M
Mannaryyni
Vieras
Joo miu pitää vetää penkki taakse enneku mahun ratin taa ja sit vetää ittesä lähemmä jotta yltää polkimille :P
Raskaus ja Tunteet
- Ketjun aloittaja Mimii
- Aloituspäivämäärä
Mä oon istunu kaks päivää kuuntelemassa esityksiä ja olo siellä kamalilla audiotorion penkeillä on ollut kuin harakalla tervassa. Jos ei satu selkään niin sattuu mahaan. Voi valita kumman vuoro mutta mukavaa asentoa ei ole enää parin ekan tunnin istumisen jälkeen mahdollista löytää.
Spiraali: Kiitos kysymästä, sohvalla osan yöstä ja loput omassa sängyssä, 6 h yhteensä, eli ihan jees. Heräsin tietysti "painajaiseen" et oon muka nukkunu pommiin tämän aamusesta patjantoimituksesta
Nyt mul on ens yötä varten toisella puolella sänkyä uus joustinpatja, ja siit voin sit kellahtaa toiselle puolelle mis on vanhat viritykset, jos ei natsaa. Mua oikeesti naurattaa nää mun puuhat, onneks ei oo miespuolista sotkemassa mun unilaboratorioo 
Nyt mul on ens yötä varten toisella puolella sänkyä uus joustinpatja, ja siit voin sit kellahtaa toiselle puolelle mis on vanhat viritykset, jos ei natsaa. Mua oikeesti naurattaa nää mun puuhat, onneks ei oo miespuolista sotkemassa mun unilaboratorioo 
Aretha miulla hellitti vauvakuume tasan sen ensimmäisen kolmanneksen ajaksi. Silloin oli tästä raskaudesta niin huolissaan, ettei muuta oikein osannut vauvoihin liittyen ajatella. Sit ku siitä meni muutama viikko eteenpäin ni oon haikaillu jo seuraavan raskauden perään vaikkei tämäkään vaavi ole vielä edes ulkona. Toivon ja rukoilen että se vaavin saapuminen muuttaa miun mielen että ees pari kuukautta odottais tai peräti niin että vaikka ois taas viimeisillään paksuna ku koulut saa loppuun ni ois ne sentää helpompi opiskelut hoitaa yksi lapsi koulussa mukana kuin kahden kanssa! Onneks mies on ny viime aikoina alkanu uhkailee sterilisaatiolla Eipä se mahda tosissaan olla mut sentään vähän toppuuttelee ku mie voisin kyl mielelläni olla seuraavat 12 vuotta koko ajan paksuna.
Eipä se mahda tosissaan olla mut sentään vähän toppuuttelee ku mie voisin kyl mielelläni olla seuraavat 12 vuotta koko ajan paksuna.
Toi vauvakuume on hassu juttu. Eka lapsi sai alkunsa meillä, kun mies halusi lapsen ja minä myönnyin. Mitään äidiksi tulon tarvetta mulla ei vielä ollut. Mutta kun esikoinen oli vauva, niin halusin toisen. Ja se tulikin sit alle 1.5v ikäerolla. Kolmas lapsi oli ikäänkuin "järkipäätös", että jos vielä meinataan niin ne olis tehtävä nyt, eikä sitten vasta kun isommat on toisella kymmenellä. Ja tätä neljättä mies toivoi ja halusi ja kuumeili, jos niin voi sanoa, vaikka mun mielestä raskaus alkoi vähän varkain ja itse en ollut sitä suunnitellut.. Ja mies puhuu jo viidennestä, vaikka mä olen sanonut, etten halua enempää.
Summasummarum. Olen ehkä kokenut jonkinlaista vauvakuumetta jossain vaiheessa ja pienet vauvat on ihania ja olen rakastanut jokaisen lapsemme vauva-aikaa. Mutta mies meillä kuumeilee enempi näitä.
Toiset tuskailee, kun nitten miehet ei ehkä halua lapsia, ja meillä mies toivoo tuvan täyteen. Ja hän kyllä onneksi siis hoitaa kodista ja lapsista varmasti yhtä suuren osan kuin minä, ellei joskus jopa enemmänkin. Mutta kun saisin sen käsittämään, että ei enempää....
