Raskaudesta kertominen

Mä oon myös anopilta näitä samoja kuullut kun ollaan täällä heidän luonaan viikko lomasta. Kerrottiin jo helmikuun alussa heille ja nyt ilmeisesti koko tämä puoli sukua tietää, kun itsellä tietää vain äiti.
 
Kerroin tänään esimiehelle ja tuli tosi tylsä olo. Onnitteli kyllä ja oli aidosti iloisen olonen (tietää taustan edellisestä raskaudesta). Mutta heti alkoi miettimään, miten minut paikataan. Joo ja tiedän, että minut pitää paikata, mutta on kurjaa olla samantien pois laskuista organisaatiovahvuudesta seuraavat 1,5 vuotta...
 
Mua on kanssa jänskännyt raskaudesta kertominen. Pelottaa, että kun kertoo niin sitten tapahtuukin jotain.. (oon kyllä monessa asiassa tämmönen, etten uskalla ihan täysillä heittäytyä johonkin asiaan, jos sitten tapahtuukin jotain, josta joutuu pettymään..) mutta pienelle porukalle oon jo kertonut.

Olin pari viikkoa Suomessa lomalla ja laitoin n. viikko ennen saapumistani siskolleni ja parhaalle kaverille viestiä, että en oo tulossa yksin. Vähän perästä sitten kuvamateriaalia millanen kaveri oli mukaan tulossa :D äitini juhli viiskymppisiä, joten kirjotin korttiin onnittelut mummoiän saavuttamisesta :) ja kuva tietty kanssa pienessä kuoressa mukana. Meidän tyttöporukalle aattelin nyt viikonloppuna laittaa tuliaisten mukaan kortit tyyliin *etunimi*-tätille :) on tosiaan sen kaveriporukan ensimmäinen jälkikasvu tulossa.

Töissä aattelin vielä oottaa ens viikon np-ultraan. Ellei sitä ennen joku hokaa yhdistää mun pullottavaa vatsakumpua ja ruokanirsoilua...
 
Mua on kanssa jänskännyt raskaudesta kertominen. Pelottaa, että kun kertoo niin sitten tapahtuukin jotain.. (oon kyllä monessa asiassa tämmönen, etten uskalla ihan täysillä heittäytyä johonkin asiaan, jos sitten tapahtuukin jotain, josta joutuu pettymään..) mutta pienelle porukalle oon jo kertonut.

Olin pari viikkoa Suomessa lomalla ja laitoin n. viikko ennen saapumistani siskolleni ja parhaalle kaverille viestiä, että en oo tulossa yksin. Vähän perästä sitten kuvamateriaalia millanen kaveri oli mukaan tulossa :D äitini juhli viiskymppisiä, joten kirjotin korttiin onnittelut mummoiän saavuttamisesta :) ja kuva tietty kanssa pienessä kuoressa mukana. Meidän tyttöporukalle aattelin nyt viikonloppuna laittaa tuliaisten mukaan kortit tyyliin *etunimi*-tätille :) on tosiaan sen kaveriporukan ensimmäinen jälkikasvu tulossa.

Töissä aattelin vielä oottaa ens viikon np-ultraan. Ellei sitä ennen joku hokaa yhdistää mun pullottavaa vatsakumpua ja ruokanirsoilua...
 
Mä oon koko ajan oottanut, että sit kerrotaan kun nt-ultra on ohi. No, nyt se on ohi, mut en halua kertoa kenellekään kuitenkaan :D Edessä on onneks pari sellaista tilaisuutta, että tiedän asian väistämättä paljastuvan, joten ei tarvii stressata sitä kertomista ehkä niin paljoa. Vaikeinta on jotenkin erikseen mennä jollekin kertomaan, en osaa ollenkaan :) Helpoin olis vaan julistaa asia facebookissa, mutta en tahdo sitäkään. Miks tää on näin vaikeaa?
 
Mä olen kanssa odottanut et vois kertoa, mutta nyt kun vois, ni huomaankin olevani hiljaa :bored: Jotenkin tuntuu tyhmältä töksäyttää, jos ei keskustelu luonnostaan kulje siihen suuntaan. Tänään aion kuitenkin kertoa töissä, kun alkaa olla kesätyöntekijöiden rekryaika. Tietävät sitten rekrytä vähän pidempiaikaisempaa työvoimaa :)
 
Mulla on kehityskeskustelu parin viikon päästä, kesätyöntekijät on kai jo päätetty. Me tässä vähän miehen kanssa pähkäillään vielä lomajärjestelyjä. Päiväkoti on kiinni heinäkuun, ni siinä mielessä voisi jäädä jo juhannuksesta, mutta se taas tuntuu vähän lomien tuhlaamiselta, kun ne voisi siirtää seuraavallekin vuodelle. Odotan että taivaalta tippuu joku päätös ja sitten kerron töissä. Helpottais kyllä kertominen siinäkin mielessä, että vois anella vapautusta yövuoroista sen jälkeen...
 
Sama täällä! Vapautusta yövuoroista en ihan vielä kehtaa pyytää, mutta voisin valittaa sen verran, että niitä ois vähän vähemmän ja lyhyitä putkia
 
Kerroin eilen yhdelle työkaverilleni. Oli suunnitellut työporukan illanviettoa ja puhetta tuli alkoholista. No siitä tuntui sitten luonnolliselta "vihjata" vähän raskauden suuntaan ja sitten olinkin pian jo kertonut. Mutta heti sen jälkeen alkoi kauheasti kaduttaa... Nyt asia sitten tulee luultavasti koko tiimimme tietoon ja pian varmaan esimieskin tietää. Ei tässä nyt kuitenkaan olisi ollut kuin se kaksi viikkoa ultraan... No, toki ollaan varhaisultrassa käyty ja nähty että ei mikään tuulimuna ollut, mutta... Jotenkin hirveän ristiriitaiset tunteet siitä, että haluaisi iloita tästä ihanasta asiasta, mutta toisaalta mietin koko ajan voiko meillä mennä jo toisen kerran kaikki ihan putkeen...
 
23andpregnant, mulle kävi kans yhden työkaverin kohdalla noin, et kertomisen jälkeen heti harmitti, et miks menin jo kertomaan! Vannotin kyllä häntä pysymään hiljaa asiasta muille ja hyvin on lupauksensa pitänyt. Sano sinäkin (jos et jo sanonut), että haluat ehdottomasti kertoa muille itse - kyllä tätä toivetta useimmat näissä tilanteissa kunnioittavat :)

Tällä viikolla kerroin asiasta lähiesimiehille. Mulla heitä on kaksi, joista toinen toki se virallinen. Toinen heistä oli aivan innoissaan ja hän tuli vielä seuraavana päivänä erikseen sanomaan, kuinka hyvä mieli hänelle oli tullut tästä mun uutisesta. Toinen oli hieman tahmeampi :D Hänestä näki heti, että päässä alkoi enemmänkin raksuttaa sijaiskuviot kuin ilo mun raskaudesta. Toki sieltäkin onnittelut tuli ja ihan hyvin mä ymmärrän myös sen, että ensimmäisenä mieleen tulee, että kuinkas tämä paikataan.
 
No niin, kun tuli seulan tulokset niin uskalsin kertoa kaikille. Tosi moni kyllä jo tiesikin, samoin kuin edellisessä raskaudessa. Samoille olisin kertonut myös keskenmenosta niin tuntui loogiselta paljastaa raskaus jo alkuvaiheessa.
 
Töissä kerrottu, eka pomolle kun kyseli kuinka meinaan kesälomaa pitää, ja eilen sanoin meidän ns. Osastonhoitajalle ja työkavereille. Mun työpaikas kaks osastoa ja toinen on dementtia puoli ja toivoin etten joutuisi siellä olemaan enää töissä. Ihana kun ihmiset on ymmärtäväisiä. :)
 
Musta tuntuu niin hassulle lukea ku muut vasta miettii töissä kertomista niin mulla töissä tehään jo analyysia mahan kasvusta, pahoinvoinnista ja kysellään meinaanko kauan olla pois. Jotenki tuntuu ku ois jo tosi pitkällä ku on alusta asti puhunu niin avoimesti töissä raskaudesta :) pakon sanelemana, mutta siltiki...
 
Huh, mä olen ylittänyt itseni tässä kertomisasiassa: kerroin pomolle, yhdelle kaverille ja jumppaohjaajalle (?!). Se on tosin työpaikan jumppa ja ohjaaja on tuttu jo monen vuoden takaa ja pyytää aina kertomaan jos jotain tällaista on, että osaa ottaa huomioon. Ihan random-ohjaajalle en olis ehkä kertonut :) Mutta nyt on kyllä maailma sekaisin ku sain kerrottua noin monelle saman päivän aikana!
 
Mä kerroin eilen omalle isälleni ja hänen naisystävälleen. Katoin pöytään "ukki" mukin ja laitoin lusikan alle kopion ultrakuvasta, sekä runon tulevalle ukille. Kaikki herkistyttiin ja halailtiin ja onnittelivat <3 Huomenna olis vielä kerrottavana miehen perheelle, samalla kaavalla. Se jännittää enemmän... Sitten vielä lähimmille kavereille!

Onko täällä muita, kun on koko raskauden odottanut koska uskaltaa kertoa, ja nyt kun viikkojen puolesta voisi, niin yhtäkkiä jännittääki? :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top