Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lucy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jotain tuollasta mä odotan itekin, kun isälle ja varsinkin miehen vanhemmille kertoo...! Äiti jo tietää ja se on asiasta ihan ilonen, että onneksi edes yksi on, jos muut ei sitten ole. :)
Oonhan mäkin "jo" 32, että varmaan ainakin isä on jo niin tottunut siihen ettei mulla lapsia ole, ja puhumattakaan kun mies on seitsemän vuotta vanhempi niin hänen vanhemmat varmaan ainakin aattelee(ja toivookin) ettei lapsia enään tulisi.

Mutta kiva että toipu järkytyksestä sun äiti ja kyseli vielä vointejakin ym...! :) Et kai se pahemminki olisi voinu mennä :P
 
Tilattin tänään kotitestistä doppleri. Mulle tuli sellainen tunne, että haluun kuitenkin tietää onko sielä ketää ennen, kun kerrotaan. Viikonloppuna olisi kiva kertoa molempien vanhemmille. Saas nähdä kerkeeko perjantaiksi paketti tänne.
 
Simppu: tarkotatko mitä tilanteella??

Emmä ny ymmärtänyt.. kai seon kateellista panettelua, koska moni on ihmetellyt et mite ollaan vielki 4,5 vuoden jäljee yhtä lööw ku silloko tavattiin ja muutenki, ei riidellä ko se kaks kertaa vuoteen ja ollaan kokoaja rakennettu yhteist elämää ja kotia.. ja on yhteisiä harrastuksia.. nään joistakin kyl että ottaa pannuun ko meillä elämä hallussa kaikin puolin. Ja vielä tämä odotettu pieni rakkaus <3 varmaan joilleki tuli pommina ko moni sano et monta vuotta menee ko pillereitä syöny kokoaja nii poks heti tulin raskaaksi..

Mut ei oo onneks ku tää yks ääliö sanonu tollei, mut masentiha se ku luulin tään ihmisen olevan hyvä kaveri eds..

Et summa summarium tilanne on se, et on yksi luotettava vähempi. Et ei kai miussa mitää pahaa tarvi olla?


En toki tarkottanut että sussa olis mitään pahaa! Älä nyt niin ajattele :D Ihan hyvällä siis ihmettelin, aattelin että jos oot vaikka tosi nuori tai odotat yksin tai jotain kun musta oli niin outoo että oot saanu tommosta palautetta vaikka uutinen on ollu noin ihana!
 
Sori, oon herkkä suuttumaan nykyään ja pahastumaan. Varsinkin jos tulee vähän väheksyvään sävyyn.. Ni oon puolustuskannal heti, sori :P

No mut tääpä ihminen on aina vittuillu mulle päin naamaa, enkä oo ottanu sitä mitenkään itteeni ko sillä on itellään vaikeeta, mut toi oli vika kerta ko vittuili. Mieluummin en kuule koko ihmisestä enää mitään. Porukatkin oli kummissaan ja suuttuneita sille tyypille, koska oli kuitenki sen verran läheinen, et tunsi ''pintapuolisesti'' perheenikin ja iskän kaa kalassakin kävi kerran pari. Tosin eipä oo ees yrittänyt pahoitella puheitaankaan.. Mut shh, vika kerta kun mainihen ko. ihmisen edes nimettömänä. Nään niin punasta, murr.
 
Eilen tuli "salakavalasti" facebookissa paljastettua, et oon raskaana.. Ilmeisesti sitten ne jotka on äitejä entuudestaan tajuavat rivien välistä lukea vaikka itse oon yrittänyt päivitellä tiloja silleen, ettei kellään tulis raskaus ekana mieleen. Niinpä siis yks kysy, et oonko raskaana, ni en voinu kieltääkään vaikka ollaan salailtu sitä feississä vielä, koska luulen että kieltäminen vielä kostautuu... Oon vähän taikauskoinen. Niin kyllä sinne muutama onnittelu tulikin oman kommenttini perään vaikka luulin, et tuskin kukaa minuu niin tarkkaan seuraa, et viitsii lukea tavallisen päivityksen kommentitkin :D Mieskin sano, et voithan sie sanoa kerran suoraa kysytään. Niin sekin itse sitten innostui kertomaan omalle kaverille sen myötä, sen kavereist ei tiedä, kun se yksi, VIELÄ :)

