Raskaus ja Tunteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ootko Hymykuoppa tutustunut Napapiirin ja MLL:n vauvakerhoihin ja kahviloihin? En oikein tiedä mitä kaikkea Tampereella onkaan?
Itse käyn esikoisen kans seurakunnan avoimessa kerhossa. Oon itsekin ollut pienenä seurakunnan kerhossa ja teininä isostoiminnassa, joten tykkään seurakunnan touhuista. Ja plussana sehän on ilmaista.
Sieltä oon saanu pari tosi hyvää ystävää jotka elää samanlaista elämäntilannetta. Vertaistuki on todellakin vauva-aikana henkireikä! Sitä valvomista yms. ei voi ymmärtää kukaan muu kuin sellanen joka itse elää sitä!
 
Mä sain eilen ihan käsittämättömän naurukohtauksen kun oltiin menossa nukkumaan. Usein höpsötellään miehen kanssa siinä jotain samalla kun pusutellaan hyvät yöt ja naureskellaan toisillemme. Nyt vaan yhtäkkiä mun pikkuhekottelu muuttui armottomaksi hirnumiseksi. En meinannut edes saada henkeä ja vesi valui silmistä ja mitä tukalammaksi olo kävi sitä enemmän mua nauratti se tilanne. Mies katsoi silmät pyöreenä peiton alta ja se näuratti kahta kauheammin. Onneks meillä on melko hyvät äänieristeet täällä rivarissa, olisi varmaan muuten naapuritkin pelästynyt koska toi nauru oli lopulta aikamoista ulvomista.

Se ilo siitä ainakin oli että sain vatsalihastreenin helpolla. Nyt on maha ihan hapoilla :)
 
Seuraa vuodatus:

itkeskelin koko eilisen päivän. Yöunet jäi toissayönä heikonlaisiksi selkäsäryn vuoksi. Olin aivan tokkurainen aamusta saakka enkä jaksanut muuta kuin maata sängyssä koko päivän. Vähän väliä tihrustelin. Nukkumaan mennessä (yritys hyvä kymmenen) parahdin taas parkuun ja menin sohvalle vollottamaan.

Kaikki tulee niskaan kerralla: hankala olla fyysisesti, joka paikkaan sattuu ja liikunta on niin muodoin jäänyt jo viikoiksi pois. Koska en voi liikkua, selkä jumiutuu. Kun selkä jumiutuu, en saa nukuttua ja kierre on valmis. Jos jonkun hyvän asennon löydänkin, poika potkii.
Tavallinen käveleminenkin on vaikeaa. En ole keksinyt asentoa, missä olisi hyvä ja mukava olla edes hetken.

Asunto on myymättä ja välittäjä leikkii jotain ihme kuurupiiloa. Lupailee soittaa, mutta mitään ei kuulu.
Auto pitää huoltaa ennen vapun katsastusta - mistäköhän keksin siihen rahaa?
Pitäisi muuttaa. Osa omaisuudestani on edelleen ex-miehen vanhempien kellarissa. En tiedä, mitä teen kaikille huonekaluilleni.
Tuntuu, että miehen asunto on vain miehen asunto. Ei se ole mun kotini, jossa mulla on rento ja helppo olla. Etenkin kun miehen lapsi on siellä, niin se on joka paikassa ja koko ajan kyselemässä ja inttämässä.
Ahdistaa verensokeriasiat ja syöminen ylipäätään. Hemoglobiiniakaan en saanut nostettua vaikka söin Obsidania niin, että vatsa meni totaalilakkoon.
Kolme viikkoa töitä jäljellä ja sinä aikana pitäisi saada maailma valmiiksi. Sairaslomaakaan en halua enää jos ei ole ihan pakko, koska seinät kaatuu päälle jo nyt.

Summa summarum: mä en jaksa tehdä mitään, mä en voi tehdä mitään, musta tuntuu että musta tulee vain isompi ja onnettomampi. Kaiken menneen huomioon ottaen mun pitäisi kai olla superonnellinen, äärettömän rakastunut kaikkeen ja kaikkiin - mutta en ole. Olo on totaalisen paska.

:sad010
 
Aretha tänne saakin vuodattaa! Varmasti on muitakin jotka pystyy samaistumaan tohon oloon että tuntuu kun seinät kaatuis päälle ja kaikki on huonosti samaan aikaan. Eihän me tässä oikein osata olla avuks, mutta saat ainakin ymmärrystä ja sympatiaa!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Laaaaiska maanantai. Pitäs varata netin kautta aika luomenpoistoon. On nimittäi iha äly iso ja pinnalla oleva luomi selässä. Iha yhenäkkiä paukahtanu tommoseks toi. Tost on kuulemma vertakin vuotanut.

Ja neukkuunkin soitella 12:ltä ko alapäässä kutisee...... :oops:

Laiskaaaaaaaaaaaaolo.
 
