Raskaus ja Tunteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Okei :) No mut ehkä siks jotkut ultraajat ei suostu arvailemaan jos kumminkin on mahollista et täs vaiheessa se on viel epäselvää se sukupuoli, siis joillain, toisilla varmaan näkyyki jo ihan selvä pippeli/pimppi!

Mietin just eilen että ikävintä siinä olisi se jos ultraaja ei edes viiti yrittää selvittää sitä, kuulema joillain käynyt niin... Että ovat sit sanoneet että "ei tämän rakenneultran tarkotus ole selvittää sukupuolta ja jos se ei selvästija helposti näy niin ei sitä alettaa ettimäänkään erikseen".
Tärkeintähän on että rakenteet on kunnossa mutta kyllä mua se sukupuolikin jo kovasti kiinnostaa.

On se muuten jännää, kun kaikki munasolutkin kehittyy jo nyt vauvalle, eikä niitä ikinä enää enempää tule! Omatkin ootteli 32vuotta ennenkun tuli käyttöön! :)
 
Mulla on kans ollu viime päivinä ihan valasolo ja kaikki käy jotenkin vaikeemmaks. Koitan pitää itteeni liikkeellä ja koiriahan toki tulee ulkoilutettua se 3krt/pvä plus kaikki muu touhu, mutta sekin harmittaa et joku kenkien laittaminen on niin hankalaa!
Mun maha on ruma ja iso ja mistä se oikein on tullu ku mulla ei oo paino noussu yhtään raskausaikana? Ei ne mammavaatteetkaan näytä kivalle ku maha on sellanen levee ja iso eikä nätti söpö pallo!
Ja helvatan hormoonit ihan oikeesti! Mä haastan riitaa miehen kanssa ihan kaikesta ja se on niin dorka että lähtee mukaan. Nieleskelen kaupassa kun jonkun pikkuvauva itkee ja muutenkin vähän väliä iskee paha mieli ei mistään ja kaikesta.
Enää 4kk tätä odotettavissa :D... onneks on tuo pikkuinen joka muistuttaa että mistä tässä kaikessa on kyse.
 
Mä kans haastan miehen kanssa riitaa, tai tiuskin pienistä asioista ja sit se lähtee siihen mukaan tai loukkaantuu. Ja sit se taas pahentaa asiaa entisestään ja tekis mieli lähtee ovet paukkuen ulos. (käytännössä mä mihinkään jaksa lähteä tän ruhoni kanssa ja ulkonakin on niin perkeleen ankeaa et mielummin mökötän kotona ja annan pahaa silmää :grin)

Vieläkin angstaan näiden kaverisuhteideni kanssa ja taidan jotenkin nauttia vetäessäni tätä marttyyrirooliani. Ootan et alkais perhevalmennus (jos siellä olisi meidän lähistöltä jotain tutustumisen arvoisia ihmisiä) ja et tää syntyis niin vois mennä puistoihin ja viereiseen mll:n perhekahvilaan. Missä yleensä voi tavata ja tutustua uusiin mammoihin? Ei kai paljoo ennen ku toi napero on maailmassa?

Onneks maha sentään näyttää jo siltä että oon raskaana enkä joulusyöppö. Vielä ei oo ulkonäkökriisiä, epäilemättä sekin sielkä iskee ettei liian hyvin menis :p
 
Meillä MLL:n perhekahvilaan saa kyllä tulla, vaikka vauva olis vielä mahassa :grin Porukastahan se paljon on kiinni kuinka otetaan "lapsettomat" vastaan. Eipä noita tulevia mammoja oikein missään tapaa. Toivottavasti perhevalmennuksessa olis Jomsuli sulle soveltuvia kavereita. Itellä on aina nää kaikki ryhmäyttämisjutut ollu jotenkin niin teennäisiä, ettei oo toiminu, mutta tuolta perhekahvilalta on löytyny kavereita joiden kanssa ollaan muutenkin tekemisissä.
 
Mun päähän on nyt saatu pintettyä se mielikuva, että vatsa ei saisi komeilla pyöreydellään. On varmaan sit niin heikko itsetunto, kun otan muiden ihmisten puheet liikaa itseeni. Viime viikolla oman miehen kommentoiti oli ehkä viimeinen niitti ylpeyteeni.

Tämäkin ihana tiistai aamu alkoi sillä, kun vanhempi miespuolinen työkaverini näytti minulle lehdestä mainosta, jossa mainostettiin mitälie laihdutus lääkkeitä. Minulla olisi kuulema niille tarvetta. Tiesin, et kohta tää valopää lataa jotain yhtä imartelevaa kommentia, ku katteli jo viime viikolla mun vatsaa järkyttyneenä. Mä en oikeesti ymmärrä, millä oikeudella tää itse ylipainoinen limanen ukko arvostelee muita. Voiku vois vaan tollaset kommentit suodattaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Huomaan välillä yrittäväni vetää vatsaa sisään,työvaatteet vaihdoin isompaan kokoon ja ruokapuoli on erittäin salaatti/hedelmä pitoista. Pikkuihiljaa tässä alkaa jo selätetty syömishäiriö nostaa päätään. Ei sen niin kuuluisi mennä, ei raskausaikana varsinkaan!
 
