Raskaudesta kertominen

Viikonloppuna kerroin veljelleni, hän otti uutisen ihan iloisena vastaan, hän on esikoisen kummisetä ja tykkää lapsista kovasti vaikka hänellä ei vielä omia olekaan. :)
 
Ihmisten reaktioita on kyllä kiva nähdä ja kiva kuulla muidenkin tarinoita :). Me kerrottiin viikonloppuna molempien vanhemmille, rv 7+5. Ne oli molemmat ihan innoissaan ja mietti heti isovanhempien kutsumanimet valmiiks vaari-mummi pappa-mummu :Heartred. Muille kerrotaan vasta sit ekan ultran jälkeen.

Jotenkin heti kertomisen myötä tuli raskaudesta paljon konkreettisempaa. Toisaalta kyllä myös jännittää niin et menispä vaan kaikki hyvin. Järkeiltiin niin et kerrottais huonotkin uutiset joka tapauksessa, joten siks uskallettiin jo näin aikaisin puhua lähipiirille :)
 
Mä en malta olla kertomatta Meidön pampulasta. Nyt tietää jo 2 ystävää, naapuri ja Äiti. Tekisi mieli kertoa useammalle ystävälle mut pitää saada se oikea varmistus raskaudesta
 
Mä varmaan odottelen sinne maagiselle 12+ viikolle, että uskallan kertoo. Jotenkin en jaksa muiden reaktioita heti alussa, varsinkin kun tätä raskautta vielä on vaikka millä mitalla jäljellä. Ja viime raskaudessa mun vanhemmat rupes sit maanisesti soittelemaan ja kyselemään vointia turhan usein, niin senkin puolesta pitkitän kyllä kertomista niin kauan kun voin...
 
Joo, mä voin kyllä kuvitella tuon myös mun isän kohdalle. Vaikkei se ees tiedä mun olevan raskaana, niin silti se soittelee pari kertaa viikossa ja kyselee miten oon töissä jaksanut, onko ollut raskasta, oonko väsynyt jne.. Mitenhän käy kun se saa tietää raskaudesta :eek::grin
 
:D hyvältä kuulostaa noi huolehtimis reaktiot... En osaa itse kuvitella mitä mun vanhemmat mahtaa sanoa :) Huomenna aion kertoa, kun meen käymään. Miehen perhe tietää jo kun oltiin siellä käymässä. (Ja onneks kerrottiin, kun oisivat muuten varmaan ihmetelleet että kuin epäsosiaalinen oon ku välillä menin päikkäreille ja en tarjennu olla pihalla yms! Nyt sain vaan ymmärrystä :))
Mutta näin tosiaan jo PAINAJAISTA että sukulaiset samaan aikaan kylässä ja saatiin pelätä että paljastuuko toisille että toiset tietää ja toiset ei XD Ja en halua siihen tilanteeseen todellisuudessa niin korkea aika kertoa. Äiti tosin ehkä jo aavistellu kun viimeksi ku nähtiin nii hän alkoi puhua raskausajoistaan yms! Mutta hassua kun jotenki jänskättää kertoa... Vaikka heillä siis lapsenlapsia jo ennestään. Ollaan toki sanottu niille, joille kerrottu että aluillaan vasta, että epävarmaa aikaa vielä.
 
Kertokaa lisää perheenne reaktioita! Mun tekis niin mieli kertoa vanhemmille! Tää on heille ensimmäinen lapsenlapsi niin siinä mielessä ihan hauska nähdä reaktio. Onnistuneen varhaisultran turvin en uskalla vielä kertoa vaan odotan siihen rv12 ultran paikkeille. Kuluispa aika nopeampaa!

Töissä tilanteen pakottamana moni jo tietää. Pari on tullut kysymäänkin suoraan ja sanonut, että katellut mua jo pidemmän aikaa. Ilmeisesti tämä olo näkyy päälle päin?
 
Mä en uskalla kertoa vielä kellekkään muulle ennen seuraavaa ultraa. Tosin voi olla, että pari kaveria jo jotain epäileekin..
 
Mun vanhemmat oli viime viikolla useamman päivän kylässä ja heille kerrottiin silloin. Omat olot olisi varmasti paljastaneet joka tapauksessa ja äiti oli jo epäillyt, kun olin kuulostanut väsyneeltä puhelimessa. Hän on tiennyt, että varmaankin yritetään toista, kun kerta oli tietoinen alkuvuoden keskenmenoistakin. Oli kyllä mukavaa kun oli läsnä muitakin kun mies joka tiesi raskaudesta ja pystyi puhumaan vapaammin. Ja nytkin kun soitellaan. Tosi iloisia olivat molemmat uutisesta, tulokas olisi heille kuudes lapsenlapsi.

