Yhtäkkiä se ei tuntunutkaan hyvältä ajatukselta kertoa raskaudesta. Sen sijaan päädyin suunnittelee veljen vaimon kanssa terassikierrosta elokuulle, kun kumpikin ollaan sillon lomalla. 
No jospa siihen mennessä sais kerrottua.
Mää pistän isoveli paidan tilaukseen huomisen äitiyspolin jälkeen, mutta poika saa sen päällensä vasta nt-ultran jälkeen. Ja silloinkin tarkoin valikoidussa seurassaMeille pitäs ens viikolla tulla isovelipaita. Laitan juhannuksena esikoisen päälle, kun siskon pitäs vauvansa ja miehensä kanssa tulla meille juhannusta viettämään. Katotaan miten kauan menee että hoksaa
en jaksanut alkaa satuilemaan mitään lääkekuurijuttua. Vierailun aikana käytiin pyörimässä heidän kotikaupungissaan ja välillä tuli huono olo ja huippasi niin ihan hyvä kai. Tänään ollut ihan maani myynyt olo kun mietin että keskiviikkoon on vielä monta päivää ennen kuin päästään tarkistamaan tilannetta uudestaan. Ja silloin ehkä pitää kertoa anopille tilanteesta, jos halutaan miehen kanssa mennä yhdessä sinne lääkäriin. Mun vanhemmille kerrotaan sitten kun mennään äidin syntymäpäiville.
Ihanaa että olet jo näin pitkällä! Ja kohta jo NT-ultrakin. Tervetuloa mukaanJos nyt pikku hiljaa uskaltaa avata sanaisen arkun täällä puolen kun edellinen raskaus päättyi keskenmenon ja olen päättänyt odottaa että raskaus olisi riittävän pitkällä. Suojella itseäni kaikelta tiedolta mitä täällä foorumilla lukee. Raskaudesta oon kuitenkin kertonut oikeastaan todella monelle,töissä olotilan vuoksi ja läheisille koska se tuen määrä on tarpeen kävi miten kävi. Jälkeenpäin olen miettinyt olisiko pitänyt kertoa mutta tehty mikä tehty ja pikku hiljaa uskaltaa ehkä iloita... Nyt kuitenkin viikkoja 11+5 menkoista laskettuna
Tervetuloa ja ymmärrän hyvin, että et ole seuraillut keskustelua, meillä melkein samat viikot, mulla on tänään 11+5. Milloin on sulla eka ultra?Jos nyt pikku hiljaa uskaltaa avata sanaisen arkun täällä puolen kun edellinen raskaus päättyi keskenmenon ja olen päättänyt odottaa että raskaus olisi riittävän pitkällä. Suojella itseäni kaikelta tiedolta mitä täällä foorumilla lukee. Raskaudesta oon kuitenkin kertonut oikeastaan todella monelle,töissä olotilan vuoksi ja läheisille koska se tuen määrä on tarpeen kävi miten kävi. Jälkeenpäin olen miettinyt olisiko pitänyt kertoa mutta tehty mikä tehty ja pikku hiljaa uskaltaa ehkä iloita... Nyt kuitenkin viikkoja 11+5 menkoista laskettuna
Mulla on tänään 11+6, ja NT-ultra on tasan viikon päästä
ajatuskin siitä niin jännittää. Millon sulla Wasi on ultra?Voi ei, inhottavaa että jäi sellainen fiilisTänään kerrottiin mun veljille ja heidän puolisoilleen. Sen jälkeen tuli kyllä sellainen olo, et ”mitä tuli tehtyä”.Jotenkin epävarma olo…
Oliko sitten millainen vastaanotto? Kaikki kyllä onnittelivat ja olivat aidosti iloisia uutisesta. En vaan tiedä miks ite tunnen näin. Ehkä mäkin vaan jännitän kertomista ja siks tunnen näin.Voi ei, inhottavaa että jäi sellainen fiilis
Mua jännittää kertoa kellekään, vaikka tiedän kaikkien ilahtuvan. Varsinkin mun porukoiden joiden ensimmäinen lapsenlapsi olisi. Tällä hetkellä mun puolison lisäksi yksi ystävä tietää.
Mä en edelleenkään tiiä haluanko viikonloppuna kertoa kummankaan vanhemmille. Todella ristiriitaiset fiilikset ja just tota "mitä tuli tehtyä" -tunnetta pelkään! En tiedä vaikuttaako toi nt-ultra asiaan, jos oiskin ollu jo tällä viikolla, niin olisinko eri fiiliksiinTänään kerrottiin mun veljille ja heidän puolisoilleen. Sen jälkeen tuli kyllä sellainen olo, et ”mitä tuli tehtyä”.
Mää kans eka ajattelin, että kertoisin mun vanhemmille ja suvulle juhannuksena, mut sit halusinkin siirtää nt-ultraa ja pitää vielä hetken "oman salaisuuden". Jotenkin ei yhtään tunnu siltä, että haluisin kertoa kenellekkään muille kuin niille, jotka jo tietääMä en edelleenkään tiiä haluanko viikonloppuna kertoa kummankaan vanhemmille. Todella ristiriitaiset fiilikset ja just tota "mitä tuli tehtyä" -tunnetta pelkään! En tiedä vaikuttaako toi nt-ultra asiaan, jos oiskin ollu jo tällä viikolla, niin olisinko eri fiiliksiin
milloin tähän alkaa luottamaan....
Mulla on ollu tää sama olo niistä vähistä mitä on kerrottu! Tosi kummallista, meilläkin siis vastaanotto ihan hyvä mutta silti itelle tulee tollanen fiilis. Ehkä asiasta tulee myös todellisempaa sen kautta kun sen sanoo ääneen - meille on (toivottavasti) tulossa vauvaTänään kerrottiin mun veljille ja heidän puolisoilleen. Sen jälkeen tuli kyllä sellainen olo, et ”mitä tuli tehtyä”.
että voihan se olla ihan vaan sitäkin. Pientä paniikkia…. Ja kun toisaalta on ihan kiva pitää vielä omana salaisuutena ja toisaalta… noh, tää on tätä perus hormonisekoilua, kun kaikki asiat on hyviä ja huonoja yhtäaikaa Välillä tekis mieli kertoo ihan kaikille ja sit kohta haluaisin vaan pitää koko asian omana tietona. Ja se hämmentää melkoisesti.
