Raskauden viimeinen kolmannes.
- Ketjun aloittaja Babaytoy
- Aloituspäivämäärä
starletti
Sanaisen arkkunsa ammentaja
No tuosta painosta huolehtimisesta...äitini painoi 2 100 g, siskoni 2 300 g, minä 2 900 g, kaikki olimme täysiaikaisia. Enemmän mua huolestuttaa, jos oma vauva kasvaa liikaa ja sillä on kovin ahdasta tuolla sisällä. Minulla itselläni kun on ahtaanpaikankammo.
peukku
Jostain jotain jo tietävä
Voimia Lyydialle! Onneksi supistelut lakkasivat ja vauva kuitenkin taitaa liikkua hyvin niin tuskin hätää! Ja kyllä 2 kg ylittäneillä on jo oikein hyvät edellytykset, jos päättää syntyä! Painoarviot voi heitellä paljonkin todellisesta syntymäpainosta. Riippuu ihan miten kokenut arvioija on! Jos näyttää, ettei vauva kasva niin sitten vaan synnytys käynnistetään ennenaikaisena. Itsekin olen syntynyt 3 viikkoa ennen laskettua ihan vaan siksi, että äidin istukka oli niin kalkkeutunut, ettei kasvua viimeisinä viikkoina juurikaan tullut. Ei sillä vauvalla hätää ole.. kyllä se aina sen verran ravinteita saa et pärjäilee vaikkei kasveliskaan! Tsemppiä!
L
Lyydia~
Vieras
Huomenta mammat. Todella huonosti nukuttu yö takana. [:'(]
Kiitos Mimmu ja Rolli!
Siksi siis tuota painoa stressaan, että JOS se neuvolanlääkäri arvioi viisi viikkoa sitten ultrassa oikein vauvan painon, niin painon lisäys on kyllä ollut huolestuttavan pieni! Jos pikkunen kasvaisikin tasasesti sirona niin en huolehtisi, enhän mä itsekään ole painanut kun 3160g syntyessään. Että kai jos tämä tasasesti kasvaa niin lähelle sitä päästään, mutta huolestuttaa vaan nyt tuo istukan toiminta jos se neuvolalääkäri oli sillon oikeassa. Ja siksi vielä kun se istukka oli sitä afp:tä valskannut läpi sillon veriseulaan, joten mun järkeen se kuulostaa että jotain häikkää siinä voi olla. Stressaavaa nyt odotella seuraavaan ultraan saakka, että onko pieni kasvanut.
Kiitos Mimmu ja Rolli!
Siksi siis tuota painoa stressaan, että JOS se neuvolanlääkäri arvioi viisi viikkoa sitten ultrassa oikein vauvan painon, niin painon lisäys on kyllä ollut huolestuttavan pieni! Jos pikkunen kasvaisikin tasasesti sirona niin en huolehtisi, enhän mä itsekään ole painanut kun 3160g syntyessään. Että kai jos tämä tasasesti kasvaa niin lähelle sitä päästään, mutta huolestuttaa vaan nyt tuo istukan toiminta jos se neuvolalääkäri oli sillon oikeassa. Ja siksi vielä kun se istukka oli sitä afp:tä valskannut läpi sillon veriseulaan, joten mun järkeen se kuulostaa että jotain häikkää siinä voi olla. Stressaavaa nyt odotella seuraavaan ultraan saakka, että onko pieni kasvanut.
Toivotaan, et pienel on kuitenkin asiat hyvin!
Mä olen itse syntynyt vkol 37+jotain, ja painoin 1890g ja pituutta oli 42cm. Äidillä oli istukan toiminnas vikaa. No, kaikki ei käynyt niin nätisti ja ihanasti, mut lopputulos on kuitenkin se, et täällä mä porskutan eikä ole mitään tietoa enää niistä vaikeuksista, joita silloin oli. Ja tänäpänä on lääketiede ja kaikki ihan erilaist ku 70-luvulla.
