Sillon, kun mun sisko syntyi, aikaa menii puoli tuntia ja äidin kohtu repes siinä rytäkässä. Siitä oli sit ongelmia seuraavissa synnytyksissä. Mutta tästä tietämättömänä päätin jo syksyllä, että sektio on mulle se ainoo tapa synnyttää. Aika on jo päätetty lääkärin kanssa että sitä odotellessa. Mulla ei ole mitään pelkoo tai kammoa tai mitään leikkausta kohtaan, vai onko se tätä insinöörin logiikkaa [8D] Mun miestä hermostuttaa eniten se, että synnytysoppaan mukaan hän joutuu kylvettämään vauvan ja hoitamaan sitä, kunnes minä pääsen heräämöstä. Myöskään hän ei halua nähdä verta, mutta siitä ei ole pelkoa, kun laittavat sen sermin siihen leikkuuhaavan eteen. Ja sanoin, että kerrotaan heti niille siellä salissa, että hän ei halua osallistuu napanuoran leikkaamiseen. Mulle riittää, että pitää mua kädestä. Itseasiassa ainoo huoli, mikä mulla on synnytyspäivänä, on se, että mihin jätämme auton. Iso parkkipaikka kyllä on, mutta en tiedä, toimiiko se parkkikiekolla vai rahalla. Äitiyspolin edessä on maksullisia paikkoja, mutta mistäs sitä sitten osaat arvioida, kuinka kauan se auto siinä pihalla tulee seisomaan [&:] Ja sen tiedän, että mies haluaa auton oven eteen eikä kävellä mistään pidempää [:@]