Raskaus ja Tunteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos lälly lohdutuksesta.. Pillitämpä nyt sit lisää sen takia, et onneks maailmas on viel ihania ihmisiä kute sinä. <3

Jooh, läks se kaveri facebookista kyl miun listoilta, kun jatko läskiks haukkumista vaikka sanoin, etten pidä siitä ja se satuttaa minuu.. Miepä oon aina ollu aikamoinen kusipää magneetti.. Tästä lähtien torjun kaikki tollaset netissä ja kuin myös tosielämässä enkä kuuntele hetkeekään enää.. Niinku oon enne jonkin aikaa kuunnellu ja pahoittanu mielen sen takia.. Miun sinisilmäisyys saa luvan loppua kokonaan.
 
Lälly, noi on just noita hormonaalisia juttuja varmasti.. Itse tulee välillä ylireagoitua ihan urakalla :D
Ja nyt mikä on palannut: bakteerikammo, tekis mieli pestä kaikkea vaatetta, leluja ja ovenkahvoja myöten koko koti kokoajan kun on "niin paljon erilaisia bakteereja nykyään" :D
 
AnnaManna ei ihmisis mitää vikaa oo mut kuulostaa siltä et siun alkais olla syytä ottaa vähän etäisyyttä ja etsiä itsellesi pikkuhiljaa uusi lähipiiri. :mad: Tuollainenhan suoraan aiheuttaa masennusta jos jatkuvasti kaikki puhuu tuollaisia. Jos jollain voi itseänsä lohduttaa niin eiköhän ne oo aika onnettomia ihmisiä itsekin. Mut ei sinun tarttee tuollaisia silti kuunnella...

Ja älä kuuntele itseäsi noilla "mie en saa koskaan olla onnellinen" jutuilla. Niin pitkään ku ite sanot itsellesi tuollaista ni siedät sitä lähipiiriltäsikin. Kokeilepa seuraavaks että ku itsellesi sanot että "mie en saa koskaan olla onnellinen" niin ajattelet että jos se olis siun oma 5-vuotias lapsi joka masentuneena sanois samaa. Niin mitä sille sanoisit ja miten sitä lohduttaisit? Opettele sanomaan ne ystävälliset sanat itsellesi pääsi sisällä niin voit olla paitsi itsellesi armollisempi myös kasvattaa lapsesi lempeämpään maailmaan.

Muoks: Ehditkin vastata ku tuota kirjoitin. Aivan oikeaan suuntaan :thumleft
 
Miullapa alkaa 4kk päästä aivan ihana elämä johon ei kuulu "kaverit". En malta oottaa sitä.. Mut kyl mie kuntoilemaan rupeen ehdottomasti oman jaksamiseni takia ja saanpa näyttää pitkää nenää kesällä muille et mite hyväkuntoinen mutsi oon! :) Voih 4kk viel enneku saa kauan ootetun nyytin sylii..
 
Last edited by a moderator:
AnnaManna: Vaikuttaapa todella epävarmojen ja/tai keskeskasvusten touhulta toi sun "kavereiden" toiminta. No onneksi ystävänsä voi valita ja niitä löytää kyllä uusiakin. Ei kannata itteänsä ihan eristää, äitiyskin avaa uusia reittejä löytää niitä ystäviä jos haluaa. Ja suunnitelma alkaa kuntoilemaan kuulostaa tosi hyvältä, kunhan teet senkin itsesi etkä näiden entisten kavereiden vuoksi. Ja oman jaksamisen rajoissa :)
 
