^ Sirpa, mulla käynnistettiin eka synnytys lääkkeellisesti ja ei ollut todellakaan mikään "hallittu synnytys". Syynä käynnistykseen oli se, että lapsivesien menosta oli jo 2 vrk, mutta avautuminen oli pysähtynyt 1 senttimetriin. Supistukset tulivat liian harvakseltaan ja eivät tarpeeksi voimakkaina, jotta avautumista olisi tapahtunut. Ensin yritettiin jos lähtisi avautumaan asentamalla ballonki, mutta siitä ei ollut mitään apua. Tossa käynnistämisessä on se huono, että supistukset tulevat rajumpina kuin luonnollisesti käynnistyessä. Siinä sit kärvistelin koko yön, koska epiduraalia ei voi antaa ennen kuin on auennut vähintään 3 cm. Illalla siis käynnistettiin ja yön aikana sain kivunlievitykseen vain ilokaasua. Aamulla pistettiin epiduraali, joka puolestaan vaimensi supistukset niin, että avautuminen tyssäsi siihen 3 senttimetriin, jossa pysyttiinkin koko päivä. Sitten illalla mun tulehdusarvot oli jo niin korkeat (tyypillistä kun lapsivesien menosta pitkä aika) ja olin tosi väsynyt valvottuani monta vuorokautta, että ei ollut enää järkeä jatkaa synnytyksen yrittämistä, siksi kiireellinen sektio. Vauvankin vointia seurattiin tosi tarkasti, mutta sydänäänissä yms ei ollut mitään hälyyttävää, joten ei hätäsektio ollut kuitenkaan. Mulle sektio oli tossa vaiheessa helpotus, tuntui että voimat oli jo ihan loppu. Suurin pelko oli toisessa synnytyksessä, että kävisi taas samalla tavalla (tästä mainitsin myös synnytystapa-arviossa, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että alateitse lähdetään taas yrittämään). Onneksi se käynnistyi kuitenkin itekseen ja kaikki meni hyvin.