Raskaus alkutekiöissään

Moi kaikki "vanhat ja uudet"
 
Olin eilen hiihtämässä ja kaatua köpsähdin suoraan mahalleni lumelle. Hätäännyin kaatumisesta niin, että kyyneleet valuivat. Mies lohdutti, että ei ole mitään hätää, kyllä kohtu suojaa niin pientä (rv 8+0). Olen sitten siitä asti jokaista pientäkin tuntemusta analysoinut, että onko erilaisia kuin ennen. Ja onhan niitä, nipistyksiä, vääntämistä....taitavat kuitenkin olla normaalia, vaikka uudenlaisia tuntoja ovatkin. Vieläkin pelottaa silti. Toivottavasti kaikki on hyvin. Tässä on aikamoinen odottaminen vielä ekaan ultraan ja muihin tarkastuksiin. Täytyy nyt vaan yrittää työntää kurjat ajatukset pois.
 
Yöt ovat levottomia, maha on pinkeä ja kipeä. Rinnat älyttömän kipeet ja painavan tuntuiset.
 
Maajo: Kiitos, kun varmistit mun D-vitamiinien olevan ok. Pitäisiköhän sitä syödä lisäfoolihappoakin? Olen kyllä yrittänyt popsia vihreitä vihanneksia, jotka sitä sisältävät.
 
JeRoSe kyselit raskauksien lukumäärää. Minullakin on ensimmäinen, kaikki niin uutta... Molempien vanhemmilla on jo lastenlapsia, mutta mulla on vain veljiä ja luulen, että äidilleni on ihan eri juttu seurata oman tyttärensä raskautta kuin miniän. Hössötys on taattu [;)]
 
Jennaellen, otan osaa suruusi. Ja uuteen iloosi [:)]
 
Voikaa hyvin,
Koivunlehti
 

 
 
Koivunlehti: Ole aivan huoletta tuon kaatumisesi suhteen. Sikiö on vielä niin pieni ja todella hyvässä suojassa kohdussasi. Ite kaaduin kakkoselta meän pihalla jään takia ja mulla oli silloin viikkoja jotain lähemmäs 16/18 - kaaduin kuiten silleen kylki/selälleni, mutta silti mahaan hieman sattui parin päivän ajan, mutta se meni itekseen ohi ja vauvalla ei ollut mitään hätää. Eri asia on silloin, jos alkaa verta vuotamaan. Ja noi mahan nippailut on ihan normi kohdunkasvua [:)] Mutta jos sua oikein huolettaa, nii voithan aina käyä neuvolassa ja pyytämässä pääsyä ultraan, ko sydänäänethän ei välttämättä vielä noilla viikoilla kuulu.

 
Huomenta päivää kaikille! Ihanaa, että täällä on aktiivista porukkaa sekä tulee uusia odottajia mukaan!

Jennaellen: tervetuloa mukaan ja onnea plussautumisesta, ihanaa eikös totta? Ikävää, että olet joutunut kokemaan noin suuren surun ihan vasta, mutta luultavasti sikiö oli elinkelvoton ja luonto poisti sen, mutta nyt olen jälleen raskaana ja toivon sinulle voimia ja että raskautesi sujuu hyvin loppuun saakka. Minä kanssa iloitsen siitä, että jos sitä ens jouluna olisi ensimmäinen meidän perheen joulu.

Lini80: mä itse ainakin tahtoisin kuuluttaa koko maailmalle, että olen raskaana. Aika moni tietää jo, ja sitä mukaa kerrotaan kun satutaan ystäviä ja sukulaisia kohtaamaan. Viime viikolla lipsautin asian ukon serkulle... ja eilen kerrottiin sitten kaveripariskunnalle, kovasti ovat onnitelleet.

JeRoSe: mun keinot ummetukseet sopivat vain minulle. Minulle riittää se, että syön perunaa niin johan suoli toimii vinhaa tahtia, olen katos perunalle allerginen ja se pistää mahan ihan sekaisin. Samoin riittää kun käyttää normaalia maitoa, kun olen herkistynyt laktoosille. Nyt olen alkanut juomaan Gefilus Max tehojuomaa antaa vastustuskykyä ja ukon sanojen mukaan auttaa myös vatsan toimintaan. Ja vettä koetan juoda sen 2 litraa päivässä, mutta en ole muuta huomannut kuin sen että pissalla saa juosta koko ajan. Ruisleipää, vähemmän maitoa, kasviksia... Kaikki kotikonstit koetan käyttää ettei tarvi ulostuslääkkeitä aloittaa.

