Raskaus alkutekiöissään

Täällä on mies ottanu lähes joka iltaiseks tavakseen kysellä miten paisuminen edistyy [;)]. Välillä se ärsyttää ihan hirveesti ja kuulostaa alentavalta mutta toinen yrittää vaan huomioida minuu omalla tavallaan. On se niin ihana [:D]. Viikot tuntuu juoksevan ihan mieletöntä vauhtia tällä hetkellä. Mun pitäis tota ihmeen opinnäytetyön kirjallista osaa väsätä mutta ku ei kiinnosta niin ei. Koko aja oottaa vaan kaikkee raskauteen liittyviä juttuja ja antaa piutpaut kaikelle muulle. Yhtään ei oo ollu sellanen olo ollu hetken et ois raskaana mutta en kyllä muutakaan epäile. Vatsa on jo vähän alkanu tuntua mutta ei se kyllä vielä näy (on tota suoja kerrosta sen verran[;)]). Närästystäkään ei oo oikeestaan ollu paitsi tänää ja se johtu ihan varmasti siitä sillivoileivästä... Niin ja väliin oon miettiny et kohtu vissii venyy ja paukkuu kun viiltelee alavatsaa, ei mitenkään pahasti mutta niin että huomaa...

Keskiviikkona 25.3 on taas neuvola ja jännityksellä odotan ens kuun 23.päivää. Sillon on meillä rakenneultra =), hieman vaan tyhmää ku se on 60 km päässä meiltä aamulla 9.00, että on vaan hieman aikasempi herätys kun mitä oon viimeaikoina totunu... Kai siitä selviää.

Eipä kait kummempia nyt, palaillaan asiaan.
 
Heips Annuli84!

Meillä on rakenneultra sitten 29.4. että aika lähellä sinun aikaa. Voih, kunpa oisikin noin lyhyt matka rakenneultraan mutta kun ei oo, pitää matkata 120km päähän, mutta onneksi aika on vasta iltapäivällä kahdelta niin nou panic. Alamahaa viiltelee ja kipuilee mut terkkari totes niiden olevan kohdun kasvusta johtuvia.

Mutta nyt töllö ääreen hetkeksi ja unille.
Maajo
 
Tervehdys! Liityin tänään foorumille mukaan ja on tosiaan mukava huomata, että palstoilla on todella positiivinen ilmapiiri. Olen raskauteni kanssa ihan alkuvaiheessa vielä ja iso osa ensimmäisistä viikoista meni koeputkihoitoja varten tarkoitettua Synarelaa käyttäessä ja antibioottikuurin kanssa, joten aika epävarma olo on. Ultra on viikon päästä, joten sinne asti ajatellaan ja maistellaan ajatusta äitiydestä ja isyydestä tosi varovaisesti.
 
Moi kaikki "vanhat" ja "uudet" kirjoittelijat!
 
Olo on ollut ihan siedettävä tänään. Eilen mulla oli pahin pahoinvointipäivä tähän mennessä. Ajattelin jo toiveikkaasti, että, kun ollaan jo yhdennellätoista viikolla, niin ei se pahoinvointi enää voi iskeä! Mut nuolasin ennenkuin tipahti[;)]! Eilen yrjö tuli tutuksi. Ja se tässä huvittavinta on, että pahan olon saa pois vaan tosi rasvaisella ruualla, siihen ei mitkään jogurtit tai marjat auta, jukolauta! Piti syödä taas sipsejä (tiedän, alan toistaa itseäni), että etovuus väistyi edes hetkeksi.
 
Mieskin ihmetteli, että nytkö se vasta se huono olo alkaa? Eikö sen pitäisi olla jo pikkuhiljaa ohi...Niin, niin minäkin luulin.
 
Meillä on eka ultra ens vkolla 3.4. Odotan sitä kovasti. Tietäisi miten kohdussa voidaan. Kaikenlaista ikävää kun meinaa mieleen hiipiä, mutta tyrkkimällä ne pois, oon saanut mielenrauhan. Turha niitä on miettiä.
 
Mies haluaisi, että kertoisin jo töissä, mutta itseäni ei huvittaisi. Suurin syy siihen on se, että haluaisin odottaa 12.vkolle, kun riskit on jo hiukka pienemmät. Varmaan on kerrottava ennen ultraa, kun siellä menee kuitenkin puoli päivää ja jatkuva lääkärillä ravaaminen herättää varmaan jo ihmetystä.
 