Aretha, kyllä kaikki vielä järjestyy! Ja enää muutama kk niin raskaus on muisto vain ;)
Muistan hyvin miltä tuntui kun ei voinut edes paperia nostaa lattialta ilman kovaa kipua selässä!
Mulla ei ollut silloin ekassa raskaudessa ketään, joka olisi käynyt kaupassa - siispä menin pyörällä sekä linkuttaen kauppaan tuhansien mielessä lentävien kirosanojen kanssa "miksi minäääääää?!? Miksi ne selkäkivut eivät tulleet sellaiselle, jonka mies tai lähipiiri auttaa tai jollekin, jolla on edes auto?!?" ---> Jälkeenpäin on kiva sitten muistella miten paskana joskus oli, sitten kun saat oman fyysisen kunnon takaisin niin olet rautaa vain! :) Siltä musta tuntui ekat kk:t kun ei enää selkä temppuillut!
Ja nuo muutkin sua vaivaavat asiat varmasti järjestyvät! Pikkuhiljaa :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Oi tulipa kiva olo, kun sain laitettuu miu kosmetiikkajutut uutteen JÄRJESTYKSEEN. Tuli sellai olo, et hitto miehä oon hyödyllinen olento! :grin
 
Tässä kun katsoo - ei tarvitse enää edes kädellä koittaa - pojan touhuja mahanahan suojaisammalla puolella, ei voi kuin yrittää muistaa, että millään muulla ei oikeasti ole väliä. Ei millään.

Mutta nukuttua pitäis kyllä saada. Ja syötyä. Ja itkuhanat kiinni. En voi vollottaa joka asiaa, vaikka olisi minkämoiset hormonit.
 
Mulla ei ole ollut tässä raskaudessa aikaa nauttia liikkeistä niin paljoa kuin esikoisesta, siispä en tiedä tuleeko olemaan sitä masuvauva-aikaa, kuten esikoisesta oli heti vauvamasukuume :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Nyt mäki pääsin kunnon itkufiilikseen. Koko päivän harmittanu joku ja ollu paha mieli. Mies nukkuu huonosti ja mäkin oon alkanu heräillä mutta kyllä mun yöunet silti ihan riittävät on.
Huolettaa kun mies ei viihdy töissä ja stressaa, valvoo ja valittaa kaiken päivää. Tuntuu tosi raskaalta kun itse en voi töihin mennä enkä näinollen pahemmin asiaa auttaa. Taloudellisesti ja mun pään kannalta ei vaan ole mahdollista molempien olla kotona.
Tänään se pääsi viimein lääkäriin. Lääkäri ei usko unilääkkeisiin tms. joten ei suostunut määräämään mitään unettomuuteen. Great. Eli miehen pitäs tossa reilu kuukauden päästä kyetä töihin valvottuaan todennäköisesti kokonaisia öitä. Nythän se nukkuu sentäs 2-4h per yö.
Lisäks mulla on joku pöljä pelko raskausmyrkytyksestä tai muusta vastaavasta ihan jatkuvasti ja pelkään et miten meillä kotona sit pärjätään jos joudun sairaalaan.
 
Sarra, meillä on ollut tota samaa, miehellä on paljon työstressiä ja sen ahdistus tarttuu muhun. En haluaisi imaista toisen mielialoja itseeni, vaan olisin mieluummin vakaasti sen tukena... mutta mun oma reippaus on nyt vähän hakusessa. Se tekee usein töitä koneella öisin ja mä solidaarisena tyyppinä nukun itsekin ne yöt huonosti. Luulen että me molemmat podetaan huonoa omaatuntoa siitä, että oma väsymys / ahdistus lisää toisenkin taakkaa.
 
Meillon ollu nyt pesuhuone remontti meneillään ja alkaa olla tosi väsyny tähän kaikkeen remppaamiseen! Ja ku ei saa öisin nukkua eikä päivällä viiti et riittäs yöksi sitä unta vaikka ei sitä kuitenkaa riitä! Mieski alkaa olla väsyny remonttiin ja molemmat kaivattas jo normaalia arkea. Väsymys painaa ja tuli vähä sanaharkkaa miehen kans ni sain sit äsken kunnon itkukohtauksen. Näitä kohtauksia tulee varmaan niin pitkään kuha kaikki remontit on ohi ja kaikki on valmiina niin et vauva voi tulla. Ois nii paljo kaikkee puuhaa mitä pitäs tehä ennen muksun tuloa mutta nyt ei vaan pysty tekee mitää ennenkö remontit on tehtynä ja on saatu siivottua. Mutta mistä hitosta mää saan sitä energiaa kaikkeen siihen mikä on vielä tekemättä!!? Oon niin hiton väsyny! Ois ihana ees yhtenä aamuna herätä niin että tuntis olosa levänneeksi. Ja nyt sit pelkään oonko jo niin puhki ku lapsi syntyy etten ees jaksa keskittyä siihen. Toivon et mulle jää aikaa myös siihen että saan olla hetken rauhassa ilman mitään stressiä, siks toivonki et tää tyyppi pysyis mahassa mielellään vielä sen 6-7viikkoa mut sittenpä se laskettuaika jo onkin. En enää ikinä suostu mihkään remppa hommiin raskausaikana, tää on sairasta!!
 