Myöhemmin sitten ilmoittaa kuvien kera oikeesti ja oikeen päivityksen kera, ettei kommenteissa :) Kyllä on kiva, kun tietää useempikin, kuin vaa lähipiiri. Oon vaan niin onnellinen pikkusesta, et tekis miel kailottaa pitkin kaupunkia :p No ei vaisinkaa, mut tää salailu on kyl rankkaa, kun ite puhuis mieluusti asiasta koko ajan, niin pitää muistaa, et shh,eisaakertoavielä. Paitsi nyt ilmeisesti ollaan päätetty, ettei tarvi enää salailla, mut ite haluun säästää kunnon vauvamasukuvan myöhemmäksi. Ehkä jouluntervehdykset laitan naamakirjaan kuvan kera :p
 
Mä laitoin faceen, et 4+1=5 ;)

Eka kommentti oli läjä kysymysmerkkejä. Sit miehen serkku arvas ja siitä sitten satelikin pelkkiä onnitteluja. Moni sanoi jo arvanneensa, ku olin aiemmin laitellu vähän vihjaavia tilapäivityksiä. Eilen kerroin myös entisellä työpaikallani, etten aio tulla takas töihin seuraavaan 3 vuoteen. Myös lapsille kerrottiin ja näytettiin ultrakuvia. Esikoinen (7v poika) toivoo kovasti pikkusiskoa :) Kuopus ei kommentoinut millään lailla vaan jatkoi leikkimistä.:grin
 
Kerrottiin eilen meiän pomolle :) Se oli oikeestaan aika hauskaa! Kaikki meni hyvin ja pe paljastetaan rytinällä koko työporukalle. Tuli hyvä mieli ja olo kun uutinen otettiin niin hyvin vastaan :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Nonii se siitä salakavalasta kommentoinnista :p 70% ihmisistä tietää.. kiva että miehen puolen suku on kans yhtä höpön ku oma suku :p mies kotoisin toiselta paikkakunnalta nii ei oo nähny meit ko muutama sielt raskauden aikana :)
 
Noniin, nyt on sitten kerrottu miehen ja mun vanhemmille, vietettiin isänpäivää vähän etukäteen käytännöin syistä. Olipa mukava kertoa. Jännitti kyllä ihan kamalasti. Miehen äiti alko heti itkemään ja kaikki oli superiloisia! Munkin äiti sai kohtauksen ja hihitteli ja halaili mua kuinka ja kauan. Mies kerto ihan suoraan vaan, mutta mä annoin ultrakuvat käteen ja sanoin, että tässähän nämä nyt näytille kun te nyt tän kuitenkin jo tiedätte. Piti vähän äitiä kiusata, kun se luulee aina tietävänsä kaiken etukäteen :) Automatkalla kotiin alko taas itkettää. Ihana, että läheiset tietää nyt.
 
Me kanssa kerrottiin tänään miehen muksuille. Nuorempi, 4 v sälli, ei oikein osannut päättää että tuleeko hänestä vauvan isoveli vai pikkusisko.
Eskarilainen isosisko taasen innostui ja alkoi kovin laskea että koska vauva tulee. Ihan liian kauan kestää kuulemma. Ja muisti neiti huolehtia että pinnasänky ja syöttötuoli tulee varmasti ajoissa hankittua :D
 
Taisi tulla moneen perheeseen mukava isänpäivä yllätys. Mun äiti laitto heti viestii miehen äitille :) sit ne puhu puhelimes heti pitkään. :)
 
Näköjään kaikki on kohta kertoneet perheilleen, me ei vielä olla :)
Tosin te jotka ootte kertoneet niin oottekin varmaan jo ainakin muutaman viikon pidemmällä kun mä.
NP- ultra on ensi pe, ja vaikka tänään onkin tällainen erityinen päivä ja muuten hyvä päivä kertoa uutiset niin alunperinkin on jo päätetty että vasta sitten kun tuo ultra on käyty ja siirrytty toiselle kolmannekselle.