Liikunta on tippunut lähes minimiin ja sekös harmittaa. Täytyy toivoa, että alkaisi yös olla rauhallisempia; nukun levottomasti ja ravaan vessassa. Siitä tulee sitten helposti vetämätön ja väsynyt olo. Mua on viime aikoina myös palellut kovasti ja ulkoliikunta ei siinä mielessä ole houkutellut, kuten ei myöskään uima-altaan kylmä vesi, hurrr!
 
Virkeitä ajatuksia toivottaa,
Koivunlehti
 
 
 
Kuulostipa ikävän samalta kuin mulla. Mulla oli viikot 6-9 yötä päivää oksennusta, kolme kiloa tippui sinä aikana ja neuvolassa sanottiin että ei haittaa koska oon hieman ylipainoinen, että lapsi saa kyllä ravintonsa mun varastoista...Mutta nyt kun oli reilu viikko etten oo oksentanut kertaakaan niin toissa päivänä oksentelin koko päivän ja yllätys ainoa ruoka joka pysyi sitten sisälläni oli HAMPURILAINEN....

Siinäkin sama tilanne että haluan kertoa isolle pomolle vasta sitten kun se on tosi varmaa. Ultraan pääsen 31.3. ja sitten toki aion mennä muihinkin seulontoihin mitä vain on koska täytän lokakuulla 40 joten riskejä on ihan sopivasti.

Mutta ei muuta kuin hauskaa odottamista ja eiköhän sua raskauden jälkeen ällötä kaikki rasvainen ruoka kun sitä nyt syö hullun lailla... 
 
Huomenta kaikille!

Koivunlehti: Älä huoli, syö sitä mikä pysyy sisällä, turhaan sitä syö sellaista mikä tulee saman tien ylös. Kyllä se pahoinvointi menee sitten ajan kanssa ohi ja sitten voi syödä muuta. Palelu kuuluu raskauteen siinä missä hikoileminenkin... mä oon naureskellu miehelle että mulla on mummukuume ku välillä palelee ja välillä on sit ihan hirveen kuuma.

Poplar: Tervetuloa joukkoomme mukaan. Tsemppiä sinulle ettei lääke ole vaikuttanut pikkuiseen!

iita87: hienoa että olet saanut ihania uutisia ultrasta, onnea, helpottavaa eikö totta kun näkee sen pienen masukin elossa?

Lellu: elähän rehki itteäsi hengiltä, muista kuunnella kehon tuntemuksia ja tunnistaa oma jaksaminen, miten muuten meni spinning?

Jennaellen: ei ole kokemusta miehestä joka luulis olevan isä syntyessään. Meillä mies kyselee ja haluaa keskustella esim. osaako olla isä, ja kun ei vielä tunnu miltään erikoiselta jne. ja yhdessä mm. luetaan neuvolasta saatua kirjaa joka viikko. Sekä mies käy minun kanssa neuvolassa, yhden ainoan kerran ei ole työasioiden takia sinne päässy ja hän on siellä ihan omasta tahdostaan, kerran hän kysyi et onko hänen pakko käydä kanssa neuvolassa niin minä vastasin sille ettei tietenkään ole pakko että voit ihan itse päättää lähdetkö mukaan vai et. Kyllä sen huomaa et mies on muuttunut suojelevaisemmaksi ja avuliaammaksi, mikä ei haittaa mua yhtään kunhan se pysyy normaaliuden rajoissa eikä mene yli. Että niin erillälailla miehet suhtautuu raskauteen ettei voi vertailla heitä toisiinsa.

Miellä remontti edistyy ihan kivasti, laatat on saatu lattiaan, seinät on maalattu ja tänään pitäs keittiökaapit tulla! Jippii kohta saa taas normaalin keittiön ettei tartte enää kauaa tässä hullunmyllyssä elellä. Eilen kävin ostamassa uuden astianpesukoneen meille kun entinen oli isoääninen (ei puhetta et ois voinu keskustella vierellä normaalisti) ja vanha.