Summasummarum. Olen ehkä kokenut jonkinlaista vauvakuumetta jossain vaiheessa ja pienet vauvat on ihania ja olen rakastanut jokaisen lapsemme vauva-aikaa. Mutta mies meillä kuumeilee enempi näitä.
Toiset tuskailee, kun nitten miehet ei ehkä halua lapsia, ja meillä mies toivoo tuvan täyteen. Ja hän kyllä onneksi siis hoitaa kodista ja lapsista varmasti yhtä suuren osan kuin minä, ellei joskus jopa enemmänkin. Mutta kun saisin sen käsittämään, että ei enempää....
Mä olen miettinyt että iskeeköhän se vauvakuume sitten kun jo yhden kanssa kokemusta vai tuleekohan ennemmin ajatus ettei enää ikinä. Mä olen itse ainoa lapsi ja sen verran hullujen vanhempien kanssa ainokaisena kasvamisesta traumatisoitunut että olen aina ajatellut että lapsilukuni on joko 0 tai 2 (tästä yli - ei kiitos ja alkaishan jo ikäkin tulla vastaan vaikka mikä lisääntymisvimma vielä iskisikin).
Oon nyt aatellut että ehkä sit kuitenkin vois yksikin riittää, tai ainakin täytyy katsoa miten tämän ekan kanssa järjissään selviää. Mies on vähän vissiin tuumaillut että meillä olisi vain yksi, mutta ei kyllä järkyttynyt ollenkaan kun sanoin etteihän sitä nyt todellakaan vielä ole päätetty. Mun ukkokulta siis myös 40+ ja sillä on kaksikin lasta ennestään. Ja sitä kautta tällä yhteiselläkin tulee olemaan (puoli)sisaruksia. Mutta toisaalta olisihan hän yksin siihen nähden kun sisaruspuolilla on toisensa enkä oikein usko että välit voivat puoliksikaan niin läheisiksi kehittyä kun eri perheissä kasvavat vaikka puolet geeneistä olisi samasta kiposta. Sinänsä mähän en itse mitään sisarussuhteista tiedä kun omia kokemuksia ei ole.
Oon nyt aatellut että ehkä sit kuitenkin vois yksikin riittää, tai ainakin täytyy katsoa miten tämän ekan kanssa järjissään selviää. Mies on vähän vissiin tuumaillut että meillä olisi vain yksi, mutta ei kyllä järkyttynyt ollenkaan kun sanoin etteihän sitä nyt todellakaan vielä ole päätetty. Mun ukkokulta siis myös 40+ ja sillä on kaksikin lasta ennestään. Ja sitä kautta tällä yhteiselläkin tulee olemaan (puoli)sisaruksia. Mutta toisaalta olisihan hän yksin siihen nähden kun sisaruspuolilla on toisensa enkä oikein usko että välit voivat puoliksikaan niin läheisiksi kehittyä kun eri perheissä kasvavat vaikka puolet geeneistä olisi samasta kiposta. Sinänsä mähän en itse mitään sisarussuhteista tiedä kun omia kokemuksia ei ole.
Raskaus, elämäni kamalinta aikaa. Tai siis ne ekat 20 viikoa. Synnytän ja valvon yöt vaikka loppu elämän, mutta en enää ikinä tule olemaan raskaana. Piste!
Esikoisen jälkeen ajattelin, et olin jotenkin itse syyllinen siihen tolkuttomaan oksentamiseen ja huonoon oloon. Nyt en enää syyllistä, mun kroppa menee ihan sekasin raskaudesta.
Musta on oikeesti surullista, että meidän lapset jää kahteen. Mutta pakko myöntää itselle, etten enempään pysty. Mies on tyytyväinen, että oon nyt taas "hengissä" ja saa vielä toisen prinsessan, joka kietoo isin pikkusormensa ympärille. Isän ja tyttären puuhia on kyllä ihana seurata!
