Raskaus ja Tunteet

Voi apua.. Toivottavasti siellä kohta tilanne rauhottuu. Viimeistään yöunille mentäessä..
 
Spiraali, ymmärrän niiiiin ton sun olon!
Mulla on ollut hermot tiukalla lapsen ja lasten kanssa viimeiset 2 kk ja olen tuntenut olevani ihan joku muu kuin kuka oikeasti olen, koska en ole jaksanut olla viihdyttävä ja positiivinen itseni lapsille :/
Tänään miehen tyttö tuli meille ja oli pitkästä aikaa olo kun oltiin kaikki yhdessä että "kaikki sujuu hyvin taas vaikka onkin ollut pirun rankat kuukaudet takana" ja oli ollut ikäväkin tuota tyttöä!
En muista, koska olisin ollut päivän huutamatta pojalle ja tytölle, paitsi tänään! Ja luulin jo kaikessa synkkyydessä ja hormoneissani että musta on vaan muuttunut hirviö enkä enää Ikinä palaa entiselleni :D



Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
No meni sit iltapesut sentään suht vaivattomasti. Nyt kuuluu sellasta vehtausta tuolta sen huoneesta ettei se ainakaan nuku!! No mutta eipä huudakaan enää... :) olikin ihan kiva laittaa hänet sänkyyn jo puol 9, saatiin keskustella kaikkea höpöhöpöä pidempään! Tyttöjen juttuja... Taisi jäädä molemmille parempi mieli huonosti menneen illan jälkeen :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Spiraali, täällä on kans ollu tänään känkkäränkkä kylässä!

Kiukkuitku alko heti kun menin päiväkotiin hakemaan. Pinni oli hukassa, rullasin piirrustuksen liian löysälle kassiin, sit sitä ei saanukaan laittaa kassiin... Voi taivas, eli siis tosi traagisia syitä!

Kotipihassa ei muka osannut tulla itse autosta ulos, sit kun tuli, kaatu hietikolle ja housut meni polvesta rikki... Lisää itkua... Sisälle päästyä ei osannu riisua. Siihen asti jaksoin olla rauhallinen, mut sit jo huusin, että ny omaan huoneeseen rauhottumaan, aikalisä!
Siellä huusi jonkin aikaa ja mä laitoin ruoan alulle. Sit menin lohduttelee, että joko känkkäränkkä helpottais?
Pahamieli ja itki sylissä vielä. Siinä sit reipastu ja halusi tulla auttaa äitiä ruoanlaitossa.

Kyllä on 3-vuotiaan elämä rankkaa. Ihan sääliks käy kun uhma on vaan käytävä läpi. Voi kun mun hermot kestäis tätä joka päivä.
 
Joo tota ihan samaa... En halua tätä takkia - no ei sitten - HALUAN SEN TAKIIIIIIN!!!! En halua muroja iltapalaksi - ota sitten leipää - TODELLAKIN HALUAN MUROJAAAAA!!!!!! Jne. On niin isoista asioista kyse et huh hei... Pitäis aina muistaa et 4v n elämässä nämä ovat isoja asioita itse päättää! Mut en vaan jaksa väitellä... Joka ilta, jokaisesta asiasta...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Olin töissä sen ikäisten ryhmässä. Taidan tietää mistä puhutte!

Miehen puolesta taas kirjottelen: pakko on hormooneilla olla tekemistä kun nyt miehen sanavarastoon kuuluu myös sanat ihana ja söpö! :D Ei se ikä käytä noita sanoja, mut nyt nitä vaan pulpahtelee erilaisissa tilanteissa. Aika hauskaa seurattavaa!
 
Meillä mies lihonnut 10 kg, on myös ollut jotain mielialan muutosta, mutta uskon ton syksyn olleen syyllinen.. Jossakin vaiheessa sanoi "mie vaapun myötätunnosta, ollaan niin raskaana!" :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä kans mies sympatiaraskaana, ollut joka kerta, vaíkka tuollainen raavas mies onkin..lihoo ja hermoa kiristää-kremppoja on munkin edestä:wink

on kyllä varsin huvittavaa kun kuopus 2v on löytänyt tahtotilaansa..kaikki pitäisi saada tehdä itte, ja oivoi sitä huutoa kun ei kerkee odottaa ja kuunnella miten hän asia olisi halunnut tehdä..eilen huusi 45min suoraa huutoa kun ei saanut kantaa isosiskon vaatepinoa yläkertaan:grin..mua vaan niin nauratti, ettei auttanut asiaa..on se ihana:hug003

ja esikoinen huutaa muutenvaan joka asiaa, testaa kovasti itsenäisyyttään-kyllä ääni välillä käheenä sen kanssa..
 
