Raskaudesta kertominen

Hihii, eilen räjäytin pommin Facebookissa ultrakuvalla. Oon raskaudesta tähänkin mennessä ihan avoimesti puhunu, mutta facessa en ollu vielä kertonu. Valtavasti tykkäyksiä, onnitteluja ja ihania kommentteja. Ja isovanhemmat oli myös ihan täpinöissään, kun uskalsivat nyt julkistaa asiaa vapaasti omilla tahoillaan. Kyllä tällä lapsukaisella on monta innokasta odottajaa! Ihanaa, kun tää on tällainen yhteinen ilonaihe :)
 
Itse myös laitoin taannoin facebookkiin tiedon ja voi sitä liikutuksen määrää kaikista runsaista onnitteluista. :) Itse ainakin haluan että kaikki itselle tärkeät ihmiset tietää.
 
Mä ajattelin tehä rakenneultrasta saatavasta kuvasta jonkun kivan joulukorttityylisen kuvan jonka laitan sit julkiseen levitykseen kun viikkoja on täynnä 22 (eli jouluaattona) :D Sen pidempään en jaksa salailla facebookissakaan!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Itselläkin välillä kuumottaa kertoa kun osa läheisistä ei vielä tiedä. Ajateltiin kuitenkin se rakenneultra odottaa ensin ja sitten kerrotaan lopuillekin. Jännittävät viikot meneillään tässä, vielä muutama ja sitten rakenneultra :) Mutta meillä tosiaan ultrakuva jääkaapin ovessa ja ne ketkä huomaa niin huomaa :D
 
Meilläkin on ultrakuvat keittiön kaapin oves, et kuka käy meil niin siinäpä kattoo pikkuruista. :rolleyes:

Pitäs kyllä joskus, kun jaksaa niin skannata koneelle noi kuvat. Kerran ne haalistuu iän myötä..
 
Mä kerroin töissä eilen pikkujouluissa koko porukalle. Jaettiin mun läheisimmän työkaverin kanssa perinteiset diplomit (ite ollaan päätetty leikkimielisesti kuka saa mistäkin, n.15kpl) ja mä sain diplomin " Vuoden 2013, ja etenkin vuoden 2014 suloisin pyöristyjä" :) Siinä aplodit raikasi ja monet tulivat halaamaan ja onnittelemaan sitten jakotilaisuuden jälkeen. Itkuhan siinä pääsi kun tämä rakas työkaveri piti pienen saatepuheen ennen diplomin antamista. En kyllä yhtään muista mitä hän sanoi :) :) :)
 
Meillä on töissä tienny porukka on pitkän aikaa kun piti selittää miks mun töitä on kevennetty (teen fyysisesti rankkaa työtä) Miehen isälle vietiin isänpäivänä kortti "onnea papalle" se ei edes tajunnuensin, mutta anoppi ymmärsi heti :D Siskoille kerroin toissaviikolla ja omalle isälle kerron kun nähdään.... Ei viiti enää niin vanhalle täräyttää puhelimessa :) Omaan äitiini mulla on sen verran erikoinen suhde, että oon miettiny miten sen vois salata siltä kokonaan.. Meistä ei kumpikaan haluais sille kertoa, mutta kai se on pakko joskus.... :sad001
 
No niin nyt on asiasta kerrottu lapsille. Eivät ainakaan vielä osanneet yhdistää tulevaa vauvaa ja äidin kanssa vietettävän ajan vähenemistä :p Esikoinen vaan kikatti ja ihmetteli, että mistä tiedän, että vauva on tulossa. Päivitteli myös sitä, että sittenhän meillä on neljä lasta... Keskimmäinen hymyili "hölmönä" ja ilmoitti, että veli olis kiva. Kuopus nyökytteli pontevasti ja totesi joo, kun sanottiin, että susta tulee isosisko. Kun sanottiin, että meille tulee sitten vauva niin pyöritti päätään ja napautti, että ei tule :grin No sehän on varmaa vasta kun se on varmaa...

Taidan taas oikoa ja pistää esikoisen kertomaan mummolle, että hänestä tulee isosisko. Voin sitten vaan todeta, että kyllä näin on :rolleyes:
 
Tänään esikoinen kertoi puhelimessa mun äitille, että meille tulee vauva toukokuussa. Viikkoja nyt siis 14+1. En nyt tiiä menikö ku Strömsössä. Äiti kuulu sanovan, että semmoista epäilikin ku olin viimeks ku nähtiin niin väsyny. Kyseli sitten koska vauva tulee ja onko se esikoisesta kiva juttu ja hoitaako sitten vauvaa. Tämän jälkeen asiasta ei sitten puhuttu :) Ite juttelin niitä näitä, kyselin myrskystä ja sähköjen poissaolosta yms. enkä asiaa uudestaan esille ottanut, eikä ottanut äitikään. No eipä tämmösistä asioista ole ollu meillä tapana hössöttää, joten ei aloteta nytkään :wink Nyt on siis mun kannalta merkityksellisin ihminen informoitu, sisaruksille voi kertoa vaikka viestillä tai ku seuraavan kerran näkee. Nyt voi mies hoitaa tiedottamisen omalle suvulleen jos kokee tarpeelliseksi :p
 
