Raskaudesta kertominen

Täällä raskaudesta tietää mies ja mun sisko. Mummuloihin kerrotaan ehkä kymppiviikon tienoilla. Muille sitten ku tullee hyvä hetki, mielellään kuitenki vasta ultran jälkeen. Kertomistapaa en ossa sanoa. Toisaalta vois pojalle pukee isoveli-paidan päälle, toisaalta luultavimmin vaan kerrotaan et meille on tulossa vauva :-)
 
Mä oon nyt kertony edelleenkin vaan avustajalle, eilen puhuttiin että voi kertoo muille jos sattuvat kysymään. Eipä tätä meiltä kukaan odota, pari mun kaveria tietää et yritettiin. Toiselle oon koittanu pari pvää jo kertoa, mut en vaan löydä oikeita sanoja. Jos tää ei olekaan totta kun sen sanoo ääneen..
 
Mä oon kertonut kuopuksen mammaryhmässä ja yhdelle kaverille :happy: Ja mä vasta eilen plussasin!! :grin:p

Mutta muuten nyt olisi ajatuksena että pidetään omana tietona mahdollisimman pitkään :) Mies sanoi että sille ihan ok jos vaikka sinne syyskuuhun asti odotetaan... :joyful: Mä en kuulemma kestä ens viikkoonkaan... No, se voi olla tottakin :grin

Oliskin hauska kertoa aprillipäivänä :grin Tai sit äitienpäivänä :grin Mulla on tota massaa niin paljon että tuskin kukaan ihan heti arvaa.... Voi kyllä olla että maha tulee helposti esiin. Kuopuksen kohdalla maha oli paaaaljon isompi kuin esikoista odottaessa.
 
Ei olla vielä kerrottu kellekkään, mut muutama hyvä ystävä tietää et ollaan yritetty jo jonkin aikaa niin niille ajattelin kertoa sit kun nähdään kasvotusten, yritän säästää viel vähän aikaa yllätystä :grin Ne kyllä varmaan jossain vaiheessa arvaa, joka viikko utelu joko tärpänny. Halutaan kuitenki pantata tietoo mahdollisimman pitkään itellä :) Perheelle sit ajateltiin paljastaa näyttämällä ultrakuvat.
 
Mua pelottaa kertoa anopille. Tää tuppaa olemaan niin kärkäs mielipiteissään ja on itse hankkinut lapset melko vanhana ja itse olen aina tiennyt haluavani lapset nuorena. Hän puhuu aina siihen malliin, että sitten joskus kun kaukaisessa tulevaisuudessa saatte lapsia :smiley-ashamed004. Hänellä kestimyös monta vuotta hyväksyä minut.. Taidetaan lähettää vain ultrakuvat kun niiden aika tulee.
 
Mulla pelottaa kertoa äidille. Esikoinen syntyi, oli aivan onnessaan. Ilmoitin kakkosesta, niin sano, että poika ois saanut riittää. Kolmosesta sano, että ei teijän ois tarvinnut saada yhteistä lasta, ois noi kaks riittänyt... Että sellainen äiti mulla..
 
Voi, onpas kurjaa. En ymmärrä miksi pitää avata suunsa, jos ei ole mitään positiivista sanottavaa :(
 
Täällä vähän toisinpäin, molemmat äidit kyttää vatsaa, varsinkin kun tietävät että yritetään. No, ton keskenmenon jälkeen eivät kyllä oo kyselleet mitään, antavat itse kertoa (?) kun sen aika on. Nyt oon tyytyväinen et kumpikaan ei tiedä, koska siitä alkaa ihan suunnaton hössötys! Viimeksi anoppi raahas jatkuvasti marjoja, kun 'minun tilassani' niitä tarvitaan. Kauppas keinutuoliaan, koska siinä on niin hyvä imettää. Ja ihme et päästi mua yövuoroon töihin, kun 'nyt ei oteta mitään riskejä'. Ensimmäinen lapsenlapsi olis molemmille vanhemmille, et ymmärtäähän tuon..
 