Positiivista mieltä kaikille ja nautitaan raskaudesta!
Maajo
 
Heit kaikille! Minäkin ilmoittaudun joukkoonne!
Täällä odotellaan toista lasta. Raskaus kovin alussa vielä, joten mitä vain voi tapahtua. Olen kuitenkin kerennyt kertoa parhaille kavereilleni, koska he ymmärtävät myös, jos esim. keskenmeno tulee. Eräällä heistä oli viime syksynä tuulimuna ja toinen toiveili monta vuotta, ennen kuin nyt on onnellisesti jo viikoilla 20+ [:)]
Mun la tulee olemaan joskus marraskuun puolivälin jälkeen, nettilaskurin mukaan 18.11. Tänään ollaankin menossa esikoisen kanssa 1v neuvolaan ja ajattelin siellä varata aikaa jo masuasukillekin. Tänään olis kutakuinkin rv 6+0. :)
Mä olen päässyt tähän asti helpolla, tissit ei ole pätkääkään kipeät (turvonneet kyllä jonkun verran), yöllä ei tarvi koko aikaa juosta vessassa, pahoinvointi ei ole kokoaikaista (iskee kyllä, jos en syö pitkään aikaan ja lähinnä iltaisin) ja jonkun verran on väsymystäkin, mutta ei lainkaan samassa mittakaavassa kuin aikoinaan tuon esikoisen kanssa. Mutta saattaahan nämä oireet tästä vielä pahentua :)
 
Hei vaan! Minäkin palailen taas kirjoittelemaan, olen kyllä seurannut keskustelua päivittäin mutten ole itse saanut aikaiseksi kirjoittaa. Jännitin ihan hullun lailla nt-ultraa muutama viikko sitten vaikka varhaisultrassa (rv 7) olikin kaikki hyvin. Jotenkin se ei riittänyt mulle takeeksi vaan hermoilu ja pelko jatkui aina siihen ekaan "viralliseen ultraan" saakka. Sen jälkeen ONNEKSI olo helpottui ja nyt mennään ihan rauhallisin mielin eteenpäin. Viime viikolla neuvolassa kuunneltiin ekaa kertaa sydänääniä :) Tosin neuvolalääkäri itse ei nyt ihan ollut sitä mitä olisin toivonut, oli jotenkin kiireisen oloinen enkä siksi viitsinyt jäädä kyselemään parista asiasta joita olin etukäteen suunnitellut kysyä. Kaiken lisäksi jouduin jonkin sortin "koekaniiniksi" kun vastaanotolla oli lääkärin lisäksi pari lääkäriopiskelijaakin, tuli lievästi sanottuna yllätyksenä

Olen viime aikoina miettinyt paljon yhtä raskauteen liittyvää asiaa, joka ei kerrankin liity vain keskenmenon pelkoon. Alkuraskaudessa oli niin keskittynyt tarkkailemaan omaan oloaan ja laskemaan päiviä ja viikkoja, ettei päähän paljon muuta mahtunutkaan. Nyt ihan muutamana viime viikkona ajatukset on olleet yhä enemmän ulkoisissa asioissa. Ajattelin aiemmin, että ne tulevat äidit jotka stressaa ja varsinkin valittaa ääneen raskauden aikaisista ulkomuodon muutoksista on ihan epäkiitollisia ja kamalia ihmisiä, mutta täytyy myöntää että näinpä siinä on itsellekin käynyt.. ainakin jossain määrin. Minulla vatsa ei ole juurikaan kasvanut (mitä nyt melkein raskauden alusta saakka on pömpöttänyt keskivaiheilta - miksiköhän muuten siitä kohtaa?) eikä kiloja tullut kuin ehkä yksi, mutta kroppa ei silti tunnu enää "omalta". Olen tottunut treenaamaan ja raskauden alkuvaiheen huonovointisuuden takia kulutin ehkä n. 1,5 kk pääasiassa sohvalla maaten, jestas miten kunto voikin rapistua siinä ajassa! Vaa´assa lukemat ei ole tosiaan kovinkaan muuttuneet radikaalisti mutta peilikuva kyllä jonkin verran. Nyt uusi olomuoto tuntuu jossain määrin henkisesti raskaalta kestää, vaikka pikkuhiljaa kasvavasta vatsasta onkin toki hyvinkin mielissään. Melko ristiriitaista.. [8D] Mietityttää varsinkin miten jatkossa pää pysyy mukana vartalon muutoksissa, kun tämä alku on jo vähän hankalaa.

Olisi tosi kiva tietää miten te muut koette vatsan kasvamisen ja muut raskauden tuomat (ulkonäön) muutokset. Ajatteletteko että on itsekästä ja pinnallista ajatella saatikka puhua näistä asioista?

