Ennätät kertoa vasta vaikka vauvan synnyttyä (toki työnantajalle on määrätyssä vaiheessa kerrottava).
Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja Jumijumi
- Aloituspäivämäärä
Kun me kerrottiin anopille niin mies sano heti ettei asiasta saa puhua muille eikä varsinkaan missään Facebookissa vihjailla/kertoa toisille. Toistaiseksi anoppi on pitänyt sanansa eikä ole kertonut muille. Tai sit se on vannottanut muita olemaan hiljaa.Mitä mieltä olette siitä, että anoppi menee raskaus uutista kertomaan eteenpäin?
Meillä tämä oli toki tiedossa, että kun anoppi tietää, tietää kohta koko sen puolen suku. En siis tiedä onko kertonut muille, mutta oli ainakin miehen toiselle veljelle kertonut (joka asuu vähän kauempana). Sanoin miehelleni, että jos hän haluaa itse kertoa, niin pitää äidilleen sanoa että ei saa puhua, mutta hänelle asialla ei ollut niin merkitystä. Mulla kuitenkin itsellä alkoi eilen illalla vähän ärsyttää kun kysyin tietääkö kyseinen veli vielä ja "no joo, äiti oli maininnut asiasta"Yritän ajatella niin, että mieheni ei välittänyt ja kyse hänen veljestä, niin olkoot
Mutta samalla ajattelen, että voisi anoppikin nyt vähän hillitä, kun ollaan kuitenkin vielä 12 viikon riskirajan alapuolella.
Mulle tuli samanlainen olo sen jälkeen, kun kerrottiin vanhemmille ja mun veljille. Sellainen ”mitä tuli tehtyä” fiilis ja ahdisti, mut ajan kanssa se on onneks helpottanut.
Sain tänään kuulla, että anoppi oli kertonut omille siskoilleen, että hänestä tulee mummo. 
Toisen kohdalla ei niinkään haittaa, kun hän asuu Ruotsissa ja on muistisairas niin tuskin enää edes muistaa koko asiaa. Mutta toinen siskoista asuu täällä samalla paikkakunnalla kun me eikä yhtään tiedä malttaako hän pitää suutaan kiinni. 
Ärsyttää, kun anoppi lupas olla puhumatta asiasta. Mies suuttu äitilleen ja sano, et ei olis pitänyt kertoa hänelle raskaudesta, kun kerta ei osaa pitää asiaa omana tietonaan. Saas nähdä mitä tästä vielä tulee.
Toisen kohdalla ei niinkään haittaa, kun hän asuu Ruotsissa ja on muistisairas niin tuskin enää edes muistaa koko asiaa. Mutta toinen siskoista asuu täällä samalla paikkakunnalla kun me eikä yhtään tiedä malttaako hän pitää suutaan kiinni. Ärsyttää, kun anoppi lupas olla puhumatta asiasta. Mies suuttu äitilleen ja sano, et ei olis pitänyt kertoa hänelle raskaudesta, kun kerta ei osaa pitää asiaa omana tietonaan. Saas nähdä mitä tästä vielä tulee. Kerroin eilen raskaudesta ystävälle, joka tiesi myös että yritetään. Ja hän oli niin onnellinen, että itsekin liikutuin 
Hänellä on ollut todella raskasta, kun heidän äiti kuoli hiljattain pitkän syöpätaistelun jälkeen, niin oli ihana päästä kertomaan vähän hyviäkin uutisia. Ja hän sanoi itsekin että kyllä oli parhaimmat uutiset pitkään aikaan ja että piristyi hänenkin mieli, oli ihana kuulla 
Hänellä on ollut todella raskasta, kun heidän äiti kuoli hiljattain pitkän syöpätaistelun jälkeen, niin oli ihana päästä kertomaan vähän hyviäkin uutisia. Ja hän sanoi itsekin että kyllä oli parhaimmat uutiset pitkään aikaan ja että piristyi hänenkin mieli, oli ihana kuulla 
Oon pikkuhiljaa tiputellut uutista nyt, kun nt-ultrassa oli kaikki hyvin. Suurinosa on jo aavistellut, mutta eilen onnistuin yllättämään opiskelukaverit täysin. Oltiin kirjastolla tekemässä kukin omia kesäopintojamme, kun sanoin että piti vielä yksi juttu näyttää ja iskin ultrakuvat näytille 
Yksi rupesi välittömästi itkemään ja kaksi muuta näytti lähinnä järkyttyneiltä (hyvällä tapaa 
). Ja tää itkevä hetken päästö, "Siis ymmärrät sie sie saat vauvan" 
Tokaisin et kyllä se pikkuhiljaa alkaa omaankin päähän iskostua.