Mä aina yritän muistaa, että oikealla tiellä ollaan kun lapsi uhmaa ja uskaltaa näyttää noi raivopuuskat omille vanhemmilleen. Päiväkodissa on niin ylikilttityttö!

Elän toivossa, että joku vaihe olis sitten helpompi esim. murrosikä... Elän pilvilinnoissa, myönnetään! :rolleyes:
 
Mie en uskaltanut uhmata vanhempia, "kiltti tyttö joka puolella", mutta niin ne juoppojen ja narsistien lapset yleensä on.
Narsisti pelaa lasten tunteilla, loppujen lopuksi lapsi ei koskaan uskalla olla lapsi, koska lapsi pelkää että tekee huonon mielen vanhemmilleen tai pilaa jotain.
Kun tulin teini-ikään annoin kyllä palaa kaikkien vuosien edestä.. Ei enää kiinnostanut miellyttää äitiä, jonka oma perse oli aina se kaikista tärkein. Ja se pullo.
Olin vielä 10-12 veen välisen ajan äitini terapeutti ja kuuntelin niitä masentavia juttuja ja olin itsekin masentunut jo ekaa kertaa joskus 10 veenä.
Toivon, ettei musta tule ikinä samanlaista vanhempaa..
Mutta hyvin ollaan menty: poika on ulospäinsuuntautunut ja aurinkoinen, auttaa muita, kiukuttelee kun kiukuttaa, osaa pyytää myös anteeksi..
Siitä tiedän että mun poika on kasvatettu vähän eri tyylillä..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Siis ihan tosi!! Oonko mä tosiaan porukan hullu joka itkee ja nauraa vuoron perään ja jolla nuo mielialat heilahtelee miten sattuu!? Mä vollotan taas!!
 
Et ole! Mä olen itkenyt joka päivä viimeisen viikon aikana ja saanut myös pari hepulikohtausta. Miesparka on aivan ymmällään...
 
Alkaa oikeesti mieli olee aika maassa kun on nii väsyny. Tekis mieli ihan hirveesti touhuta ja tehä muttako ei vaan jaksa! Ja sit tää kaikki purkautuu raivona tai mulla pääasiassa itkuna! Volisen siis taas! Ainoo mitä päivältä oottaa on että ois ilta ja pääsis pesulle ja nukkumaan, joka ilta elän siinä toivossa että joko nyt sais nukuttua mutta ei! Ja sama oravanpyörä pyörii. Nyt mä alan oikeesti vihaa tätä raskaana oloa ja siitäki on nii paha mieli! Nauttiahan tästä pitäs ja olla vaan onnellinen että on tullu raskaaksi mutta en vaan enää jaksa, tahon nukkua! Neuvolassakaa ei hirveesti kehtaa väsymyksestä ja itkuherkkyydestä puhua, se on heti syysäämässä jolleki kallonkutistajalle eikä siitä mitään hyötyä oo ku ei se mulle parempia yöunia osaa taikoa. Nukkusin yöni muuten "hyvin" mutta ku kusella täytyy rampata jatkuvaan ja se nukahtaminen on sit niin vaikeeta. Plaah, ei ku itkettää! :sad001
 
Olisin voinu ite kirjottaa saman ku lyyti.
Mies sano aamulla et mä kävin yhes vaihees 15min välein suunilleen pissalla, no niiin v...u kävinkin!!
Ja vessapaperiako pitää taas ostaa, se sanoi kun kauppaa lähti. Ei voi mitään että käyn parhaimpina päivinä toisellaki hädällä varmaan sata kertaa...!

Kyllä sitä vaan oottaa et päivät menis äkkiä, ei oikeen muuta enää voi, kun ei jaksa mitään. :sad001
Ja eihän ne päivät äkkiä mene jos ei mitään tee eikä uni tuu kun ei oo ulkoillu ja liikkunu (no en tiiä tulisko sittenkään).

