Hei Mammat!
Täällä uutisia. Eilen,olin kotona itekseni ja mulla tuli niitä samanlaisia ehkä-supistuksia silloin ja otin niistä aikaa,mutta ne menikin ohi. No myöhemmin soitin miehelle ja kysyin,että miten heillä menee,kun niitä varpajaisia sittenkin viettivät ja kysyin,että voinko tulla käymään jossain vaiheessa,kun on tooosi tylsää ja menin sitten käymään siellä miestä ja sen kavereita moikkaamassa. Noooh,siinä sitten oltiin ja käytiin lähibaarissa taas ja sitten joskus kello.2.00 oltiin kotona ja mulla tuli niitä liitoskipuja,vihlasi alavatsasta ja häpyluusta ja mitä aina mennä vähän kyyryyn,kun sattui ja mies siinä sanoi,että "Noniin,noiden takia sun varmaan kannattaa mennä tänään(Lauantai) teijän äitin luokse jo" Mä sitten vaan,että joo vissiin sitten pitää kun hän niin vaatii,ettei sitten käy mitään. No,kello oli puol 3 yöllä,mies meni nukkumaan ja minä tulin perässä,mutta en saanut nukuttua,kun oli niin pirun kuuma ja sitten välillä vihlas tuonne alakertaan. Siinä sitten istuskelin sängyllä ja hengittelin,kun alkoi jotenkin sattua vähän enemmän. Olo helpottui siinä sitten joskus 10-15 yli 3 ja sain nukuttua jonkun aikaa. Heräsin sitten varmaan siinä ennen 4 vaiko vähän 4 jälkeen mahakipuun,joten mun piti mennä vessaan isommalle asialle ja siinä oleilin,mutta sitten alkoi vihloa alavatsaan samalla kun ponnistin sitä toista asiaa ulos ja kamalaa paineen tunnetta tossa alavatsassa ja haarovälissä. En pystynyt enää olla siinä. Aattelin,että mulla on vaan maha niin sekasin,että koskee. Mulla tuli siis löysää tavaraa (Vatsa tyhjeni siinä) No sitten oleilin siinä,kävelin ympäriinsä ja mies nukkui. Se kipu oli jatkuvaa,että se oli kokoajan tossa alavatsalla,ei mitään aaltomaista. Alkoi sattua niin,että itku tuli..mietin monta kertaa,että tämä ei ole tuttu tunne,ei ole ennen tullut tätä oloa ja aattelin että pitäiskö soittaa synnärille. Sinne sitten soitin itkien tuskissani. Kerroin,että koskee alavatsaan hirveesti,viikkoja tänään 39+0 ja kätilö kysyi toisessa päässä onko aaltomaista ja mä sanoin,ettei ole,kunnes se sama kipu jatkui,mutta päälle tuli todella kova vihlaisu ja parkaisin siinä ja korjasin,että "Nyt näköjään alkoi tulla.." voivottelin sitä samaa,että aiajaijai..pari kolme kertaa tuli sen puhelun aikana,ja voi luoja mua sattui ja kätilö sanoi,että "Oman voinnin mukaan tulet tänne. Kuulostat nyt niin kipeältä,että seuraa tilannetta. Onko puoliso kotona?" ,-Joo. Käsky tuli,että herätä puoliso ja anna hänen syödä aamupalaa siinä vähän ja syö itsekin. Selvä..tunnustelin siinä ja olin. Kello oli vissii 4,kun soitin äitille,että sattuu,-nyt oikeesti sattuu. Ei ole samaa kipua,kun aijemmin vaan jotain pahempaa. Itkin siinä hirveesti,ja ne pirulaiset tuli uudestaan ja uudestaan. Menin herättämään vielä hieman humalaisen puolisoni,mutta oli jo aika selvä. Kutsuin miestä nimeltä ja tarrasin jalasta kiinni "Herää..hei herää,mua