Jaksamisia joka tapauksessa kaikille ketjun odottajille, samassa veneessä ollaan [:)]
 
Heips pp09!

Elikkäs ollaan aika samanlaisissa elämäntilanteissa. Kuinka kauan suunnittelitte yhteisen yrittämistä? Onko teidän aikaisemmat lapset minkä ikäisiä? Meillä kaksi eskarissa ja yksi epulla.
Mäkin olen käynyt vertailemassa vaunuja ja autonistuimia, on ne vaan aika hinnakkaita...

Hiusten värjäilysta kun puhuitte, niin itse ainakin ekan raskauden aikana värjäsin huoletta hiuksiani, mutta värit eivät pysyneet hyvin.
Nyt olen siis parturi-kampaaja ja työelämässä ja itsekin kysyin neuvolassa, että mites kun olen niissä höyryissä päivästä toiseen, niin ei ainakaan varoitellut. Eipä tässä tietysti ole vaihtoehtoja ja aijon tässä toisessakin raskaudessa värjätä edelleen omia hiuksiani!
 
Hello!

Tila-autosta kun oli puhetta niin ostettiin chrysler voyager, tilaa löytyy siis 7:lle hengelle. Mun mielestä ihana ajaa kun on automaatti ja taka penkkejä voi siirrellä mielen mukaan. Ottaa jonkun pois jos tarvii extra tilaa tai vaikka kaikki penkit takaa pois jos tarvii "pakua". Jenkkiautoksi tietysti mukitelineitä joka lähtöön ja sähköpistokkeita ympäriautoa! Että voi sitten takapenkilläkin ladata vaikka kännykkää tai kytkeä lapsille kannettavan DVD- soittimen piuhaan. Bensarosvohan se on (2.4), mutta ei tollasta porukkaa pikku moottorilla vedetä.
 
Huomenta!

Uusille teretulemasta!

WhiteWife: Tenkkapoo tuleekin just ton takia, että noi jenkit on hirveitä bensarosvoja (mekin ensin kateltiin Voyageria) ja niissä niin paljon vikoja, vaikka uuskin auto kyseessä - moni meän tuttu on omien kokemuksien kautta joutunut pettymään ko. autoon (mm. startti menee, lokilämppäri hajoo ja eräällä oli moottori mennyt, vaikkei paljon oltu ajettu) eikä sitä laiteta, ko tarvitaan auto ajoon eikä korjaustelakalla venymään. Ja sen tavaratilat ei riitä meän 7 henkiselle perheelle [8D] Chevy Van ois kans, mutta toinen bensarosvo. Nykyinen automme on Volvon V70 farkku, automaatti ja on unelma ajaa, mutta Volvolla ei oo tila-autoa [:@] Yks mikä ois loistava, nii toi MB:n Vineo, mutta se on aivan sikakallis [:-] Ja tosiaan kun kaikkia malleja me ei ees ajatellakkaan, mutta katellaan nyt. Ja vielä piti sanomani, että täälläkin uusioperheellinen - mulle ennestään 12 vee poika, miehellä 9 vee ja meän yhteiset lapset on 1,8 vee ja 7 kk ja nyt tulee tää kolmas yhteinen [:D] ja yhteistä taivalta meillä takana "vasta" reilut 3 vuotta [;)]

Meillä ru vasta 9.5 eli tuskallisen pitkä aika vielä, mutta onneksi masukki on alkanut ilmoitteleen olemassaolostaan nyt päivittäin Seuraava nla ens ma ja ens viikolla pitis mennä käymään sokerirasituksessa. Mutta nyt moi...lapset kutsuu.
 
WhiteWife: Oltiin puhuttu yhteisestä jo pidempään mutta yrittämistä ei sitten tarvinnut pahemmin vaan tärppäsi heti ekasta kierrosta. Ihan uskomatonta, koska ensimmäinenkäön lapseni ei täysin luomusti saanut alkuaan. Olin siis varma että joudutaan yrittämään ainakin vuosi pari tai jopa ikuisesti.
Lapset meillä on vanhin 8-luokalla eli 15 ja kaks nuorempaa molemmat 8 ja ekalla.

