Raskaudesta kertominen

Pomolle kerrottu ja tällä kertaa otti tosi hyvin asian vastaan. Mulla oli jo muutama kollega ihmetellyt olenko raskaana...jotenkin nämä seuraavat raskaudet näkyvät nopeammin...

Ihan kiva, ettei tarvitse enää "piilotella" epäonnistuneesti vatsaa.
 
Onko täällä vielä muita jotka eivät ole kertoneet raskaudesta? Pari työkaveria tietää olosuhteiden pakosta, mutta miehen tai minun lähisukulaiset ei tiedä asiasta. Enkä oikeastaan tiedä koska edes kerrotaan.. ei siksi etteivätkö he olisi varmasti innoissaan, vaan koska viime raskaus päättyi rv21+ ja ei huvita taas samaa suru-uutisten aiheuttamaa sääliä saada. Nyt menossa rv15
 
Mulla lähipiiri tietää, mut pomoa lukuunottamatta ei kukaan töissä. Tänään tilasin kokoa isommat työvaatteet, saa nähdä milloin on taivuttava äitiysvaatteisiin, sitten jään kiinni! :D rv15
 
mä kerroin vanhemmille rv 12 ultran jälkeen, lähetin äidille tekstiviestin "jos mulla kerta on jo mummi ja mamma nii mikäs sä haluut olla?" :D
Isälle meni tieto siinä samalla ja äiti hoisi sitten sen juoruilun muulle suvulle.
Miehelle kerroin samana päivänä ku sain itse tietää, heitin vaan asian kesken syömisen. Meinasi tukehtua ruokaansa....:D
 
ite kerroin kanssa miehelle heti. mies innoissaa kerto vanhemmillee kanssa heti. Ite kerroin vanhemmille varhaisultran rv8 jälkee. nyt rv 16+6 ja ihan parille kaverille vasta kertonu.
 
Noniin, nyt äitini ja isäni tietää, ja miehen vanhemmat. Eilen kun oli Neuvola ja sen jälkeen menin töihin, anoppi tuli lastenvahdiksi. Tyttöni 4v oli sitten kertonut että oltiin neuvolassa kuunneltu äitin mahasta jänniä ääniä siinä paljastu niille, ja kun kerran anoppi tietää, niin piti kertoa omillekin vanhemmille mulla viikkoja 17+1
 
Meillä kerrottiin vasta reilu viikko takaperin omille vanhemmille ja appivanhemmille. Työkavereista muutamat tietää ja esimies. Muut sukulaiset ja kaukaisemmat ystävät tiedotetaan sitä mukaan kun vatsa kasvaa.
Niin ja viikot 17+
 
Mekin kerrottiin vanhemmille vasta viikko sitten, molempien vanhemmat olivat kovin iloisia puolestamme. Äiti alkoi itkeä, kai se oli jo varma ettei hänestä tule mummoa koskaan.. omalle isoäidille on vielä kertomatta. Kavereistakin jo lähes kaikki tietävät, eikä aiota fb:ssä huudella. Näkyy kun tavataan, nyt alkaa olla mahdotonta piilottaa kumpua :wink

19+4
 
Me kerrottiin eilen ultran jälkeen vanhemmille ja omille lapsille.
Poika 9v, on ihan innoissaan. Suunnittelee jo kaikkea kivaa mut pikkuveljen kanssa voi tehdä. Tytärpuoli 11v, ei ollut innoissaan. Varmaan esiteini-ikä vaikuttaa :) toivoo pikkusiskoa. Me ei tiedetä kumpi tulee.
Anoppi vääntää itkua, mun isä samoin ja mun äiti tekee jo suunnitelmia kevääksi että pääsee tosta viereisestä kaupunginosasta hoitamaan lasta. Tän takia halusin lykätä kertomista mahdollisimman pitkään, äiti hössöttää mut hulluuden partaalle. Mutta mies ei paljon kauaksi jää. Soittaa töistä ainakin kerran päivässä ja muistuttelee koko ajan kuinka pitää olla varovainen eikä saa stressata eikä sitä tai tätä tai jotain mitä lie. Onhan se söpöä mutta joku raja sentään. Anteeksi avautuminen mutta ylenpalttinen huolehtiminen ja hössötys tekee hulluksi.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä kans tullut huomattua, että joku hössöttää kokoajan ympärillä ettei saa tehdä sitä tai tätä. Varsinkin nyt kun maha näkyy selvästi. Kävin tuossa eräänä iltana ravintolassa, jossa oli paljon juhlatuulella olevia ihmisiä, niin kaveri ei meinannut edes yksin vessaan päästää, kun pelkäsi matkalla jonkun tönäisevän minua :') pääsin kuitenkin käymään yksin vessassa, eikä kukaan töninyt
 
