Raskaana 40v. molemmin puolin

[lambi]

Onnittelut Taimi! Onni ja ilo että lähti raskaus noin nopeasti alkuun, tarvinnut turhaa sitten enää päätöstä punnita!
Onko vointi ollut hyvä? Mites muut mammat?

Itsellä ihan loistavan hieno olo, vaikka vatsa alkaa olla jo varsin iso. Pikkaisen alkaa jo loppuajat jännittämään, vaan onneksi on välissä joulu ja muutamat syntymäpäivät, uusivuosi ja kaikki! Ei siis ihan pääse oloihinsa vaan uppoutumaan, päivät suorastaan juoksee alta.. lapsien joulujuhlat nyt ensimmäisinä vastassa, sitten saanee siirtyä piparitalkoisiin. On aivan super mukavaa kun noi isommat lapset ymmärtää jo niin paljon kaikesta, ja toteuttaa itseään omaan tyyliinsä es tässä joulun odottelussa.

 

[Sapiisakki]

Kävin tänään ensimmäisellä neuvolakäynnillä ja lasketuksi ajaksi tuli 3.7.2017. Kiva, kun olisi kutsu kaksiin häihin, jotka on 1.7. ja 8.7. Eipä ainakaan tarvitse selitellä jos ei ilmestytä paikalle Kamala väsymys vaivaa ja välillä kuvottaa, mutta muuten on olo ihan hyvä.

 

[lambi]

Kävin tänään ensimmäisellä neuvolakäynnillä ja lasketuksi ajaksi tuli 3.7.2017. Kiva, kun olisi kutsu kaksiin häihin, jotka on 1.7. ja 8.7. Eipä ainakaan tarvitse selitellä jos ei ilmestytä paikalle

Jos yhtään raskauksien keston historia toistaa itseään, niin kerkinet ihan hyvin? Vaan voihan se olla hiukan haastavaa olla yliajalla helteellä karkeloissa.. Vai miten olet aiemmin voinut noissa loppuraskauksissa?

 

[Sapiisakki]

Niinpä! On kyllä ihan michelin-miesmäinen olo loppuvaiheessa ollut ja ne helteet kyllä vähän pelottaa. Silloin, kun esikoinen oli vastasyntynyt, mun jälkivuoto kesti varmaan 7-viikkoa ja maitoa vuoti kipeistä rinnoista, kun se veteli neljänkin tunnin päikkäreitä, niin sinä kesänä sattu ne helteetkin alkukesään. Oli aika messevä olo, kun jokapaikka oli hiessä, rintamaidossa tai veressä! Toinen poika syntyi onneksi keskelle talven kovimpia pakkasia enkä revennyt yhtään synnytyksessä, joten toipuminen oli paljon nopeampaa. Piti käynnistää tämä jälkimmäinen synnytys, mutta hienosti meni ja ilman mitään kivunlievitystä vaikka ekassa oli epiduraali. Ei siksi pelota kovin paljon tuleva koitos. Niin ja matkaa sairaalaan on meillä alle 30km.

 

[Pioni77]

Paljon onnea Taimi77. :) Vaikka vaivoja on monenlaisia niin kyllä tämä pääosin ihanaa aikaa on. Samoin meilläkin raskaus alkoi melkein eka yrityksellä, ihmeellistä. :)

Viime yö meni taas kahteen saakka valvoessa kun levottomat jalat kiusaa niin pirusti. Onneksi ei ole työaamu, sai unia venyttää aamusta. Kaikki on jo kokeiltu: Panadol, magnesium sisäisesti ja ulkoisesti, villasukat+viltin lämpö, ilman sukkia... Jos jollain on joku lääke tai muu vinkki tiedossa niin kiitän kyllä kovasti. Närästys on toinen vaiva. Matala hemoglobiini. Muuten menee ihan hyvin. :) No joo, miehen kanssa meni taas tappeluksi. Oon väsynyt töistä ja huonosta nukkumisesta ja vaikka hän muka ymmärtää niin silti vaan jankutan samoja asioita. Minä sitten itken vähän väliä, tähän näyttää taas viikonloppu olevan hyvää vauhtia menossa. Ei nouse nytkään sängystä ylös kun HÄN on niin huonosti nukkunut. Voi vee. Kait se oon minä joka tuonki piha taas kolaa... Ja reissuun pitäs lähteä. Iloista matkaa meille.

