Raskaudesta kertominen

Lucy

Lucy

Sanavalmis juttuseppä
Toukokuunmammat 2014
Hei! Koska ootte ajatellut kertovanne raskaudesta vanhemmille, töissä, kavereille? Ja millä tavalla?

Viikonloppuna tapasin kavereita ja sain kysymyksen "otatko nyt skumppaa vai jotain muuta?" :):) Eihän siinä nyt voi valehdella ja kerroin sitten. Muut saavat kyllä tietää vasta sitten, kun ollaan ns. turvallisemmilla vesillä. Ehkä sitten vk 12 jälkeen. Niin ja tiedä ollenkaan miten työnantajalle tän kertosin.
 
Mä olen kertonut yhdelle ystävälle pian plussan jälkeen. Voi olla, että päädyn kertomaan parille muullekin lähipäivinä juuri tuosta syystä, että ovat aika tarkkasilmäisiä jos yksi joukosta juo mehua.

Viime viikolla olin oudossa tilanteessa, koska olin työmatkalla vieraiden ihmisten seurassa, ja päädyin kertomaan heistä kahdelle – pelkäsin että olisin saattanut yllättäen oksentaa tai joutua vaikka skippaamaan jonkin homman väsymyksen takia. Pari kertaa oli paettava tilanteita, joissa joku tuli liian innokkaasti horisemaan siitä miten suomalaisten kanssa pitää aina juoda viinaa. Silloin oli helpotus, että paikalla oli joku joka oli juonessa mukana ja auttoi keksimään vähäeleisiä tekosyitä paeta paikalta...

Ajattelin, että lähisukulaisille, hyville ystäville ja läheisille työkavereille voisimme ryhtyä kertomaan ultran jälkeen. Keskenmenoriski on kai aika vähäinen sen jälkeen, kun on varmistunut, ettei raskaus ole tuulimuna. Laajempi toitottaminen saa mun puolesta odottaa. Kerrotaan vaikka sitten, kun alkaa näkyä.
 
Itse olen kertonut yhdelle vanhalle kaverille, muut saavat odottaa vielä ekaan ultraan vähintään. Mulla on lähisuku sellaista sarjaa, että tällä hetkellä tuntuisi "voi kun ei tarvitsisi kertoa näille Ikinä"..,
 
Sovittiin miehen kanssa e kerrotaan vasta vklla12. Mun oli kuitenkin ihan pakko kertoa äidille, viime kertasen km jälkeen tarviin jonkun joka ymmärtää ja tukee. Tuli mieheni on ihana ja tukee ja ymmärtää myös mut kyl se äiti on edelleen tällis asioissa toisinaan mun ykkönen ;P Töissä kerron vasta sitten kun ollaan turvallisilla vesillä tai jos alkaa ihan megaset pahoinvoinnit ja yrjöömiset.
 
Ainoo jolle ollaan tähän mennessä kerrottu on personal trainer, koska asia on pakko ottaa huomioon salilla treenatessa. Muille kerron sit kun siltä tuntuu. Tuntuu kyllä tosi vaikeelta kun tätä ei oltu suunniteltu ja kukaan ei varmasti osaa tällasta odottaa. Vanhemmille ja siskoille on kuitenkin varmaan pian kerrottava. Se jännittää...
 
Kerrotaan vasta np ultran jälkeen läheisille. Töissä mahdollisimman myöhään. Viimeksi oli sama juttu, onneksi, olisi ollut aivan kamala alkaa soittelemaan, että olikin mennyt kesken. Mulla on sen verran vanhat vanhemmat, että heille olisi voinut olla kova paikka. Ja itselle km oli niin hirveä kokemus, että vielä jos olis pitänyt huolehtia muiden jaksamisesta niin huh huh. Mutta, tukea ei itse tällä pelillä saa eli jos mulla olisi sellaiset vanhemmat tai ystävä tai joku muu, joka asian pitäisi salassa ja olisi vahvana tukemassa niin kertoisin. Nyt se on mun mies - ja sille juu kerroin :D
 
Kävin eile tekemäs iltavuoron töissä ni yks työkaverihuomas miusta heti et ootan toista. Eihä siinä sitte voi kieltäänkää enää. Äitille oon jo kertonu, se on miulle nykyää ko paras kaveri. Muutamille kavereille oon maininnu et saattaa toine tulla jos kaik menee hyvi. (:
 
Eipä tässä vielä paljoa kerrottavaa ole eli odotellaan sinne selvimmille vesille suurimman osan kanssa :D Äidille piti kertoa heti juurikin tuon vuoksi jos jokin menee vikaan niin on joku jonka kanssa puhua. Ja tietty mies oli paikalla kun testi tehtiin eli he tietävät... :D Onhan se ihanaa sitten kertoa lopuille läheisille kun sen aika koittaa, nyt pitää vielä malttaa sen 3 viikkoa :D
 
Täytyy tähän vielä mainita se, että tuntu kyllä tosi helpottuneelta kertoa kavereille. Mut haluun kyllä odottaa vahvistusta asiaan, että siellä oikeesti on joku katkarapu tulossa :p
 
Päätettiin miehen kanssa ettei kenellekään kerrota ennen np-ultraa, koska viimeksi kesäkuussa np-ultrassa huomattiin kkm. Pomo tietää koska olen vuorotyössä ja neuvola-ajat ja muut pitää tietää ajoissa listaa varten...
 