Mä olen itse syntynyt vkol 37+jotain, ja painoin 1890g ja pituutta oli 42cm. Äidillä oli istukan toiminnas vikaa. No, kaikki ei käynyt niin nätisti ja ihanasti, mut lopputulos on kuitenkin se, et täällä mä porskutan eikä ole mitään tietoa enää niistä vaikeuksista, joita silloin oli. Ja tänäpänä on lääketiede ja kaikki ihan erilaist ku 70-luvulla.
Minulla esikoisen arvioitiin olevan reippaasti yli nelikiloinen ja neitokainen ei syntyessään ollut kolmea ja puolta kiloakaan, joten nyt tässä toisessa raskaudessa en juuri ole korvaani lotkauttanut painoarvioille.
Jaksamista Lyydialle ja toivotaan, ettei mitään ole hullusti.
Jaksamista Lyydialle ja toivotaan, ettei mitään ole hullusti.
L
Lyydia~
Vieras
Hei mammat! Iso kiitos tsempeistä!
Tuo tän hetkinen painoarvio tosiaan menisi aikalailla samalla käyrällä mitä itse olen ollut, joten jos seuraavassa ultrassa todetaan pienen kasvaneen niin ei sitä sitten voi stressata. Painajaista vaan odottaa siihen seuraavaan ultraan kun pelkää istukassa olevan häikkää.. [:(]
Peukku juu kyllä se liikuskelee aika ahkeraan, joten se piristää kyllä kovasti!!
Hylene kiitos kirjoituksestasi. Mä kun stressaan aiheuttako se lapselle jotain vakavaa jos ei istukka toimi kunnolla, joten oli mukava kuulla sinun kokemuksesi!
Tuo tän hetkinen painoarvio tosiaan menisi aikalailla samalla käyrällä mitä itse olen ollut, joten jos seuraavassa ultrassa todetaan pienen kasvaneen niin ei sitä sitten voi stressata. Painajaista vaan odottaa siihen seuraavaan ultraan kun pelkää istukassa olevan häikkää.. [:(]
Peukku juu kyllä se liikuskelee aika ahkeraan, joten se piristää kyllä kovasti!!
Hylene kiitos kirjoituksestasi. Mä kun stressaan aiheuttako se lapselle jotain vakavaa jos ei istukka toimi kunnolla, joten oli mukava kuulla sinun kokemuksesi!
Babaytoy
Asioista perillä oleva
Ne meidän kissat käyttäyty vähän siihen malliin,että olis aika riskitekijä vauvalle. Niitä saisi kokoajan olla vahtimassa,ettei ne tee vauvalle mitään. Täällä on aika monta kissaihmistä,ja moni ei varmasti luopuis kissoista vauvan takia,mutta me nähtiin asia parhaaksi näin. [&o] Tässäpä selitys sille.
Onhan se haikeeta,ja outoa kun ei ne pyöri tuossa jaloissa,mutta hyvään kotiin pääsvät ja kyllähän me niitä vielä nähdään,kun käydään tällä pariskunnalla kyläilemässä.
Onhan se haikeeta,ja outoa kun ei ne pyöri tuossa jaloissa,mutta hyvään kotiin pääsvät ja kyllähän me niitä vielä nähdään,kun käydään tällä pariskunnalla kyläilemässä.
Katt_i
Satasella mukana keskusteluissa
Lyydia kovasti voimia ja jaksamista!!
Itsellä on nyt tullut turvotusta käsiin ja vähän jalkoihin. Vasen nillkka on jo muutaman viikon ollut melko kipeä niiin että melken nilkuttamalla joutuu käveleen. Ja nyt tuntuu vaan huonommaksi menevän.. Koitin terkkarilta kysellä mut hän tuumas vaan et johtuisko siitä et on ollu toi selkä kipeenä tai jotain.. Pientä kipua alkaa tuntua myös sormissa ja ranteissa, varsinki aamuisin.