Tila-autoksi ollaan ajateltu MB Vitoa, eli pakua jossa penkit 7:lle. Olisi meille paras ratkaisu, koska mies tarvitsee pakua työssään silloin tällöin. Lisäksi ollaan ajateltu hankkia sitten joku kirppuhyppyri kauppakassiksi minulle. Asutaan sen verran syurjässä, että päivät ilman autoa käy pitkiksi ja liikkuminen julkisilla työlästä.

Huomenna olis Nt-ultra ja nyt jo jänniittää ihan hirmuisesti. Veriseulaa ei ajateltu ottaa ollenkaan, mutta katsotaan sitten uudelleen jos niskassa löytyy ylimääräistä turvotusta. Ikää kuitenkin yli 30 joten jonkinlainen riski taitaa jo olla.
 
Heipsan Kaikki,
 
Voi, että tuli hyvä mieli teistä kaikista. Halauksia[:)]! Että tämmönen päivä tänään. Olo ollut hyvä ja nukuinkin melko hyvin.
 
Mua vähän hävettää, kun puhun aina omasta olotilastani. Kaipaan varmaan vaan vertaistukea ja kannustusta. Kukaan lähipiiristä ei vielä tiedä vaapukastamme, joten juttukumppanit toisillemme olemme me toisillemme mieheni kanssa. Ja tietysti TE[:D]. 
 
Iteija, hassua, miten sama kuvio. Syödään hampurilaisia kohtuuden rajoissa ja toivotaan, että sun ennustus käy toteen (ei tee enää mieli roskaruokaa tämän tankkauksen jälkeen). Voi hyvin ja paremmin!
 
Maajo, kiitos myötätunnosta! Mä toivon, että tää herkuttelu on tosiaan väliaikaista ja liikuntakin alkaa maistumaan. Pääasia, että vaapukka voi hyvin ja kasvaa[:)]. Mukava, että teidän remontti on edennyt noin vauhdikkaasti, kohta pääset kokkaamaan omaan uuteen kyökkiin[:D]!
 
Olivia, mäkin olen ollut aikaisemmin ihan pöyristynyt, miten odottavat äidit alkavat tuijotella vaan omaan napaansa ja muuttuvat kauhean itsekkäiksi. Mutta eihän se sitä ole! Mehän suojellaan tulevaa ihmistä ja saa siinä vähän itsekäs ollakin, kun on uudesta ihmisen taimesta kysymys, josta täytyy olla vastuussa. Se on sitä tervettä vastuunkantoa. Se täytyy tietysti muistaa, että raskaus ei saa olla mikään tekosyy ja tila, jossa ei voi tehdä mitään. Mulle kaikki on niin uutta ensimmäisen raskauden myötä tietysti, ettei oikein omassa epävarmuudessaan tiedä, missä ne rajat riskin ja hyvä tekemisen välillä menee. Ollaan esim. menossa pääsiäisenä Lappiin hiihtovaellukselle ja kysyin lääkäriltä, että onko se ok? Lääkäri tokaisi, että kyllähän saamelaisnaisetkin porotokkiaan ajoi talvipakkasilla ja nukkuivat taljamajoissa huolimatta siitä, oliko pienokainen tuloillaan vai ei. Kaikessa karuudessaan tuo kommentti rauhoitti ja sai taas vähän realistisemmaksi omaa rajoittuneisuutta. Täähän on luonnollinen tila, joka vain karsii äärijuttuja (esim. raskas liikunta&rasitus).
 
Ja mitä tuohon omaan kuvaan tulee, niin jännästi se tosiaan mietityttää tuo fyysinen muutos. Kun ei yhtään tiedä mitä sieltä on tulossa ja kuinka norsu sitä lopulta on. Mieskin kysyi ihan alussa, että ei kai susta ihan norsu tule? Arvelin, että jos tulee, niin töräytän sitten kärsällä niin, että huomaat! Pitää muistaa, että tämä on väliaikainen tila ja sitten kun pahoinvoinniltaan siihen kykenee, niin kiinnittää huomion terveelliseen ravintoon ja liikkumiseen. Ollaan kiitollisia tälle ainutkertaiselle kehollemme, miten nöyrästi se ottaa vastaan kaikki muutokset ja vielä selviää niistä ihailtavan hyvin!
 
