Raskaudesta kertominen

Alien&I, voisko sun äidin kanssa jutella ja auttaa vähän hämmennyksen kanssa? Mä oon hämmentynyt tuosta reaktiosta.
 
Voi Alien&I mikä reaktio äidiltäsi :( ootteko keskustelleet asiasta, jos hän kerran soitti ja onnitteli?
 
Alien&I itsekin pitkään viime raskaudessa ihmettelin äitini reaktiota.. Isä arvas kolme päivää plussatestin jälkeen, sit onnittelivat. Äitillä alko kauhee tenttaus et mitä meinattii tehä jne. Olin pitkään siinä uskossa et äiti ei ollu ilonen raskaudesta. Myöhemmin sit selvis et oli ollut iloinen, ei vaan osannut ilmasta sitä yhtään..
 
Ollaan me puhuttu sen mitä puhelimessa ehti. Kovasti se oli sitä mieltä että "miten sun terveys ja entäs se teidän vaaaaaarallinen talokin" Kiva että huolehtii, mut ei siellä sitä iloa oikein ollut. Katsoo huomenna mitä tapahtuu kun treffaan sen ja mun sisarukset..

Vaarallinen kaksikerroksinen ok-talo, jossa on varmasti parit lapset jo kasvatettu kun on yhden maailmansodankin nähnyt. Iiiik!
 
Meillä kerrottiin avopuolison vanhemmille 3 viikkoa sitten, mutta vielä en omille vanhemmille ole uskaltanut kertoa.. Olisiko täällä ketään kellä samanlainen tilanne ettei oikein uskalla kertoa vanhemmille?
Olen siis 20 vuotias ja se on syy miksi pelottaa kertoa ..
 
Kyllä muakin ahdisti omalle äidille kertominen, jopa siihen pisteeseen että näin painajaisia aiheesta. Oon kuitenkin "jo" 27v. Mun isälle ei ollut mtn tarkoitusta kertoa, koska ei missään väleissä olla.. Mutta äitihän möläytti sille heti, nice.
 
Muakin jännitti ja pelotti kertoa äidille ja oon 25. Sitten päättelin, että pahemmaksi se menee jos en kerro nyt ja jännittää vaa enemmän ja kerroin ja iloinen se oli ja onnitteli. Ei äidin ikä mitään kerro minusta ihmisestä eli turhaan stressaat! Varmasti on iloisia
 
Kyllä mä siis tiedän että mun vanhemmat ovat iloisia mutta mitkä ne ensi sanat on mitkä sieltä suusta tulee!? Se vähän pelottaa ja jännittää. Mutta pieniä vinkkejä olen hänelle antanut esim. Lopetin tupakanpolton ja olen aina siellä käydessä valittanut huonoa oloa :p Ajattelin kertoa heille Maanantaina kun tulee 12 rv täyteen :)
 
Mulla alkuun mummi, täti ja isä olivat tosi negatiivisia tästä raskaudesta. Pelkäsvät mun terveyden puolesta, koska viimekesäisen keskenmenon jäljiltä masennuin todella pahasti. Täti on mulle ollut aina enemmänkin paras kaveri ja hän on edelleen vähän nihkeenä asiasta. Tosin ei pidä lapsista ja kiertää ne kaukaa, että voi olla sieltä peräsin tämä nyt sit. Mummi on onneksi nyt innostunut hurjasti ja hössöttää jo paljon. Mulla on todella nuoret vanhemmat, jonka vuoksi mumskakin on nuori vielä. Mummin tuki ja turva on mulle aina ollut se kaikkein tärkein ja enemmän ystäväpohjalla meidänkin suhde aina ollut. Iskällä nyt tuntuu olevan asenne ongelma kaikkia kohtaan tällä hetkelllä niin en sitä juuri jaksa stressata. Äiti toki on innoissaan, mut hänellä itsellään on 8vuotiaat kaksostytöt ja kädet täynnä työtä niiden kanssa jo valmiiksi :) Anoppi taas on liiankin hössötys päällä, ei päivän rauhaa. Puoliso on ainut lapsi ja siksi nyt on innosta pinkeänä. Onhan se helpottavaa ja ihanaa, kun on tukiverkosto valmiina.
 