Koivunlehti: sitä kannattaa kysyä neuvolasta/apteekista että kannattaako foolihappolisää ostaa jos sitä luonnollisesti saa. Itse syön niitä vitamiinitabletteja, jossa ties vaikka mitä. [:D] Ikävää, että kaaduit, mutta usko että kohtu suojaa sikiötä. Itse tässä eilen mietin että kun on ylipainoa, että jos mä nukun mahallani (onneksi en yleensä nuku) niin meneeköhän vauva luttuun? Kaveri sanoi ettei mee, ja ole ihan huoleti... kaikkea sitä tuleekin mieleen.

Möhköfantti: 13 viikkoa odotusta meillä täynnä, onnea!

Hyvää alkanutta viikkoa ja voimia!
Maajo
 
Heippa,

Jennaellen me ollaan melkeen ihan samassa [:)] Hieno juttu että olet taas uudestaan raskaana!! Mulla siirtyi varhasultran perusteella LA 30.10., mutta olen menossa viikonkuluttua vielä gynekologille ja hän lupasi silloin ultrata uudestaan niin varmistuu vielä tuo aika. Se oli silloin viime ultrassa niin pieni että pituutta oli hankala määrittää. Ja mullakaan ei juuri mitään tuntemuksia. Tosin nyt on parin päivän aikana ollut välillä aamulla tai illalla vähän sellanen öklö-tunne kurkussa. Tiedä häntä nyt sitten. Ja välillä alavatsassa sellasta paineen tunnetta.

Oltiin miehen äidin luona viikonloppuna ja nyt on jotenkin kiva nähdä kun on enemmän yhteistä puhuttavaa vauvajuttuja. Ja on kiva kuulla miten hän on asioita tehnyt ja millaisia tuntemuksia. Mä luulen että isovanhemmilta saa paljon hyviä vinkkejä. Meillä ainakaan ne ei vielä "tuputa" tietouttaan, vaan suhtautuu tosi kivasti.
 
Meille tää on kans esikoinen...
Silmu, mulla oli vähän samantapainen viikonloppu ;) Anoppi oli kans niin onnellinen. Ja oli kivaa kuulla hänen kokemuksia, ilman mitään tuputuksia.
Kyllä on niin jännää aikaa!!! Tällä viikolla alkoi uusi raskausoire: jatkuva vessassa ravaaminen, jopa öisin. Rasittavaa!!! Pahoinvointi vähän hellittänyt jo, jotkut "hajut" saa sen aikaan. Aamukahvilla omenaviinerin haju alkoi ällöttää. Ja sit työpaikan kahviautomaatin haju. Onneksi tavallinen kahvi kuitenkin maistuu. Tänään itse asiassa tuntuu vatsassakin ihan normaalilta...Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin!
 
Vointeja! [:)]
 
Silmu: No miltein samassa kyllä [:D] Onnea teillekkin kovasti [:)] Mukava kuulla et vastaanotto on ollu kannustavaa. Liika tunkeilu ja tuputtelu on kyllä ärsyttävää, vaikka eihän sillä pahaa tarkoteta.

Mulla haluttais niin siirtää tätä raskautta sinne rv12, niin sais kerrottua uutiset. Oon hieman kärsimätön välillä, ei jaksais enää pitää omana tietonaan !!! [:)][:D]
 
Oi, täällähän on niin paljon ensimmäisen odottajia, etten kohta tunne kuuluvani sakkiin, ko oon jo "vanha luu" [:D]

Mulla kans esikon aikaan silloinen anoppi oli maailman ihanin ja auttavaisin, mutta pojan syntymän jälkeen, muuttui piruksi, joka omi poikaa ja osittain sen takia meän välit miehen kanssa johti eroon. En siis tarkoita, että teillä muilla niin kävisi. Jatkuvasti sanoi/neuvoi, miten pitää lasta käsitellä/kasvattaa/hoitaa eikä sallinut meän ite tehä omia virheitä lastenkasvatuksessa. Onneksi en näe enää juuri koskaan tätä naista (ihan puistattaa, ko mietinkin häntä).
 
