Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä turussa tai ainakin omalla kohdalla on tulokset kirjautuneet kantaan tosi nopeaa. Mut tosiaan paikkakuntaisia eroja on paaaaljon!

Mä lupauduin tai siis itse ehdotin tota kotimittailuja just siksi etten tosiaan halua uutta rasitusta. Ei siksi että siitä sen kummemmin huono olo olis tullut mutta kyllä se on varsin epämiellyttävää ja nimensä mukaankin, rasitus koko keholle.
Mun yks ystävä 1 tyypin diabeetikko joskus sanoi että se on kamala miten liian rutiinisti laittavat näitä rasituksia ja että joskus jollain keho mennyt tästä rasituksesta ihan sekaisin. Mielestäni myös neuvolassa voisivat ensin tutkailla tilannetta ja katsoa onko merkkejä riskeistä( sokeria virtsassa, runsas painonnousu, tai vaikka se sukurasite) ja sitten vasta harkinnan mukaan rasittaa :)
Mullakin tulee tosi nopsaa Kantaan. Turussa
 
Mä asun naapurikunnassa, Kaarinassa, eikä edes TYKSissä tehtyjä verikokeita näy kannassa! Lääkärinlausunnot kyllä näkyy.
 
Ei ollu neuvolatäti tänäänkään tavattavissa. Sijainen antoi ajan ens vkolle. Sanoi, että vaikka se ylipaasto on voinut vaikuttaa tulokseen, niin silti mennään näillä arvoilla. Mutta ei se kuulostanu siltä, että siitä mitään kummaa seurais. Ehkä joudun mittaa vaan sitte himassa lisää? En tie.
 
Täällä aina kirjoiteltu monta sivua.

Tuosta uusperheasiasta pakko kommentoida: Mulle olisi kyllä isot traumat tulleet jos äitipuoleni olisi kieltänyt mua kyläilemästä isänä luona. Pakkaamisesta en saanut traumoja. Äitipuolen asema ei aina helppo, mutta kyllä lapsilla oikeus isäänsä tavata/ kyläillä. Sopu sijaa antaa. Oisko koiraa mahdollista saada hoitoon lasten vieraillessa? Tai koira johonkin huoneeseen portin taakse vierailujen ajaksi? Taaperokaan ei osaa koiraa varoa ja jos koirasi ei pidä lapsista voi jotain ongelmia tulla kun lapsesi lähtee liikkeelle. Koirarakas olen, mutta kyllä lapset ja lasten turvallisuus tulisi tulla edelle, myös kumppanin lasten.

Meidän oma koira oli jonkin verran lapsiin tottunut eikä ongelmia ollut aiemmin ennen kuin esikoinen lähti liikkeelle. Jouduttiin pitämään koiraa eri kerroksessa ja hoidossa kun lapsi käveli huterasti. Nyt kun kävely onnistuu hyvin on koirakin jo tottunut ja se voi olla taas enemmän meidän seurana.
Jos viittaat tuohon mun aiempaan purkaukseen uusperheen ongelmista, niin siihen liittyy paljon muitakin asioita kuin mun koira. En ihan turhasta purnaa. Enhän mä nyt kiellä isää lapsiaan tapaamasta, varsinkin kun samassa kaupungissa asuvat. Tapaaminen olisi tosi helppoakin. Äiti siellä kieltää ja tunkee lapsiaan milloin mihinkin perheeseen joka viikonlopuksi, pois oman uuden suhteensa tieltä.

Ja vielä enemmän kyse oli, ja on edelleen, mun stressitasosta tässä suhteessa, jossa en olisi enää, ellen olisi raskaana. Neuvolasta on tullut tosi hyvä tuki ja teroitettu, että tässä tilanteessa kukaan muu kuin minä, ei ajattele mun parasta ja siellä laitettiin deadline tälle hommalle. Mun hyvinvointi ja tää vauva menee kyllä miehenkin ja hänen lasten edelle (ja heidän äitinsä edelle). Neuvolalääkäri kysyi multa ekana, että mikä mun henkinen hyvinvointi on. Sen jälkeen vasta puhuttiin fyysisestä. Sen verran mua on mankeloitu tässä suhteessa alkuvuonna ja se on kyllä tiedossa tarvittavissa instansseissa. Mut mä koitan pitää ainoasta mahdollisuudestani pitää edes oman ydinperheeni koossa tässä vaiheessa. Deadline ja rajat ne on kyllä mullakin. Ketä tahansa vituttaisi, mutta vielä se että oon elämäni ekaa kertaa raskaana laittaa vituttaa vielä enemmän. Voisi tää olla ollu kivempaakin aikaa.
 