Anteeksi valitus mutta tää on meidän elämää. Jonnekin pitää vaan saada purkautua kun ei noita kavereitakaan tässä lähellä oikein ole...

 

[jensan]

Kuulostaapa tutulta! Niin miehen valitus ja tappelu kuin tuo huonosti nukkuminen.
Viime yönä nukuin huonosti! Muutoin en voi valittaa nukkumisistani, vaikka jatkuvasti heräilenkin. Viime yönä heräsin kovaan ylävatsan polttoon, käänsin sitten kylkeä, eikä sekään oikein auttanut. Nousin ylös ja seilasin hetken, join vettä ja tietenkin kävin pissalla. Sitten palasin sänkyyn....vatsa tuntui jotenkin raskaalta, yritin tukea sitä tyynyllä, muttei sopivaa asentoa tahtonut löytyä. Ja jatkuvat röyhtäilyt! Niinpä lopulta yhdistin ylämahapoltot närästykseen. En omista närästyslääkettä, niin ei auttanut kuin kärvistellä. Sain sitten lopulta uudestaan unenpäästä kiinni. Kun sitten tunnin päästä heräsin, mieheni oli nukahtanut sohvalle ja kävin sitä sieltä herättelemässä. Hän halusi nukkua sohvalla...sopii mulle. Menin takas sänkyyn ja aloin heti sinne päästyäni ja valot sammutettuani kuulla sellaista rouskutusta. Kuuntelin sitä myös eilen aamulla. Olin ihan varma, että se kuuluu alakerrasta, eikä rakentamattomasta yläkerrasta, jossa hiiret hippaa ihan alvariinsa
Heti, kun nousin ja laitoin valot, rouskutus lakkasi. Siis selvä merkki, että otus on alakerrassa. Mies nukkui tyytyväisenä, kuten koirakin....
Mä jäin istumaan sängyn reunalle ja laitoin valot pois. Istuin ja odotin taskulampun kanssa. Kymmenen minuuttia istuttuani alkoi rouskutusta taas kuulua. Kun sain paikallistettua äänen jääkaapin alle, kävin herättämässä aina-niin-hyväntuulisen mieheni, joka monin sanakääntein kiitteli minua valppaudestani ja siitä, että saataisi hiiri pois talosta. Hän alkoi pitkähköllä listanpätkällä sorkkia jääkaapin alle. Sieltä tuli koiran herkkukeppejä ym. ja niitähän se hiiri oli siellä rouskutellut. Mutta mieheni ei nähnyt alla mitään hiirtä. Hän oli luovuttamassa, kun huomasin hiiren kurkistavan yhden kulman alta. Herätin koiran ja aloitimme hiirijahdin. Koko kämppä sitä lopulta jahdattiin, mutta onneksi saimme sen pois päiviltä. Itse asiassa minä tainnutin sen imurin suulakkeella ja koira kävi pureksimassa sen varmasti hengiltä. Kello olikin jo neljä, kun lopettelimme jahdin. Ja kun menin sänkyyn, ylävatsapoltot alkoivat taas. Niinpä tulin tuollaisen lökötuoliin nukkumaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Lopulta sohvalle nukahdin ja siirryin siitä sänkyyn. Ja aamulla kun lopulta jaksoin nousta, tuntui ylös päästyä alavatsassa kipua...tarttiskoos ostaa tukivyö?

 

[Pioni77]

Voi jensan, olipa teilläkin yö. Tukivyö ja RENNIETÄ!!! :) Ne sä tarvit!

Meilläkin mies nukkuu välillä sohvalla, varsinkin yöllä töistä tullessaan. Ensin mua suututti että miksi ei sama sänky kelpaa mutta kyllä nyt raskausaikana oon huomannu että parempi niin. Oon nykyään aika herkkäuninen ja mikä tahansa voi herättää.

 

[mama40]

Heissan kaikki!

Pioni, mulla harvoin on levottomat jalat mutta jos on niin parhaiten auttaa liikunta ja hieronta. Pistä se kiukkuinen mies hieronta-hommiin [emoji4]

Täällä viikkoja 17+1 ja pääsääntöisesti hyvä olo. Välillä vatsa tosi kipeä koska aineenvaihdunta jämähtää ja turvotus sattuu. Väsymys on tipotiessään, ja tuntuu että energiaa on enemmän kuin normaalisti [emoji23]
Hermot on kyllä aiempaakin lyhyemmät, teinien laiskuus/tekemättömät läksyt/kokeisiin lukemattomuus jne saa aikaan sellaisia raivareita että mies pelkää josko vauvasta tulee yhtä ärhäkkä kuten äitinsä raskausaikana [emoji85]
Välillä mietin että tuo mies ei varmana jaksa katsella tällaista kiukkupussia kovin kauaa, mutta kovasti se sanoo ymmärtävänsä.