Itse oli vähän pakko kertoa pomolle jo rv 10 tienoilla kun poissaoloja tuli töistä niin paljon pahoinvoinnin takia.
Molempien perheille kerrottiin jo hyvin alussa, vaikka suunnittelinkin että josko vaan vois pitää salassa mahd. pitkään(miksi?!). Mutta ihan naurettava ajatus, oon sellanen moottoriturpa et ei mitään toivoa. Koulussa lähimmät koulukaverit arvasivat hajuherkkyyteni ja faceen lisäämäni kuvan takia( kuvassa siis minulla oli juomana appelsiinimehu ja miehellä olut. Muuta syytä ei voi olla kuin raskaus, mitä tää kertoo musta :D )...
Rakenneultra ois 23.12, ja silloin ajattelin että voisin repästä ja kertoo kaikille ihan facessa, lisätä sitten vaikka sen ultrakuvan sinne. Siskot saivat jo luvan facehehkutukseen tulevasta tätiydestä, ite jostain syystä vielä arkailen vaikka niin iloinen koko asiasta olenkin!
 
Anoppi sai tietää nyt raskaudesta. Hihitteli ensin ihan hölmönä, että hänestä tulee taas mummo. Ihmetteli sitten miten me jaksetaan ja tulihan se lopulta sitten se kirsikka kakkuun "Oliko vahinko?" :mad: No ei ollu ei...
 
Just törkeit ton tyyppiset lohkaisut.. miks ei voi vain onnitella?
 
Niin ja vaikka oliskin "vahinko" niin en haluais siitä hirveesti huudella, kun on näitä pieniä korvia jo ympärillä. Kiva sitten jossain riitatilanteessa, kun isommat sanoo, että ei sua kukaan edes halunnu, olit vahinko... :sad001

Mies lohkas vaan takas, että nykypäivänä ei semmosia vahinkoja satu jos ymmärtää asioista huolehtia :grin Anopin mukuloista, kun taitaa 2/3 olla niitä "vahinkoja"...
 
Mä aina sanon, että meidän kaikki lapset on "vahinkoja", tosin suunniteltuja sellaisia. Eli ollaan suunniteltu, että nyt ois hyvä hetki aloittaa yrittämään vauvaa ja kas olenkin raskaana jo seuraavasta kierrosta :grin

Tää viimeisin vaati vähän enempi. Eli tästä voi jo sanoa, että hartaudella suunniteltu ja yritetty :)
 
Nyt on hyvä fiilis! Oon kertonut parin päivän aikana usealle naispuoliselle työkaverille vauvasta. Ottivat aivan ihanasti asian. Yks sanoi "Voi teille tulee aivan ihana kesä!" :Heartred Tuntuu hyvältä, että tää on nyt useamman tietoisuudessa.
 
Mullakin on hiljalleen parempi olo kertomisesta. Oon ollut vähän taikauskoinen, pelkään että jos kerron liian monelle jo varhain, jokin menee varmasti pieleen.

Viikonloppuna jätin yhdet bileet väliin, kun siellä olisi ollut paljon puolituttuja ja mun maha näkyy jo. En kehdannut tulla raskauskaapista niin monelle ihmiselle kerralla, varsinkin kun osa meidän läheisistä ystävistä ei vielä tiedä. Olisi sentään kiva kertoa ystäville henkilökohtaisesti eikä niin, että saavat kuulla joltain tutuntutulta. On jo huomattu, että ihmiset juoruavat tällaisista uutisista enemmän kuin arvattiin.

Sovittiin nyt miehen kanssa, että kerrotaan pian kaikille tärkeille ihmisille ja sen jälkeen kuljen ylpeänä maha pystyssä.
 
Meillä vielä 2 viikkoa sit kerrotaan lopuille jotka ei vielä lähipiirissä tiedä. Itse vähän arka kertomaan ennen rakenneultraa kun kaikki voi vielä mennä niin pahasti pieleen. Ja kyllä se varmaan menneisyyskin tehnyt araksi kun aikoinaan sain tuomion että ei lapsia, ei ainakaan luomusti, mutta kappas molemmat olleet luomuja. Esikoinen totaalinen yllätys.

Mutta ihanaa että osa on rohkeita ja kertoo läheisilleen :) Kunhan vain saatte onnitteluja osaksenne eikä mitään vahinko kyselyjä, törkiää :meh:

Miten sitä malttaa vielä sen melkein 2 viikkoa pantata tietoa :D
 
Meillä tietää jokainen jo. Viime viikolla laitettiin masukuva facebookkiin niin nyt on kaikil tieto. Kiva, kun ei oo tarvinnu salailla. :) Ei maltettu oottaa kuukautta :P
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top