Täällä kanssa haluis kertoa kaikille. Muutamalle hyvälle kaverille oon kertonut ja saanut sieltä kysellä myös asioita kun juuri on sielläkin esikoinen syntynyt. Hyvä apu sekin siis ollut ja ekana oli iloissaan meidän puolesta.
Omille vanhemmilleen en ole kertonut eikä miehen puolelle myöskään. Jotenkin pelkään että musta ajatellaan myös jotenkin negatiivisesti kun koulut kesken vielä ja ollaan yhdessä oltu kohta kaksi vuotta vasta ja vuosi asuttu yhdessä..
 
Muokattu viimeksi:
Noi onkin hauskat noi kirjat! Mun omat vanhemmat on onneksi tosi innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta. Anoppi on ehkä vähän sellainen hienohelma, tykkää kyllä lapsista, mutta lasten kuuluisi hänen mielestään käyttäytyä tietyllä lailla ja leluista lähtevät äänet on hänelle sietämättömiä ja viimeksi jouluna kielsi vähän alle vuoden ikäistä lapsenlastaan leikkimästä äänekkäällä, juuri lahjaksi saadulla lelulla :sorry:
 
Muokattu viimeksi:
Täälläkin sama, että alkaa uusi koulu ja ajateltiin pitää taukoa yrityksestä kun koulupaikka varmistui. Mutta niin vaan se plussa tuli just kun olin saanut tietää että sain koulupaikan ja otin sen vastaan:D kertomisesta sovittiin miehen kanssa että sitten kun ihmiset alkaa ite arvailemaan kun alkaa näkyä niin "myönnetään" jos siis nyt pieni vaan jaksaa ja selviää eikä tule ihmeempiä (:
 
Mä kerroin miehelle heti kun tuli töistä, olin tehnyt testin tuntia aiemmin. Paavo 1v. ei nyt vielä asiaa tajunnut.
Mulla on hyvä Mamma ystävä, kenellä 3vk vanhempi tyttö kuin meidän Paavo. Hän kertoi muutama viikko sitten että on raskaana ja hänellä La elokuun alussa. Piti siis hänelle ilmoittaa samantien, että meidän toisille lapsille tulee ikäeroa n. 5vkoa. Niin ihanaa!
 
Meillä ei kukaan muu tiedä kuin tietty mies ja sit mun kaveri joka kans yrittää saada vauvan. Kova olisi halu kertoa ihmisille mutta en taida vielä ihan uskaltaa kun on niin alussa vielä. Ja mietin et olisi kiva kertoa omalle äidille sillein jotenkin erikoisella tavalla. Mun serkku oli viime jouluna tehnyt joulukortin johon oli laittanut ultra kuvan, siinä sitä sit ihmeteltiin että mitä häh. Se oli hienosti kerrottu raskaus mielestäni.
 
Viipsukka valitettavasti jotkut ihmiset päästelee sammakoita suustaan, yritä suodattaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? :meh: meillä varmaan kummankin puolen isovanhemmat tulee olemaan innoissaan. Onni on, että lapsilla on sellaiset isovanhemmat, jotka välittää ja haluaa viettää aikaa lastenlasten kanssa. :happy:
 
Meillä ei tuu uutiset yllärinä kun mies pienessä huprakassa paljasti miu puolelle suvulle et pikkusisarus ois kiva :D
 
Minua vähän mietityttää ennakoluulot siinä vaiheessa kun kertoo raskaudests, eli en halua joutua tilanteeseen jossa joudun selittelemään jotain syitä sille miksi meille tulee vauva. Opiskelut keskeytyvät varmasti ainakin hetkeksi ja tiedän, että muutamat ihmiset lähipiirissä takertuvat siihen.. Onko kellään kokemusta minkäänlaisista ennakkoluuloista ja miten olette niihin reagoineet?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top