Esikoisen jälkeen ajattelin, et olin jotenkin itse syyllinen siihen tolkuttomaan oksentamiseen ja huonoon oloon. Nyt en enää syyllistä, mun kroppa menee ihan sekasin raskaudesta.
Musta on oikeesti surullista, että meidän lapset jää kahteen. Mutta pakko myöntää itselle, etten enempään pysty. Mies on tyytyväinen, että oon nyt taas "hengissä" ja saa vielä toisen prinsessan, joka kietoo isin pikkusormensa ympärille. Isän ja tyttären puuhia on kyllä ihana seurata!
Mulla on ollut vauvakuume siitä asti ku ymmärsin mikä vauva on Onneksi sisarukset ovat lisääntyneet tasaseen tahtiin niin oon saanut oman osani olla niiden lasten kanssa.
Mut oon mä tätä omaa halunnut aina, ja välillä tässä huonovointisuuden keskellä unohtaa että sieltä se oma on ihan oikeesti tulossa ja elämä heittää kuperkeikkaa <3
Ja haluun jatkossa kyllä enemmänkin, ainakin toisen. Riippuu vähän tästä tulevasta tyypistä, taloustilanteesta, voinnista yms että millä aikavälillä vois lisää tehdä. Mulle sisarukset on aina olleet henkireikiä enkä osais ajatella elämääni ilman niitä, jotenkin haluisin antaa sen myös omille lapsille.
Onneksi sisarukset ovat lisääntyneet tasaseen tahtiin niin oon saanut oman osani olla niiden lasten kanssa.Mut oon mä tätä omaa halunnut aina, ja välillä tässä huonovointisuuden keskellä unohtaa että sieltä se oma on ihan oikeesti tulossa ja elämä heittää kuperkeikkaa <3
Ja haluun jatkossa kyllä enemmänkin, ainakin toisen. Riippuu vähän tästä tulevasta tyypistä, taloustilanteesta, voinnista yms että millä aikavälillä vois lisää tehdä. Mulle sisarukset on aina olleet henkireikiä enkä osais ajatella elämääni ilman niitä, jotenkin haluisin antaa sen myös omille lapsille.
Mulla ei niinkään oo vauvakuumetta nii että tunnistaisin itseni näistä "voi kun se on pieni!" jne kommenteista. Miusta vauvat o kaikki ihan saman näköisiä, sellaisia rumia ruttunaamoja, ja niistä alkaa olla enemmän iloa sitten 1,5-2-vuotiaana. Ton "voi kun söpö!" lässytyksen oon varannu yksinomaan koirille :)
Mutta on se oman yrittäminen ja sisällä kasvaminen ihanaa. Ja takuulla seuraan oman vauvan kasvua ihan tähdet ja sydämet silmissä ja se oma ruttunaama on sit maailman kaunein ja ihanin. Synnytystäkin jopa odotan positiivisin mielin enkä pelolla. Saa toki sit nähdä miten käy, toki tiedostan et siinäkin voi vaikka mikä mennä pieleen eikä siihen lapseenkaan välttämättä kiintymys tule heti vaan ajan kanssa.
Meillä mies täyttää tänä vuonna 44 ja tämä lapsi on minulle ensimmäinen, miehelle neljäs. Hänellä on kaksi kohta aikuista poikaa ja nuorin 1,5v. joka oli miehelle vahinko ja exälle "iloinen yllätys" kun lapsia ei pitänyt tulla. Miehellä oli itse asiassa vasektomia oikeasti jo varattuna ettei exän kanssa tulisi näitä yllätyksiä enempää vaan kun minut tapasi niin perui ajan.