Älähän nyt hymykuoppa! Lapsi on maailman ihanin asia, se ei sotke mitään. Kaikki taloudelliset asiat ja muutkin selviää sitten ajallaan. Yllättävän pienelläkin rahalla pärjää, se on vaan pitkälle asennekysymys. Vauva niinkään ei tartte rahaa, maitoa ja rakkautta vaan :) Kyllä se siitä, huomenna on jo parempi päivä, sovitaanko niin? *Hali*
 
hymykuoppa, täällä aikalailla sama tilanne, joten jos ees se lohduttaa vähän että et oo ainoa.
En oo pariin viikkoon kunnolla nukkunu, taas viime yö meni pyörimiseen ja mies joutu lopulta vaihtamaan vierashuoneen sänkyyn. Osittain nukun huonosti kipujen takia, osittain ei muuten vaan saa unta.
Supistaa, vatsa on kipeä ja selkä jumissa.
No, olo nyt ei kuitenkaan oo vielä ryhävalas, pikemminki huoli siitä kun paino ei nouse yhtään.
Mutta itku on usein ratkasu kaikkeen, enkä oikeasti todellakaan itke usein, "normaalitilassa" :)
Eniten syö se, ettei pääse harrastamaan liikuntaa, juur yhtään ainakaan nyt just.
Ja huono omatunto siitä, että oon varmaan miehelle tosi ihana kumppani tällä hetkellä, supistusten takia en uskalla mitään edes tehdä, siis makuuhuoneessa. Oon varmaan siinäki ylihysteerinen, ja pitäs vissiin kysyä neuvolasta että onko tällases tilanteessa viisasta välttää seksiä.

Mutta anyway, samassa kelkassa ollaan monen asian suhteen, ja ei auta kun kestää, yritän kovasti miettii että äkkiä se aika sitte menee!!
 
Uskomatonta miten mieli vetää alas ku nukkuu huonosti. Kerkesin jo vahingossa voimaantua ja olla hyväntuulinen, ku sain useamman yön nukuttua ihan ok, soitin jopa kaverille ja ehdotin shoppailureissua. Tätä hyvää oloa kesti tasan 3 päivää.. Sit päätin alkaa uusimaan vanhoja patjoja, koska kissat kussu niihin monet kerrat vuosien varrella, ja siitä alko painajainen mitä en osaa itte ratkasta. Ostin liian kovat vaahtomuovipatjat, joiden jälkeisenä aamuna väsyneenä koko kroppa kolotuksissa ja pää kipeänä. Seuraavana yönä laitoin kissankusisen patjan takas, ja päälle kalliin petarin, joka ollut vuosia käyttämättä. Nytkin valvottu yö takana, lähinnä nyt mikään tyyny(mulla 5 eri vaihtoehtoa sängyssä) ei mätsänny yhdistelmään. Ostin Ikeasta just eilen(kun yritin toka kertaa ostaa patjoja, jotka oli sitte varastosta loppu) uuden tyynynki, mut vahingossa väärän paksuusluokan. Nyt pitäs lähtee kolmannen kerran patjaostosille, koska muuten tää ei ikinä ratkea. Oon väsyny, kiukkunen ja kipeä. Kissatki meinaa lentää seinään. Huomenna töihin ihanan 6 päivän vp:n jälkeen ja mä oon kaikkea muuta ku rentoutunu :mad: Ehkä mä vaan luovutan ja nukun sohvalla, missä saan nukuttua n. 5 tuntia yhteensä, ja oon joka päivä kalpea ja päänsäryssä, tai sit loppuelämän noissa revenneissä haisulipatjoissa :sad001 Miks kaikki muut osaa ostaa sänkyjä, paitsi mä :smiley-angry017

Joten hymykuoppa ja mimi, täälläkin ihan persemeininki.. Kyl sitä heti on valoisampi olo, kuhan saa vaan nukuttua, koin sen pari päivää sitte, enkä edes muistanu et olen luonteeltani jotain muuta ku tällänen ärtyny ihmisraunio.
 
Voihan jumbe.. Alkaa toi katkonainen uni käydä voimien päälle. Tänään aamulla olin varma, et kuumetta ois ollu vähintää se 38. Mut ei 36,4 lukema jöllötti mittarissa ja tietty hyvä näin, mut helvata et oli rankkaa pestä kasvot! Jonka jälkeen 10minsan pötköttely ja sit pikanen hampaiden suhaisu ja taas voimat iha plöääh. Ja sanoinki miehelle suoraa, et tekis miel vaa kiukuta ja itkee, et on voimat nii vähissä!

Tänää siis vissiinki vaa iha voimien keräilyä.. Ootan vaa, et pikku jäbä alottaa yölliset judo harkat näitten pissareissujen lisäks ettei ainakaa saa nukuttuu, mut 3,5kk viel.. Sen kestää.
 