Liikkeitä en juuri tunne, vaikka edellisissä raskauksissa ne ovat tuntuneet selvästi tässä vaiheessa. Ehkä johtuu etuseinässä olevasta istukasta. Välillä kun turvotusta ei vatsassa ole niin tuntuu ettei raskaana olisikaan ja alkaa miettiä kaikkea mikä voi olla pielessä. Tosi fiksua..

Meillä vauvan työnimeksi on tullut mini, koska kuopus alkoi siitä puhua. Saa nähdä jääkö se myös lempinimeksi [emoji23]
tyttöhän meille on tulossa, eikä varsinaisesta nimestä mitään hajua vielä

 

[lambi]

Viime yö meni taas kahteen saakka valvoessa kun levottomat jalat kiusaa niin pirusti. Onneksi ei ole työaamu, sai unia venyttää aamusta. Kaikki on jo kokeiltu: Panadol, magnesium sisäisesti ja ulkoisesti, villasukat+viltin lämpö, ilman sukkia... Jos jollain on joku lääke tai muu vinkki tiedossa niin kiitän kyllä kovasti.

Siis kyse ei ole suonenvedoista, vaan jostain muusta? Sori, en yhtään ymmärrä mikä on levottomat jalat!
Suonenvedot on itsellä pysyneet loitolla juomalla sikana vettä ennen nukkumaan menoa, eron huomaa heti jos ei ole juonut kunnolla, silloin saattaa nopeasti kääntyessä iskea ilkeä suoni..
Liikunta saattaisi kyllä kovasti helpottaa levottomia raajoja, voisi kuvitella!

 

[lambi]

Ja meillä nukutaan kyllä miehen kanssa eri kerroksissa taloa, tuolta kuopuksen vauva-ajoista jäänyt päälle.. ukko käy vuorotöissä, niin eipä herättele muita tuloilla tai lähtemisillä. On muutenkin niin eri rytminen kun tämä muu porukka että toimii ihan hyvin meillä! Ehkä me joskus vielä nukutaan samaa sänkyä, muttei ainakaan nyt taas vauvan tullessa! Läheisyys ja rakkaus hoituu kyllä ilman yhdessä kuorsaamisiakin..

Ilkeä toi Jensanin hiiriepisodi..lienee aika normi vanhempien talojen vitsaus. Onneksi ei kuitenkaan ollut rottainvaasio!
Mä tuolla vanhan navetan uumenissa pyydystelen hiiriä harva se päivä-tyhjä ämpäri on toistaiseksi tehokkain keino niiden kanssa. Ja kaúhulla odotan missä vaiheessa rotat ilmestyy. So far so good!

 

[Pioni77]

Siis kyse ei ole suonenvedoista, vaan jostain muusta? Sori, en yhtään ymmärrä mikä on levottomat jalat!
Suonenvedot on itsellä pysyneet loitolla juomalla sikana vettä ennen nukkumaan menoa, eron huomaa heti jos ei ole juonut kunnolla, silloin saattaa nopeasti kääntyessä iskea ilkeä suoni..
Liikunta saattaisi kyllä kovasti helpottaa levottomia raajoja, voisi kuvitella!

Suonenveto on eri juttu. Oon huomannu että monikaan ei tiedä mitä levottomat jalat on. Meillä sitä vaivaa on isän puolen suvun naisilla. Ilman raskautta tiedän miten se talttuu mutta nyt raskausaikana on haasteita kun ei kaikkea voi käyttää ja nyt on tosiaan pari kertaa ollut niin ettei.mikään entinen keino auta. Pitää jo kysyä lääkäriltä seuraavaksi.

Liikunta joskus jopa pahentaa, en oikein saa selkoa kumpi on parempi, liikkuminen vai liikkumattomuus. Voisin vaihtaa tämän vaikka siihen ummetukseen, kuka haluaa?