Ja vielä Olivia, ei ole ollenkaan pinnallista ja itsekästä puhua raskauden aikaisista muutoksista! Sehän kuuluu asiaan, että tuleva äiti tarkkailee itseään ja näin tietää, että kaikki on kuten kuuluukin. Pitää suorastaan olla herkällä korvalle itsensä suhteen, koska kyse ei ole enää vain sinusta, vaan myös vauvasta! Puhutaan ja pälpätetään täällä ihan väsyksiin asti, eikös joo[;)]?
 
JeRoSe ja WhiteWife, teillä on aikamoiset klaanit, toivottavasti löydätte sopivat kärryt allenne[:)]! Meillä ei ole autoa ollenkaan ja arvelin, ettei hankittaisikaan, mutta mies voi olla eri mieltä. Luulen, et pärjätään hyvin ilmankin, kun asutaan niin keskustassa ja joukkoliikenne toimii loistavasti. Varmaan jossain vaiheessa on nöyrryttävä...
 
Hupsaa, lähti kynä vähän kädestä[:D].
 
Nauttikaa auringosta,
Koivunlehti
 

 
 
 
 
 
MOI TAAS!! [:D]

Raskaana ollessa oottava äiti kääntyy itseensä ja on itsekeskeinen - tottakait ja se ON aivan normaalia. Jos ei olis, nii ois jo outo homma, koska kasvaahan sisällämme uusi elämä ja elämänmuutos monellekkin [:D] Matka oman kropan tutustumiseen alkaa yleensä viimeistään raskauden aikana - kaikkea muutoksia seuraa jännityksellä ja ensimmäistä oottaessa tietenkin pelkää, että palautuuko kroppa takasin samaan, mutta raskaus saakin jättää jälkensä kehoon. Äiti tarkkailee kehonsa muutoksia, koska ne ovat mullistavia ja niin ainutlaatuisia, ettei toista samanlaista ole elämässä. Ja ite nyt neljättä oottaessani oon huomannu sen, että kuinka paljon tuota pientä masukkia jo rakastaa ja rakkautta riittää myös muille lapsille ja ehkä miehellekkin joskus [;)] Rakkaus on todellakin rajatonta. No jopas taisi tulla taas liirumlaarumia, menen jatkamaa siivousta..
 
No, nyt käytiin lääkärin neuvolassa ekan kerran ja sain sieltä jo ultra-kuvan vauvasta. Varsinainen sairaalassa tehtävä ultra siirtyi maanantaille 30.3.09 ja nyt ei niin jännitä kun taas näki että sieltä kaikki löytyy, vaikkakin ainahan sitä saattaa silti mennä jotain pieleen, mutta enpä jaksa murehtia.

Suurella innolla odotan vaihtuuko LA 12.10. muuksi kun katsoin kahden aikaisemman lapsen ajalta niin ultran jälkeen molemmilla siirtyi reilulla viikolla eteenpäin..Voi, kun lapsi tulisi 14.10. niin saisin kaikkein parhaimman 40-vuotissyntymäpäivälahjan...

Meillä täällä Pohjanmaalla paistaa aurinko täydeltä terältä joten meen pihalle pian kolmen koiramme kanssa ennen kun lähden iltavuoroon.

Aurinkoisia päiviä muillekkin toivottelee lteija

....Enkä saa millään toimimaan Lilypietä joten tää on viimeinen yritys...
 
Ja vielä unohtui kysyä, että mihin olette hävinneet Mandi ja Tintti83???? Olis kiva kuulla miten sujuu vai sujuuko??? Ja TOKI ei tarvitse vastata, mutta oli kuitenkin samoja pelkoja joista mulla ei vielä varmuutta suuntaan eikä toiseen...

Kohti kevättä....
 
Moikka kaikille!

Mua jännittää maanantain ultra, odotan kovasti että näen pienen ikiliikkujan ja että kaikki on hyvin! Paikkakunnallani ei järjestetä niskaturvotus-ultraa vaan ekassa ultrassa katsotaan monisikiöisyys ja elossa oleva sikiö ja raskausviikot ainoastaan. Nt-ultra on yksityisellä ja maksaa about 100€. En tiedä menenkö mutta veriseulaan tod.näk. kun menin esikoisellakin vaikka olin silloin 21.v. Nyt 29.v niin en vielä pääse ilmaiseksi. Vähän harmittaa...
Rakenne ultrakin pitää maksaa itse, ajattelin käydä kyllä ja sitten isomman kaavan kautta eli se DVD kans mukaan! Kiva sitten näyttää isoille sisarille[:)] Hintoja kun kattelin netin keskustelupalstoilta niin tuntuivat liikkuvan vaihdellen 160-190€ paikkeilla DVD:n kera KELAn vähennyksen jälkeen. Onko tarkempaa tietoa?
 