Itsellä on nyt tullut turvotusta käsiin ja vähän jalkoihin. Vasen nillkka on jo muutaman viikon ollut melko kipeä niiin että melken nilkuttamalla joutuu käveleen. Ja nyt tuntuu vaan huonommaksi menevän.. Koitin terkkarilta kysellä mut hän tuumas vaan et johtuisko siitä et on ollu toi selkä kipeenä tai jotain.. Pientä kipua alkaa tuntua myös sormissa ja ranteissa, varsinki aamuisin.
miiuhoo
Sukkela juttelija
Tsemppiä Lyydia~lle!
Se on täällä nyt sitten tihentynyt nuo vessakäynnit yöllä. Tähän asti on riittänyt että käväsee kerran. Nyt on tarvinnut käydä jo kaksi kertaa, joku yö kävin kolmastikin [8|] Pelkään aina, että kompuroin yöllä pimeässä mutta en viitsi valojakaan laittaa, koska muuten herään ja en saa niin hyvin enää unta. Kun se toki muutenkin välillä on hankalaa.[:-]
Se on täällä nyt sitten tihentynyt nuo vessakäynnit yöllä. Tähän asti on riittänyt että käväsee kerran. Nyt on tarvinnut käydä jo kaksi kertaa, joku yö kävin kolmastikin [8|] Pelkään aina, että kompuroin yöllä pimeässä mutta en viitsi valojakaan laittaa, koska muuten herään ja en saa niin hyvin enää unta. Kun se toki muutenkin välillä on hankalaa.[:-]
Lme
Puuhakas puhuja
Babaytoy: Aa, okei. Meillähän ei ole kissoja täällä, mutta porukoilla on kolme, joista kaks on minun kissoja. Ois kamala, jos niistä pitäs luopua, vaikken niien kanssa asukaan. Ainaki tähän asti ovat hyvin käyttäytyneet, ko veljen 5 kk poika on ollu kylässä :). Niitä minun katteja se ei ole ees mitenkään kiinnostanu, siskon kissa taas on ollu vähä uteliaampi :).
Riinu
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mulla kans itselläni kaks kissaa, jotka ovat "pitkäaikaisessa hoidossa" vanhemmillani. Hienosti käyttäytyvät kyllä lasten kanssa, aivan kuten muutkin vanhempieni omat kissat.
Syy miksi jouduttiin sijoittamaan minun kissat vanhemmilleni, oli kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, hänellä oli (ja on siis edelleen..) saksanpaimenkoira. Tämä hauva ei pidä kissoista, muista koirista tai mistään muustakaan elukasta. Myös kaikensorttiset moottoriajoneuvot (moottorikelkat, mopot, autot yms.) sekä tavalliset potkurit, sukset ja pölynimuri saa tän ihan sekoamispisteeseen. Hiukan alkaa mietityttämään kuinka sitten, kun vauva tulee. Tämä koira on ERITTÄIN mustasukkainen miehestäni. Lisäksi se ei ole ollut aikaisemmin lasten kanssa, minkään ikäisten. Muutamia kertoja on nähnyt 2-vuotiaan lapsen, eikä ole pitänyt siitä (alkaa "hammastelemaan..") Koen tän asian aika suurena ongelmana.
Lisäksi autossa matkustaessa, jos ulkona on toinen koira (joskus riittää pelkkä potkurilla ajava mummo..) mieheni koira saa silmittömän raivokohtauksen: haukkuu, hyppii, riehuu, yrittää suoranaisesti päästä ikkunasta läpi. Tämäkin on mielestäni jo turvallisuusriski, jos autossa matkussaa vauva samaan aikaan (vaikka koira olisikin takakontissa).
Nyt alkais olla se hetki, että pitäs uskaltaa ottaa asia puheeksi. Siitä tulee hirmuinen riita, sen tiedän jo etukäteen. Mutta mielestäni itse olen aika paljon jo uhrautunut hänen koiransa takia, mm. luopumalla omista rakkaista lemmikeistäni. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu, että koiralle etsittäisiin vaikka vain väliaikainen sijoituspaikka siksi aikaa, kunnes saamme hankittua omakotitalon, missä on mahdollisuus koiratarhaan. Kyseessä on kuitenkin yhteisen lapsemme turvallisuus.
