasti[:D], että tirvaiset turpaan seuraavaa, joka utelee että milloinkas se vauva oikein syntyy! Mutta siis oikeasti, ärsyttäväähän se on tuollainen utelu, ymmärrän hyvin.
 
Mulla oli tänään neuvola, kaikki arvot olivat ok[:)], verenpaine hyvä, ei sokeria/proteiinia virtsassa onneksi vieläkään, sydänäänet kuuluivat oikein reippaasti. Paino kylläkin sen kun jatkaa nousuaan, nyt oli tullut jo jotain 16 kg, että mitenhän paljon sitä vielä ehtii tulla kun viikkoja jäljellä vielä noin 9..[8D]
Mutta olin tosi iloinen, että oma minikultani voi oikein hyvin! Ja oli onneksi kääntynyt alaspäin, toiv pysyykin niinpäin loppuajan.
 
Anukka sanoit, että sulla tulee paljon vetistä vuotoa, minä olen huomannut kans saman, aika monilla taitaa olla todella vesimäistä valkovuotoa tuossa 30 rv:n jälkeen. Mutta tietysti hyvä testata ettei ole lapsivettä.
 
Ai niin, sain viimein äitiyspakkauksen! Ihan kivoja vaatteitahan siinä oli, varsinkin se söpö valkoinen body jossa vihreät reunukset ja sitten ne vihreät puolipotkuhousut.
 
Jäin tänne töihin kökkimään, jospas lähtisin kotia päin..
 
Mukavaa illanjatkoa ja alkavaa viikonloppua kaikille!
 
Tuosta limatulpasta... itselläni on aiemmissa raskauksissa mennyt siten, että limatulppa kun on irronnut, niin vauva on siitä syntynyt vuorokauden kuluessa. Toinen lapseni syntyi kahden tunnin päästä siitä, kun supistukset olivat alkaneet. Ja voi jee, että toivon tämänkin tulevan nopeasti....  sillä pelkään aivan hulluna tulevaa synnytystä ja olen jo monesti sanonut etten halua synnyttää. [:(] yhtään siis lietsomatta pelkoa muihin, mutta omalla kohdalla ainakin tieto lisää tuskaa.

Sitten neuvolantäti vielä sanoi, että kunhan sinne sairaalaan menet niin kerrot sitten pelkosi ja toiveesi.. missähän välissä sen ehtii, jos on yhtä nopea synnytys kuin edellinen!! [:D]  No siihen on vielä aikaa, mutta kyllä tuo synnytys alkaa yhä enemmän vain pyöriä päässä.. Ehkä teistä joku osaa sanoa jotain lohduttavaa, se olis mukavaa! [:)]

Miehelle olen asiasta puhunut ja kyllä hän kovasti on ymmärtävinään, mutta onhan se vaikeaa samaistua tilanteeseen josta ei ole hajuakaan tai on sen verran mitä telkkarista on nähnyt. Ja ei ne miehet kuitenkaan ihan kaikkea hoksaa mitä raskaana oleva nainen käy läpi..... Yhtään ketään morkkaamatta ja mollaamatta. [:)]

Voikaahan hyvin arvon möhömahat! [;)]
 
Riikka: Eikö teillä oo neuvolasta annettu sellasta kaavaketta, joka täytetään ja neuvola toimittaa sen synnärille? Siinä kaavakkeessa nimenomaan kysytään mm. mahdolliset toiveet synnytyksen, kivunlievityksen, jne suhteen ja nii edasin. Muistaakseni se piti täyttää jo joskus 25 viikon jälkeen, en oo ihan satavarma. Ja ite kerroin tosi alkuvaiheessa kakkosen ootuksessa, että kärsin synnytyspelosta, nii pääsin sitten neuvolan kautta keskustelemaan pelkopolille pelostani ja tuo keskustelu kantaa edelleen [:)] Eli ei muutako neuvolantäti koville ja hommat toimimaan [;)]
 
Kävin sitten töissä päivän ja totesin että on niin raskasta että parempi jäädä pariksi viikoksi saikulle eli äitiyslomaan saakka. Ainakin kävin yrittämässä ja enpähän siitä olisi mitalia saanut vaikka olisin särkylääkkeitten voimalla ja oman jaksamiseni kustannuksella töissä ollut loppuun saakka. Aika kiireinen päivä oli kun ei kerennyt ruokatuntia pitää ja vessaan pääsin vasta työvuoron jälkeen ekan kerran ja ylitöiksi meni muutenkin [&o] Nyt oon vaan huilinut ja kuulostellut työpäivästä johtuneita kivuliaita supisuksia...

Mä en kylläkään ole täyttänyt mitään lappua toiveista/peloista sairaalaan. Esikoisen kohdalta sellaisen muistan. Mulla on toiveissa lievä kivunlievitys, en halua mitään puudutuksia. Esikoiselta sain lihaksia rentouttavaa lääkettä piikillä kankkuun ja ilokaasua, että niillä olisi tarkoirus pärjätä tälläkin kerralla. Esikoinen tuli aivan luonnollisesti ja ponnistuksen tarve peitti kivut.

