Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lucy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä toivotaan jo että kaksi viikkoa menisi nopeasti ja pääsisi lääkäri ultraan katsomaan että kaikki hyvin! :) Alkaa nääs tympästä kun itsellä jäi tuo koulu kesken kun esikoinen synty ja oli tarkoitus nyt syyskuussa sitä jatkaa kunnes sitten tuli tämä iloinen plussa! Kaikki vaan kyselee kovasti koulusta ja itse joutuu suoraan sanottuna valehdella päin näköä. Sitä kun ei vielä halua raskaudesta kaikille kertoa vaan odottaa sen 12-13 viikoille jolloin on ns turvallisempaa...
Onkos muilla samanmoisia ongelmia vai oletteko kertoneet vain suoraan? :D
 
minä aion kertoa raskaudesta vasta joskus 20viikolla. Haluasin kyllä ennen sitä mutta sain 2 vuotta sitten keskenmenon viikolla 20..Ja viime raskaudessakin tuli huonoja uutisia viikolla 20. Joten vasta toisen ultraäänen jälkeen kerron..vaikka silloin varmaan jo näkyy että oon raskaana..
 
Onpa kurjaa cazz. :( Vaikka eihän sille sitten mitään voi jos jotain käy. Mä en henk.koht osaisi olla kertomatta niin pitkään aikaan. Tarvitsisin kuitenkin tukea joka puolelta jos kävisi jotenkin huonosti. Tällä hetkellä siis tietää parhaat ystävät, omat ja puolison vanhemmat ja pari työkaveria. Näiden tuella selviän jos jokin menee pieleen. Toivottavasti sinullakin on nyt onnistunut raskaus alusta loppuun saakka! <3
 
Oon sellainen että pidän yleensä kaikki tunteet ja ongelmat sisälläni.Mulla ei oikeen oo ketään jolle puhun ihan kaikesta,joten sen takii varmaan helpompi mulle että en kerro ihan heti kaikille.Mietin myös paljon et miten perhe ja sukulaiset reagoi raskaus uutisiin sillä olemme juuri miehen kanssa eronneet ja oon vasta 23v jsa mulla tosiaan 3 vuotias poika jo.On melkein enemmän helpotus että en "tarvitse" tai halua kertoa raskaudesta vielä. Kuulostaa varmaan hölmöltä mutta näin se vasn on mulle :)
 
Anopille kerrottiin eilen. Hän ilmoitti heti, että neljä lasta olisi sopiva määrä. En mä kyllä uskalla luvata, ensimmäistä vasta tehdään...

Kertominen tuntuu vähän aikaiselta, koska tosiaan oon vasta 7+4 ja kaikkea voi vielä tapahtua. Toisaalta mulla on elämässö muutenkin kaikkea rankkaa - oma äiti vakavasti sairaana huonolla ennusteella - ja luulen, että rajattu avoimuus on nyt paras politiikka. Jos raskaus menee kesken, lähipiirin tuelle tulee olemaan tarvetta.
 
Musta ootte kauheen rohkeita kun kerrotte ihmisille. Mulla on tällä hetkellä joku henkilökohtanen kriisi päällä ja tuntuu siltä etten haluu kertoa raskaudesta kenellekään. Ehkä se muuttuu kun 2 viikon päästä pääsee ultraan mutta just nyt tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikeelta kertoo yhtään kenellekään.

...menin ihan lukkoon äsken puhelimessa kun varasin aikaan hammaslääkärille ja se onnitteli odotuksesta. en tienny mitä ois pitäny sanoa ja jäin sit vaan hiljaa nieleskeleen siihen linjalle :/
 
Ohoppista!

Miehen sisko tuli käymään maanantaina. Astui ovesta sisään ja kysyi mitä teille kuuluu. Hän ei heti huomannut uusia huonekalujamme niin sanoin, että on tässä vähän mullistuksia tapahtunut: "OOTSIE RASKAANA? OOTSIE RASKAANA? VASTAA JO!" No mie menin ihan lukkoon enkä osannut muuta kuin huutaa miehen hätiin. Paljastuihan se. Piti vaan mainita, että oli uudet huonekalut, mutta tulikin vahingossa sanomatta mitään paljastettua, että raskaana ollaan.

Muille ei sitten kerrota ennen ensimmäistä neuvolaa, eihän?
 
