Siis mua harmitti(ja harmittaa edelleen), että menin kertomaan mitään äidille tästä koko asiasta. Toki hän oli iloinen ja itki ilosta, kunnes itkun sävy muuttui ja alkoi itkeä lohduttomasti sitä, että mitä jos hän ei ehdikään näkemään vauvaa, vaan kuolee ennen sitä... Äidillä on syöpä. Menen tänään katsomaan häntä sairaalaan, kun joutui sinne muutamia päiviä sitten ainakin väliaikaisesti. Ja siis, tämän kirjoittaminen ei ollut lainkaan halu hakea minkäänlaisia säälipisteitä, vaan kertoa, että joskus voi tosiaankin tulla tilanne eteen, jossa soimaa itseään siitä, että kertoikin odotuksesta "jo nyt".