Mua oikeesti huolettaa se kun sitten vauva syntyy niin ei oo voimia enää ollenkaan, ja vielä jos en saa sairaalassakaan nukuttua.
Meen unenpuutteesta sekasin niinku joku äiti yhdessä lehtijutussa ja se joutukin pian lapsen syntymän jälkeen ihan johkin laitokseen hetkeks lepäämään.
 
Vähän samat ajatukset Mimii..mua kans vähä pelottaa oonko oikeesti ihan loppu sit ku vauva syntyy enkä enää tahtois sitä etukäteen murehtia. Toivon että se vauva antas voimaa et sit jaksais mut en tiijä antaako se. Tuntuu niin pahalta ja säälittävältä aina hyvällä ilmalla kattoa ulos ja todeta että en jaksa ees mennä takapihalle istuu! Tahtosin vaan nukkua ees joskus kunnolla yöni. :sad001
 
Kyllä se siitä kun saatte lapset maailmaan!
Mulla oli suuret mielialanvaihtelut koko alkukuraskaudesta viimeisiin kunnon räjähdyksiin ennen synnytystä!
Olin varma että saan jonkun hermoromahduksen ja erotaan miehen kanssa kun vauva syntyy tms dramaattista, no en saanut romahdusta, eikä olla erottu eikä muuta. Rakkaus vaan lisääntyi.
Ja vauva vei mennessään kaikki pelot ja muut, olen rakastunut :Heartred Onnellinen ja epäitsekkäin olo ikinä :Heartred Voisipa nää hetket sulloa purkkiin ja muistella niitä jokaisella solullaan joskus :Heartred

Ja synnytyksestä on 2 päivää ja mie mietin "hitto, kun ois miehen talo myyty niin pääsisi tekemään uutta perään" :D :Heartred
Niin hullun mahtavaa tää on!!!!
Mun 9 kk sisälsi kuitenkin ravausta suonikohjunultrissa, mielialojen heittoa, rv 18-20 supisteluja (ylimääräisiä ultria 2-3), pelkoa ja huolta tuli. Lapset aiheutti lisää hermoilua jne, lihosin 34 kg...
Ja silti, nyt kun voin todeta "kaikki on hyvin, parasta ikinä", niin jo heti vauvakuume tulee ovelle......
:Heartred Kyllä mie vielä yhden haluan!!!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kyllä sitä vaan kummasti jaksaa,vaikka vähissä yöunet onkin ollut. Sairaalasta kotiutuessa ihmettelin,miten voin olla niin pirteä,vaikka neljän päivän aikana tuli nukuttua vaan noin 14 tuntia. Mä en ainakaan malta nukkua päivällä. Jotenkin vauveli antaa jotain maagista energiaa :) On tää vaan niin ihanaa aikaa :Heartred En mäkään ajattele raskausaikaa mitenkään negatiivisella mielellä,ihan hyvin voisin kokea sen vielä toistamiseenkin ja toivottavasti saankin.
 
Miten suhtautuisit, jos hyvä ystäväsi sanoisi sinulle, että ei aijo esittää sinulle, että pitää vauvastasi, jos tämä sattuu olemaan RUMA?

Mä oon vieläkin ihan shokissa ku mulle eilen täräytettiin tää taas päin naamaa. Olin siis saanut saman kommentin jo aiemmin viestillä, mutta näköjään halusi viedä tehdä selväksi, että kun tulee sairaalaan vauvaa katsomaan niin ei aijo kehua tulokasta jos tämä ei miellytä silmää!? Ystävälläni on itsellä 3kk ikäinen vauva, jota luonnollisesti pitää maailman söpöimpänä vauvana. Eikö kaikki äidit tee näin? Ärsyttää vaan hänen tapansa ylistää tytärtään, ja kuinka tämä on ainoa vauva ketä on ikinä pitänyt söpönä. Noussut vähän kaiketi hattuun, kun kuulee tätä myös muilta. Mutta, sit taas ainahan ihmiset kehuu toistenkin vauvoja? Sekin on mun mielestä normaalia, toisin ku se että haukutaan toisten vauvoja rumiksi.

Oon niin huojentunut, etten erehtynyt pyytämään häntä kummiksi!! Olisi varmaan perunut pestinsä, jos meidän vauva ei hänen silmää miellyttäisikään. Ja varmaan joudun sanomaan, ettei ole tervetullut myöskään sairaalaan. Vasta synnyttäneenä äitinä en halua kuulla heti ensimmäiseksi pahaa sanaa pojastani.
 
Takaisin
Top