Multakin äitini tänään tivasi "ootko paksuna!?! Olet paksuna kun et juo kahvia!" ;D Valehtelin, etten ole mutta mies kertoi sen olleen hieman läpinäkyvää ;D
 
Mua jo niiiin turhauttaa tää kertomatta oleminen. Taas hetki sitten vaihdoin kuulumisia ystävien kanssa ja tuntui epämukavalta vaan puhua ympäripyöreitä, "eipä tässä mitään kummempia, samaa vanhaa"... En taida olla kovin hyvä valehtelemaan. Eilen kaupassa törmäsin eksään, joka innoissaan selitti siskonsa odottavan lasta toukokuulle, ja mä siinä nyökkäilin ja onnittelin mutta tuntui tosi epärehelliseltä olla jakamatta omaa uutista.

Ne tilanteet jännittää, joissa voin jäädä kiinni kahvin tai alkoholin välttelystä. Voi kun oltais jo toisella kolmanneksella, väsyttää tämä salailu ja alan käydä sen takia ehkä hieman epäsosiaaliseksi...
 
Kerroin eilen parhaalle kaverille, koska halusin niin kovin jutella tästä jonkun muunkin kanssa kun miehen. Ja halusin varmistaa että hän on eka joka asiasta kuulee. Vaikka pystyin hyvin ennakoimaan hänen reaktionsa niin oli silti tosi jännä tilanne kertoa asiasta. Ei sillä, onhan tää ihan ainutkertainen juttu.

Luulen että viikonloppuna tulee kerrottua lopulle kaveriporukalle (huijui, se vasta jännää onkin) - ollaan menossa synttäribileisiin ja uskon että kuskina oloni jo toista kertaa putkeen nostattaa kysymyksiä. Enkä meinaa valehdella jos joku kysyy. Vähän meinasin että jos vaikka laittaisi facessa viestin noille parille muulle lähimmälle kaverille, ettei tästä nyt tulisi mitään juhlien pääpuheenaihetta vaan olisivat saaneet jo sulatella hetken :D

Vähän pelkään että saako kertomisen jälkeen joka paikassa olla vastailemassa kaikenlaisiin vauvahöpinöihin (mun kaverit on vähä sellasia). Itse en vielä vaan halua miettiä liian pitkälle koska riskiviikoilla mennään. No tästäkin toki pitää vaan puhua suoraan että vielä ei tästä itsekään uskalla liikaa riemastua, joten malttia toivon lähipiiriltäkin.

Ja tän takia sukulaiset infotaan vasta kun seulontatulokset on selvillä. Tai mies kyllä mietti että julkistaisi jo vanhemmilleen, mistä sanoin että mun puolesta saa kertoa koska itse haluaa. Mutta kun perustelin miksi itse en kerro porukoille vielä niin päätti myös odottaa.
 
Pomolle kerrottu... Otti yllättävän hyvin! Ihan sen takia kerroin et neuvola-käynti kuuluu työaikaan ja oli vaan ajan kysymys milloin se tajuaa muutenkin... Neuvola on meinaa mun työpaikan kanssa samassa rakennuksessa, se neuvolatäti on lähes kollega :)
 
huoh.... Mäkin haluisin kertoa pomolle, mutta en jotenkin uskaltaisi näin aikasessa vaiheessa. Mua jännittää ihan kamalasti!!!!!!
 
Vanhemmille kerrottiin heti testien jälkeen, piti nimittäi kaks tehä jotta uskoin. Itse olisin halunnut kertoa vain omalle äidille, koska viikolla 6 oltiin tuolloin vasta, mutta mies oli soittelemassa jo omalle äidilleen ja veljelleen.. Tehty mikä tehty. En voi olla vihanenkaan, pitää tietysti hälläkin olla jokin tuki omasta takaa.

Noh, mutta Töissä oli pakko sanoo, kun en yksi aamu todellakaan kyennyt oloiltani töihin ja oli flunssakin kaiken lisäks. Silloin oli varapomo hoitamassa hommia, jolle sit piti sanoo ja se onnitteli ja oli onnellinen meidän puolesta, mutta minuu hirvittää huominen, kun oon menossa vajaan kahteen viikkoon ekaa kertaa töihin vaikkei yhtää oo sellaset olot, et kykenis, mutta kaipa se on pakko :/ Niin hirvittää tää oma pomo joka on nyt palannut itse kolmen viikon saikultaan, että mitähä se huutaa mulle näistä miun saikuista, kun se on veemäinen, tempperamenttinen ja muutenkin törkeä ihminen, eikä todellakaa esimies ainesta. Tuskin saan nukuttuu ens yönä, ko pelko persiissä :/ Tään viikon jälkeen jäänkin työttömäks ja thank god! Haluunkin pois tuolta.. Sunnuntai tuu jo!
 