Niinku sanoin edellises viestissä, et oman jaksamisen takia ootan kuntoilua, koska jaksan paremmin aina ko urheilen joten oon miettiny ny, että jaksan varmaa paremmi myös tulevien vauva itkujen kaa paremmin. :) Ainaki parantanu nykyään ja enne henkistä ja fyysistä jaksamist hirmuisesti :) Tulisin hulluks jossen sais harrastaa liikuntaa. Raskaus nyt vähä rajoittaa ja nivelsairauteni, mutta vähän yrittää ennenku on siinä vaiheessa raskautta, et jää kokonaa hiki urheilu.. Ja onhan se kiva näyttää muilleki samal pitkää nenää! Mut ite en haluu jäädä läsöks, koska se ei oo mua itteeni ja jos oikeesti lihon niin kyl se lähteeki mitä on tullu. En oo ikinä ollu ylipainoinen. Oon ollu hoikka paitsi yhdes vaihees, mut seki tuli puotettua hyvin nopeest pois ja arvatkaa mikä mahti fiilis siitä tuli, ku pääs tuloksensa! Ja mukava oliku ihmiset huomas kans.. Noh -10kg on aika iso pudotus 59:een kg:oon :) Mut urheilu on <3 En vois olla ilman.. Viime loppukesästä uudet urkka vaatteet oottaa ens kevättä!
 
Äitiyden myötä tutustuu kerhoissa ja leikkipuistoissa uusiin ihmisiin, mikä ainakin musta on ollut tosi hyvä juttu. Oon saanu ihania ystäviä.
Elämä pyörii vauvajuttujen ympärillä, joita lapsettomat eivät jaksa kuunnella. Mutta äitejä on monenlaisia ja mielipiteitä, kyllä hiekkalaatikollakin pahoitetaan mieliä ja kyseenalaistetaan kasvatusmetodeja. Oon yrittäny pitää mielipiteeni sisälläni ja päästää jotkut jutut toisesta korvasta ulos.
Ollaan tekemisissä niiden ihmisten kans jotka tekee meidät onnellisiksi!
 
Nii toivottavasti sitä sais uusia kamuja vaikka leikkipuistoista :) Kasvatus on sellainen aihe miust, et siit on nii monta mielipidettä kuin on vanhempaa. :) Ja erimieltä saa olla, muttei saa ketään syyllistää turhan takia..
 
Täällä on kaikki raskaus- ym.fiilikset olleet jonkun aikaa minimissä ja mieli maassa. Miehen kanssa jonkun sortin kriisi-vaihe menossa ja välillä tosi epätoivoinen olo. :sad001 Ja sitten vielä nämä hormoonit siihen päälle. Ja tylsistymistä ja turhautumista... Suhteessa vissiin nyt joku notkahdus tapahtunut kun mikään ei ota meillä sujuakseen. Toivottavasti tää on joku hetkellinen vaihe,joka menee pian parempaan. Jos ei ole eri tilanne ennen kuin pieni syntyy,niin ei tule mitään mistään! Ei auta kuin toivoa!

Anteeksi,oli pakko vuodattaa! :crybaby2
 
Jenskulille tsemppiä! Kai sitä itse kukin välillä miettii, että miksi sitä onkaan sen toisen kanssa ja varsinkin raskausaikana tuntuu toivottomalta jos on huonot päivät menossa... :( mutta kyllä se siitä! Suukko ja sovinto <3
 
Nyt on siis niin kun niiiin paska fiilis! Olen koko viikonlopun siivonnut, vuokrattiin sellanen painepesuri jolla voi pestä sohvan, auton penkit jne. Olen sillä mahani ja kipeän selkäni kanssa riehunut sekä lauantaina että tänään. Tänään myös siivosin yksin kuusen ulos ja imuroin sen neulaset ja harjasin takaterassin sen jäljiltä. Roudasin myös sen kuusen tonne metsään... Ulkoilin lapsen kanssa, olen Pelannut ja leikkinyt lapsen kanssa ja kantanut koko tämän ajan myös tulevaa lastamme sisälläni.

Ja mitä tekee mies? Istuu vuoroin tietokoneella ja sohvalla ja tuijottaa puhelintaan/tv:tä.

Oon siis niin väsynyt ja vittuuntunut ja edelleen kaiken lisäksi ihan tukossa. Ei ne antibiootit näytä tehoavan tähän poskiontelontulehdukseen ollenkaan.

Nyt ilmoitin että menen lepäämään niin vastaus oli "aha" kun pyysin että tytär pyytää isänsä muovailemaan kanssaan että pääsen lepäämään.

Voi jumalauta!!!!!
 