Mulla on edellisen raskauden (keskenmeno) kohdalla hyviä kokemuksia anopista; oli niin onnellinen raskaudesta ettei saanut sanaa sanotuksi [:)] loppujen lopuksi sanoi että teidän pitää sitten sanoa suoraan jos hän rupeaa hössöttämään, kun haluaa että itse toimitte omine menetelminenne kasvatuksessa [:)] ja appiukko taas onnitteli rauhallisen iloisesti; oli sitten myöhemmin viikolla saunassa tokaissut anopille, että laskeskeli että vesseli syntyisi syksyllä ja malttaa tuskin odottaa ensimmäistä lapsenlapsen tuloa, oli kaiketi sisimmässään enemmän kuin ilonen tapahtumasta [:D]

Omat vanhempani taas onnittelivat tyynesti ja äitini viisaana kuitenkin piti pään kylmänä mahdollisten takapakkien vuoksi, ei omienkaan raskauksiensa (joita 4) koskaan ostanut ensimmäistäkään vauvan sukkaa vasta kuin raskauden viime metreillä tai syntymän jälkeen.

Eli kyllä niitä on erilaisia ihmisiä olemassa, voi vain toivoa, että omalle kohdalle sattuu ymmärtäväiset tyypit ja tukevat tyypit [:)]

JeRoSe: Sun kohdalle osunut juuri sellainen anoppi, jota viimeisenä toivoisi kenellekkään. Pahoittelut erosta mutta onnittelut siitä että sait eron kyseisestä anopista [:)]

Tuskin on olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa kasvattaa lasta, ja sen vuoksi en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät voi antaa toisille vapautta kohdata elämänsä suurinta tapahtumaa itsenäisesti, omana perheenä, ja jättää omat neuvot ja niksit vapaaehtoiseksi tukipilareksi, joihin tarvittaessa turvautua. Eihän se heidän raskaus ole [:D]
 
Jennaellen: Ole onnellinen, että sulla on noin ihanat appivanhemmat [:)] Onneksi nykyiset appivanhempani ovat todella ihania ja antavat meän kasvattaa ite omat lapsemme [;)] Ja mikä hassuinta, nii mulla oli esikon synnytyksessä mukana just tää anoppi - liekkö sitten koki itekkin synnyttäneensä, ko esikko syntyi [;)] Nooh, tuosta erosta on kohta 9 vuotta aikaa ja esikko on 12 vee tällä hetkellä.
 
Voi kauheeta mikä anoppi sulla JeRoSe oli [:'(] Ei tollasta kukaan kestä. Varsinkin jos asutaan lähekkäin niin voi olla vaikee saada omaa rauhaa ja jos mies vielä haluaa että äitinsä osallistuu, niin apua.
Onko muuten kellään kokemuksia että olis oman äidin kanssa välit huonontuneet tai että olis tuputtanut liikaa ärsyttäviä neuvoja?
 
Silmu:  ei ainakaan mulla ole oman äidin kanssa välit huonontuneet, se ei ole tuputtanut yhtään mitään neuvoja. Mut sitten kaveri on tuputtanut ihan tarpeeksi asti. Anoppi on ihan jees eikä juuri kysele mitään raskaudesta tahi anna sit neuvoja mistään (iäkäs anoppi mulla, parin vuoden päästä juhlitaan sen seitenkymppisiä) kun hän on sen sukupolven ihmisiä ettei asioista puhuta. Mä en kyllä siedä sitä yhtään et joku puuttuis lastenkasvatukseen tahi muuten vaan meidän elämään. Onneksi lähipiiri ymmärtää antaa tilaa elää omaa elämää.

JeRoSe: Mukavaa, että täällä on muitakin kuin esikoisen odottajia, voi kysellä sit sinulta kun olet jo kerran raskauden kokenut ongelmiin apua. Inhoittava anoppi on kyllä sinulla ollut.

Jennaellen: minä olen lähipiirissäni nähnyt niin monta erilaista tapaa kasvattaa lapsia että olla ja voi, jokaisen tapa on erilainen, en ole kahteen samaan tapaan törmännyt.

