Raskaana 40v. molemmin puolin

Ja täällä n 25km sairaalaan,varmasti keritään kevyesti. Ekan kohdalla asuttiin kävelymatkan päässä sairaalasta, ja sitä matkaa tosiaan ajeltiin ees taas useemman kerran:p! Oonkin aina nauranut että hyvin kerkeisin vaikka täältäkin pyörällä synnyttämään, jossei nyt hirveetä lumimyräkkää sopivasti puskis.. Tarkoitus että päästään siis yhdessä miehn kanssa, mutta jos ei sopivaa hoitajaa saada kohdalle (omat vanhemmat asuu lähellä mutta just sopivasti reissussa..), niin sitten joudun varmaan yksin lähtemään(sekin ihan ok). Ehkä joku antaa kyydin tai sitten taksilla. Ehken kuitenkaan itse ajaen lähde:rolleyes:
 
jensan sanoi:
Rakenneultrasta mieleeni tuli...
Kun ikää on näin paljon, kun sitä meillä kullakin jo on, niin nuo seulontaultrat on melkoisia jännityskohtia! Sana jännitys on ainakin mun kohdallani hiukan väärä, pelko olisi huomattavasti oikeampi. Matkalla sekä nt- että rakenneultraan, aloin pelätä pahoja uutisia ihan horkassa. Mun oli vaikea olla paikallaan ja kädet tärisi, kun niin lujaa pelkäsin saavamme huonoja uutisia. Tilannetta pahensi varmasti se, kun ed. raskaudessa nt-ultraan mennessä saimme tietää, että olin saanut keskeytyneen keskenmenon....joten tuo kokemus taustalla on varmasti osasyyllinen kokemaani pelkoon. Mites te muut? Millaisin tuntein olette näihin seulontaultriin osallistuneet tai osallistutte?
Click to expand...

Vuosia sitten, mun silloinen ystävä sai rakenneultrasta huonoja uutisia ja joutui synnyttämään sikiön pois. Ei olisi elänyt ulkomaailmassa päivääkään. Hänellä on kolme tervettä lasta tuon kokemuksen jälkeen. Pelotti ja jännitti ultraan meno, niin nt- kuin rakenneultraan. Ru:n vielä kävin yksin kun mies ei voinut töistä silloin lähteä. Toisaalta luotin, että kaikki olisi hyvin.

Meillä on siitä ihana neuvola, että joka kerta ultrataan kun käydään siellä. Olen myös käynyt välillä pikkuvuotojen takia tk:lla ja silloinkin on ultrattu. Nyt kun beibi myllertää tuoli päivittäin, alkaa se jännitys poistua, että elääkö se vai ei. :) Uimasta juuri tultiin ja taisi olla vähän ihmeissään koko hommasta. Nyt sitten tuntuu möngertävän masussa. :)

Mutta pelkoja on edelleen, en kiellä. Mitä vaan voi tapahtua. Aattelen niin, ettei mulle anneta enempää kuin jaksan kantaa. Jospa hän ihan terve vauva olisi. Jos joku vamma olisi tullut ultrissa ilmi, olisi kuitenkin lapsen annettu tulla. Se on totta myös että vammautuminen voi tapahtua kelle vaan, milloin vaan.
 
Työpäivä oli onneksi ihan jees ja työkaverin eilinen naputus turhaa, olin oikeassa. :) Vaikka se nyt ei pääasia ollutkaan mutta sitä vaan on niin herkillä just nyt. Töissä on kova kiirekin mutta yritän toppuutella itseäni, ei tarvitse tehdä yhtä paljon enää kuin aiemmin.

Tuolista on noustava usein jaloittelemaan ettei puudu paikoilleen. :) Olisin kyllä jo valmis kotiinkin, sais laittaa joulua ja vauvan juttuja. Mulle tulee kyllä vielä kiire! :)
 
Mä halusin ehdottomasti käydä seulontaultrat, josko jotain kehityshäiriöitä olisikin tullut vastaan. Olimme mieheni kanssa yhtä mieltä siitä, ettemme ole tarpeeksi vahvoja kasvattamaan kehitysvammaisten lasta. Eihän sitä voi koskaan varmuudella tietää, ennenkuin vasta, kun lapsi on syntynyt ja alkaa kehittyä, mutta jos olisi tulisi tieto, että sikiöllä olisi jonkinlainen vakava kehitysvamma/-häiriö, oisimme keskeyttäneet raskauden. Minusta seulonnat ovat hyvä juttu, vaikka niihin meneminen onkin hurjan pelottavaa....
 