 

[jensan]

Itse, kun olen maatalon tytär ja asunut lapsuuteni ja nuoruuteni vuosisadan alussa rakennetussa talossa, tiedän hyvin, mitä hiiret sisällä ovat! Oma taloni on kuitenkin vasta kymmenen vuotta sitten rakennettu, ja juuri siksi hiiren löytäminen sisältä onkin hirmuisen hirveä juttu!!! Olen aina "pelännyt" hiiriä, eikä se ole muuksi muuttunut...eikä varmasti muutu.
Mähän kyllä pelkäsin hämähäkkejä ihan tolkuttomasti; jos joku mainitsikin hämähäkin liikkuvan jossain, sain aivan mahdottoman puolipaniikkikohtauksen (siis ei tosiaan oikea paniikkikohtaus). Kun sitten rakennutin itselleni talon, ja ylimääräiset villapaalit piti kantaa pihalta vintille, ne suorastaan vilisivät sellaisia upean vihreitä hämähäkkejä! Paniikkihan siinä meinasi iskeä, kun en millään olisi pystynyt koskemaan niihin paaleihin, mutta vaihtoehtoja ei ollut! Kun yksin talon rakennutin, ei ollut ketään muuta hoitamaan sitäkään hommaa. Niinpä oli pakko uskaltaa koskea "hämähäkki-paketteihin" ja sen koommin en ole hämyreitä pelännyt! Tuntuu ihan uskomattomalta, että sellaisen kammon pystyi noin helpolla hommalla voittamaan. Hiirten kanssa en tuollaista pystyisi edes lähteä kokeilemaan....joten älkää siedätyshoitoa edes ehdottako

 

[lambi]

Mähän kyllä pelkäsin hämähäkkejä ihan tolkuttomasti; jos joku mainitsikin hämähäkin liikkuvan jossain, sain aivan mahdottoman puolipaniikkikohtauksen (siis ei tosiaan oikea paniikkikohtaus).

Muistuu mieleen oma jo vainaa isoisä, joka maatalon isäntänäkin pelkäsi hämähäkkejä! Ne on sentään hyödyllisiä eläimiä, toisin kuin nuo hiiret sisätiloissa..

 

[adele40+]

Hei, minulla tepsii parhaiten närästykseen porkkanan jyrsiminen, eikö siinä jotain happoa synny? Mieheni aikanaan sen neuvoi ja ajattelin mielessäni et joopa joo
Ja toinen neuvo on levottomiin jalkoihin. Tarvitset polviin saakka olevat puuvilla- sekä villasukat. Liota merisuolaa lämpimään veteen. Joskus joku neuvonut 3rkl suolaa litraan vettä, mut mä laitan summassa. Sen jälkeen liota puuvillasukat suolavedessä. Purista vesi pois ja vedä jalkaan ennen nukkumaan menoa. Villasukat päälle. Ei pakota jalkoja ja samalla lähtee mahdollinen turvotus.

 

[Sapiisakki]

Kiva kuulla, että muillakin nukkuu isäntä eri kerroksessa Meillä kävi niin, kun edellinen lapsi syntyi. Sovittiin, että minä heräilen öisin syöttämään, kun isäntä menee aamulla töihin ja vaikka enää ei ole aikoihin tarvinnut yösyötöille herätä, ollaan jatkettu tätä tapaa, koska molemmat nukutaan paremmin yksin. Onneksi vielä ei ole se kaikista pahin närästys alkanut, mutta sieltä se vielä tulee jos menee edellisten raskauksien mukaan. Isäntä kyseli eilen miten ehkäisy hoidettais sit, kun sitä taas tarvitaan. Ehdotin sterilointia, johon mies meinas, että saattas haluta vielä neljännen lapsen! Juupa juu... No onhan se vielä mahdollista, mutta se on eriasia säilynkö mä järjissäni lasten kanssa kotona. Nytkin oli lähdettävä opiskelemaan kesken hoitovapaan, kun meinasi pää hajota...

 

[Sapiisakki]

Niin semmonen juttu unohtui lisätä, että ihan kamala väsymys on vaivannut varsinkin iltaisin. Maanantaisin oon pakottanut itseni vielä kuntonyrkkeilyyn, mutta muina iltoina ei meinaa sohvalta päästä ylös. Kotityöt tulee tehtyä ihan vasemmalla kädellä ja lapset joutuu leikkimään keskenään (tai siis tappelemaan), kun äiti ei vaan jaksa. Isäntä tuntuu viihtyvän autotallissa aina vaan paremmin ja paremmin... Hemoglobiini oli 136, joten ei edes rautalisää pääse vielä nauttimaan. Jospa sitä sitten keväällä taas virkistyisi.