Neuvolasta kerrottiin, että käynnit saisi tehdä työnantajan ajalla, joten olisi hyödyllistä, että työnantaja tietäisi. Olisihan se helpompaa kaikin puolin, niin ei tarttis miettiä, että mikähän ihmeen aika mulle nyt sitten käy.
 
Vähitellen olen ihmisille kertonut, kun olen sukulaisia tavannut tai täytyy ruokavaliorajoitteista ilmoitella. Tuntuu, että olen itse jo kesällä ensimmäisen raskauteni aikaan käynyt itseni kanssa jonkin ajatusprosessin läpi, enkä tunne samalla tavalla tarvetta makustella asiaa kauheasti itsekseni. Tuolloinkin ehdin kyllä kertoa osalle sukulaisista mahdollisesta vauvasta, vaikka se kesken menneeksi osoittautuikin. Koin että se itseni kohdalla lopulta ehkä jopa helpotti tilannetta sen sijaan, että se olisi ollut rankempaa.

En jotenkin koe sen suuremmin tarvetta salailla sen puoleen raskautta kuin mahdollista keskenmenoakaan. Kun on opiskelija, niin ei tarvitse pohtia edes työnantajan suhtautumista. Mutta nämä ovat varmasti persoonakysymyksiä, ja erityisesti sukulaisten reaktiot uutisiin tuntuvat eri ihmisillä vaihtelevan aika rankasti. Meillä on onneksi otettu ihan hyvin asia vastaan, tietysti moni osasi näitä uutisia kesäisen perusteella odottaakin... Koulussakin joudun kertomaan aika pian, kun jouduin ottamaan neuvola-ajan pakollisen opetuksen päälle.
 
Minä olen kertonut jo kaikille läheisille, melkein testin jälkeen. Jotenki on vaan ollu tällä kerralla luottavainen fiilis ja sit tosiaan ei tarvii keksii kellekkään selityksiä ja jos jotain sattus ni ois tukijoukko ympärillä :) Nyt rv8-9 ja en pysty oikein enää mahaakaan peittelemään! Kohta alkaa varmaan asiakkaat kyselee ku kampaajan hommia teen :D Äiti arvas keromattaki :D Hyvin ovat kaikki uutisen ottaneet, mummolle tuli pieni shokki tila mut sekin on jo asian sulatellut:) Toinen lapsi kyseessä.
 
Mun äiti on just sellanen, että "mähän arvasin!" Luulee aina tietävän kaiken etukäteen ja voin vaan kuvitella kuinka se pätee raskausasioissa, kun kerron. Ei millää pahalla, äiti on muuten ihana :) Aijon kertoo kyllä sit vasta, kun tuntuu turvallisemmalta. Musta tuntuu oikeestaan kivaltakin makustella asiaa itse ihan rauhassa.
 
Me ei olla kerrottu vielä kenellekään, toinen lapsi siis tulossa. Esikoisen kohdalla ei maltettu olla kertomatta, mutta nyt jotenkin erilainen fiilis :) Kerrotaan vasta tuon np-ultran jälkeen kaikille! Vatsan saa tässä vaiheessa niin helposti vielä piiloon vaatteilla :D
 
Luulen et tänään on se päivä kun on pomolle kerrottava. Niin äklöolo etten paljon oo uskaltanu nousta ylös.
 
Kolme mun parasta ystävää tietää miehen lisäksi.. Voi olla, että kerron mun vanhemmille huomenna, koska takana kaksi keskenmenoa ja oon niiden osalta saanut kovasti tukea varsinkin äidiltä ja sitä oon myös tarvinnut. Tästä syystä kerroin myös näille ystävilleni melkein heti plussauksen jälkeen.. Muille sitten kerrotaan ultran jälkeen.
 
Lucy: Pomo oli tosi onnelinen meidän puolesta. Kertoi omista raskauskokemuksistaan ja käski ottaa töissäkin vaan rennosti jos siltä tuntuu :)
 
Mä ajattelin kertoa pomolle sit varhaisultran jälkeen jos kaikki on kunnossa. Kun on kunnalla töissä niin neuvolakäynnit kuuluu työaikaan... :) Muuten meillä tietää nyt tulevat isovanhemmat ja sedät. Yks mun ystävä tietää ja pari työkaveria(pakko oli kertoa kun töissä tämä raskaus asettaa tiettyjä rajoituksia niin ne voi sitten "paikata" mua tarvittaessa :))
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top