Keskiviikkona ollaan menossa miehen vanhemmille käymään, jolloin varmaan kerrotaan uudesta tulokkaasta, jonka jälkeen on hyvä syy pyytää anoppia ja appea lastenhoitoavuksi ajoittain. Ottaisivat kyllä paljon enemmänkin hoitoon kuin on tähän mennessä ollut, mutta olen pääsääntöisesti hoitanut yksin päivät aiemmin, koska tuntuisi minusta oudolta, että olin hoitovapaalla ja poika olis kovin tiheästi silti isovanhemmillaan. Tähän mennessä siis ollut vain, jos on ollut jotain menoa minulla, mihin ei ole voinut lasta ottaa tai jos olen itse ollut esim. flunssassa ja siis tarvinnut enemmän lepoa. Nyt on hyvä syy pyytää apua, mutta en ole vielä käyttänyt hyödyksi, kun ei ole vielä kerrottu raskaudesta. Ollaan odoteltu tän km-taustan takia (josta he eivät kyllä tiedä) ja koska siellä ollaan niin hurjan vauhdissa tällaisista uutisista, että voi olla vaikea pitää salassa, kun emme halua vielä koko maailmalle kuitenkaan kailottaa. Että on ajateltu että helpompi anopille, mitä lyhyempi se salassapitoaika hänelle on.

Välillä on vähän huijausolo kun ihmiset kysyvät että mitä kuuluu. Aika useasti ennen raskautta tapasin sanoa, että ei mitään erityistä, mutta nyt se tuntuu valehtelulta :P Nykyään pyrinkin vastaamaan että hyvää kuuluu. Onneksi ei ole enää kuukauttakaan np-ultraan niin sen jälkeen varmaan kerrotaan laajemmin sitä mukaa kun ihmisiä tavataan.
 
No niin, anoppi ja appiukko tietää. Olivat hurjan onnessaan, erityisesti sen näki mummista. Pyydän varmaan nyt useammin apua ja on kiva kun voi pyytää neuvolakäyntien ajaksi tms. lapsenvahdiksi kun tietävät. Hassu juttu oli, että anoppi oli nähnyt unta, että meillä oli esikoisen lisäksi pieni tytär! Ja mulla on ollut vahva olo, että tämä lapsi ois tyttö! En tiiä onko molemmilla vähän oma lehmä ojassa (anopilla vain yksi lapsi: poika ja minä toivoisin tyttöä esikoispojan seuraksi), mutta silti aika jännä juttu!
 
Me kerrottiin kummankin vanhemmille ja sisaruksille ekan neuvola käynnin jälkeen eli viikolla 7+3. Kaikki oli tosi onnellisia ja iloisia, eivät siis tienneet meidän edes harkinneen vauvaa :) Alkoivat jo suunnitteleen vauvan vaatteiden yms. hankkimista niin hieman joutui toppuuttelemaan :D Ystäville kerrottaan uutinen sitten ekan ultran jälkeen, samoin töissä kerron sitten. Pomolle kertominen jännittää todella paljon, koska meillä on vuoden aikana 3 jäänyt äitiyslomalle ja 2 ilmoitti viikko sitten raskaudestaan..
 
Nyt se on saatu sanotuksi ja äiti tietää.. Huh huh.. Kyllä vierähti kivi sydämeltä! Äiti ei paljon iloinnut mut ei kyllä ollut suutuksissaankaan.. mutta kerto että oon sille tärkeä ja toivoo hyvää, pelkää että mun jaksaminen loppuu. Äiti:Heartred
 
Tänään kerrottiin miehen äidille, mun isälle ja mun isovanhemmille että tädille. Kaikki oli todella onnellisia ja iloisia asiasta :Heartred Muutamalle ystävälle olen myös kertonut kun tiesivät itsekin kysyä yrittämisestä yms. Tänään päivällä olisi siis 8+2 :)

Kiva olo itselläni myös kun tietää että lähimmät tietää ja ovat onnellisia meidän puolesta :)
 
Mä kyllä pelkään kertomista, just ja varsinkin isovanhemmille. Meillä on yksi erityislapsi perheessä ja tietävät että meillä on välillä rankkaa. Pelkään siis että eivät osaa eivätkä pysty iloitsemaan vaan ovat lähinnä huolestuneita meidän jaksamisesta. Itse kuitenkin toivoisin iloista reaktiota ja innostuneisuutta.

Olen miettinyt jos kertoisin asiasta tekstiviestillä juuri sen tähden että saavat rauhassa sulatella asiaa eikä tarvitse heti reagoida. Tiedän pahoittavani mieleni jos heiltä pääsee onnittelujen sijaan joku sammakko, vaikka sinänsä ymmärrän kyllä heidän mahdollisen hämmennyksen ja näkökulman asiaan.

En tiedä.
 