 

[Pioni77]

Itse, kun olen maatalon tytär ja asunut lapsuuteni ja nuoruuteni vuosisadan alussa rakennetussa talossa, tiedän hyvin, mitä hiiret sisällä ovat! Oma taloni on kuitenkin vasta kymmenen vuotta sitten rakennettu, ja juuri siksi hiiren löytäminen sisältä onkin hirmuisen hirveä juttu!!! Olen aina "pelännyt" hiiriä, eikä se ole muuksi muuttunut...eikä varmasti muutu.
Mähän kyllä pelkäsin hämähäkkejä ihan tolkuttomasti; jos joku mainitsikin hämähäkin liikkuvan jossain, sain aivan mahdottoman puolipaniikkikohtauksen (siis ei tosiaan oikea paniikkikohtaus). Kun sitten rakennutin itselleni talon, ja ylimääräiset villapaalit piti kantaa pihalta vintille, ne suorastaan vilisivät sellaisia upean vihreitä hämähäkkejä! Paniikkihan siinä meinasi iskeä, kun en millään olisi pystynyt koskemaan niihin paaleihin, mutta vaihtoehtoja ei ollut! Kun yksin talon rakennutin, ei ollut ketään muuta hoitamaan sitäkään hommaa. Niinpä oli pakko uskaltaa koskea "hämähäkki-paketteihin" ja sen koommin en ole hämyreitä pelännyt! Tuntuu ihan uskomattomalta, että sellaisen kammon pystyi noin helpolla hommalla voittamaan. Hiirten kanssa en tuollaista pystyisi edes lähteä kokeilemaan....joten älkää siedätyshoitoa edes ehdottako

En tykännyt hämähäkkikammosta vaan siitä että itse rakennutit talon. :) Hyvä tyttö!

Viime viikon nukutti tosi hyvin, väsähdin jo ennen kymmentä eikä siinä ehtinyt kärsiä levottomista jaloistakaan. Pitää kokeilla tuota suolakylpyä. Meillä mies joskus keittää merisuolaveden ja kastelee siinä pyyhkeen ja laittaa kipeän paikan kohtaan. Usein ranne, kyynärpää tai muu kipeä kun on niin fyysinen työ. Ei oo tullu mulle mieleen kokeilla. :)

Alan vakuuttua siitä, että hiilihapolliset juomat auttaa närästykseen. :) Nimim. viikonloppu lähes ilman Rennietä.

Eilen nukuin päikkärit kun oli viimein mahdollista mut ei meinannut illalla väsyttääkään. Työpäivinä alkaa jo kans kaivata päikkyjä. Harkkasupistuksiakin on jatkuvasti ja viime viikolla oli monenlaista kipua ja vihlontaa. Neuvolalääkäriajan sain 15.12, kattoo sitten kohdunsuun. Jos kivut yltyy niin sitten kai päivystykseen tai ä-polille.

Edit. Rv 27+4

 

[Sapiisakki]

Mulla oli eilen kauhun hetki, kun paperiin ilmestyi pyyhittäessä tippa verta... Onneksi vuoto oli tosi pieni ja loppui parissa vessakäynnissä kokonaan. Kipuja ei onneksi ole ollut eikä tänään ole tiputellut. Jospa se menisi säikähdyksellä ohi tälläkertaa. Silloin, kun sain keskenmenon oli vuoto aluksi ruskeaa ja lisääntyi koko ajan punertuen. Nyt oli vaan vähäisen ja vaaleanpunaista. Silti se paniikin hulvahdus oli aikamoinen!

 

[jensan]

Ymmärrän tuon paniikin! Mulla oli myös keskenmeno keväällä 2015 ja sitten meni vuosi ennenkuin tulin uudelleen raskaaksi ja pelkäsin nt-ultraan asti keskenmenoa ihan hirveästi ja sen jälkeenkin aina rakenneultraan asti. Sen jälkeen vasta olen alkanut luottaa siihen, että kaikki ehkä meneekin hyvin...
Toivotaan, että sinulla, Sapiisakki, kaikki on hyvin!

 

[adele40+]

jensan / 22.1 / 41 / TAYS / 1.
Lambi / 1.2 / 38 / VKS / 6.
L82day / helmi ? / 42
Pioni77 / 2.3 / 39 / OAS / 1.
Mama40/ 5.5 / 40 / KOS / 3.
Sapiisakki /la?/ 3.
Adele40+ / 14.6 / 45 / OAS / 6.