Heipat vaippojen takaa! Mä alan päästä jaloilleni sektion jälkeen. Kipulääkettä saanut nyt vähennettyä ja vaunuilemassakin ollaan jo jaksettu käydä. Vauva voi hyvin, mitä nyt toinen silmä rähminyt reilusti. Sitä olen hoitanut tissimaidolla ja keitetyllä vedellä. Nyt alkaa olla aika hyvä. Tissittelyt tais olla sitte taas siinä. Ei vaan enää suju mut onneksi on korvikkeet keksitty. Mun jalat on edelleen kuin limput mut oon yrittänyt niitä lepuuttaa ettei menisi ihan kireiksi. Niihin ei tunnu mikään vedenjuontikaan auttaa. Mulla on joka lapsen jälkeen ollut sama juttu enkä tiedä johtuuko hormoneista vai leikkauksesta kun ei voi verrata kun joka synnytys on ollut sektio.
Poika on kyllä tosi rauhallinen tyyppi. Nyt hän alkaa olla hereilläkin enemmän.
Jakseluja kaikille!
 
Mulla tuli myös ja verenpaine nousi. Syytä ei tiedetty ja kukaan ei ottanu tosissaan . Ei mulla ollu enään niin väliä kun olin jo synnyttäny..
 
Sikuriini, eikö siihen oo mtn lääkettä? Jotain nesteenpoistoa? Mulla on kyl takataskussa ehdotus: ennenvanhaan juotiin ananasmehua kun piti poistaa nestettä pari kiloo, et meni joku vaate päälle :happy: . En kyl muista toimiko se... :hilarious:
 
Raskauden jälkeinen turvotus on ihan normaalia. Muutamassa viikossa pitäis helpottaa :)
Mä muistan että mulla ollut joskus silmäluometkin niin turvoksissa synnytyksen jälkee ettei meinannut jaksaa silmiä pitää auki.
Mut jos kovin kauaa kestää niin kääntyisin nlan puoleen!
 
Mullakin taitaa tissittelyt vetää viimeisiään.. vielä pumppailen edes vähän pojalle omaa maitoa. Mutta kun tissi ei kelpaa niin ei kelpaa.

Tänään kontrolli neuvolassa. Ikää 2,5 viikkoa ja painoa nyt 3600 g ja pituutta 50,5 cm. Eli painoa tullut lisää 600 g ja pituutta 2,5 cm. Vielä ei silti yllä sisarusten syntymäpainoihin edes. :D Eli pikkarainen vieläkin heihin verrattuna.

Meilläkin pojalla toinen silmä rähmii. Keitetyllä vedellä olen putsaillut ja nyt näyttää vähän paremmalle jo. Ensi viikolla neuvolalääkäri.
 
Kyllä ne sielä ultraa, palpoi vauvaa vatsan päältä ja katsoo koko tilanteen muutenkin.varmaan myös varuilta tuöee jotain verikokeita tms tutkimuksia. Todennnäköisesti tulee vielä kontrollikäynti jos tarve sen vaatii.
Kun kerta sairaalaan tutkimuksiin lähetetty niin kyllä ne yleensä hyvin tilanteen kartoittaa.

Noissa painoarvioissa yksi syy miksi ne menee usein pieleen on eri mittaaja , samoin kuin sf mitan kanssa. Millin heitto voi antaa lisä grammoja arvioon. Parasta olis kun aina vaan yksi ja sama ihminen tutkis mutta se harvoin on mahdollista!
Joo tosiaan, mäkin tossa aiemmassa viestissä vähän sivusin tätä, kun terkkari valisti mua, vaikken nyt oo arvioon pääsemässäkään. Eli kaikki nuo ja myös mahdollisesti vertailut aiempien lasten kokoon ja erilaista tulkintaa. Itse asiassa kuulemma se ultraus noista yksinään ei oo varmimmasta päästä, koska se perustuu johonkin tilastoon ym, että jos reisiluu on niin ja niin pitkä, niin paino on tämä. Mutta reisiluun ympärillähän voi yksilöstä riippuen olla eri määrä tavaraa. Uskoisin, että kokemus vaikuttaa.
 
Muokattu viimeksi:
Hei kaikille
Liityn joukkoonne kun googlettamalla löysin tämän palstan. Minulle tämä on yllätys raskaus. Asia varmistui vasta tänään enkä ole vielä neuvolassakaan käynyt. Laskurin avulla selvitin että lp olisi joulukuun alkupuolella. Ikää on 41v ja lapsia ennestään 2, 10- ja 6-vuotiaat tytöt. Pieni paniikki tässä, mutta helpottavaa lueskella viestejänne näin vertaistuki mielessä.
Tervetuloa ja onnea! :)
 
Huomenta! Olo on kuin jyrän alle jäänyt. Hitto, onkohan mulla kankkunen, join eilen alkoholitonta olutta...? Hyi mua! Oli NIIN nätti keli, ja olin NIIN ahkera puutarhassa ja grillattiin NIIN hyvät maggarat :p... Eivaan, mullon vieläkin kurkku kipeenä ja oli koko yön.