sattuu.." ,-puhaltelin siinä,ja itkin ja puuhkin ja melkein pyörin lattialla. Kysyin uudestaan mieheltä,että onko hereillä ja oli kyllä kuulolla,mutta piti silmiä kiinni,kunnes avasi ne kun karjasin siinä ja pitelin vatsaani. Mies katsoi mua ja sanoi "Pitäisköhän sun soittaa ambulanssi? Pystytkö soittamaan ite?" -Pystyin soittamaan,ja mies olisi varmaan tarjoutunut soittamaan,jos en olisi pystynyt <3 Sanoin puhelimeen oman nimeni ja heti,että tarvitsen kyytiä kotkan sairaalaan ja hän kysyi mikä hätänä ja lyhyesti sanoin,että supistaa,sattuu hirveesti ja kysyi viikot ja osoitteen ja teki ilmoituksen ambulanssiin kiireellisenä hälytyksenä. Sieltä he sitten oisvat tulleet hakee mut meiltä,mutta sanoin että pystyn kyllä itse kävelee ja sitten kävin sanoo miehelle,että hoitajat olis tulossa hakemaan minut täältä ylhäältä,mutta alaovi on lukossa. Mies ponkas pystyyn ja sanoi saattavansa minut alakertaan laukkuineni päivineen. Siinä sitten otin sairaalakamppeet mukaan ja mies avasi auton oven mulle,vieruspenkin että pääsen istumaan,mutta ambulanssi tulikin justiisa ja hoitaja tuli ulos autosta (Kello puoli 5) sanoen "Huomenta. Iloinen perhetapahtuma tiedossa :)" Ja siinä hymyiltiin miehen kanssa,että joo toivotaan. Mies oli aijemmin multa kysynyt,että voiko tulla myöhemmin perässä,että hän haluaa nukkua ja mitä turhaan kun sanoin ilmoittavani,jos on tarve tulla. Mie astelin sitten ambulanssiin makoilee pedille ja mies katsoi minuun sillee pitkään,tyyliin että pärjäänkö nyt ja jännittyneesti ja sanottiin heipat toisillemme. Hoitaja kyseli kaiken tarpeellisen ja pyysi sanomaan,kun supistuksia tulee,mutta siinä makuultaan en tuntenut mitään,koska kotona ollessa olin joko seisaaltaan tai kyykyssä ja mieski kotona sanoi,että kävisin istumaan,mutta mä tuskissani sanoin,että en pysty istumaan,enkä pysty seisomaan,olee missään asennossa kun sattuu niin paljon..huomas hyvin siinä sen miehen osan,että toinen ei tienyt yhtään mitä tehdä,miten auttaa..voih.[8|] Ambulanssimatkan aikana mulla tuli 2-3 sellasta supparii mitkä kesti ehkä 2 sekunttia. Eli ei siis mitään. Synnärille päästiin,ja siellä oli kätilöitä ovella vastassa,kun kävelin sisään. Ottivat mun neuvolakortin,ja yksi kätilö otti minut vastaan seurantahuoneeseen,jossa pääsin 20 minuutin käyrille. Yksinään olin siinä. Ennen käyrille menoa annoin pissanäytteen,joka oli puhdas. Kovasti pieni liikkui ja sydän sykki siihen malliin,että. Hoitaja tuli klo.6 takasin ja pyysi ottamaan housut pois,jotta voi tutkia kohdun tilanteen. Käyristä sanoi sen verran,että vauvalla kaikki hyvin ja että supistuksia tullut sopivin aikavälein,mutta minä en niitä tuntenut. Noh,kohdunsuuhan mulla on aina ollut kiinni,kiinteä ja 3cm. Nyt tuli yllätyksenä. Kohdunsuu melkein auki yhdelle sormelle ja kaulaa jäljellä puol senttiä. [:-] Olin vähän,että nämä tais olla sitten niitä oikeita supistuksia,kun avas mun paikat. No