Raskaus ja Tunteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla myös kaksi aiempaa lasta pitää äidin kiireisenä, varsinki tää kohta vuoden ikäinen. Mutta välillä (lue:suurimman osan ajasta) sekin on rasittavaa ja mä haluisin vaan nukkua!
Käytiin alkuraskauden ultrassakin ja ajattelin, että kyllä ne hellät tunteet herää, kun näkee pienen katkaravun sydämen sykkivän. No ei heränny ei. En jaksa innostua mistään, mikä on aiemmin tuonu jonkunlaista mielihyvää eikä tee edes karkkia mieli! Välillä oikein havahdun, jos ilahdun jostain, että hei, onkohan meikäläinen kuitenkin vielä jossain tallella?!
Välillä meinaa ihan huvittaa, kun en tunne itseeni tän negatiivisuuden alla, mut useimmin itku vie voiton. Edelleen odottelen muutosta parempaan enkä luovu toivosta, vaikka välillä toivottomalta tuntuu. Ja oon muuten päätänyt, että tää on kolmas ja viimeinen lapsi mulle.
Tsemppiä kaikille tunneviidakossa rämpiville!
 
Mukelo, toi oli kyllä kuin mun ajatuksista! Helliin tunteisiin ja vauvahörhellykseen ei kai voi asettaa mitään normimäärää mutta aika vähissä sellainen täälläkin on. Sellainen jännä olo siitä että jotain tapahtuu mutta ei sen ihmeempää. Ehkä seulojen jälkeen uskaltaa vähän positiivisemmin alkaa ajatella.

Mutta ennenkaikkea tuo mielihyvän kaikkoaminen kolahtaa. Liikkuminen ei tuo iloa, tuntuu vaan kamalalta. Ruuasta ei voi nauttia. Töissä ei ajatus kulje. Telkkua ei jaksa katsoa. Harrastukset ei innosta. Kaverien näkeminenkin tylsistyttää.

Pistän kyllä ton kaiken tän etomisen piikkiin. Se vaan tekee kynnystä ihan kaikkeen mikä ennen oli kivaa. Toivottavasti lakkaa kun kohta alkaa olla ensimmäinen kolmanneskin kärvistelty.
 
Aretha: Kyllä pitäs siun miehes kyl tajuta itekin, että exä on exä.. Tuskin sekään haluis jos siun kimpussa ois vielä siun exä tai joku muu kaksi lahkeinen. Ymmärrän hyvin, samatapaisia kokemuksia on.. Ei onneks kyl oo lapsia kummallakaan entuudestaan, mut miehen exän kaa ollut probleemia, luulee itestään liikoja, eipä enää.. Pitää olla tiukkatäti!
 
Mä voin ihan rehellisesti sanoa että olen onnellinen että miehen lapset on meillä vain joka toinen viikonloppu tai harvemmin. Tuolla annostuksella ne on oikein ihania ipanoita. Mies ei tietty kauheasti lastensa asioista ole kärryilla vaikka yhteishuoltajuus onkin. Se on surullista miehen kannalta mutta kyllä mies sen ymmärtää että lapsia ei voi jakaa 100 % kahteen paikkaan. Miehellä ja eksällä on suht viileät mutta asialliset välit eli siinä kohtaa voi olla myös tyytyväinen. Viimeksi sieltä suunnalta tuli kyllä paskaa miehen niskaan kun muutettiin yhteen eli pahoin pelkään että vauvauutinen sinne kantautuessaan tuo oman kuohahduksensa. Toisaalta aikaa on kulunut ei voi olla että pelko on turha.

Lisäksi miehen vanhemmat on kyllä oma lukunsa vaikka ollaankin ihan hyvissä väleissä. Kun kerrottiin uutiset niille niin ei tainnut mennä kuin minuutti niin jo keskusteltiin miehen lapsista ja eksästä. Niille tavallaan mies on tippunut lasten perheestä, ovat eksän kanssa enemmän tekemisissä ja varmaan näkevät lapsiakin enemmän kuin mies. Eivätkä meillekään oikeastaan mistään muusta puhu kun lapsista ja eksästä. Välillä tekis mieli sanoa että ei mua ihan kauheasti kiinnosta miehen eksän uudet harrastukset tai sen suvun tekemiset!!! Turha tallaista etukäteen murehtia mutta luulen että meidän yhteinen ei ikinä pääse samalle suosion tasolle isovanhempien suhteen.

Tietty mietityttää millaiseksi perhe-elämä meillä sitten muotoutuu kun on pieni kuvioissa. Ja miten sitä jaksaa silloin yrittää suhtautua itse asiallisesti miehen lapsiin ja miehen niihin panostamaan aikaan ja rahaan kun omassa mielessä varmasti yhteinen lapsi on kuitenkin etusijalla.
 