Miulla "alkuperäinen suunnitelma" olis että vähintään kolme mut nyt on kyllä karannut käsistä niin että ottaisin vaikka tusinan jos suodaan. Onneks sen lisäks et mies on 44 miekin täytän jo 30 ni ei ehdi ellei kaksosia tule. Joko vois tässä välissä himmailla hetken et sais koulut valmiiks tai sit tarvii löytää kotiin hoitaja jos ehtii tulla useampi (tai jos täällä on perhepäivähoitoa silloin, päiväkotiin en pieniä halua mut en myöskään halua palata opiskeluun vasta 10 vuoden päästä). Miehen lisälapsiluku on muuttunut nollasta seitsemään. Mahtaa se raasu olla oikeasti rakastunut kun tavatessa tosiaan oli hyvin ehdoton että ei enää yhtäkään ja kuitenkin varuiksi sen vasektomian perui ja eihän me oltu yhdessä edes puolta vuotta kun tätä alettiin yrittämään.
Meilläkin miehellä on toinen puoli pois pelistä uimareiden suhteen (ei voi olla kives toiminnassa, siitä on tullut muhennosta kolarissa), sit toi ikä kohta molemmilla ja sit miun kuukautiskierto oli nytkin yritysaikana 16-45 päivää eli en takuulla ovuloi säännöllisesti. 7kk meni ennen kuin tuli tärppi ja toki ainahan sitä VOI tulla raskaaksi heti uudelleen. Mut näillä taustoilla ja vielä kun toivon täysimettäväni ekat 6kk ni en usko että toinen ilmoittaa muutenkaan tulostaan heti. Mahdollista, kyllä, kun eka raskaus saa joillain toisen alulle helpommin. Toisilla taas ei sitten toista kuulukaan ja miusta kuitenkin kun molemmat lisää lapsia toivoo ois pienempi katastrofi et tulee liian aikaisin kuin että jää ensin yrittämättä ja sitten tulematta (ehdoton en ole, jos ei ole tullakseen niin ei tule, on ihanaa että on edes yksi lapsi vaikka useammalle olis sydämessä tilaa). Pitää miehen kanssa vielä jutella kuinka päin hän haluaa ja pitäis laskea pitkäänkö sitä ehkäisyä tarvii et saa koulun loppuun. Se vaan kun valmistuu sitä mukaan kun ehdin opiskella ja lapsen kanssa mahdoton tietää.
Mutta on se oman yrittäminen ja sisällä kasvaminen ihanaa. Ja takuulla seuraan oman vauvan kasvua ihan tähdet ja sydämet silmissä ja se oma ruttunaama on sit maailman kaunein ja ihanin. Synnytystäkin jopa odotan positiivisin mielin enkä pelolla. Saa toki sit nähdä miten käy, toki tiedostan et siinäkin voi vaikka mikä mennä pieleen eikä siihen lapseenkaan välttämättä kiintymys tule heti vaan ajan kanssa.
Meillä mies täyttää tänä vuonna 44 ja tämä lapsi on minulle ensimmäinen, miehelle neljäs. Hänellä on kaksi kohta aikuista poikaa ja nuorin 1,5v. joka oli miehelle vahinko ja exälle "iloinen yllätys" kun lapsia ei pitänyt tulla. Miehellä oli itse asiassa vasektomia oikeasti jo varattuna ettei exän kanssa tulisi näitä yllätyksiä enempää vaan kun minut tapasi niin perui ajan.
Miulla "alkuperäinen suunnitelma" olis että vähintään kolme mut nyt on kyllä karannut käsistä niin että ottaisin vaikka tusinan jos suodaan. Onneks sen lisäks et mies on 44 miekin täytän jo 30 ni ei ehdi ellei kaksosia tule. Joko vois tässä välissä himmailla hetken et sais koulut valmiiks tai sit tarvii löytää kotiin hoitaja jos ehtii tulla useampi (tai jos täällä on perhepäivähoitoa silloin, päiväkotiin en pieniä halua mut en myöskään halua palata opiskeluun vasta 10 vuoden päästä). Miehen lisälapsiluku on muuttunut nollasta seitsemään. Mahtaa se raasu olla oikeasti rakastunut kun tavatessa tosiaan oli hyvin ehdoton että ei enää yhtäkään ja kuitenkin varuiksi sen vasektomian perui ja eihän me oltu yhdessä edes puolta vuotta kun tätä alettiin yrittämään.