En tiedä meneekö se sitten niinkin pitkälle, että joudutaan hankkimaan toinen auto (millä minä ja vauva matkustetaan, mies ja koira toisella autolla sitten..). Ja voiko mennä tosiaan niin pitkälle, ettei mies suostu oman lapsensa vuoksi tekemään kompromisseja.. esimerkiksi asumisjärjestelyissä. Toki ymmärrän, että koirasta on vuosien saatossa tullut hänelle tärkeä, perheenjäsen, mutta kyllä mielestäni lapsi menee aina lemmikin edelle...
Tää nyt ei ehkä varsinaisesti tälle foorumille kuulunut, mutta tulipahan sanottua kerrankin ääneen mietteitä. Mut ajatukset ei kyllä selvinny yhtään sen enempää..
Syy miksi jouduttiin sijoittamaan minun kissat vanhemmilleni, oli kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, hänellä oli (ja on siis edelleen..) saksanpaimenkoira. Tämä hauva ei pidä kissoista, muista koirista tai mistään muustakaan elukasta. Myös kaikensorttiset moottoriajoneuvot (moottorikelkat, mopot, autot yms.) sekä tavalliset potkurit, sukset ja pölynimuri saa tän ihan sekoamispisteeseen. Hiukan alkaa mietityttämään kuinka sitten, kun vauva tulee. Tämä koira on ERITTÄIN mustasukkainen miehestäni. Lisäksi se ei ole ollut aikaisemmin lasten kanssa, minkään ikäisten. Muutamia kertoja on nähnyt 2-vuotiaan lapsen, eikä ole pitänyt siitä (alkaa "hammastelemaan..") Koen tän asian aika suurena ongelmana.
Lisäksi autossa matkustaessa, jos ulkona on toinen koira (joskus riittää pelkkä potkurilla ajava mummo..) mieheni koira saa silmittömän raivokohtauksen: haukkuu, hyppii, riehuu, yrittää suoranaisesti päästä ikkunasta läpi. Tämäkin on mielestäni jo turvallisuusriski, jos autossa matkussaa vauva samaan aikaan (vaikka koira olisikin takakontissa).
Nyt alkais olla se hetki, että pitäs uskaltaa ottaa asia puheeksi. Siitä tulee hirmuinen riita, sen tiedän jo etukäteen. Mutta mielestäni itse olen aika paljon jo uhrautunut hänen koiransa takia, mm. luopumalla omista rakkaista lemmikeistäni. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu, että koiralle etsittäisiin vaikka vain väliaikainen sijoituspaikka siksi aikaa, kunnes saamme hankittua omakotitalon, missä on mahdollisuus koiratarhaan. Kyseessä on kuitenkin yhteisen lapsemme turvallisuus.
En tiedä meneekö se sitten niinkin pitkälle, että joudutaan hankkimaan toinen auto (millä minä ja vauva matkustetaan, mies ja koira toisella autolla sitten..). Ja voiko mennä tosiaan niin pitkälle, ettei mies suostu oman lapsensa vuoksi tekemään kompromisseja.. esimerkiksi asumisjärjestelyissä. Toki ymmärrän, että koirasta on vuosien saatossa tullut hänelle tärkeä, perheenjäsen, mutta kyllä mielestäni lapsi menee aina lemmikin edelle...
Tää nyt ei ehkä varsinaisesti tälle foorumille kuulunut, mutta tulipahan sanottua kerrankin ääneen mietteitä. Mut ajatukset ei kyllä selvinny yhtään sen enempää..
