Raskaaksi 2026

[Mäntymetsä]

@pienirakas joo toi BMI on kyllä harvinaisen väärässä siinä kohtaa, kun puhutaan urheilijoista. Tai no ainakin siinä kohtaa, jos epäterveellisyys olisi tarkoitus napata kiinni. Ei sovi urheilijoille ei eikä monelle toisellekaan, kuten tässä ketjussa käynyt ilmi. Sitä paitsi, oon kuullut, että ylipainoinen, joka liikkuu, elää pidempään kuin laiha, joka ei liiku (tällein kärjistettynä - onhan muitakin asioita, jotka vaikuttaa).

@Kali keskenmenot on toinen asia, johon ei halua sanoa mitään, ettei sano väärin. Se on aivan oma haasteensa ja raskautuminen omansa

 

[Maana Mannila]

Itse oon siinä mielessä etuoikeutettu, että ei ole painon eikä syömisenkään kanssa ollut koskaan mitään ns. haasteita. Mä en tiedä, miten 2000–2010-luvuilla nuoruuttaan elänyt tyttö/nainen on voinut selvitä aikuisuuteen ilman ruokaan liittyviä komplekseja tai syömishäiriötä. Olen kiitollinen siitä, että mulla on sen suhteen kaikki hyvin. Muunlaisia ongelmia sitten löytyy sillain, että riittäis kaverillekin.

Mutta bmi on, kuten täällä on sanottu, ajastaan jäljessä oleva työkalu, jota ei ole alun perinkään tarkoitettu yksilön pituus-paino-suhteen tai terveydentilan arvioimiseen. Kyseessä on demografinen mittari. En ymmärrä, miten terveydenhuollossa ollaan siitä edelleen niin kiimassa.

Mun mielestä on ihan järkyttävää, miten ei-hoikat ihmiset kutistetaan (sic!) pelkäksi vaa’anlukemaksi ja kokonaisterveys jää aivan sivurooliin. Hoikka tai normaalipainoinen ei ole sama asia kuin terve ja hyväkuntoinen eikä ylipainoinen tai lihava ole sama asia kuin sairas ja rapakuntoinen. Just jos vaikka jalka menee poikki, niin suurin piirtein siihenkin tarjotaan hoidoksi, että ”laihduta”.

Itse asiassa luin juuri Hesarista jutun, missä kerrottiin, että kovakaan liikunta ei auta pudottamaan painoa, jos samaan aikaan syö liian vähän. Tää johtuu just siitä, että elimistö menee säästöliekille, ja kaikki varmaan tietää, miten siinä käy, kun kaloreita aletaan lisätä.

En ole kokenut ulkonäkööni liittyvää syrjintää, mutta tunnistan sitä yhteiskunnassa ja pyrin puuttumaan siihen, kun sitä näen. Rakenteellisella tasolla puuttuminen on tietenkin vaikeaa yksittäiselle ihmiselle.

Itse oon tosiaan perusterve ja normaalipainoinen, jopa hoikka, mutta en raskaana. Että näin.

Omanapa:
Kp 19, dpo 4.
Miehen uimarit ihan priimaa.
Mulla huomenna labrat ja pe katsotaan lääkäris, onko follikkeli puhjennut. Labroissa mitataan tosiaan progesteronitasot.

En tiedä miksi, mutta taas tuli sellainen olo, että ei varmaan onnistu tästäkään kierrosta ja en varmaan ole raskaana. Mikään yksittäinen asia ei viittaa kumpaankaan suuntaan, eikä tässä vaiheessa pitäisikään viitata. Silti jotenkin en jaksa uskoa plussaan.

 

[-Tipi-]

@Maana Mannila loistavat uutiset miehesi tilanteesta!

Täällä testauspäivä lähenee (perjantaina on dpo12-13). Nyt alkuviikon ajan on mielestäni ollut erilaista tuntemusta alavatsalla, kuin yleensä. On oikeastaan ympäri vuorokauden ollut sellaista tosi lievää menkkajomotusta. Mielestäni aiemmin tällaista oiretta ei ole ollut, mutta ylihuomenna saa sitten tietää, mikä tilanne.