Kovin varovasti etenen moneen verrattuna tämän jutun kanssa, mutta kaikki on vielä niin aikasta, että ehtiihän tässä. Erilaisten tavaroiden ja vauvajuttujen hankinnatkin saa kyllä oottaa pitkälle vielä :)
 
Ei mekään olla vielä kerrottu kauheen monelle ja viikot on nyt 12+4 tai jotain siihen suuntaa. Mies on kertonu yhelle kaverilleen ja toiselle siskolleen, mä en kellekään. Kaveri totes, että teillä riittää sitten hulinaa ja sisko, että sitten en varmasti tuu enää yksin teille lapsia hoitamaan :) Eka ultra on ensi viikolla, että sinne asti ainakin odotellaan ihan rauhassa. Omalle äidille kerron varmaan sen jälkeen kun ehkä mennää kyläilemään. Katotaan nyt sitten koska anopille "muistaa" kertoa. tosin epäilen vähän, että kun toi yksi sisko tietää ni kohta tietää koko suku, vaikka puhe oli ettei vielä huudella asiasta.
 
Ei mekään Mimi kerrottu kenellekään ennen ultraa. Kyllä sitä senkin jälkeen kerkee :) Nyt on kohta 4 viikkoo ultrasta ja pikkuhiljaa alkaa oleen kaikille tärkeille tahoille kerrottu. Ei oo pidetty kiirettä asian kanssa. Loput saa huomata sit kun alkaa masu kasvaa oikeen kunnolla...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kaikille kerrottu exiä myöten :) <3 Helpottaa kun ei tarvitse valehdella epänormaalista käytöksestä (mm. Miksi en juo kahvia enää, miksi en valvo pitkään ja olen väsynyt, miksi en syö enää kaikkea makeaa, miksi pidän takkia sisällä kun ollaan äidilläni :D ) On mahtavaa kun saa jakaa uutisen kaikille ja keskustella.
Edellisessä raskaudessa häpesin kun olin jäänyt yksin ilman miestä odottamaan, niin en nauttinut puhua raskaudesta koska ne kääntyivät aina "omg, miten jaksat ilman miestä???" "Voi sua raukkaa" jne.
Annoin nyt paukkua jo hyvissä ajoin ja Facebookissakin on tieto että odotetaan :)
 
Existä tuli mieleen... Miehellä on exä, jolla on pahoja mielenterveysongelmia. Se aikanaan vainosi meitä parin vuoden ajan kaikennäköisillä törkyviesteillä ja -puheluilla, oli miestä kohtaan väkivaltainenkin, ja lopetti meidän vainoamisen vasta kuin löysi uuden kohteen. Jännittää todella paljon, mitä käy, kun hän saa tietää. Tyyppi uskoo, että kaikki mitä me teemme on suunnattu häntä vastaan.
 
Oli muuten vähän erilainen reaktio mun äitillä ku olin kuvitellu! Vauhkoomisen sijaan itki onnesta ja kyllä multakin siinä kohti kyyneleet valui helpotuksesta. Näki kuulemma heti naamastaani, mitä asiani koskee. Niin ne äidit vaan tuntevat lapsensa. Kaikkein eniten tän raskauden aikana oon just pelänny tota hetkeä, ja sit se menikin ihan täydellisesti :') itseäni ei häiritse raskauteen liittyvä hössötys ja oli hauskaa huomata äidissäni ihan uusi piirre, kun alkoi samantien miettimään työhuoneen vaihtamista lastenhuoneeksi ja mietti heti minkä värisiä vaatteita hän voi jo alkaa ostamaan. Tää oli mulle vaan erityisen tärkeää ja nyt jos koska voin alkaa nauttimaan raskaudesta täysin siemauksin, kun tänään selvisi ultrassakin että kaikki on hyvin <3
 
Takaisin
Top