Yksi rupesi välittömästi itkemään ja kaksi muuta näytti lähinnä järkyttyneiltä (hyvällä tapaa ). Ja tää itkevä hetken päästö, "Siis ymmärrät sie sie saat vauvan" Tokaisin et kyllä se pikkuhiljaa alkaa omaankin päähän iskostua.
Nyt kun nt-ultra on käyty ja kaikki on hyvin niin ajattelin, et vois pikkuhiljaa kertoa vaikka kavereille raskaudesta. Tosin ois myös jännä odotella milloin ekat tulee kyselee, kun maha alkaa näkymään.
mua vähän jännittää mennä tän kuun lopussa töihin 2kk loman jälkeen, saako just pitkiä katseita masuun päin
aattelin kertoa vasta rakenneultran jälkeen työkavereille, ehkä pomolle ennen ultraa kun taidan pyytää sen vapaaksi.Töissä asukas kysyi olenko pieniin päin, oli päätellyt mun mahasta... En myöntänyt enkä kieltänyt
Tilanteena tuollainen on voinut tuntua kovin ikävälle. Mä olisin varmaan vain todennut että : anteeksi mitä? Sitä itsekin olen joskin peilin edessä miettinyt.Töissä asukas kysyi olenko pieniin päin, oli päätellyt mun mahasta... En myöntänyt enkä kieltänyt
Toki, riippuen asukkaan kyvystä käsitellä asioita voi olla viisasta kun sivuuttaa koko utelu olankohautuksella.
Jaksamista kaikkeen, myös töihin!
Kun odotin kuopusta ja olin aivan alussa enkä ollut puhunut kellekkään raskaudesta, yksi aivan ihana asukas tuumasi mennessäni hänen luo että "nyt ***** ei ole yksin
" tuo on jäänyt ikuisesti mieleen 
" tuo on jäänyt ikuisesti mieleen Multakin kysyi töissä asukas yks päivä, et odotanko esikoista vai onko mulla jo ennestään lapsia.Töissä asukas kysyi olenko pieniin päin, oli päätellyt mun mahasta... En myöntänyt enkä kieltänyt
Vähän hämmennyin kysymyksestä eka. En oo töissä kertonut vielä muille kuin pomolle raskaudesta.Eilen kerrottiin meidän ystävä pariskunnalle, et meille tulee vauva.
Tuli niin sopiva sauma, kun he ensin kertoivat heidän taloprojektin edistymisestä ja muista kuulumisista. Sit kun tuli meidän vuoro kertoa kuulumisia niin mies sanoi ”Ei meille mitään erikoista kuulu. Töitä tehdään hulluna ja sit tuossa ens tammikuussa meille tulee vauva.” 
Ilmeet oli kyllä hyvät, ku kumpikin hämmenty ihan kunnolla. Mut kun tokenivat niin olivat aidosti iloisia meidän puolesta ja onnittelivat. Me kerottiin muutamalle ystävälle jo joskus raskausviikolla kahdeksan, oli tavallaan 'pakko' kun oltiin ystäväporukan kanssa festareilla ja olisihan siinä kysymyksiä herännyt eikä haluttu valehdellakkaan tai keksiä tekosyitä. Muille kerrottiin sitten meidän ensimmäisen ultran jälkeen raskausviikolla 12, melkein kaikille soitimme samana päivänä, olipahan siinä urakka. Eniten jännitin omalle isälle kertomista mutta loppujenlopuksi sekin meni sitten todella hyvin (:
Mä kerroin esihenkilölle, kun hän palasi lomalta töihin ja mun viikot taisivat olla silloin 18. Meillä on pari projektihommaa tulossa, minkä takia halusin kertoa ennen rakenneultraa. Tosin kaikille työkavereille en ole vieläkään kertonut, parille lähimmälle kerroin, kun oltiin käyty rakenneultrassa.
Minä kerroin töissä esimiehelle ja työparille kun palasin kesälomalta kolme viikkoa sitten. Nyt tietää pari muutakin mutta en ole vielä laajasti kertonut. Mutta kyllä tämä massu alkaa olla jo sen kokoinen ja mallinen että ei voi enää ajatella että kesällä vähän herkuteltu
Mä kerroin viime viikolla rakenneultran jälkeen esihenkilölle. Ehkä pikkuhiljaa muille työkavereille myös. Meillä on myös toinen henkilö tiimistä jäämässä äitiyslomalle syksyllä, ja mulle olisi siirtymässä osa hänen tehtävistä, niin siksi kerroin esihenkilölle, niin tietää miettiä resurssit.