Olenhan kaikkina aiempinakin yrityskuukausina tuntenut jonkinlaisen uuden oireen ja ajatellut, että nyt on tärpännyt, mutta toisin on käynyt

 

[Round2❤️]

@-Tipi- Paljon tsemppiä sinne jännäilyyn. Pian pääset testaamaan. Kyllä sitä herkästi kuvittelee jonkun oireen olevan raskausoire, vaikkei sit oikeesti oliskaan, mut toivotaan, et nyt siellä olisi nyytti matkalla.

@Mami91~ sympatiat vaan sinne. Toivottavasti vuoto on ollut vaan jotain harmitonta.

Kyfi... Sori en onnistu tägäämään ku en hiffannut, et on tommonen anonyymi nimimerkki, enkä tajunnut katsoa niitä numeroita. Kunpa siellä selviäisi miks arvot ovat noin pielessä.

****

Omaa napaa. Tänään on henkisesti ollut vähän parempi päivä kuin eilen. Saanut jotain vapaapäivänä puuhattuakin. En nyt ihmeitä, mutta vähän edes. Loppuviikko meneekin sitten töissä.

Tänään on dpo 4. Odottavan aika on pitkä. Tänään erehdyin jo taas suunnittelemaan, et milloin alkaisi raskausvapaa, mitä sen perään yms.. Oon muutenkin tämmönen, et suunnittelen kaikkea mielelläni, mut ehkä tää myös kuormittaa mua aika paljon.. Siis ilman tätä vauva-asiaakin. Pitäis jotenkin oppia elämään enemmän hetkessä vaan.. Mut miten siihen vois oppia?

Tosi oireetonta täällä. Ei siis kummemmin ajatuksia sen suuntaan, että en ois raskaana tai että oisin. Katsellaan..

 

[Maana Mannila]

@Round2❤️ hear hear! Mä kans katselen raskauslaskureista raskauden kestoa ja arvioita lasketusta ajasta ja laskeskelen, koska perhevapaat alkais ja kauanko ne kestäis. Tykkään suunnitella ja haaveilla tulevasta, mut yritän pitää pään kylmänä, vaikka helppoa se ei ole. Tosin nyt ei ole kovasti uskoa, koska talletuksia teimme mielestäni liian vähän.

@Anni123 mä pystyn kyl hyvin kuvittelemaan elämäni myös lapsettomana, vaikka se aika surulliselta tuntuukin. Tavallaan just se, että en ole ollenkaan varma, haluanko lapsia. Mut sit mietin, että parempi katsoa kuin katua, jos nyt niin voi sanoa. Ja nyt kun on alettu yrittää, haluan kyllä kääntää kaikki kivet tän luomuyrittämisen kanssa. Yksityisiin hoitoihin ei ole varaa ja lahjasolujuttuja en ole edes pohtinut. Mulla jo sen verran ikää, ettei oikein ole varaa hellittää kiertojen kanssa, kun ei tää tästä helpommaksi muutu.

 

[Äitineljälle]

Kyllä tämä on kunnon henkistä taistoa. Kaikki tunteet käy kyllä läpi. Pieni toivon kipinä ja sitten se epäusko et ei tästä mitään tule. Lapsen saaminen tosiaan ei ole mikään läpihuuto juttu. Vaikka itsellä niitä on jo 4 ni ei niitä ole tuosta vaan tehty. Ikäero on 7,4 ja 7 vuotta. Usko ja toivo kyllä monesti loppunut mutta nyt näin yli 40.v alkaa hiipumaan kokonaan toivo et onnistuuko ikinä enään. Keskenmenosta tasan kuukaus aikaa ja nyt toivoo et alkais edes ne menkat. Keskenmeno sujui ongelmitta ja siitä toipuminen meni nopeasti. Tänään kyllä henkisesti alkoi voimaa koko asiasta pahoin ja harmittaa, niin maan perkuleesti. Et pari kiertoa enään kunnon yritystä ja sit saa olla. Aika suuren osan elämästä onkin menty sillä et tulee, jos on tullakseen. Ollaan päätetty raja mihin lopetetaan ihan kokonaan ja se piste senkun lähenee.

Voimia näiden tunteiden ja ajatusten kanssa oleville sekä tsempit vaikeissa tilanteissa oleville. Elämä on kyllä yhtä vuoristorataa välil.