Inxu
Piirimestaruustason postaaja
Riinuliinu: Ikävä tilanne, mutta toivottavasti ukkosi ymmärtäisi. Meilläkään Mona(12v.) ei nyt varsinaisesti tykkää lapsista, mutta niin kauan kun lapset eivät tule kiusaamaan niin pysyy Monakin kiltisti kaukana. Saa nähä mitä meidän nuorempi sanoo (9kk), kun on ollut meidän perheen vaavi tähän asti. Voi iskeä aikamoinen mustasukkaisuus etenkin minun huomiosta, mutta pitää vaan alusta asti antaa haistella ja näyttää että tämmönen käärö kuuluu nyt meidän laumaan ja sitä ei saa kiusata. Onneksi se on niin pieni että ei yletä juuri mihinkään [:D]
vauveli
Puuhakas puhuja
Hui ku jännät paikat ollu sulla Lyydia. Oikee syke nous ku luki sun tarinaa sairaalareissusta. Mä kans synnärille jouduin soitteleen edellisiltana, ku tietsikalla istuessani yhtäkkiä tuli sellanen tunne et jotai lirahti. Ei paljoo mut ehkä 1-2 rkl. Sanoin miehelle ja se meinas et ois heti soitettava synnärille. Oli kuulemma lukenu et lapsvesi voi mennä vähitellen ja tulehdusriski kasvaa nopsaan ja voi olla vauvalle jopa kohtalokas. No, siinä sit asiaa vähän pähkäiltyämme, soitin ja kyselin oisko syytä huoleen.
Kätilö sano, et 35 viikon jälkeen on ihan yleistä et vedet voi mennä, mut yleensä sitä alkaa tuleen sit ihan kokoajan. Kehotti laittaan siteen ja kattomaan tuleeko lisää. Jos, niin sit ois heti lähettävä sairaalaaan. Se kuitenkin lakkas siihen.[8|] Sano kyl kans et loppuviikoilla voi tulla sitä limaakin ihan yks kaks nii et housut kastuu, et välttämättä se ei ollukkaan lapsvettä. Et kait se sit jotai limaa oli. Eilen kävi samallai ku istuskeltiin ulkona terassilla grillailemassa. Limatulpan irtoamisesta ei vissiin mee enää kauaa ite synnytykseen. Ei mull kuitenkaan mitää veriviiruja siin ollu, et tuskin sit mikää tulppa kuitenkaa oli, mut jotai esiastetta siihen suntaa.
On tää jännää.. Loppusuoralla ollaan ja kokoajan sellanen tunne et se voi tul koska vaa lähtö ja parin viikon päästä ollaankin sit pikkusen vauvelin onnellisia vanhempia. Ihana fiilis. [;)][:)][:D]
Nyt pihalle ottaan arskaa ja juomaa päiväkahveet terassille.
Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!!
Kätilö sano, et 35 viikon jälkeen on ihan yleistä et vedet voi mennä, mut yleensä sitä alkaa tuleen sit ihan kokoajan. Kehotti laittaan siteen ja kattomaan tuleeko lisää. Jos, niin sit ois heti lähettävä sairaalaaan. Se kuitenkin lakkas siihen.[8|] Sano kyl kans et loppuviikoilla voi tulla sitä limaakin ihan yks kaks nii et housut kastuu, et välttämättä se ei ollukkaan lapsvettä. Et kait se sit jotai limaa oli. Eilen kävi samallai ku istuskeltiin ulkona terassilla grillailemassa. Limatulpan irtoamisesta ei vissiin mee enää kauaa ite synnytykseen. Ei mull kuitenkaan mitää veriviiruja siin ollu, et tuskin sit mikää tulppa kuitenkaa oli, mut jotai esiastetta siihen suntaa.
On tää jännää.. Loppusuoralla ollaan ja kokoajan sellanen tunne et se voi tul koska vaa lähtö ja parin viikon päästä ollaankin sit pikkusen vauvelin onnellisia vanhempia. Ihana fiilis. [;)][:)][:D]
Nyt pihalle ottaan arskaa ja juomaa päiväkahveet terassille.
Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!!