14. päivä aloitetussa työpaikassa kerrottu jo, koska menin mainostamaan itseäni suurena kahvin juojana ja nyt ei mee kahvi alas enää ollenkaan. Kaikille työkavereille siis kerrottu, ei pomolle ja työkaverit kehottivat sitä mahdollisimman pitkään viivyttämään: määräaikanen sopimus 30.6 asti ja 4kk koeaika. Kauankohan pystyn pitämään ilman että pomo huomaa. Välipaloja joudun ainakin syömään parin tunnin välein, mutta milloin maha rupeaa näkymään kunnolla. Oisko ollu 4kk tienoilla esikoisesta

Muille haluan keksiä kunnon jäynän. Kunhan ne ei vaan kahvia kerkee ensin tarjoamaan!
 
Meillä kerrottiin tänään anopille ja appiukolle. Anoppi ryntäsi heti halaamaan ja olivat kyllä kovasti innoissaan. Miehen siskolla on vuoden ikäinen poika, tää meidän tulokas olis siis toinen lapsenlapsi. Appi antoi heti ohjeita että nyt hyppyytä tuota ukkoa niin paljon kuin sielu sietää.. :D Tosi hyvin siis ottivat tilanteen, ja lapsi on kyllä odotettu. Meillä on miehen kanssa jo 11 vuoden yhteinen taival takana, eli varmasti osasivat tätä jossain vaiheessa aavistellakin tulevaksi..
Mun vanhemmat kuulivat asiasta viikko sitten, äidille kerroin saunassa ja sehän alkoi heti kiljumaan että "iiiiik, minusta tulee mummu!!!" Kovasti nauratti, mutta pakko oli hyssytellä kun oli sellaisiakin vieraita paikalla joille ei vielä haluttu kertoa.. Äiti kertoi isälle ja seuraavana päivänä isä kävi vaivihkaa halaamassa ja onnittelemassa. Kyyneleethän siitäkin kirposivat, meidän isä ei nimittäin oo mikään herkkis, mutta tuo ele oli ihan kultaa!! Isälle ja äidille tää on ensimmäinen lapsenlapsi. Äiti on myös viimeset vuodet aktiivisesti muistutellut että kovasti haluais jo mummuksi.. Eli toivottu tulokas myös mun perheen puolelta. :)
 
Mua ahdistaa se et nyt, rv 7+5, mun maha on jo niin iso etten pysty piilottamaan sitä. :sad001 Tietenkin se on vain turvotusta, tiedän sen, mutta ei sillä ole merkitystä mitä se on kun raskaana olevalta näytän. Joka raskaudessa maha tullut esiin aiemmin ja aiemmin.

Huomenna on varhaisultra ja jos siellä on kaikki kunnossa voisin periaatteessa jo sitten tulla kaapista. Mut niin mielelläni salaisin raskauden töissä ainakin ekan kolmanneksen ja np-ultran yli. Mutta aika mahdottomalta tuntuu.

Sinänsä ihan sama jos töissä katselevatkin mun mahaa, oma asianihan tuo on minkäkokoinen maha mulla on, mutta jotenkin mua ahdistaa. Ei nyt sinänsä, jos menee kesken niin voihan senkin sitten kertoa, elämäähän se vain on, mutta samalla olen paljastanut että me ylipäätänsä yritämme lasta.

Äh, yritän olla murehtimatta ja elää päivän kerrallaan. Sitten kun näkyy niin näkyy ja kun siltä tuntuu niin kerron. Niin ainakin haluaisin ajatella...
 
Ekassa raskaudessa kerroimme molempien vanhemmille ennen ensimmäistä neuvolaa. Nyt ajateltiin pitää asia omana tietonamme ainaki viikolle 12 tai siihen asti kunnes joku jotain huomaa☺ turvotus on aivan järkyttävää... Ensimmäinen lapsi syntyi tammikuussa joten oletettavasti vatsa pullahtaa nopeesti esille kun edellisestä synnytyksestä alle 8kk aikaa
 
Mulla polttelis ihan hulluna kertoo kaikille!! Töissä ja joka paikassa!
Mutta jotenki vaan joku pikku-ukko takaraivossa sanoo että elähän hötkyile.. Jos sattuukin jotain ja tulee keskenmeno tms. niin en sitten kyllä jaksais sitä sympatiavoivottelua ja selittelyä kaikille... Koiransilmiä joka puolella...aaarrggh!!
En vaan jaksa uskoo että mulle sattuis mitään, naiivia, todella naiivia, tiedän, mutta silti..
En malta oottaa että menee vielä pari viikkoa, nyt rv 9+5. Maaginen 12 lähestyy..
 
Mäkin haluaisin kertoa kaikille. Perheille on kerrottu ja parille kaverille (yks oli just laittamassa pois kaikki imetys ja raskausvaatteet. Olisin vaan kotona jos voisin. Vaatteet kiristä ja en jaksaisi pukeutua piukkoihin toimisto vaatteisiin. olen vasta viikolla 8 eka neuvola tiistaina joten tässä olis vielä noin 5 viikkoa ennen ultra jolloin olin ajatellut kertoa. Niin monella on mennyt kesken 7-12 välillä etten haluaisi "ilmoittaa" kaikille huonoja uutisia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top