Nyt pelottaa ihan sikana, aamusella vetäsin pöksyt jalkaan niin alamahassa vihlasi kipeästi, sen jälkeen on ollut alamahassa tasaista jomotusta (ei mitään kovaa kipua), helpotti hetkeksi kun söin, nyt taas sellaisia vihlaisuja tuntuu. Ei kuitenkaan ole veristä vuotoa tullut, joten en ihan vielä ole alkanut panikoimaan, olen jo kyllä miettinyt et pitäskö hurauttaa päivystykseen valittaan mahakipua? Tosin nyt on kyllä se vaihe menossa et vaavi alkaa kasvaa kovaa kyytiä niin olen miettinyt et oiskohan se sitten vaan sitä. Mutta jos ei tästä ala helpottaan niin pitää kait sitä sitten lekuris mennä käymään.
 
Täällähän on kans ensimmäinen tulossa ja juur viime joulun alla puhuin miehelle et ois tosi ihanaa jos ens jouluna ois oma nyytti sylissä tai ees odottais sitä. Ja jo ennen joulua sitte tärppäs kun uutena vuotena (1.1) tein testin niin oli sitten jo positiivinen =) Mies oli jo viikon verran puhunu että sulla alkaa menkat kun oot noin kärttynen...[8|]

Meillä oli mun vanhemmat hyvin iloisia ja ehkä hieman yllättyneitäkin kun kerrottiin uutinen, kolmas lapsenlapsi tämä tulee olemaan kun veljellä jo on 2 lasta. Mutta onpa si leikkikavereita kun ei oo mitään hirveitä ikäeroja...[:D]
 
Iltavirkku täällä! [:D]

Tossa ihmettelin just miehelleni, että miten mie vielä oon näin pirtee, ko yleensä jo oon petissä klo 22.

Silmu: Juu, se x-anoppini oli melkonen ja mun x-mies heän ainoa lapsensa, joten...En kyllä toivo kelleen tollasta, mutta jollain se valitettavasti on eli x:ni nykyisellä [;)]

Maajo: Mullahan on jo 3 lasta eli onhan sitä kokemusta kyllä, mutta missään nimessä en halua olla mikään "betterwisseri". Ja ilman muuta voin kysyttäessä kertoa omaa kokemusta asioista. Ja kävin mielessä, että oiskohan noi sun kipu ollu sellasta repäisykipua, joka tulee äkkinäisen liikkeen myötä?! Kohdunkasvu aiheuttaa myös noita vihlasuja, että josko niitä ois vaan...?

Meillä taisi tulla Noro-virus kylään, ko mieheni pojalla kävi la kaveri, jolla se oli (eikä hänen äitinsä puhunut meille asiasta mitään, ennenko vasta tänään, että pojalla ja lähisuvulla kaikilla käynyt tää, että mua ottaa pattii tollanen huolimattomuus). Vanhempi tyär alko ripuloimaan ja katotaan miten menee ens yö [&:]

Öitä!
 
Maajo: peukut pystyyn että kaikki kunnossa. Ehkä se masu ja kohtu alkoi vaan todenteolla kasvaa.

Mä olen muuten lukenut mielenkiintoista kirjaa lasten kasvatuksesta Jesper Juul: Das kompetente Kind. Luen sitä saksaksi, mutta tuo kirjailija on tanskalainen psyko/perheterapeutti ja kirjaa myyty yli 200 000 tuhatta kappaletta. En ole varma onko sitä käännetty suomeksi, mutta englanniksi voi löytyä amazonilta.
 
Nyt on tänää alkanu tuntumaan muutaki ku vaan tätä turvotusta, alamaha tuntuu pinkeeltä ja pientä painekipua. Oon tällä hetkellä töis (yövuorossa) ja söin työruuaks lämpimän lohisalaatin, voi että ällötti se kala. mut reippaasti sain syötyä sen [:)] Ja pissalla pitäny ravata koko päivä. Nytki pitäs mennä vessaan.
 
Oon toivonukki jottain muutaki vinkeliä vesselistä entä vain turvotus; aika ajoittain kun tulee tunne et onkohan siel oikeasti ketään, juksaakohan luonto mua jotenki, jne. Reipasta ailahtelua ilosta epäilykseen.
 
Onko raskausajan vitamiinien pompisinnan alotuksella joku suositeltu ajankohta vai voikos sen alottaa noin vain omatoimisesti? Entä rauta? Vai syödäänkö vain mikäli rauta-arvot laskee?
 