Aaaaaargh, mie oisin jo kilahtanu tommoselle miehelle....................
 
Mä en jotenkin jaksa edes nyt kilahtaa... :( itken vaan...

No joo, onhan se tehnyt ruokaa ja käyttänyt koiraa ulkona mut silti olisin kaivannut vähän Apua näihin fyysisiin hommiin, ihan ilman pyytämistä!!! Mut vittu jos on niin tyhmä ettei tajuu, kattoo vaan vieressä kun teen niin antaa olla!!!
 
Mulla on yhtäkkiä kova ulkonäköahdistus. Maha kasvaa nopeammin kuin ehdin siihen tottua, tissit on valtavat ja kroppa kerää vararavintoa reisiin vaikka yritän urheilla ja välttää herkut. Lisäksi tästä kaikesta on fyysisesti tukala olo. Mieluisia mammavaatteita ei tahdo löytyä, enkä sitä paitsi haluakaan käyttää niihin yhtään enempää rahaa kuin on aivan pakko. Pelkään, etten kesällä mahdu vanhoihin vaatteisiin. Tekee mieli eristäytyä.

Mies on ihanan kannustava ja kehuu mun ulkonäköä joka päivä, mutta välillä sekin tuntuu inhottavalta – en haluaisi kenenkään kommentoivan muutoksia sanallakaan. Se on selvästi mielissään mun mahan kasvusta, ja halusinhan mä itsekin alunperin näyttävän vauvamahan jota sitten voisi esitellä muille. Nyt tekisi mieli vetää itkuraivarit joka kerta, kun se ylpeänä vertaa mun suurta mahaa siihen, miltä joku tuttu on samoilla viikoilla näyttänyt. En halua tulla vertailluksi!

Välillä on myös ihan paranoidi olo siitä, että mies voi kuitenkin pitää toista jalkaa normaalielämässä, ja itse joudun olemaan raskaana ihan joka hetki. Viime viikolla selvisi, että se ei ollut kertonut toisella paikkakunnalla asuvalle hyvälle ystävälleen vauvauutisia, vaikka ovat tässä syksyn ja talven mittaan tavanneet useamman kerran. Nyt tämä ystävä oli tulossa meille yöksi, ja mies joutui tunnustamaan viime hetkellä, että asia on jäänyt kertomatta... Vedin tästä herneen tosi syvälle nenääni. *Mä* en voi ottaa vapaapäiviä tästä raskaudesta, ja tuntuu pelottavalta että mies voi milloin tahansa päättää, leikkiikö mukana vai ryhtyykö teeskentelemään ettei koko asiaa ole olemassa.
 
Voi hyvänen aika mille mä täällä itken! Luin just noista raskausviikoista et 21.vkolla tyttösikiöille kehittyy kohtu ja emätin. Tää ajatus saa mut niin surulliseks. Miks niin pienellä pitää olla jo kaikki valmiina lisääntymiseen :sad010Se on vasta vauva.
 
21.vkolla emätin? Mutta jos se sitten vasta kehittyy niin mitenhän sitä sukupuolta pystyy kattomaan kun mullakin hädintuskin rv20 kun meen siihen rakenneultraan... Vai oonkoha mä jotenki tyhmä nyt :)
 
Niin, ilmeisesti se on sellanen "poissulku" meininki että jos ei ole pippeliä niin on tyttö :D

Nyt on jo parempi mieli kuin päivällä. Vieläkin ärsyttää kyllä mutta en tiedä miten esittäisin asiani miehelle joka ei kuitenkaan ymmärrä mun pointtia... :confused:
 
Mulle näytettiin ultrassa vauvaa pepun alta, ja tytöllä on kaks sellasta valkosta viivaa niinku v-mallisesti, ja ne on kuulemma häpyhuulet. Siitä kuvakulmasta olis nähny ne mahd. pussukkaulokkeet, joita mun vaavilla ei tod. ollu. Tää häpyhuuliasia ei mua itketä, mutku se kohdun kehittyminen on must niin tarpeetonta :grin
 
Takaisin
Top