siinä eivät pistäneet mua enää kotiin. Antoi mulle synnytyskamppeet vaihettavaksi ja sen hurjan "vaipan" jos vedet menee. Pääsin lepohuoneeseen. Kätilö tuli antamaan mulle 3 kipulääkettä,jotta saisin vähän levättyä. Ei mulla enää siinä vaiheessa ollut supistuksia. Soitin äiskälle ja kerroin tilanteen ja miehelle yritin soittaa,mutta hän nukkui joten laitoin viestin. Kätilö tuli siihen ja kysyi että onko vaikuttanut jo,ja sanoin etten ole vielä ottanut lääkkeitä,sitten hän vähän siinä oli tiukkana,että ota nyt ne lääkkeet niin näkee vaikutuksen,ja selitin että laitoin viestiä miehelle,että otan lääkkeet justiisa. Niiden jälkeen alkoihin sitten nukuttaa ja nukuin puol 7 kello 9 asti ja mua käskettiin soittaa kelloa,kun heräilen niin hoitajat tulevat tarkistaa tilanteen. Siinä muutaman kerran heräsin pissalle ja päässä pyöri hirveesti,ne tais antaa jotain rauhottavia,unilääkkeiden ja kipulääkkeiden sekotusta kun olin ihan sekasin. No ei siinä aamulla sitten mitään. Kätilö tuli sanomaan,että sulla kun ei ole supistuksia niin voit lähtee kotiin ja kysyi olenko saanut aamupalaa ja sen sain sitten. Sama hoitaja sanoi,että laittaa mun oven kiinni,kun siinä mun oven takana on pieni käytävä jossa on amme ja siihen oli tulossa toinen äiti avautumaan. Mä vaan,että okei selvä,toinen äiti tulee niin mut pitää raivata pois,vaikka mun olo ei mitenkää häirinnyn heidän oloa. Lääkäri tuli sitten kyselemään multa jotain vointia ja kertoi,että voin lähteä kotiin,ettei ole järkeä jäädä odottamaan,kun olen niin alussa vasta. No soitin siinä sitten äitille,että tarviin kyydin pois sairaalasta ja vaihdon synnärikamppeet omiini ja siinä huoneessa vitutuksissani kuuntelin kun se toinen äiti puhkui siellä ammeessa ja itselläni ei ollutkaan se aika vielä. Menin sitten pihalle odottamaan äitiä..kävin kuitenkin pyynnöstä ilmottamassa toimistoon,että lähden niin siellä kaksi mukavaa kätilöä oli ja toinen sanoi että "ai sie lähet jo? :)" oli ihmeissään ja iloinen ja toinen sanoi,että tulet sitten enskerralla synnyttämään,ja mä vaan että joo toivottavasti jään pidemmäksi aikaa ja hyvästelin heidät ja lähdin pois.
Äiti vei mut kotiin,kävi kouvolassa juoksemassa naisten kympin ja haki minut sen jälkeen. Otin viikon verran vaatteita mukaani,sairaalakamppeet,vauvan tavarat ja kaukalon siitä. Mies sen kantoi alakertaan kun mulla oli muuten niin paljon tavaroita ja laitettiin sen tohon äitin autoon. Olen nyt siis tässä äitille raskauteni loppuajan. Mies sanoi,että kun pääsee mun laskettuna lomille,että tulee tänne inksaa mun ja äitin kanssa jos ollaan tässä,mutta muuten koksiin jos on menoa silloin. :)
Että tällasta täällä. Nyt on tullut tuntemukset takasin,että saattaa tulla aikasemmin tai ihan ajallaan. Se on vaan ajan kysymys.. [;)]
...ja mä kun luulin,että mun kohdalla ei tapahdu mitään. [:D]
Sitä minä en kohta jaksa katsoa... Jatkuvaa kiukuttelua ja kitinää!