Minulla 3 v lapsi, miehellä 1,5 v. Ollaan jo tämän raskauden aikana matsattu mm. hänen lapsensa repii tukkaa, raapii minun lastani ja hän ei tee välillä mitään - minä komennan ja lapsi vaan nauraa. Se tuntuu hormonimyräkässä maailman ärsyttävimmältä. Oma lapseni uskoi minua tuon ikäisenä kerrasta eikä sen jälkeen enää tukistanut tai raapinut ketään, miehen lapsi nappaa minuakin välillä kun suuttuu :o Sitten kun oma lapseni tuuppaa kerran tätä hänen omaansa niin koko kerrostalo kuulee "ei".
Suutuin miehelle tästä niin paljon, että huusin ääneni käheäksi.
Meillä oma lapseni 24/7 ja hänen viikon välein.
Uusi viikko lähti käyntiin, toivon että tämä viikko menisi paremmin kuin viime viikko.

Nyt ollaan laadittu selkeät säännöt yhdessä, ei ole uusioperheissä helppoa mutta yhteen hiileen puhalletaan kuten ydinperheissä - muuten ei ole perhe eikä mikään.
 
Tänään on ollu tosi vaikea ilta, itkettää vaan ihan kaikki.
Päivällä oli eka neuvola mikä meni kyllä hyvin, mutta nyt illalla olis halunnut puhua neuvolasta ja kaikesta mitä sieltä sain...
 
Muokattu viimeksi:
Kurjaa tilanne Mimi2013. Minkäs ikäinen miehesi lapsi olikaan? Ellei kyseessä ole joku uhmavaihe niin kyllä minusta aika huono jos lapsen on pakko päästä koko ajan huomion keskipisteeksi. Ja kyllä mun mielestä uhmavaiheissakin tuolle olisi laitettava rajat. Miehestäsi se tietysti on kiinni, hänen ne rajat täytyisi laittaa.

Mutta kyllä teidän odotus on varmasti miehelle ainutlaatuinen vaikka hänellä jo lapsi onkin. Oot kuitenkin hänen rakkaansa ja teidän ensimmäinen yhteinen lapsi on tulossa. Ehkä hällekin vaikea tilanne eikä tiedä miten huomioida kaikkia osapuolia? Mutta ehdottomasti sullakin on oikeus tulla huomioduksi, eihän parisuhde muuten voi toimia.
 
Me ei mieheni kanssa oikeen vielä osata täysillä iloita tästä tulevasta pienokaisesta,ehkä se siitä pikkuhiljaa kun eka ultra on ohitse ja asia hiukan konkreettisempi. Ei tässä oikeen vielä tajua tilannetta ja ei oo sellasta oloa että "ihanaa kun oon raskaana ja meille tulee vauva". Ei ole vielä muuta kuin mun olotila kertomassa tilanteesta ja kun ulkoisestikaan ei näy vielä mitään merkkejä. Pari viikkoa pitää vielä odottaa ultraa. Kai se innostus jossain vaiheessa ilmaantuu. :)
 
Ehkä tää tästä helpottaa sitten kun pahimmat hormonimyrskyt on ohi ( ja mä todella toivon että olis pian!).
Valtavan väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa pienemmätkin huolet tuntuu ihan älyttömän isoilta.
 
Muokattu viimeksi:
Toivottavasti tilanne alkaa helpottamaan Mimi2013. Sen enempää teidän tilantesta kuin näistä uusioperhekuviostaan tietävänä tuli mieleeni auttaisiko tilanteessa se, että miehesi lapsi saisi jossakin vaiheessa päivää isänsä jakamattoman huomion ilman huutoa ja pahantekoa. Jonkin ajan yhteisen puuhastelun jälkeen lapsi yleensä jää jatkamaan leikkiä/touhua itsekseen ihan mielellään. Ja toisaalta, kun oppii ja voi luottaa siihen, että hänet huomataan voisi tuo huono käytöskin vähentyä. Olen varmaan ihan hakoteillä ideani kanssa. Tarkoitukseni ei nyt ole mitenkään päteä tai pahoittaa kenenkään mieltä. Tämmöinen ajatus vain tuli.
 