Kirjoituksessani ed. viestissä on merkittävä virhe. Olen kirjoittanut kehitysvammaisten lasta, vaikka oli tarkoitus kirjoittaa kehitysvammaista....tää ipad on sellainen, että se ehdottelee ihan ihmeellisiä sanoja, enkä aina huomaa sen kirjoittavan niitä omiaan. Siksi virheitä tulee...:mad:
 
Onneksi jokainen saa tehdä oman ratkaisun kuinka toimii seulontojen ja muiden suhteen. Ketään ei pakoteta keskeytykseen eikä taas toisaalta synnyttämään ja kasvattamaan kehitysvammaista lasta. Muualla voipi oli toisin. :sad001
 
Huomenna on neuvola ja sokerirasitukseen meno het aamusta. Jippii. :) Oikeesti, jännittää.
 
Tsemppiä rasitustestiin! Itse oon siltä vieläkin välttynyt, tarvinnut siis koskaan vielä mennä:grin! Ne rajat sinne menoon on vaihdelleet lähes vuosittain- ei siis vieläkään ollut ikää riittävästi rasitukseen asti pääsyyn:wideyed: - joitakin vuosia sitten se raja meni 35v.. Isoja vauvoja meillä kyllä ollut(4,5kg oli viimeisin), muttei siinä mitään ongelmaa silti nähty. Kaipa se sukurasite painaa aika paljon jos on painaakseen?
Itsellä enempi noi verenpaine-rasitteet vaivana.. toistaiseksi hyvät paineet, mutta pahoin pelkään että loppuakohti taas nousussa. Yksi lievä raskausmyrkytys taustalla.. No, sekin on toistaiseksi mysteeri mistä noi raskausmyrkytykset saa alkunsa, jokin teoria viittaa johonkin istukan toimintahäiriöön oman kokeneen neukkutädin mukaan. Siis huonoa säkää jos taas kohdalle osuu?

Täällä nyt alkanut jouluunkestävä herkkupaussi, alkoi puntarimuutokset hirvittää.. ja kyllähän tässä kolmattaviikkoa sokeria välttäneenä huomaa sen syömisen vaikutuksen isosti! Ei nouse enää paino ja virtaa on ihan eri malliin kun niissä sokerihuuruissa. Reidetkään ei enää hakkaa toisiaan:grin!
Pian jo 30r-vkoa täynnä-aikatärkeä virstanpylväs tämäkin!
 
Taitaa olla paikkakuntakohtaisiakin eroja tuossa sokerirasitustestiin joutumisessa. BMI oli 26 ennen raskautta ja 25 tais olla raja. Ainoastaan papalla ja tädillä on kakkostyypin diabetes, vanhemmilla ja veljellä ei mitään. No, vauvan parhaaksi tää on, meni miten meni...

Sokerilakko on aina fiksu päätös, äkkiä kroppa siihen tottuu. Omalla kohalla tuntuu, että on nyt (muka) niin raskasta etten siihen kykene.
 
No se on aina ihan hilkulla alittunut tuo bmi- se 25 taitaa olla aika universaali:p raja.
Uskon että voi tuohon vauvan kokoon vaikuttaa tällä viimeisen neljänneksen vähäsokerisuudella, oli diabetes tai ei. Siksi tässä nyt vähän synnytyskanavaani säälitellen yritän itseni pitää kurissa..meni alkuraskaus kyllä vahvasti toisensuuntaisissa tunnelmissa:grin
 
Se sokerirasitustesti oli ainakin mulle ihan helppo nakki. Juotava litku meni kertakaadolla alas ja hyvää dekkaria lukiessa kaksi tuntia hurahti hapiaan:wink joten ei sitä kannata kauheasti etukäteen ainakaan pelätä..
 