Taas minä täällä! [;)]

Jennaellen:Ei kait noilla vitamiineilla oo mitään tiettyä aloituskohtaa raskaudessa. Ja jos sie syöt monipuolisesti ja terveellisesti, nii vitamiinien tarvetta kannattaa kysellä apteekista. Rautakuurit suositellaan alotettavaksi, jos hemppa alkaa olemaan laskusuuntainen ja alhainen. Millanen sulla on muuten normihemppa?

Silmu: Munkin on pitänyt lukea kirjoja, mutta ei kertakaikkiaan ole aikaa entiselle intohimolleni. Voisitko kertoa, että millasista menetelmistä tossa sun lukemassasi kirjassa puhutaan/kerrotaan?

Nyt häivyn [:D]
 
Väsynyttä huomenta kaikille ja kiitos tuesta!

Mä sit illalla puol kahdeksan aikaan soitin päivystävälle sairaanhoitajalle ja piti puhelinhaastattelun, kovasti se kanssa epäili että on kohdun kasvusta johtuvaa kipuilua sekä suolistosta johtuvaa kun ummetusta oli parina päivänä. Käski mitata kuumeen ja ottaa parasetamolin. Halusi tuolla kuumeen mittauksella sulkea umpisuolen tulehduksen pois, koska kipu/jomotus oli oikealla puolella. Ja sanoi et jos ei parasetamoli helpota ja kuumetta on niin saman tien päivystykseen. Mutta koska helpotti niin en sitten lähtenyt päivystykseen, jos tänään sit kävis terveyskeskuksessa tarkistuttamassa et sikiöllä on kaikki hyvin. Yön nukuin kyllä ihmeen hyvin vaikka piti keskellä yötä valvoo tunti kun piti veskis käydä ja uni karkas sit johonki.

Jennaellen: ei kai niiden vitamiinien aloituksella ole kova kiire, itse aloitin ne sen takia, kun en aina välttämättä muista syödä monipuolisesti ja syöminen kun välillä on mitä on niin halusin turvata sen että sikiö saa kasvuun tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet, tokihan se ois ottanut ne ilman vitamiinejakin mun kehosta, mutta sitten minun kehon varastot olisivat huvenneet.

Mä alkuraskaudessa luin Lapsen aika kirjaa syntymään saakka, ajatelin että luen sit lisää myöhemmin, muita raskauteen tai lasten kasvatukseen liittyviä kirjoja en ole tavannut paitsi sita neuvolasta saatua Vau-kirjan äidille/isälle kirjaa luetaan miehen kanssa yhdessä aina uuden viikon alkaessa.

Oikein mukavaa päivää kaikille!
Maajo
 
Täälläkin on aika jänniä tuntemuksia. Muakin välillä epäilyttää että onko siellä ketään [:-] Tällä viikolla olo on vain jotenkin ollut niin hyvä. Pahoinvointi on vähentynyt, nyt tulee vain silloin tällöin hetkiä ja nekin menee ohi. Koko ajan tekisi mieli ostaa raskaustesti, vaikka onkin jo kaksi positiivista tulosta. Ja terkkarikin sanoi että ultrassa kyllä näkyi että kohtu oli kasvanut. Miten sitä voi olla niin epäileväinen omasta raskaudesta...Onko jollain muulla samantapaisia tuntemuksia vai oonko mä ainoa?
 
Huh, onneksi soitin ennen kuin lähdin tk:ssa käymään, siellä on ruuhkaa niin säästyin sit 18km ajamiselta ja monen tunnin jonotukselta. Neuvoivat soittamaan puhelin tunnilla omalle terkkarille niin saan asiantuntevaa neuvoa ja tarvittaessa pääsen sit ultrattavaksi. Pitää vaan 2h odottaa et puhelintunti alkaa

Lini80: kyllä itselläkin alussa oli epäilyjä että olenkohan mä raskaan kun ei ollut pahoinvointia... kun olo oli kaikin puolin hyvä. Mutta kyllähän sitä oli ja on edelleen raskaana.

Jos tässä vaikka lukis aikansa kuluksi rakkaushömppä lääkäriromaania...
Maajo
 
Takaisin
Top