Hohhoijjaa, mitenkä kävikään juuri kun ehdin kehua, kuinka hienosti
kaikki onkaan mennyt.. Koskahan sitä oppisi pitämään suutansa pienemmällä?
Lauantai aamuna huomasin vessassa käydessäni, että yön aikaan on tullut verta.
Kesti hetken aikaa hoksata tilanne, ja alkaa miettiä että minnes sitä nyt
soittelis, kun neuvolakaan ei ole auki. Soitin sitten oman kuntani päivystykseen,
josta ohjasivat lähimmän kaupunkin ensiapua hätyyttelemään.
Soittelin sitten sinne, ja sieltä he edelleen ohjasivat sitten soittelemaan synnytyssaleille.
Eihän siinä muu auttanut, kuin pakkautua autoon. Siellä vierähtikin sitten useampi tunti,
verikokeita, sydänääniä, ultraäänitutkimus, pissakokeita, lääkärin vastaanottoa, haastattelua..
Mitään tavallisuudesta poikkeavaa en ollut tehnyt, joka olisi tämän verenvuodon aiheuttanut.
Verinen tiputtelu sitten loppui, ja minut lähetettiin kotiin. Sunnuntai aamuna synnytyslääkäri
sitten soitteli, ja kertoi jotta eräässä emättimestä otetussa näytteessä oli pöpö, joka minulla oli todettu
alkuraskaudessa (virtsakokeessa), joka neuvolan lääkärin ohjeiden mukaan hoidettiin. Synnytyslääkäri totesikin, että silloin monta kuukautta sitten on yritetty hoitaa väärin lääkkein. Miten tämä on mahdollista, kysympähän vaan.
Veristä tiputtelua on edelleen ollut aika-ajoin, lääkekuurista huolimatta. Harmittaa vaan niin kovin,
kun neuvola meni ja töppäili näin. Erehdyksiä toki sattuu, mutta että tässä on kuitenkin ollut niin suuri keskenmenovaara, että vihaksi pistää.
Nyt sitten täytyy ottaa hyvin rauhallisesti muutama viikko, jotta olo tokenee.
Huomasin vaan, että vauva on ollut myös kovin rauhallinen, mielestäni epänormaalin rauhallinen.
Ei liikuskele, ellei häneen ota kontaktia. Kovasti huolestuttaa, koska kanssamatkustajani on ollut
alusta asti hyvin aktiivinen ja touhukas.