Uus patja aiheuttaa (ainakin mulle) AINA hirveet jumit aluksi, mut muutaman yön jälkeen kroppa tottuu ja kivut häviää. Tsemppiä! :)
 
Huihuihui, me jouduttiin just käymään monta kertaa Ikeassa, koska olin niin hajamielinen että muistin kaikki tärkeät mitat väärin. Jätteidenlajittelukärry ei mahtunut kaappiinsa, aterinlaatikko oli liian iso vetolaatikkoon ja petauspatja 20 cm liian leveä. Vaihdot onnistuivat kuitenkin hyvin (paitsi että VOI JUMALISTE miten pitkästyttävää on kulkea samoja reittejä Ikean halki kolmatta kertaa samana päivänä) ja osa ratkaisuista saatiin improvisoitua toimiviksi ilman, että tarvitsi edes palauttaa kampetta.

Mutta sitä piti sanoa, että Ikean Tafjord-petauspatja, jossa on memory foam -tyyppinen rakenne, on mun lonkkien uusi paras ystävä. Ei se tietenkään varmaan sovi kaikille, mutta mun yöunet ainakin palasivat petarinvaihdon myötä.
 
Mua taas otti päähän palata loman jälkeen töihin ja kuunnella työtoverin aina-yhtä-negatiivista paskanjauhantaa. Stressasin töihinmenoa niin, että yöunet meni. Nyt sitten väsyttää ja harmittaa et montako päivää pitää vielä jaksaa.
 
Mua stressaa niin paljon se miten meijän talous pysyy kasassa kun lapsi syntyy, vaikka spiraali hyvin sanoikin, että ei se lapsi rahaa tarvii vaan maitoa ja rakkautta. Mut silti on edelleen ne pakolliset menot sekä kulut ja rahaa toki rajallisemmin kuin töissä käydessä. Pelko persiissä mä nyt sit painankin ylitöitä minkä kerkiin. Tänään 13 tunnin työvuoro takana, ja huomaa tehneensä. Keho jo vähän varottelee siihen malliin, et pitäis ottaa rauhallisemmin, mutta kun ei osaa! Varmaan oon tätä menoa vuodelevossa nopeemmin kuin huomaankaan..
 
Liityn taloustilanteesta stressaaviin. Oon opiskelija joten Kelan rahat tulee olemaan minimiä, jee. Miehellä määräaikainen työsoppari kesäkuun loppuun asti ja jatkosta ei vielä ainaskaan mitään tietoa joten tilanne on aika auki. Mutta yritän uskoo et aina sitä pärjää, niin on aina pärjätty. Rahasta stressaaminen on jotenkin niin tyhmää, se stressi ei yleensä auta ollenkaan ja kuten sanoin, aina sitä pärjää.
 
Sepä se. Äkkiä se kostautuu jos "rääkkää" itseään. Ite jouduin taas pariks päiväks sairaslomalle kun oikea poskiontelo on edelleen täynnä räkää, kauhee päänsärky ja antibiootti loppuu tänään. Nyt sit jos ei helpota huomenna vointi niin punktio on edessä! YÖKS!
 
HKI00550: Mä jätin toistaseks ostamatta petarin kun mulla jäljellä 10v. sit ostettu luonnonkumipetari(joka ei silloin käynyt ostamani joustinsängyn kaa, siis kummatkaan ja jäi näin pitkäks aikaa käyttämättä:rolleyes:). Ostin tänää puolikiinteät joustinpatjat ja jos mun petarin kaa ei stemmaa, on toi Tafjord yks vaihtoehto. Ikeas sanottin et se on suosituin petari. Tai sit ostan Tveit(?)-nimisen petarin, kun se oli yhdisteltynä Vantaan Ikeas siihen mun joustinpatjaan ja tuntu ok. Huomenna tulee kotiin patjat, saas nähä taas meneekö ojasta allikkoon nää mun epätoivoset yritykset :grin

Nyt makkarissa kaivettu esiin vanha kunnon kissankusipatja, vikat pölyset muuttopussukat siirretty lastenhuoneeseen, huone tuuletettu, lattia imuroitu ja pesty ettei vaan tän "prinsessa herne patjan alla" henkeen käy yöllä pöly, eripaksuset tyynyvaihtoehdot aseteltu käden ulottuville, myös se uusin jonka roudasin tänään mukanani kotiin. Tänä yönä mä tarviin unta!

Hyvää yötä siskot, toivon kaikille unta palloon!
 
Onneks muillakin on sama olo kuin mulla. Valasmainen siis. Olo on kuin ois viimeisillään raskaana ja vielä pitäs odottaa se 4 kuukautta. Jumankekka, että sitä on notkea sit toukokuussa, ku jo nyt on elo hankalaa.

Tänään mietin, et kuinka ihmeessä mä mahdun keväällä auton penkin ja ratin väliin, ku nytkin meinaa olla jo hankalaa.... :eek:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top