Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä en joutunut sokerirasitukseen kun sain esikoiseni 37v, enkä myöskään nyt.. Vaikka mähän siis elän sokerilla ja mansikoilla mutta taitavat todella tuijotella neuvolassa painoa, joka on mulla melko pieni ja sukurasitetta, jota ei ole..

Mun kaveri, joka on synnytyslääkäri ja myös töissä lapsettomuusklinikalla sanoi, että tosiaan hyvin menneen alatiesynnytyksen jälkeen voi yrittää toista heti kun jaksaa mutta heillä lapsettomuushoitoihin "pääsee" uudestaan vasta kun synnytyksestä on kulunut 9kk, se on ajateltu klinikalla riittävän pitkäksi ajaksi kohdun ja elimistön palautua edellisestä odotuksesta.
 
Arvatkaas naiset mitä?!:cool:
Kun kävin tänään sairaalalla, niin musta alkoi tuntua siltä, ettei synnytys enää "pelotakkaan", tai ainakaan paljoo:happy:

Olin siellä EKG-mittarissa ja kätilö kysyi onko supistuksia? Sanoin ei, en tiedä niistä mitään vielä...Kätilö sanoi, että mittarissa näkyy nytkin niitä, olin ihanko tosi...en tunne mitään:joyful:

Tällä reissulla opin, etteihän niitä välttämättä edes tunne...Ei mitään kipua, ei mitään:p Jeee, hyvä homma! No, mutta kuulemma synnytyksessä ne sitten tuntee..

Jotenkin musta alkoi tuntua siltä, ettei synnytys ehkä olekkaan välttämättä sellainen pelottava :devil07mörkö, mitä oon aina mielessäni aina kuvitellut...

Ai että oon sit runollinen tänään:grin
Kiva, että sulle tuli hyvä fiilis ja varmuus :) Mulla itsellä alko supistukset tuntuun vasta tasan siinä vaiheessa, kun kohdunsuu alko aukeen - tosin sit mentiinkin aika rytinällä. Vaikka näitä kivuttomia harjoitussupistuksia mulla on molemmissa ollut pitkään. Siksipä nyt ehkä ainoo, mitä jännitän, on se, että kuinka nopea tämä toinen on... Itseäni autto sellainen "lääketieteellinen" ajattelutapa, että naisen vahva keho on tähän luotu ja asiat etenee tietyssä järjestyksessä. Toki yllätyksiä voi tulla ja onkin ihan ihmeellistä, kuinka yksilöllistä kaikki on, kuinka erilaisia synnytykset ovat ja kuinka erilailla ihmiset kokevat kivun. Taas jos tulee haasteita, niin Suomi taitaa tällä saralla olla maailmassa TOP3-maiden joukossa :)
 
Kiva, että sulle tuli hyvä fiilis ja varmuus :) Mulla itsellä alko supistukset tuntuun vasta tasan siinä vaiheessa, kun kohdunsuu alko aukeen - tosin sit mentiinkin aika rytinällä. Vaikka näitä kivuttomia harjoitussupistuksia mulla on molemmissa ollut pitkään. Siksipä nyt ehkä ainoo, mitä jännitän, on se, että kuinka nopea tämä toinen on... Itseäni autto sellainen "lääketieteellinen" ajattelutapa, että naisen vahva keho on tähän luotu ja asiat etenee tietyssä järjestyksessä. Toki yllätyksiä voi tulla ja onkin ihan ihmeellistä, kuinka yksilöllistä kaikki on, kuinka erilaisia synnytykset ovat ja kuinka erilailla ihmiset kokevat kivun. Taas jos tulee haasteita, niin Suomi taitaa tällä saralla olla maailmassa TOP3-maiden joukossa :)

Myy75:)
Joo, tuli todella todellisempi käsitys supistuksista ja nyt oletan, että alkaa tuntua vasta, kun alkaa tapahtua:)

Mä oon elänyt tavallaan väärässä käsityksessä supistuksista, kun anoppi on niistä aina vuosia muistanut puhua, miten kivuliaita ne olivat jo puolenvälin jälkeen raskautta ja ennen vanhaan määrättiin kaikille konjakkia niihin kipuihin...:hungry:

Kenenkään muun kanssa supistuksista ei ole sattumalta tullut puhuttua..No, siis nytpä tiedän, ettei ne kaikilla olekkaan kivuliaita ennen synnytystä:)
 
Last edited by a moderator:
Sirpalle piti kommentoida tuota käynnistyshommaa. Mulla yritettiin käynnistää viikolla 42, kun kohdensuu oli auki 2 cm. Sain oksitosiinitipan ja kalvot puhkaistiin mutta siltikään synnytys ei edennyt. Olin 16 tuntia synnytyssalissa ennen kuin aloitettiin leikkaus, joka siis tehtiin kiireellisenä sektiona. Lapsivesien menosta oli tuolloin 8 tuntia. Syynä sektioon oli, että vauvan sydän käyrä ei enää kestänyt oksitosiinitippaa. Sektio oli järkytys, mutta myös helpotus. Supistukset tuntuivat minulla alaselässä ja koko selkä oli ihan krampissa. Vedin selkäkivun takia 5 min välein ilokaasua. Suhteellisen helpon raskausajan jälkeen oli järkytys, että synnytys päättyi sektiona. Synnytyksen sujumista ei voi itse ennakoida, joten kaikkeen kannattaa varautua.
 
Mä kommentoin myös tätä sektioasiaa. Mulla siis kolme sektiota: Eka hätäsektio sydänäänien laskun takia joka nukutuksessa. Kaksi suunniteltua sektiota jotka muuten olivat ihan erilaisia. Tää jälkimmäisen puudutus ei onnistunut niin hyvin. Keskimmäisessä annettiin jotain rauhoittavaa joka helpotti puudutuksen laittoa. Kolmannessa puudutuksen laittamiseen kului 30-45min. Joka oli aika kidutusta. Myös sektion aikana tämä rauhoittava lääke helpotti keskimmäistä leikkausta. Kolmas tuntui ikuisuudelta. Puudutuksen katoaminen kesti tässä viimeisessä leikkauksessa suhteellisen kauan. Toinen jalka ei totellut kuin vasta kolmantena päivänä vaan jouduin käsin nostamaan sen sänkyyn.
Mutta kaikenkaikkiaan olen taas hyvin toipunut. Eilen jätin kipulääkkeet pois eli lähes kaksi viikkoa niitä söin. Kipulääkeyhdistelmä oli tässä kolmannessa paras. Piti kivut hyvin hallinnassa siihen asti kuin niitä tarvitsin.
Tässä viimeisessä mulle muuten asennettiin dreeni jonka poistaminen oli niin kuvottavan tuntuista että..
 
Mulla edellinen synnytys käynnistettiin kun lapsivesi oli loppumaisillaan. Ensin puhkaistiin kalvot ja mä ramppasin synnärin käytävää neljä tuntia eikä mitään tapahtunut. Sit laitettiin lopulta oksitosiini tippumaan ja johan alkoi tapahtua! Ihmeesti homma eteni portaittain, eli välillä oli hyvä olla tuntui et pärjään ilman kivunlievitystä ja yllättäen seuraava supistus oli aivan järkky ja lähes huusin ilokaasua. Taas rauhoittui, ilokaasu auttoi ja edettiin hyvin. Yllättäen kun olin just sanonut kätilölle et nyt on hyvä tilanne niin taas seuraavan supistuksen jälkeen huusin epiduraalia! Ja kun epiduraali oli laitettu tunsin jo et ponnistuttaa vaikka puoli tuntia aiemmin oli muistaakseni 6cm auki. Mutta hyvät muistot jäi kuitenkin. :)
 
Perhevalmennuksessa kätilö sanoi hätäsektiosta, että ne ovat todella harvinaisia, vaikka ihmiset usein puhuvat hätäsektiosta ns. virheellisesti. Johtuen siitä, että sektiossa tilanne mielletään kiireelliseksi, kun äitiä viedään yhtäkkiä leikkaussaliin ja hoitajat juoksevat vauhdilla ympäriinsä.

Tilanne kuulemma näyttää "tavallisen" ihmisen silmiin hädältä, kun taas hoitajat tietävät mitä tekevät, tuntevat toistensa työtavat ja hoitavat tilanteen vaan tiiminä nopeasti, ilman hätätilannetta.