Meilläkin miehellä on toinen puoli pois pelistä uimareiden suhteen (ei voi olla kives toiminnassa, siitä on tullut muhennosta kolarissa), sit toi ikä kohta molemmilla ja sit miun kuukautiskierto oli nytkin yritysaikana 16-45 päivää eli en takuulla ovuloi säännöllisesti. 7kk meni ennen kuin tuli tärppi ja toki ainahan sitä VOI tulla raskaaksi heti uudelleen. Mut näillä taustoilla ja vielä kun toivon täysimettäväni ekat 6kk ni en usko että toinen ilmoittaa muutenkaan tulostaan heti. Mahdollista, kyllä, kun eka raskaus saa joillain toisen alulle helpommin. Toisilla taas ei sitten toista kuulukaan ja miusta kuitenkin kun molemmat lisää lapsia toivoo ois pienempi katastrofi et tulee liian aikaisin kuin että jää ensin yrittämättä ja sitten tulematta (ehdoton en ole, jos ei ole tullakseen niin ei tule, on ihanaa että on edes yksi lapsi vaikka useammalle olis sydämessä tilaa). Pitää miehen kanssa vielä jutella kuinka päin hän haluaa ja pitäis laskea pitkäänkö sitä ehkäisyä tarvii et saa koulun loppuun. Se vaan kun valmistuu sitä mukaan kun ehdin opiskella ja lapsen kanssa mahdoton tietää.
M
Mannaryyni
Vieras
Mies ilmeisesti haluaa lisää lapsia, kun vitsailee kokoajan puolitosissaan, et montas niitä lapsia pitikään tehdä? Mulla ikää 24 ja mies täyttää 27, et kyl täs kolme iha hyvissä ajoin ehtisi tehdä, jottei itse tarvitsisi ikäloppun olla teinin vanhempi ja ehtii olee vielä "nuori" ennenku kuoppaan joutuu.
Ja kyllä mie pahoinvoinneista ja muist välittämättä voisin pyöräyttää viel kaksi. Kohan ensin pyöräyttäys ensimmäisen ja eläis jonkin aikaa.. Mie oonki ilmeisesti helposti sikiävää kansaa. 5vuotta söin Yazeja ja viime alkukesäst vaihoin Cerazetteen ja ne jätin melko nopeest pois, ku mitää järkee ollut ku viikon välein pimppa vuoti ja sinä hormoni sekamelska aikana miulle iski mahoton vauvakuume, et nyt mies laastit sisään ilman kumia! Ja se oli siinä, ekan tyhjennys vuodon jälkeen, plussaa näytti, voilá! Tässä sitä ollaan ja yhtään en kadu.
Mietin vaa mitenköhä mie pojan osaan kasvattaa.. Glitterii, pinkkii ja PINKKII! No pitää vaihtaa vaa glitterii ja vaaleensinistä!
Ja kyllä mie pahoinvoinneista ja muist välittämättä voisin pyöräyttää viel kaksi. Kohan ensin pyöräyttäys ensimmäisen ja eläis jonkin aikaa.. Mie oonki ilmeisesti helposti sikiävää kansaa. 5vuotta söin Yazeja ja viime alkukesäst vaihoin Cerazetteen ja ne jätin melko nopeest pois, ku mitää järkee ollut ku viikon välein pimppa vuoti ja sinä hormoni sekamelska aikana miulle iski mahoton vauvakuume, et nyt mies laastit sisään ilman kumia! Ja se oli siinä, ekan tyhjennys vuodon jälkeen, plussaa näytti, voilá! Tässä sitä ollaan ja yhtään en kadu.
Mietin vaa mitenköhä mie pojan osaan kasvattaa.. Glitterii, pinkkii ja PINKKII!
No pitää vaihtaa vaa glitterii ja vaaleensinistä!
Ei mullakaan toisten lapset saa aikaan mitään reaktioita, mut omat on omia. Oon ajatellut, et mussa on jotain vikaa, kun en toisten lapsista tykkää oikeastaan ollenkaan. Ja huomaan tämän "vian" itsessäni vain pahentuneen, kun itsellä on pienet lapset, niin toisten vastaavat ei saa kyllä minkäänlaista värinää mun sydänalassa aikaan.