Hei kaikki ja ihanaa huomata että uusia on jälleen tullut joukkoomme, tervetuloa!

Kaapit on seinässä melkeinpä ja hyllyt sisässä ja ovet paikallaan. Tilauksesta jäi uupumaan allas, jota suuresti nyt kiroan kun ei saa astianpesukonetta kytkettyä. Ja muutakin pientä reklamaatiota on ollut, yksi tasoista oli 3cm liian lyhyt ja uutta joutuu odottaan ainakin 2 viikkoa. Pieniä pultteja on tullut keittiökaappien takia vedettyä kun niissä ollu liimatahroja ja yhdessä kaapin kulmassa on hirveet jäljet, kun tunnetusti olen pikkutarkka tällaisissa asioissa. Mutta onneksi saadaan uus kaappi tilalle ja liimatahroista menee palautetta eteenpäin.

Välillä olo on sellainen ettei tiedä ees raskaan olevansa kun ei tunnu mitään, mut sit mahassa vihlaisee tai rinnassa on kasvukipuja. Mutta kaipa tässä nyt ons ellainen välivaihe menossa ettei tunnu mitään ennen kuin liikkeet alkaa kunnolla tuntuun, toki mä olen tökkäisyjä ja kuplintaa tuntenut mut terkkari sanoi et mitä lie suoliston liikkeitä olleet tms.

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille!
Maajo
 
Moi taas pitkästä aikaa! On ollut niin paljon koulujuttuja, mm opinnäytetyön tekeminen, ettei pahemmin ole ollut aikaa "upottautua" näihin perheelisäysjuttuihin saatikka sitten seurata näitä keskutelupalstoja. Toivottavasti nyt vähän helpottais ja ihan oikeesti vois alkaa henkisesti valmistautumaan äidiksi tulemiseen. Mulla on ensimmäinen neuvolakäynti jo ollut, parin viikon päästä eka ultra. Hyvin on mennyt muuten tähän saakka. Kahvikaan ei enää ällötä niin paljoa ja rintoja ei enää arista. Väsyttää tosin ihan hirveesti edelleen. Laskettu aika on toistaiseksi 20.10, mutta voihan se muuttua ultran jälkeen.
B
 
Hei! Aamulla kirjoitin tänne, mutta hävis pierun tavoin Saharaan, joten uusiksi...

WW (saako nikkisi lyhentää näin?!) Vuoden alusta on tullut sääntö, että jokaisen kunnan ja kaupungin tulisi tarjota se kaks ultraa, np ja ru, jokaiselle, mutta siirtymäajoista en tiiä. Asutko sitten pienessä paikassa, ko teillä pitää ite ne maksaa?! Vai mikä siinä on? Ite kävin yksityisessä neuvolassa viime viikolla ultrassa ja se makso 45 e. Ja lääkäriasemilla noi ultrat on aivan hirveen sikakalliita ja varsinkin, jos on 3/4D.

Iteijalla oli kivat ultrakuulumiset [:)]

Maajo: Osaan niin kuvitella sun fiilikset, ko keittiötä teillä kasataan [;)] Itellä on tuoreessa muistikuvassa kaikki ajalta, jolloin rakennettiin taloa - nyt ollaan vähän reilu vuosi tässä asuttu ja miettisin kyllä ny "pari" kertaa, ennenko alkasin rakennushommiin ja vieläpä raskaana, kuten olin tuolloin. Ja vielä noista liikkeistä - kyllä ne ihan sellasia selviä kutituksia ainakin mulla on, ettei voi erehtyä luulemaan suoliston metelöinniksi, koska ei mulla muulloinkaan suolisto aiheuta "kutinoita tai vastaavia".

Ite eilen oon pähkiny tulokin nimivaihtoehtoja [:D] Me kun tiedetään jo sen edellisen ultran perusteella, kuka tuolla yksiössään majailee [;)]Ootan ja varmistan kuiten tonne ru:aan asti, ennenko "lyön" mitään lukkoon. Tosin tää ultraaja näki jo tosi varhaisessa vaiheessa kahen aikasemmankin sp:n. Ja mitäs muuta - normielämää ja masun kasvattelua.
 
Takaisin
Top