Uusioperheiden arjesta en tiedä mitään mutta ei se herkkua aina ole tässä ydinperheessäkään... Kyllä niin otetaan yhteen että! mä oon ihan herkkänä nyt kaikelle ja mies kun tekee vuorotöitä niin on usein eri rytmissä meidän muiden kanssa ja sitä on puolin ja toisin välistä vaikea ymmärtää. Mä olen kokoajan niin helvetin väsynyt etten Jaksa tehdä mitään ja esikoinen vaatii huomiota non-stop! Meillä oli eilen miehen kanssa yhteinen ilta kaksistaan kun lapsi oli mummin ja vaarin luona. No ei saatu edes viikonlopun riitoja sovittua... Et näin meillä... Huoh! Ehkä tää joskus helpottaa... Ps viimeksi viikonloppuna mietin hetken et ehkä olis parempi jos tätä vauvaa ei olis tulossa ollenkaan...
 
ARGH! Että vituttaa! Kerroin raskaudestani yhelle hyvälle miespuoliselle ystävälle, joka on miun kautta tullut miehenki hyväks kamuks.. Nii eka kommentti: "aiotko pitää lapsen?" Kivahinkin siihen, et mikä vitun kysymys toi on, että ei sitte tullu mielee ees onnitella?! Et ei paljoo järki päätä pakota kyl.......................... ARGHHHHHHHHHHHH.. Ni törkee ja loukkaava kysymys............................. ARGH!

ps. tais mennä väärää osioon, mut enpä kehtaa vaihella kertomis osioon. Tunnetta se on tämäkin..
 
Last edited by a moderator:
Voi mimi ja spiraali kun voin niin samaistua teidän kirjoituksiin! On tosiaan vaikee tunnistaa itseään, kun aivan kaikki itkettää. Varsinkin eilen oli sellanen päivä, et pillahtelin ihan koko ajan. Ja miehen kanssa on riitoja, joita ei oo voimavaroja edes alkaa ratkoa. Huono omatunto on koko ajan, kun en jaksa olla niin hyvä äiti näille nykyisillekkään lapsille kun haluaisin. Paha olokin on koko ajan. Raskauden hehku missä viivyt??
 
Mukelo Kuuluisa paska äiti-syndrooma jyllää täälläkin vähä väliä ja tuntuu että tää ei voi mennä hyvin ainakaan sitten kun toinen on maailmassa. Mutta sitten sitä välillä havahtuu että kaikki nää niin positiiviset kuin negatiivisetkin ajatukset on vaan jotain valmistautumista siihen seuraavaan muksuun joten annan itselleni "luvan" tuntea mitä sillä hetkellä tunnen. Nykyään vaan äideille taidetaan luoda kovat paineet olla se ns hyvä äiti, vaikka kuka voi määrittää sen "hyvä äiti" tyypin? Tää on vaan niin tätä. Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, täh? Se on sitä vanhemmuuden auvoisaa arkea ;)
 
Raskaus ja tunteet... Katoin just kauniita ja rohkeita ja aloin vollottaa ihan täysiä kun Steffy menetti lapsensa! Olen kyllä normaalistikin herkkä mutta en ehkä ihan NÄIN herkkä :D töissä olen taas ollut ihan hirviö eilen ja tänään. On asiakkaat saanut tuntea nahoissaan mun hormonit. Toivottavasti ei tule kovin pahoja valituksia...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Spiraali, mäkin katoin :P sanoin heti miehelle, et toivottavasti ei kävis ikinä noin! Tänää repässy 3 kertaa ihan kunnol...kaippa se ihan normaalia on.
 
Mä aloin eilen itkemään kun katoin Matlockia :D Se oli mun mielestä ihan kun mun jo edesmennyt pappani.
Ja mä en todellakaan ole herkkä normaalisti eli tää on ihan outoa mulle. Ainiin ja illalla kuulin Whitney Houstonin I Have Nothing ja tietysti piti itkeä sitäkin :)

Joo ja vkonlopun oliko nyt iltasanomissa oli koskettava tarina jostain pariskunnasta joka menetti lapsensa 2-vuotiaana pitkäaikaisen sairauden vuoksi, ja hoisivat häntä viimeiset ajat kotona, jossa lapsi sitten menehtyi isänsä syliin...Voi luoja ei olisi pitänyt lukea sitä ollenkaan. Itkin niin kovasti ja miehen lapsi oli ihan ihmeissään että mikä mulle tuli...!

On tää outoa kun on nyt hetkessä muuttunut herkäksi ihmiseksi, vähän vaatii totuttelua :)
 
Itselläni kanssa heittää noi tunteet ihan laidasta laitaan kahdessa sekuntissa. Heh.. Katoin tossa yks päivä tyyliin jotain Gordon Ramsayn ohjelmaa ni aloin totaalisesti itkemään. Mies tossa kanssa sano et on välillä mun kanssa ihan helisemässä, koska välillä jotkut hullutkin asiat laukaisee itkun tai vihan päälle. :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top