Ei sillä että niissä toisten lapsissa olis mitään vikaa, mut musta vaan ei ole kaikkien maailman lasten äidiksi.
Ei sillä että niissä toisten lapsissa olis mitään vikaa, mut musta vaan ei ole kaikkien maailman lasten äidiksi.
Mie kyllä tykkään olla lasten kanssa ja viihdyn lasten kanssa. Paremmin kuin aikuisten kanssa kun lapset on niin aitoja ja helppoja tulkita. Eivät oo oppineet sosiaalisia naamioita vielä. Pikkuvauvat ja niiden hoito pelottaa kun en tosiaan ikinä oo ollu mikää vauvoille lässyttäjä enkä oo myöskään esim. nuorempia sisaruksia tai naapureiden lapsia ikinä hoitanut. Sit ku laps oppii juttelemaan takaisin (vaikka oliski eleitä, omia sanoja jne. mutta kommunikoimaan) ja liikkumaan hyvin omillaan niin viihdyn oikein hyvin.
Cerazettesta tuli mieleen että miulla microluton on ollu paras hormonaalinen ehkäisy ikinä, melko säännöllinen 21-27 päivän kierto niillä, mielialanvaihtelut minimissä jne. Niitä voi onneksi jatkaa sitten heti raskauden jälkeenkin jos näyttää että on ehkäisylle tarvetta. Muuten en hormonaalisesta kummemmin pidä mutta noi on sopinut miulle todella hyvin. :) Mut miullakin ne tuntui olevan niin "kevyt" ratkaisu että teki ton vauvakuumeen ja muita pillereitä kun en oo ikinä unohtanu ni vaikka kuin huolellinen olin noiden kanssa ni melkein joka toisessa kierrossa jäi ainakin yks pilleri välistä oletetun ovulaation aikaan. Se oli outo juttu, en tosiaankaan tehnyt sitä tahallani. Joka kuukausi sai olla paniikissa kun ei silloin ois lapsia saanut tulla vielä.
Miulla on ollut onneksi tosi helppo raskaus. On kaikenlaista pientä kremppaa mahdottomasta painonnoususta, jalkojen turvotuksesta, kipeistä käsistä kipeään selkään ja pakottaviin jalkoihin ja peräpukamiin ja päänsärkyihin. Ja sekalaista huimausta ja huonovointisuutta ja unihäiriötä ja hemoglobiinin lasku ja huono yleiskunto eikä jaksa kävellä. Mutta mikään niistä ei oo sillä tavalla "lamauttavaa" vaan oon saanu opiskeluita eteenpäin ja pääsen yhä liikkumaan jne. En toki samalla tavalla kuin ennen raskautta, mutta mitään lamaannuttavaa kipua ei ole ja vaikka jatkuva huono olo ja oksetus oli inhottava niin en kuitenkaan joutunut kertaakaan oksentamaan. Tällä kokemuksella voisin olla raskaana vaikka koko ajan, olettaen, ettei edellisestä jää kilot vielä riesaksi, silloin vois käydä lonkkiin ja polviin pahasti. Tai katsoo kuinka huonoksi kunto menee vielä loppua kohden...
Cerazettesta tuli mieleen että miulla microluton on ollu paras hormonaalinen ehkäisy ikinä, melko säännöllinen 21-27 päivän kierto niillä, mielialanvaihtelut minimissä jne. Niitä voi onneksi jatkaa sitten heti raskauden jälkeenkin jos näyttää että on ehkäisylle tarvetta. Muuten en hormonaalisesta kummemmin pidä mutta noi on sopinut miulle todella hyvin. :) Mut miullakin ne tuntui olevan niin "kevyt" ratkaisu että teki ton vauvakuumeen ja muita pillereitä kun en oo ikinä unohtanu ni vaikka kuin huolellinen olin noiden kanssa ni melkein joka toisessa kierrossa jäi ainakin yks pilleri välistä oletetun ovulaation aikaan. Se oli outo juttu, en tosiaankaan tehnyt sitä tahallani. Joka kuukausi sai olla paniikissa kun ei silloin ois lapsia saanut tulla vielä.