Hahaa! Samasta syystä kerroin äidilleni mahdollisimman myöhään, en kestä kun se hössöttää ja murehtii kaikkea etukäteen. Olin ihan yllättynyt, kun se otti uutisen aika rauhallisesti. Ootan, kun se saa sulatettua tän niin kohta on paikat täynnä vauvakamaa ja leluja..
 
Ite en oo onneks osakseni saannu mitään hössöttämistä, päinvastoin koko ajan kaikki toitottaa kuinka raskaus ei ole sairaus. Esim viimeksi töissä työkaverit ei viittiny sen vertaa tulla auttamaan että olis mun puolesta nostanut noin 15 kilon painavan laatikon. Yritin ensin itse mutta tuntu niin pahalta etten pystynyt. Ja apua kun pyysin tulee vain kuittia takaisin että minä olen aikoinani kantanut paljon painavampia juttuja eikä tehny tiukkaa. Ja toinen oli sit tilanne jossa pyysin toista työkaveria menemään agressiivisesti käyttäytyvän henkilön tilanteen rauhoitettua, totesi vain että mun pitää se hoitaa kun olen ollut ekana siinä. Että juu varmasti haluankin ottaa riskin, että mulle aiheutetaan keskenmeno! Mainitsin asiasta työkaverille ja hän totesi että iteppä olet alan valinnut.. Että toisinaan on kyllä semmoinen olo et ois ollu parempi olla kertomatta yhtään kellekään..
 
Tulee vähän syyllinen olo kun tietää että hyvää ne vaan tarkoittaa. Vaikka välillä tekee mieli karjasta :banghead:
En mä ole sairas tai muuten holhottava. Mutta toisaalta, mukavaa se on sitten keväällä kun saa vaan olla....
 
Satunen, ei voi olla totta! Helpommin sanottu kuin tehty, mutta koita olla välittämättä tuollaisista kommenteista ja pidä pääsi. Jokainen raskaus on erilainen, se pitäisi jokaisen ymmärtää. Jos oikein hankalaa on, niin saat varmasti neuvolasta saikkua. Ei sinun tarvitse uhrata omaa tai vauvan hyvinvointia törppöjen työkavereiden takia.
 
Juu olenkin yrittänyt pistää noi kommentit toisesta sisään ja toisesta ulos, mutta toki ne aina särähtää korvaan.. Ja varsinkin kun niitä tulee suurinpiirtein päivittäin ja pahimmillaan useamman kerran päivässä. Oon jo niin monesti kuullut kuinka nykynuoret vain valittavat raskaana ollessa.. Onneks ei oo enää pitkä aika joululomaan ja sen jälkeen onkin sit ihan lyhyt aika äippäloman alkuun :)
 
Ompa Satunen raivostuttavaa :0 Ihan kuin ois asiallista verrata toisten raskauksia omiinsa... Ja omahan on valintansa jos he ovat paskoneet selkänsä tai vaarantaneet vauvansa! Ei sun tarvi tehdä samaa... Ja tuskin sun työkaverit mitään veteraanien sukupolvea ovat vaan sitä pullamössöpolvea korkeintaan, eli turhaan brassailevat! Aika kultaa muistot ehkä heiltä... Tai haluavat purkaa omia katkeroitumisiaan.
 
Satunen, jos alkaa todella häiritä, niin keskustele pomosi kanssa, saat ehkä jotain muuta työtehtävää raskauden ajaksi? Kun emmehän ole sairaita, mutta jotkut oireet vaikeuttavat tekemisiämme - ja pitää tässä kuitenkin turvata tulevaa elämää (ja huomioida, että itse ei ole niin ketterä, että ehtisi huitovan käden alta pois, kyllä sitä itsellekin voi sattua jotain)
 
No joo jos tää tästä pahentuu niin pitää ottaa puheeksi.. Tai ajattelin kyl jo vähän puhua tulevassa kehityskeskustelussa pomolle asiasta..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top