Testituloksia ootellessa. :) Hyvin sain juoman juotua eikä tullu huono olo. Koko reissu kesti kolme tuntia, neuvolassa meni aikaa kun selitin omaa känkkäränkkääni sinne. Lisäksi hemoglobiini otettiin kahdesti kun ekasta tuli niin huono tulos, vähän päälle sata saatiin. :) Vauvasta ei meinattu saada reisiluun mittaa kun liikkui niin kovasti. Pituutta tuntuu lapselle tulevan, minä ku olisin halunnut pikkusen vauvan. :Heartred No, isänsä on kaksimetrinen ja minä vajaa 170 että kai se olikin odotettavissa. Isoveljet olleet n. 55 cm syntyessään. :)

Jep, perhetyöntekijän numeron sain ja soitan kyllä hälle. Eiköhän tässä oo tarpeen jutella muuallakin kun vaan kotona. Pitää jatkaa töitä ja kirjotella myöhemmin lisää. Mut tää palstakin on ihanaa terapiaa, kiitos kun täällä saa jurnuttaa. :)
 
Heipä hei, pohjista puheen ollen..... tunnen yks kaks itseni tosi vanhaksi.
Mutta joka tapauksessa taitaa tulla kaikille lähellä ja kaukaa pieni ylläri. Itsekkin juuri pahimmasta ylläristä selvinneenä. Aikaisemmat raskaudet alle 30v.
Ensi viikolla menossa niskaturvoke uä:aan.
Sen jälkeen uskallan uskoa tämän todeksi. LA6/17.
Edelliset raskaudet lienee olleet liian helppoja, nyt alusta alkaen hirrrveeen huono olo. Hampaiden pesukin yököttää.
Närästää, väsymys jotakin ihan järkyttävää.
Ristiluu alkoi napsua ennen kuin oli testi näyttänyt plussaa, silloin ihmettelin et miten ihan kuin raskaana ollessa.
Maha kokoajan kipeä, kuin menkat olis alkamassa. Ja sitten tämä outo tiputtelu. Mutta sydän siellä sykkii.:Heartred
 
Muokattu viimeksi:
Hei onnittelut Adele71!
Onhan jännät paikat sielläkin, oliko siis itsellekin yllätys:shy:? Ei sen hienompia yllätyksiä elämällä kyllä antaa olekaan!
 
Ei sitä enään uskonut mahdolliseksi, kun edellisestä on jo liki 20v. Siitä ensimmäinen kymmenen vuotta yritys oli kova. Kait sitä luovutti sitten.
Jännitän ens viikkoa, että kaikki hyvin. Neuvolan tätikin oli niin kannustava... sanoi et munasolujen laatu heikkenee iän myötä ja altistaa kehityshäiriöille........
 
adele71 sanoi:
Ei sitä enään uskonut mahdolliseksi, kun edellisestä on jo liki 20v. Siitä ensimmäinen kymmenen vuotta yritys oli kova. Kait sitä luovutti sitten.
Jännitän ens viikkoa, että kaikki hyvin. Neuvolan tätikin oli niin kannustava... sanoi et munasolujen laatu heikkenee iän myötä ja altistaa kehityshäiriöille........
Click to expand...


Mullaki esikoinen 20vee ja taas tästä äidiksi. Onnee sinulle valtavasti! Uskon että ikäisellämme tulee olemaan ihanat äitiysajat nauttia vielä kerran omasta vauvasta!!
 
Hei täällä ketjussa olijoille! Olen tuolla huhtikuisissa jo esittäytynytkin, mutta voisin saman laittaa myös tänne eli olen 39-vuotias ja esikoista odotan. Tämän verran on ikää vielä, kun LA 04/2017. Olen mieheni kanssa ollut yli 10 vuotta, mutta aika on mennyt meillä mukavasti kahdestaan ja vaikka lapsia on syntynyt ystäville ja sukulaisille vuosien varrella, ei voimakasta vauvakuumetta ole koskaan syntynyt, vaikka lapsista kumpikin pidämmekin. Viime vuosina ajatus on lähinnä ollut, että tämä taitaa olla liian myöhäistä osaltamme ja ajatus on ollut taka-alalla. Kesällä kävin sitten rutiinitarkastuksessa gynekologilla ja hän sanoi, että tilanne näytti kaikin puolin hyvältä ja jos haluamme lapsia, niin siihen kannattaa nyt ryhtyä heti. Puheista tekoihin, pari kuukautta myöhemmin raskaustesti näytti plussaa ja tässä nyt ollaan. Asiat etenivät siis nopeasti ja tämä yllätti meidät täysin. Kaikki on mennyt hyvin tähän mennessä ja parin viikon päästä koittaa jo puoliväli. Suunnitelmia ollaan jo vähän tehty, mutta hankinnat jätämme ensi vuoden puolelle. Tämä on meille iso muutos, jota odotamme kyllä innolla!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top