Kätilö sanoi tästä,, että hänen 6:den vuoden työkokemuksen aikana on todellisuudessa ollut 2 hätäsektiota, näissä tilanteissa on siis oikeasti ollut hätä. Kaikki muut sektiot ovat olleet tavallisia sektioita.
 
Jos olen ymmärtänyt oikein jaotellaan sektiot kolmeen eri kategoriaan: hätäiset, kiireelliset ja sunnitellut. Eli suunnitellusta tietää päiviä ellei jopa kuukausia etukäteen. Kiireelliset tehdään usein kun synnytys ei etene tms. ja päädytään sektioon. Hätäinen on sellainen missä sektiopäätöksestä vauva on parissa minuutissa jo ulkona.
 
Ballonki on tietääkseni nestetäytteinen "pallo" joka laitetaan venyttämään kohdunsuuta. Ja kun se tippuu pois on ks auki sen 3-4 cm ja siitä päästään jatkamaan. Eli lääkkeetön käynnistyksen aloitus keino.

Ja taas mä oon täällä vastailemassa:)

Justmom10:)
Tottakai olet täällä vastailemassa, joukon kokenein näissä asioissa!:wink

Esim. ittellä kun ei mitään aiempaa kokemusta, niin sitä kyselee ja kirjoittelee vaikka mitä hassuja...:schocked028
 
Joo, mä oon ainakin varmasti sekoittanut iloisesti hätäsektiot ja kiireelliset sektiot. Mistäs maallikko näitä termejä tietää. Olis kiva jos näistä olis saatavilla jotain statistiikkaa, että kuinka monessa alatiesynnytyksen yrityksessä päädytään sektioon. Jotenkin tuntuu että näitä pimitetään. Mun silmiin asiat on menneet pieleen, jos yritetään alatiesynnytystä ja päädytään sektioon ja se pelottaa. Eli joko alatiesynnytys tai suunniteltu sektio. Tosin eihän sitä ikinä voi etukäteen varmaksi tietää, mutta sen takia haluan ehdottomasti synnytystapa-arvion. Jos yhteiskunta ei sellaista suostu antamaan niin pitää varmaan mennä yksityiselle.
 
Joo, mä oon ainakin varmasti sekoittanut iloisesti hätäsektiot ja kiireelliset sektiot. Mistäs maallikko näitä termejä tietää. Olis kiva jos näistä olis saatavilla jotain statistiikkaa, että kuinka monessa alatiesynnytyksen yrityksessä päädytään sektioon. Jotenkin tuntuu että näitä pimitetään. Mun silmiin asiat on menneet pieleen, jos yritetään alatiesynnytystä ja päädytään sektioon ja se pelottaa. Eli joko alatiesynnytys tai suunniteltu sektio. Tosin eihän sitä ikinä voi etukäteen varmaksi tietää, mutta sen takia haluan ehdottomasti synnytystapa-arvion. Jos yhteiskunta ei sellaista suostu antamaan niin pitää varmaan mennä yksityiselle.

Lettuhei:)
Tämä kätilö ( Hyvinkään sairaalasta) sanoi, että oliko 17% luokkaa alatiensynnytyksen yrityksistä päätyy sektioon. Ja tosiaan arkikielessä puhutut hätäsektiot on kiiresektioita tai vaan ihan itse sektiotilanne, kun ihminen mieltää tilanteen hädäksi.
 
Hyvä tietää, kiitos! Mä arvostan aina selkeitä numeroita kun pitää tehdä päätöksiä. 17% on aika paljon, mutta nyt tuntuu että jos synnytystapa-arvio puoltaa niin haluan yrittää alatiesynnytystä. Mulla on istukka nätisti takaseinässä ja raskaus edennyt tosi hyvin ja vaivatta. Mutta eihän tässä puolivälissä voi vielä mitään sanoa, mulla on sokerirasituskin vielä edessä ja jos onkin radi niin se varmaan muuttaa asioita.
 
