Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja kärpänen
- Aloituspäivämäärä
Pahoittelut marjuska
Mulla ei itellä oo keskenmenoja taustalla mutta silti just tuon takia mietityttää millon uskaltaa raskaudesta kertoa.. Esikoisesta odottelin sinne lähemmäs rv12 ja ekaa ultraa. Saa nyt nähdä ootellaanko nyt suoraan sinne asti vai uskaltaisko vanhemmille sanoa jo aiemmin
Mulla ei itellä oo keskenmenoja taustalla mutta silti just tuon takia mietityttää millon uskaltaa raskaudesta kertoa.. Esikoisesta odottelin sinne lähemmäs rv12 ja ekaa ultraa. Saa nyt nähdä ootellaanko nyt suoraan sinne asti vai uskaltaisko vanhemmille sanoa jo aiemmin
Pahoittelut Marjukka
mannikka
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Helmikuunmammat 2015
Elomammat 2016
Syysmammat 2016
Elomammat 2018
Nyt kovasti mietin pitäskö kertoo miun vanhemmille ja pikkuveljelle kun tulevat ke käymään.. Aattelin et ois hassuu tehä digi ja sit näyttää se :) pitänee puhua miehen kans. Viime raskaudessa porukat arvas 3 päivää sen jälkeen kun olin tehny positiivisen testin :D
Mä oon ihan mahdoton! Ajatuksena oli pitää asia minun ja miehen välisenä mahdollisimman kauan. Noh, toisin kävi. Ensin kerroin kahdelle läheisimmälle ystävälleni ja nyt luku on jo neljä tietäjää. Tänään tuli neljäs lipsautus, kun ajattelin, että neljä on mun onnenluku ja siksi mun suorastaan täytyy kertoa vielä yhdelle ystävälleni 
Toki he kaikki ovat sellaisia läheisiä ystäviä, joille voin koska tahansa kertoa myös ne mahdolliset huonot uutiset, jos sellaisia on tullakseen. Ja jos niin kävisi, olen ihan varma, että kuulevaa korvaa kovin kaipaisin, joten ehkä on ihan hyvä olla olemassa ihmisiä, jotka elävät matkassa mukana.
Vanhemmille kertomisessa ollaan kyl tosi varovaisia. Siellä on niin iso odotus päällä, että halu on suojella heitä tarkoin mahdollisilta pettymyksiltä.
Ja töissä vasta sitten oleellisten viikkojen ja neuvolakäyntien jälkeen!
Toki he kaikki ovat sellaisia läheisiä ystäviä, joille voin koska tahansa kertoa myös ne mahdolliset huonot uutiset, jos sellaisia on tullakseen. Ja jos niin kävisi, olen ihan varma, että kuulevaa korvaa kovin kaipaisin, joten ehkä on ihan hyvä olla olemassa ihmisiä, jotka elävät matkassa mukana.Vanhemmille kertomisessa ollaan kyl tosi varovaisia. Siellä on niin iso odotus päällä, että halu on suojella heitä tarkoin mahdollisilta pettymyksiltä.
Ja töissä vasta sitten oleellisten viikkojen ja neuvolakäyntien jälkeen!
Manteli90
Oman äänensä löytänyt
Me oottellan ekaa ultraan ennen kuin kerrotaan. Molempien vanhemmille saatetaan kyl kertoo ennen sitä mut muille vasta ultran jälkeen. Oon niin taikauskonen jotenkin tänään raskauden suhteen etten oo uskaltanu vielä ees neuvolaan soittaa.. ens viikon alussa kyl meinasin :)
Mä en uskalla kertoa ennen ku on jotain konkreettista todistetta siitä että tosiaan tärppäsi, plussa ei vielä vakuuta, vaan tarviin ne sydänäänet :D Myös sen takia en halua kertoa kenellekään, että jos jotain menee pieleen, huonot uutiset on vielä vaikeampi kertoa. Tiedän, että kovan paikan tullen me kyllä pärjätään miehen kanssa kaksin, ja voidaan toki myös kertoa sit muillekin kuinka kävi.
Mä oon kertonut läheisimmille ystäville, ja molempien vanhemmille ja sisaruksille ollaan myös kerrottu – vaikka ihan alussa ollaan.
Edellinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon, joka sitten piti kaapia pois. Silloin en ollut kertonut äidilleni enkä ystävilleni, ja jouduin sitten kertomaan hyvät ja huonot uutiset samaan aikaan.
Tällä kertaa reilun kymmenen tietäjän joukko tuskin kuitenkaan kasvaa ihan vähään aikaan, vaikka mies haluaisikin mahdollisimman pian soittaa läpi sukulaiset.
Edellinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon, joka sitten piti kaapia pois. Silloin en ollut kertonut äidilleni enkä ystävilleni, ja jouduin sitten kertomaan hyvät ja huonot uutiset samaan aikaan.
Tällä kertaa reilun kymmenen tietäjän joukko tuskin kuitenkaan kasvaa ihan vähään aikaan, vaikka mies haluaisikin mahdollisimman pian soittaa läpi sukulaiset.
Nyt oon tyytyväinen etten ole kertonut kuin läheisimmille ystäville. Et jos pitää huonoja uutisia kertoa niin ei monelle.
Ymmärrän tuonkin näkökulman, Mannikka ja Wheelchair Mama, vaikka itse huolehdin juuri siitä, että on sitten ihmisiä, joiden kanssa surra. Vetosin kuitenkin äitiini, että yrittäisi olla kertomatta asiaa sukulaisille. Toivotaan nyt kuitenkin, että uutiset ovat lähinnä hyviä.