Aamulla ku heräsin, niin luulin että mua supisteli. Ja niinhän se tekikin, paitsi että se oli vattan puoleinen paksusuoli :grin. Tuli kiire vessaan...

Mutta oli mulla asiaakin. Tuli mieleen, että jos synnytys jouduttaisi käynnistää, niin mitä silloin tarkkaan ottaen tapahtuu? Onko se vähän kuin hallittu synnytys? Ehditään antaa kivunlievitystä, avautuminen tapahtuu jne.? Vai voiko siinäkin mennä homma pieleen, äiti kärvistellä sairaan pitkään ja homma päätyä hätäsektioon? Ja voiko sekin kestää kuitenkin tyyliin päiviä?

Ja, onko hätäsektion syynä nimenomaan se, ettei sitä avautumista tapahdu ja vauvan sydänäänet heikkenee? Vai mikä se perimmäinen syy yleensä on siihen kiireelliseen leikkaukseen?
 
Hyvässä tapauksessa käynnistetty synnytys on juuri hallittu ja hyvin ehditty lääkitä. Mutta käynnistyksessäkin riskinsä. Jos kohtu ei ole valmis voi käynnistys venyä päiviksi ja lopulta näissä venyneissä käy just niin että synnytys ei etene ja päädytään kiireelliseen sektioon.

Mulla itselläni on monta käynnistystä takana mutta ne kaikki aloitettu ns kypsästä tilanteesta eli kohdunsuu jo auennut ja paikat valmiit. Vain yhdessä tarvittu oksitosiinitippaa vauhdittamaan supistuksia, muutoin on ollut ns luonnollinen käynnistys kun kalvot puhkottu ja odotettu omat supistukset.

Jos esm raskausmyrkytyksen takia joudutaan aloittamaan käynnistys ja tilanne on aivan epäkypsä niin kyllä siinä kannattaa varautua mahdolliseen sektioon.

Toisaalta usein myös homma menee niinkuin pitääkin:)
 
^ Sirpa, mulla käynnistettiin eka synnytys lääkkeellisesti ja ei ollut todellakaan mikään "hallittu synnytys". Syynä käynnistykseen oli se, että lapsivesien menosta oli jo 2 vrk, mutta avautuminen oli pysähtynyt 1 senttimetriin. Supistukset tulivat liian harvakseltaan ja eivät tarpeeksi voimakkaina, jotta avautumista olisi tapahtunut. Ensin yritettiin jos lähtisi avautumaan asentamalla ballonki, mutta siitä ei ollut mitään apua. Tossa käynnistämisessä on se huono, että supistukset tulevat rajumpina kuin luonnollisesti käynnistyessä. Siinä sit kärvistelin koko yön, koska epiduraalia ei voi antaa ennen kuin on auennut vähintään 3 cm. Illalla siis käynnistettiin ja yön aikana sain kivunlievitykseen vain ilokaasua. Aamulla pistettiin epiduraali, joka puolestaan vaimensi supistukset niin, että avautuminen tyssäsi siihen 3 senttimetriin, jossa pysyttiinkin koko päivä. Sitten illalla mun tulehdusarvot oli jo niin korkeat (tyypillistä kun lapsivesien menosta pitkä aika) ja olin tosi väsynyt valvottuani monta vuorokautta, että ei ollut enää järkeä jatkaa synnytyksen yrittämistä, siksi kiireellinen sektio. Vauvankin vointia seurattiin tosi tarkasti, mutta sydänäänissä yms ei ollut mitään hälyyttävää, joten ei hätäsektio ollut kuitenkaan. Mulle sektio oli tossa vaiheessa helpotus, tuntui että voimat oli jo ihan loppu. Suurin pelko oli toisessa synnytyksessä, että kävisi taas samalla tavalla (tästä mainitsin myös synnytystapa-arviossa, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että alateitse lähdetään taas yrittämään). Onneksi se käynnistyi kuitenkin itekseen ja kaikki meni hyvin.
 
Muokattu viimeksi:
Mä sain nyt sektioajan ja kun kävin pelkopkl juttelemassa niin kyllä se sektio tuntui omalle kohdalle juuri passelilta..Eli 11.8 on nyt sitten se hetki kun saan pojan tähän maailmaan.Lisäksi saadaan perhehuone ja jäi muutenkin hyvä ja luottavainen fiilis.Tietenkin, jos nyt käy niin että lapsvedet menee tyyliin 2vkoa ennen elektiivistä sektiota niin katsotaan sitten tilanne uudestaan..Kätilö sanoi, että sektion saa kyllä vaikka synnytys olisi ikäänkuin luonnollisesti käynnistynyt eikä halua/uskalla jatkaa alakautta..Mulle teki ainakin hyvää käydä keskustelemassa asioista, vaikkei se nyt mitn ajatuksia muuttanut suuntaan tai toiseen..
 
Takaisin
Top