Mulla istukka vaihtanut paikkaa:gen045, vai voiko niin sanoa. Raskauden alussa ja keskivaiheilla se oli edessä, mutta eilisessä ultrassa oikealla ylhäällä, ja lääkäri sanoi oikein hyvässä paikassa olevan:)

Ootteko muuten saaneet raskausarpia? Mä en huomaa ihossa mitään muutoksia, vai näkyykö ne vasta synnytyksen jälkeen?:rolleyes: Oon hieronut vatsaa vehnänalkioöljyllä viikottain puolenvälin jälkeen.

Tähti-73 (rv 34+2)
 
Mä oon joskus aiemmin saanut raskausarpia kun olen lihonut nopeasti. Nyt ei ole tullut vielä, mutta eipä ole oikeastaan tullut painoakaan. Ne ilmestyy aika yhtäkkiä, kyllä ne näkyy sitten heti jos tulee. Rv 21+0
 
Mä en erottanut raskausarpia raskausaikana ennen synnytystä. Synnytyksen jälkeen näkyivät selkeämmin. En käyttänyt mitään öljyjä raskausaikana, jos johtui siitälä raskausarvet. Meidän pojalla rähminyt toinen silmä. Olen pyyhkimään sitä silmää keitettyyn veteen kastetulla vanulapulla.
 
Mulle ei siis painoa tullut lisää raskausaikana, mutta ilmeisesti iho kuitenkin venyi.
Mulle on tullu 3.8kg painoa lisää ja vkoja siis 23 ja rapiat..oon kyllä aina ollu tarkka mitä syön ja kova liikkumaan ja treenaamaan..Arpia ei ainakaan vielä näy ja joka ilta rasvaan ihon, mutta niin mä oon tehny ennen raskauttakin joka ilta..Jos niitä arpia sit tulee ni sit tulee;)
 
Pelkkien arpien takia en ole öljynnyt, vaan iho kiristää ja navanympäriltä alueet on välillä jopa tunnottomina:sad001

Mua muuten ärsyttää erityisesti yksi asia, meinaan kaupan kassoilla ihmisillä on olevinaan niin kova kiire ja aina on joku, joka yrittää tunkee itsensä ohi...:shifty: Sitten on vaan pakko sanoa, että "anteeksi, en pääse tätä sivummalle mahan takia"... siinä, ne ostokset pakkaa kassiin, niin menee se minuutti aikaa. Etenkin keski-ikäiset miehet, ei havainnoi yhtään, ei ole kauaa aikaa, kun yksi tunki itseensä mun takaa ja "jäi" siihen jumiin, yritä siinä nyt riuhtoa itsesi irti, niin ettei mahaan satu:mad::sad001
 
Mulla on tullut painoa nyt huikeat 17 kg ja rv siis 37+3! Olo on sen mukainen, tuntuu, että nivelet natisee liitoksissaan, enkä mahdu minnekään. Maha on valtava, mutta en ole siinä huomannut raskausarpia. Enkä rinnoissakaan, vaikka nekin on kasvaneet hurjasti! Olen aina suihkun jälkeen käyttänyt Bio Oil -nimistä ihoöljyä, se sopii minulle hyvin, kun iho on vähän atooppiseen taipuvainen.

Sektiosta vielä; esikoisen kohdalla olin siis synnytyssalissa, kun lääkäri teki päätöksen, että menee sektioon heti, kun leikkaussali vapautuu. Ei siis ollut hätätilanne, vaan kiireellinen. Päätöksestä meni noin 3 tuntia, kun sektio aloitettiin. Juttelin siinä odotellessa kätilön kanssa, joka kysyi, olenko aiemmin ollut leikkauksessa (no en ole ollut aikuisiällä edes sairaalassa...). Sitten hän rauhoitteli, että vaikka sektio on iso leikkaus, niin se on heille täysin rutiinia. Minun sektioni oli Kättärillä silloin kuulemma sen päivän kahdeksas! Ja alkuiltapäivästä kyse.

No, tällä kertaa lähdetään tosiaan yrittämään alakautta, mutta uskon sen todeksi vasta sitten, kun vauva on sitä reittiä tullut ja sylissä :) siihen saakka menen tiedostaen, että tilanne voi muuttua. Eikä päätös siinä vaiheessa ole omissa käsissä, vaan se tehdään vauvan turvallisuuden takia.
 
Takaisin
Top