Miulla on ollut onneksi tosi helppo raskaus. On kaikenlaista pientä kremppaa mahdottomasta painonnoususta, jalkojen turvotuksesta, kipeistä käsistä kipeään selkään ja pakottaviin jalkoihin ja peräpukamiin ja päänsärkyihin. Ja sekalaista huimausta ja huonovointisuutta ja unihäiriötä ja hemoglobiinin lasku ja huono yleiskunto eikä jaksa kävellä. Mutta mikään niistä ei oo sillä tavalla "lamauttavaa" vaan oon saanu opiskeluita eteenpäin ja pääsen yhä liikkumaan jne. En toki samalla tavalla kuin ennen raskautta, mutta mitään lamaannuttavaa kipua ei ole ja vaikka jatkuva huono olo ja oksetus oli inhottava niin en kuitenkaan joutunut kertaakaan oksentamaan. Tällä kokemuksella voisin olla raskaana vaikka koko ajan, olettaen, ettei edellisestä jää kilot vielä riesaksi, silloin vois käydä lonkkiin ja polviin pahasti. Tai katsoo kuinka huonoksi kunto menee vielä loppua kohden...
Itsellä vauvakuumetta ollut jo useamman vuoden,mutta nyt vasta eteeni tupsahti mies joka lapsiin oli myös valmis. Ja vuoden ahkeran yrittämisen jälkeen vihdoin tuli plussatulos. Kyllä me molemmat ainakin vielä toinen halutaan,itselläni ainakin on ihan itsestään selvyys että sisarus pitää olla lapsella. Itsellänikin 2 sisarusta,enkä voisi kuvitella elämää ilman heitä.
Ite oon kohta 32 ja mies 34,mutta eiköhän sitä vielä se toinenkin pienokainen ehditä hankkimaan kunhan tämä tulokas on jonkun aikaa ehtinyt olla ja on itsekin valmis seuraavaan raskauteen. Tämä siis on meille molemmille ensimmäinen. :)
Ite oon kohta 32 ja mies 34,mutta eiköhän sitä vielä se toinenkin pienokainen ehditä hankkimaan kunhan tämä tulokas on jonkun aikaa ehtinyt olla ja on itsekin valmis seuraavaan raskauteen. Tämä siis on meille molemmille ensimmäinen. :)
M
Mannaryyni
Vieras
Mulla ei ollu Yazien kaa mitää probleemia paitsi sitten kohonnut veritulpan riski, jonka takia siirryin minipillereihin Cerazetteen mihin en ollu yhtää tyytyväinen niitten vuotojen takia. Raskauden jälkeen en tiiä minkä ehkäisyn otan. Mielessä ollut kortsut, mutta eihä se munsku samalt tunnu sen kaa :D .... Mut en ainakaa pillereihin halua palata. Ne ainaki lisäs mielitekoja minkä takia tuli lihottuakin, mut muuta miinusta ei oo.. Haluan oman aineenvaihdunnan takas, tai ei se sama oo ko joskus 19wee, mutta varmasti parempi ilman pillereit jotka kerää nestettä.
Mut voi ku mie kateellisena kattelen bloggareitten treenikuvia ja niitte tuloksia! Vielä muutama kuukausi nii ite pääse vetäsee treenikuteet päälle ja lähtee treenaa iha koko kroppaa ja tykisti. Voi jumbe, tahron. No jospa tänää crosstraineril jumputtais..
Mut voi ku mie kateellisena kattelen bloggareitten treenikuvia ja niitte tuloksia! Vielä muutama kuukausi nii ite pääse vetäsee treenikuteet päälle ja lähtee treenaa iha koko kroppaa ja tykisti. Voi jumbe, tahron. No jospa tänää crosstraineril jumputtais..
Last edited by a moderator: