Raskaudesta kertominen

Älä murehdi. Se on mennyttä. Olisi saattanut olla myös vaikea vastustaa esimiehen ohjeita, vaikka olisit tiennyt.
 
Yksityisyrittäjä hyvinkin... Saman ketjun monet yrittäjät ovat kyllä tosi kusipäisiä. Itekkin jouduin vetää irtisanomisen liiton puolelle ku eivät meinanneet suostua maksamaan lomarahoja jnee... Onneks liitto hoiti asian. Oon kuullut monelta kollegaystävältä kuinka niidenkin toimipisteissä kusetetaan... Ei ikinä enään!! En siis suosittele Subwayta työpaikaksi kenellekkään :)
 
Itsekin nyt työttömänä ja raskaana. Tosi hankalaa etsiä töitä ja sit kun ei tavallaan kehtaa hakee toistaiseksi voimassa olevaa, kun tietää että jää pian lomalle. Mutta perehdyin kans asiaan, niin työnantajalla ei oo mitään oikeutta kysyä siviilielämään liittyvistä asioista ja niihin ei tarvitse vastata. Luin jostain tapauksista missä työnhakijalta oli kysytty onko pieniä lapsia tai onko perustamassa perhettä niin se ei saanut sen takia paikkaa. Työnhakija kanteli tästä eteenpäin ja käräjillä työnantajat ovat aina hävinneet nää jutut.
 
Eilen kerrottiin miehen vanhemmille. Eivät ensin ottaneet todesta mutta sitten viimein tajusivat että tosissaan ollaan. Iloisia olivat todella ja tosi ymmärtäväisiä sen suhteen että ollaan vielä alussa eikä mikään oo vielä varmaa.
 
Tiiamariia mä kirjoitin työsopimuksen ja heti seuraavalla viikolla tein plussatestin. :) nyt mennään 7+1 viikolla ja en oo vielä töissä kertonut. Mun mielestä se on jokaisen oma asia kertooko ja missä vaiheessa.
 
Se on kyllä tuurista kiinni sattuuko millainen esimies, että haittaako vai ei raskaus haastatteluvaiheessa. Itse arvostaisin suuresti jos mulle hakija kertoisi raskaudesta. Pitäisin sitä rehellisen ja solidaarisen ihmisen merkkinä. Totta kai palkkaisin jos vaikuttais kaikinpuolin sopivalta paikkaan, vaikka oliskin äippäloma tulossa. Nyt kerroin omalle esimiehelle jo rv6 koska on ihan kiva että hän tietää syyn yllättävälle saikulle jos pahoinvointi olis ollu alussa todella paha tai jos menee vielä kesken. Ja saapahan aikaa varautua tuuraajan etsimiseen. Esimies asemassa itsekkin niin ei ole niin yksinkertainen homma nuo sijaistukset ja saikut. Plus että viimeksi jäin yhtäkkiä saikulle jo pari kk ennen äitiyslomaa. Siinähä se oli homma hänellä paikata tilanne :/ tulipa pitkä sepustus :D
 
Huh tulipas tästä selvittelyä :D ihan hyvä siis että kysyin! Tosiaan ite oon ollu näillä kuuluisilla ravintola-aloilla töissä mutta nyt hakenut enemmän kaupan alan hommia. Ja oman terveyteni kannalta ja jaksamisen kannalta hakenut lähinnä osa-aikaisia, joten jos ois olemassa tollainen laki että kokoaikaiseen paikkaan pitäs kertoa ni ei sekään pätis muhun... Mutta ite oon nimenomaan ymmärtäny että työhaastattelussa ei sitä saa kysyä ja se on täysin laiton irtisanomisperuste.

Mutta mietin just tuon reiluuden kannalta. Mutta toisaalta, en oo vielä mitään paikkaa saanut ja siis alanvaihdon takia tässä työttömänä myös. Ehkä näistä kaikista vastauksista vetäisin itselleni kompromissiksi että kerron sitten kun 12rv takana, jos saan työn ja jos raskaus sujuu hyvin.
 
Me kerrottiin melkeen heti kaikille lähimmille ystäville ja sukulaisille. Niin tehtiin myös ekan raskauden kohdalla. Minusta on jotenkin helpottavaa, kun ei tarvitse salailla ja voi olla yhdessä innoissaan asiasta. Ehkä se myös lieventää stressiä, jota jännittävä alkuraskaus tuo muutenkin elämään. Jos jotain ikävää sattuisi, niin tietäisi ainakin, että ihmiset on tukena, kun tietää asiasta.

Työpaikalle en halua kertoa vielä ainakaan ennen ensimmäistä ultraa, sillä haluan kuitenkin olla varma asiasta. Mulla on määräaikainen suhde kesäkuun alkuun ja toivoisin, ettei raskaus vaikuttaisi mahdolliseen jatkopäätökseen, sillä haluaisin ainakin koko kesän tehdä vielä töitä. Uskon kuitenkin, että työpaikka kaikki on myös innoissaan asiasta, sillä olen ainoa "nuori" :D
 
Mä olisin halunnu odottaa ensimmäiseen ultraan kertomisen, mutta mun mies on jo möläyttäny sen omalle perheelle. Ite en ole kertonut kuin vanhimmalle siskolleni, hän on siis ainut joka tietää raskaudestani. Muille ajattelin kertoa ultran jälkeen :) töissä meillä tiedetään asiasta koska on vaikea pitää salaisuutena aamupahoinvoinnin takia. Joten olen siellä avoimesti kertonut kaikille.
 
Mietin tätä kertomista ja tulin tulokseen, etten halua kertoa kun ultran jälkeen. Mun sisko ja paras ystävä tietävät. Me ollaan jo suht vanhoja (35&37) ja esikoinen 4. Tuntuu, että vasta viimeisen vuoden aikana ihmiset ovat lopettaneet vihjailun ja tarkkailun, että koskas se toinen tulee ja "hyväksyneet" meidät yksilapsisena perheenä. Km.n jälkeen taas alkaisi arvuuttelu, koska tulee toinen. Tätä fiilistä on vaikea selittää. Äidille haluaisin sanoa, mutta tiedän hänen ottavan liian raskaasti mahdollisen km uutisen ja sen vuoksi olen päättänyt pitää suuni supussa. Tottakai saisin äidiltä tukea, mutta muuten tilanne on sellainen, etten halua mitään lisämurheita meidän äidille ja hän on niin kova huolehtimaan meistä lapsista, joten parempi toivoa, että saadaan helmikuussa kertoa hyviä uutisia.
 
Ymmärrän hyvin ja itseni tuntien jos km tulisi, niin seuraavasta plussasta en kertoisi kuin omalle miehelle ennen kuin oltaisi ns varmemmilla viikoilla.
 
Eilen kerrottiin molempien vanhemmille kun tosiaan jouduin sairaalaan pyörtymisen ja nestehukan takia. Miehen vanhemmat oli kuulemma arvannut kun sinne jouduin :) oli tosi iloisia ja onnitteli kovasti. Ei olla käyty varhaisultraan enkä usko,että mennään mutta alan kyllä uskoa että siellä se on. Konkretisoitui koko juttu nyt kun vanhemmat tietää. Ei tullut yhtäkään kyselyä,että mites koulu ja olin niin onnellinen että oli iloisia meidän puolesta.

7+5
 
Mä en tiedä näkeekö musta jo tän raskauden, kun kaveri kysyi taas suoraan, että joko teillä on vauvauutisia kerrottavana. Vieläkään en tohtinut myöntää, koska pelkään, että tää on mennyt taas kesken. Olisi se ultra jo niin voisi olla hieman vapaantuneemmin.
 
Me kerroimme eilen molempien vanhemmille. Suuren huojentuneisuuden tunteen lisäksi saatiin kuitenkin myös lisää huolta.
;iehelläni on ollut pikkusisko, joka kuoli vain muutaman päivän ikäisenä sairaalassa. Saimme kuulla, että tällä siskolla oli Downin oireyhtymä, Lisäksi Mieheni siskolla on vaikeasti vammainen tytär, jolla on kromosomipoikkeavuus. Nuin vaan todennäköisyydet nousivat puolella. Vaikka minusta tuntuu, että minun vauvallani olisi kaikki hyvin ja hän olisi terve, ei voi kuin pelätä mitä tuleman pitää :(
Tietääkö kukaan onko meillä mahdollisuutta tarkempiin seulontoihin näillä perhetaustoilla, vaikka np olisi normaali?
 
Kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa ja siellä nt-ultrassa. Siihen seulonnan tulokseen vaikuttaa myös sun verikokeen tulos, ei pelkästään se niskaturvotuksen määrä.
 
Kannattaa ottaa puheeksi nt-ultrassa. Toisaalta, jos veriseula ja niskapoimuturvotuksesta saatte hyvät tulokset, tuskin on tarkempiin seuloihin tarvetta. Vaikka perintötekijät olisivat olemassa, on silti suurempi todennäköisyys saada terve vauva. Downiahan voidaan nykyisin tutkia myös tarkemmalla nipt veriseulalla ja voisitte hyvin saada sen tuolla sukurasitteella.
 
Raven sanoi:
Me kerroimme eilen molempien vanhemmille. Suuren huojentuneisuuden tunteen lisäksi saatiin kuitenkin myös lisää huolta.
;iehelläni on ollut pikkusisko, joka kuoli vain muutaman päivän ikäisenä sairaalassa. Saimme kuulla, että tällä siskolla oli Downin oireyhtymä, Lisäksi Mieheni siskolla on vaikeasti vammainen tytär, jolla on kromosomipoikkeavuus. Nuin vaan todennäköisyydet nousivat puolella. Vaikka minusta tuntuu, että minun vauvallani olisi kaikki hyvin ja hän olisi terve, ei voi kuin pelätä mitä tuleman pitää :(
Tietääkö kukaan onko meillä mahdollisuutta tarkempiin seulontoihin näillä perhetaustoilla, vaikka np olisi normaali?
Click to expand...

Ihan varmasti pääsette noilla spekseillä tarkempiin tutkimuksiin. Jos teillä on jotain kirjallista dokumenttia näistä, kannattaa ottaa neuvolaan mukaan. Mutta eivätköhän he usko pelkästään kertomallakin. :) Meillä on vähän vastaavanlaista taustaa ja esikoisen kohdalla ei kyselty sen kummempia, kun kirjoittivat neuvolasta lähetteen tutkimuksiin. Nyt odotellaan huomista neuvolaa ja uutta lähetettä.

Toivottavasti teidän vauvalla on kaikki kuitenkin kunnossa ja huolet turhia!
 
Tällä hetkellä raskaudesta tietää minun ja miehen lisäksi minun äiti, sisko sekä kaksi hyvaa ystävää. He ovat kaikki sellaisia henkilöitä, kenen kanssa voin keskustella avoimesti jos jokin menisi vikaan. Muille lähimmille perheenjäsenille kerromme tässä pikkuhiljaa, ehkäpä parin viikon päästä kun pääsen varhaisultraan. Miehellekin sanoin että jos haluaan jakaa asian jonkun ystävänsä kanssa niin voi toki niin tehdä, mutta miehille varmasti keskenään mahdollisista ongelmista puhuminen sitten taas voisi olla vaikeaa. Joten hän haluaa varmasti odottaa varmemmille vesille.
 
Me ei olla vielä kerrottu kenellekään, nyt rv 7+0 :) Alun jälkeen mulla ei edes nyt oo enää mitään hinkuja kertoa. Pakko varmaan jollekin kertoa ennen nt-ultraa että saadaan lastenvahti ultran ajaksi... Eihän tässä tietyst voi edes olla ihan varma onko mitään mahassa...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top