Täälläkin vollotettu tänää krokotiilin kyyneleitä ihmissuhdeasioiden vuoksi. Nyt olo on parempi, ja halusin vaa kertoa et meitä vollottajia on yhdessä jos toisessa kämpässä näköjään. Isäni kävi tänään tekemässä jotain elektroniikkasäätöjään mun luona ja soitti äidille et mä oon masentunu, vaikka ihan oikeista asioista tässä itkeskelin. Äitini sitten oli jo huolissaan vauvan voinnista, koska vauva tuntee tietysti mun kehon kautta näitä tuntemuksia. No selitin sitte ettei tässä mitään maata mullistavan kamalaa ole käyny, itkeskelen vaan just nyt ja isäni sattu käymään just keskellä mun kriisihetkeä.

Arethalle haluisin sanoo et teit mulle paremman olon, ku kirjotit ette oo käyny valmennuksissa. Mä oon jotenki pienessä päässäni pitäny itteeni huonona äitinä kun en eilen kyenny ta:lle ja nyt täällä foorumilla tajuan etten ole ainut ja mikään paha tapaus. Joskus sitä asiat saa oikeat mittasuhteet ku avautuu täällä. Nyt jo tuon asian tiimoilta hyvä fiilis, eihän ennenmuinoinkaan ollu mitää valmennuksia ja mehän ollaan eläviä esimerkkejä siitä että ilman niitäkin on pärjätty.

Kiitos että olette kaikki täällä
 
Huihuihui täällä ilmottautuu kanssa "huono äiti" ;) en oo käyny yhdessäkään valmennuksessa. Mut meinasin mennä tonne lapsimessuille ku mitä katoin tota ohjelmaa ni siellä on odottajille omia luentoja. Jos olen vielä tuolloin hyvässä voinnissa ni varmaan meen paikkaamaan tän suuren menetyksen ;) Ei vaan oikeestikin kiinnostaa noi messut, mut messuhallin kokoisessa tilassa laahustaminen saattaa olla liian tuskaista.
 
Tuskin itekää ois nois jaksanu käyä jos työelämässä ois ollu, mutta itelleni on olleet tosi hyviä noi valmennukset. Etenkin PKSSK:n oma synnytysvalmennus mikä antoi kaikista eniten! Et ei ois haitannu jos oisin skipannu muut ja menny vaan tuohon saikun omaan.
 
Arethalle haluisin sanoo et teit mulle paremman olon, ku kirjotit ette oo käyny valmennuksissa. Mä oon jotenki pienessä päässäni pitäny itteeni huonona äitinä kun en eilen kyenny ta:lle ja nyt täällä foorumilla tajuan etten ole ainut ja mikään paha tapaus. Joskus sitä asiat saa oikeat mittasuhteet ku avautuu täällä. Nyt jo tuon asian tiimoilta hyvä fiilis, eihän ennenmuinoinkaan ollu mitää valmennuksia ja mehän ollaan eläviä esimerkkejä siitä että ilman niitäkin on pärjätty.
Eiköhän me selvitä neuvolan, synnärin ja toistemme voimin! Mitään niin tärkeää siellä perhevalmennuksissa ei voida kertoa, etteikö sitä neuvolassa kerrattaisi moneen kertaan. Synnäriltä ei pistetä kotiin ennen kuin vauva syö, pissaa ja kakkaa ja itse osaa vaihtaa vaipat ja pestä vauvan.
 
Mäkin jätin väsymyksen takia sen synnytystä käsittelevän perhevalmennuksen väliin mutta nyt eilisellä neuvolakäynnillä keskityttiin käymään synnytysasioita läpi ja oon menossa torstaina vielä sinne synnärille tutustumaan (jos jaksan). Musta tuntuu että oon kyllä ihan tarpeeks hyvin valmistautunu ilman sitä perhevalmennustakin! Kyllähän niitä asioita voi sit kysyä synnärilläkin jos joku asia on jääny epäselväks!
 
täällä tarjotaan vaan yhtä synnytysvalmennusta, ei mitään muita valmennuksia (en oo ainakaan kuullu)... sekin synnytysvalmennus/tutustuminen synnärille olis nyt lauantaina-vielä yhtenä kappaleena jos pääsis tutustumaan
 
Takaisin
Top