Muakin yhtäkkiä pelotti ja jopa suuresti ahdisti kertoa omalle äidille. Oltiin yritetty lasta jo vuoden verran ja silloin yrityksen alkuaikoina en olisi millään malttanut odottaa, että olisi vauvauutisia kerrottavana. Äitini kun on ihan ääneen toivonut niitä lapsenlapsia jo aiiika kauan... :D
Meni se kertominen sitten todella hyvin ja suuri kivi vierähti kyllä sydämeltä. Tällä hetkellä tuntuu, että ollaan todella paljon läheisempiä kuin ennen.
 
Mä kerroin äitille puhelimessa just sen takia et saa sulatella eikä tarvii nähä sitä ensireaktioo.. Sain kyllä haukut vielä ku nähtiin ja pari viikkoa oli nihkeetä, mutta nyt on jo niin innoissaan ja hamstraa lasten vaatteita hirveeseen tahtiin :) me ollaan tosi läheisiä ni oli pakko kertoa heti kun sain itsekin tietää :)
 
Yleensä ne vanhemmat on ihan iloisia niiden lastenlasten tulosta, sitä ei tarvinne epäillä. Useimmiten vaan niitä tunteita ei oikein osata näyttää tai pukea sanoiksi, ns huonoa ulosantia. Vanhemman sukupolven kansa kun ei juurikaan tunteista puhunut ja se saattaapi olla syynä. Siitäkin on ihan ok mun mielestä mainita jos jää tuo reaktio häiritsemään. :)

Minun äitini esimerkiksi on tässä välillä aika huono. Hän on erittäin huolehtivaista sorttia ja ajattelee aina kaikille tapahtuneen jotain jos eivät vaikka vastaa heti puhelimeen tms. Minulla on ollut teinivuosina syömishäiriö, josta on jo kohta 10 vuotta aikaa. Edelleen äitini minua siitä muistuttaa jos en tahdo syödä epäterveellisesti tai käyn hänen mielestään liikaa kuntosalilla tms. Voin kertoa että todella raivostuttavaa vuosi toisensa jälkeen edelleen saada kokoajan kuulla moitteita elämäntavoistani.
Ei hän tällä mitään pahaa tarkoita, on vain huolissaan. Ulosanti vain on erittäin väärä.

En tiedä saiko kukaan tästä mitään irti mutta ajattelin nyt kuitenkin selittää oman näkemykseni :D heh.
 
Ihan totta tuo. Äiti on aina huolissaan lapsestaan. Yleensä ne tarkoittaa ihan hyvää, vaikka se ei todellakaan aina siltä vaikuta :)
 
Jep itellä samaa kun Ravenilla, tiedän että välittävät mutta ulosanti on aivan väärä. Ja läheisetkään ei sitä oikein tajua aina.
 
Ihan ku meijän äiti, välittää kyllä mutta ulosanti on hieman tökkivää..:rolleyes: hassua ettei reilussa kolmessakymmenessä vuodessa oo siihenkää tottunu
 
Oletteko suunnitelleet jotain erikoisempaa tapaa kertoa raskaudesta? :)

Me ajateltiin tilata bodyt jossa lukee jotain ja laittaa pakettiin isovanhemmille :P Vihaan sanoa "olen raskaana" lausetta :D Paketin kun antaa niin ei tarvitse juuri puhua ;) Tämä on siis molemmille isovanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi!
 
Mäki haluaisin jotain erikoisempaa ku möläyttää vain sen, mun vanhemmat ei tiedä, appivanhemmat tietää ku arvas.
Parille kaverille kerroin ja on ihana ollu ihana tuki jos on jtn ollu. :)
 
Meillä sellanen työpaikka et ku menin parille lähimmälle työkaverille sanomaan niin ei kauaa kun koko paikka on jo tietosia. Tiedon kulun huomaa siitä kun vastaan tulevat ihmiset koittaa huomaamatta katsella vatsanseutua.
 
Mä sit kerroin mun siskolle :) Tässä oli kaikenlaista (menemättä yksityiskohtiin) ja mulla oli tosi paha olla. Pakko oli kertoa jollekin. Huomenna menen varmaan käymään siskolle ja ihan kiva jos jotain aiheen tiimoilta puhutaan :) Siskollani on 3-kuinen tyttö :Heartred Muille sitten kerrotaan vasta ekan ultran jälkeen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top