Pomolle kerrottu! Huh mikä helpotus, jännitti aivan kamalasti. Tosi kivasti meni ja pomo oli tosi onnellinen meidän puolesta. Sanoi, että aiheuttaahan se järjestelyjä, mutta niin se vaan menee. Väitti, että on epäillytkin jotain ja et musta muka näkee, et oon raskaana! Mitenniiin... No kuulemma oin ollu tavallista väsyneenpi ja hajamielinen :) sen vaan kuulemma näkee. En usko! :) Nyt ei tarvii selitellä mihin oon menos kun tulee neuvola- yms käyntejä. Ihanaaa! Töissä en kyllä kerro muille vähään aikaan.
 
Tänään neuvolan jälkeen kerroin äidilleni ja siskolleni. Yhdelle ystävälle kerroin heti plussan jälkeen. Miehen vanhemmat ja isäni saavat kuulla sitten kun riskiviikoista päästään ohi. Töissä kerron vasta kun alkaa näkyä, toivon ettei kovin paljon ennen joulun (rv20) tarvisi kertoa...
 
Nyt on molempien vanhemmille kerrottu :) vähän "pakosta", kun anopilla oli työtarjous ja mies oli heidän kanssaan mökillä ja sovimme yhdessä, että hän voi sanoa, että jos kaikki menee hyvin niin en työtä voi ottaa vastaan. Eli työt alkaisi vasta äippäloman jälkeen.. Ja minä kerroin omille vanhemmille, kun mielestäni heillä oli oikeus saada tietää samaan aikaan. He puhuivat veljen lapsista ja kaikesta, että mun pitää opettaa heille askartelua ja siihen vaan mainitsin, että voipi olla, että ensi vuonna meillä on oma, jolle opettaa. Oikein hyvin ottivat uutisen vastaan :) olivat tyytyväisiä, että opinnotkin on siinä vaiheessa, että ei ainakaan paljon jää kesken (jos oon ahkera niin ei yhtään, mut en usko olevani ahkera).

Muille sukulaisille kerrotaan vasta ultran jälkeen kuukauden päästä.. jännää!! :)

Oli aika huojentavaa kertoa vanhemmille, sillä heiltä pystyin kyselemään suvun sairauksista ja onko keskenmeno tyypillistä jnejne. Ja isäkin on lääkäri, niin voin sitten kysellä häneltä, jos jotain ilmenee. Luulen tulevien isovanhempien myös tykänneen, että he ovat ensimmäiset, jotka tietää.
 
Last edited by a moderator:
Me on nyt päätetty kertoa ainakin mun vanhemmille ja sisaruksille ultran jälkeen tiistaina. Meillä on sellanen harvinaislaatunen tilanne että on koko perhe kerrankin koolla kun ulkomailla asuva siskokin on just vanhempien luona käymässä. Ajattelin pölähtää paikalle ultrasta saadun kuvan ja kukkapuskan kanssa ja onnitella sit tulevia isovanhempia. Oon siis sisaruskatraan eka joka pääsee tällasia uutisia vanhemmille kertomaan. Harmi vaan että joudun kertoon yksin kun mies ei voi lähteä mukaan käymään tonne eri paikkakunnalle.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Vähän tupeloin eilen... piti postata kaverin FB-statuksen alle yksi uutislinkki. Kopioin sitten osoitteen VÄÄRÄSTÄ IKKUNASTA ja siihen päätyi linkki johonkin odottavan äidin ruokavaliota käsittelevään oppaaseen. Paniikissa räpelsin mobiililla kommenttia piiloon, ja onnistuihan se lopulta... onneksi oli varhainen sunnuntai-aamu eikä kukaan tainnut nähdä mokaani, tai ainakaan kukaan ei ole maininnut mitään.
 
Joo pitää tarkoin valita mitä FB:ssä päivittää ja mist tykkää :D Paitsi, että epäilen että jotkut tietää jo joille ei oo ite kyl kerrottu.. Ihmisillä ei pysy suu kii vaikka on suht läheisistä kyse :(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top