Manteli: Meillä viikot aika lähekkäin, mullakin olleet kaikki arvot neuvolassa ok, alussa verenpaineet tosi alhaiset jonka takia mua pyörrytti paljon. Nyt nekin kunnossa mutta välillä vauva taitaa painaa isohin suoniin kun huippaa ja tulee sydämen tykytyksiä. Hemppa oli viikko sitten 116, nousi välillä 125 jolloin kesäsijainen neuvolassa kehotti lopettamaan raudan syönnin, siksi taas alhaiset lukemat. Nyt taas syön rautaa päivittäin.
Vauva tosiaan kääntyi takaisin perätilaan, huomaan että oma olotila on "täydempi". Pää painaa kylkiluihin ja palleaan - kumartaminen ja istuminen hankalaa. Samaten kipeät potkut virtsarakkoon saa juoksemaan kiireen vilkkaa vessaan [:D] Välillä nukkuu masussa poikittainkin, silloin pystyn erottamaan selän, pään, olkapään ja käden, jalka siellä selän jatkeena ja pieni tietysti jo sikiöasennossa [:)]

Maajo ja JeRoSe: Täällä ollaan hengessä mukana, mua niin jännittää teidän puolesta!!! Ymmärrän oikein hyvin että sukulaisten/ystävien kyselyt tilanteen etenemisestä voi käydä ennen pitkää ärsyttäväksi. Esikoinen syntyi 10 päivää LA jälkeen, voitte kuvitella miten kypsä olin kaikkiin kyselyihin.

Lähtekää vaan kaikki ajoissa sairaalaan, varsinkin jos pitkä matka. Luin nimittäin paikallislehdestä että joku oli synnyttänyt kotiin kun ei ollut omasta mielestä supistukset niin kivuliaita että tarttis lähteä sairaalaan. Isä oli todennut että pää näkyy jo (lähimpään sairaalaan kymmeniä km) ja soittanut 112.

Itse muutenkin oon miettinyt että millonka mä osaan edes lähteä sairaalaan koska esikoisen synnytys oli käynnissä enkä mä tajunnut sitä ollenkaan. Onneksi samana päivänä oli neuvola tarkastus ja laittoivat mut äitipolille seurantaan kun totesivat että H-hetki on käsillä. Ja mä olin että "TÄH?!" Ja kuuleman mukaan uudelleen synnyttäjien synnytykset sujuu vauhdikkaammin..? Eikä mulle ole edes synnytysvalmennusta, enkä siis pääse tutustumaan uuteen synnäriosastoon. Löydetäänköhän me miehen kanssa ajoissa perille asti [:o] Voisin itse lähteä synnyttämään millon vaan jos vaan olis viikkoja tarpeeksi.
 
päivää kaikille!

ihana syyskuu ja syksyinen ilma... yöllä satoi kaatamalla ja ukkosti oikein kunnolla, mä niin nautin tästä viileydestä!

täällä meillä päin saatiin neuvolasta esitietokaavake, joka vietiin sitten sairaalaan synnärille kun siellä tutustumassa käytiin. siinä käytiin äidin ja isän taustaa läpi, toiveita synnytyksen suhteen (jos niitä on) ja myös hätäkastelupaa kyseltiin jne... eli aika paljon asiaa yhdessä lapussa. meillä oli lähinnä ongelmana vaavin nimi kun lupa hätäkasteelle kuitenkin annettiin... pojan nimi kahen vaiheilla... kai sen sit vauvan naamasta näkee tosiaan kumpi hän on jos poika on.

kaikki oli eilen neuvolassa hyvin. toinen on siellä niinkuin pitääkin, potkii ajoittain mukavasti kylkiin siis. mutta terkkari laittoi musta varmuuden vuoksi lähetteen labraan verikokeisiin (sappi + maksa-arvot) näiden kutinoiden ja puutumisien takia. niissä tänään aamulla kävin. en usko ollenkaan että niissä vikaa, mutta kaippa se on ihan fiksua katsastaa että tietää sitten ainakin ettei mitään ole. oon ite ihan sata varma että rannekanavaoiretta (hermoissa) tai turvotuksen takia... toivotaan parasta siis! lisäksi mainitsin siitä vuotelusta ja kyllä se valkovuodon piikkiin meni... niinkuin arvelinkin. sanoi että seurataan sitä kuitenkin ja hänen kädelle masu tuntuu siltä että reippaasti vielä lapsivettä masussa on. mulla on kivikova maha... ja mielestäni ei kuitenkaan ihan kokoajan supistelekkaan [:D]

mutta, odotellaan... koitetaan nauttia näistä päivistä kaikki eiks juu!?
 
Takaisin
Top