"Helpottavaa" kuulla, että muillakin on "idiootteja-ajattelemattomia-itsekeskeisiä-isiä" kotona...
Luulin,että minun ukkoni on ainut maailmassa, joka on alkanut kohtelemaan minua
hyvin ikävästi..
Meilläkin on alkanut valitettavasti välit kiristymään syystä tai toisesta.
Toki voin tunnustaa, että hermostun joskus liian pienestä, mutta anteeksi kyllä
aina olen pyytänyt, jos olen itse sen huomannut.
Ehkäpä yksi syy väliemme kiristymiseen on heikentynyt taloudellinen tilanne.. Itse en pysty
enää tekemään koulutustani vastaavaa työtä (mielisairaanhoitaja), ja mieheni on työtön.
Joka sentti pitää miettiä mihin se laitetaan, ja ukko-kultani on joskus hiukan ajattelematon
näiden asioiden suhteen.. Paljon asiasta keskustellaan, ja riidellään. Harmillista vain,
että mieheni satuttaa sanoillaan hyvinkin paljon, viimeksi tänään sain kuulla että
minun olisi parempi pitää "turpani tukossa", koska en ymmärrä mistään mitään...
Minä kun olen yrittänyt karsia kaiken "ylimääräisen ja turhan", jotta saadaan vauvalle hankittua
kaikki tarpeellinen.
Miksi niiden pitää olla niin ilkeitä? Väkisin itku tulee, kun loukataan, vaikken ennen
niin itseeni ottanutkaan... Sitten tuntuu että ois ihan yksin tän raskauden kanssa,
ja haluis vaan jonkun jolle puhua.. [:(]
Ja sitten kun perheessäni on muutenkin hyvin vaikeat ajat menossa (isäni parantumaton sairaus,
siskoni avioero.. ), en saa yhtään tukea mieheltäni. Kaikki pitäisi vaan jaksaa kantaa yksin..
Joskus kun alan puhumaan minua vaivaavista asioista, en saa yhtään vastakaikua.
Kaikki menee niin päin honkia, kuin olla ja osaa. Ja tämä stressi ja jatkuva murehtiminen tuntuu
kyllä vaikuttavan pikkuiseenkin, hyvin on apaattisen oloinen tuolla vatsassa, eikä minulla painokaan
ole noussut nyt vähään aikaan lainkaan, päinvastoin.. No, onneksi huomenna on neuvola, jos
siellä saisi purettua hieman huonoa oloaan..