Plussatuulia jokaiselle

 

[Pakkanen]

Itse oon siinä mielessä etuoikeutettu, että ei ole painon eikä syömisenkään kanssa ollut koskaan mitään ns. haasteita. Mä en tiedä, miten 2000–2010-luvuilla nuoruuttaan elänyt tyttö/nainen on voinut selvitä aikuisuuteen ilman ruokaan liittyviä komplekseja tai syömishäiriötä. Olen kiitollinen siitä, että mulla on sen suhteen kaikki hyvin. Muunlaisia ongelmia sitten löytyy sillain, että riittäis kaverillekin.

Mutta bmi on, kuten täällä on sanottu, ajastaan jäljessä oleva työkalu, jota ei ole alun perinkään tarkoitettu yksilön pituus-paino-suhteen tai terveydentilan arvioimiseen. Kyseessä on demografinen mittari. En ymmärrä, miten terveydenhuollossa ollaan siitä edelleen niin kiimassa.

Mun mielestä on ihan järkyttävää, miten ei-hoikat ihmiset kutistetaan (sic!) pelkäksi vaa’anlukemaksi ja kokonaisterveys jää aivan sivurooliin. Hoikka tai normaalipainoinen ei ole sama asia kuin terve ja hyväkuntoinen eikä ylipainoinen tai lihava ole sama asia kuin sairas ja rapakuntoinen. Just jos vaikka jalka menee poikki, niin suurin piirtein siihenkin tarjotaan hoidoksi, että ”laihduta”.

Itse asiassa luin juuri Hesarista jutun, missä kerrottiin, että kovakaan liikunta ei auta pudottamaan painoa, jos samaan aikaan syö liian vähän. Tää johtuu just siitä, että elimistö menee säästöliekille, ja kaikki varmaan tietää, miten siinä käy, kun kaloreita aletaan lisätä.

En ole kokenut ulkonäkööni liittyvää syrjintää, mutta tunnistan sitä yhteiskunnassa ja pyrin puuttumaan siihen, kun sitä näen. Rakenteellisella tasolla puuttuminen on tietenkin vaikeaa yksittäiselle ihmiselle.

Itse oon tosiaan perusterve ja normaalipainoinen, jopa hoikka, mutta en raskaana. Että näin.

Omanapa:
Kp 19, dpo 4.
Miehen uimarit ihan priimaa.
Mulla huomenna labrat ja pe katsotaan lääkäris, onko follikkeli puhjennut. Labroissa mitataan tosiaan progesteronitasot.

En tiedä miksi, mutta taas tuli sellainen olo, että ei varmaan onnistu tästäkään kierrosta ja en varmaan ole raskaana. Mikään yksittäinen asia ei viittaa kumpaankaan suuntaan, eikä tässä vaiheessa pitäisikään viitata. Silti jotenkin en jaksa uskoa plussaan.

Halusin jo aiemmin vastata tähän, että sulla on tähän painoasiaan todella hyviä ja tärkeitä näkökulmia. Monesti vieläkin on tosiaan niin, että terveydenhuollossa ainoa merkittävä mittari on BMI ja jos et ole sen mukaisessa normaalipainossa, olet heti riski.

Mä olen ollut pienestä lapsesta saakka ylipainoinen painoindeksin mukaan, vaikka perheessä on ollut normaalit ruokatottumukset eikä herkkuja ole liialti jaettu. Muistan ensimmäisen kerran ala-asteella, kun kouluterkkari valitti painostani. Se hävetti ja suretti. Yläasteella minua kiusattiin monesta syystä, yksi helppo oli toki muodokkaampi olemus. Vanhat kaverini käänsivät takkinsa ja alkoivat kaikki kiusata minua, joten jäin kokonaan ilman kavereita. Kolme vuotta tätä aiheutti mulle syömishäiriön, joka on pääosin tunnesyömistä ahmimis- ja ylirajoittamisvivahteilla vaihdellen.

Kitudieetit on kokeiltu, painonhallintalääkkeet ja terapia ovat olleet ainoa toimiva juttu. Niitä ei nyt raskautta suunnitellessa, raskaana tai imettäessä voi käyttää. Mulla on myös diagnosoitu lipödeema, joka tekee painon pudottamisesta erittäin hankalaa.
Raskauden ajan neuvolassa en käynyt sovitusti vaa'alla, koska se pelkästään aiheuttaisi ahdistusta ja painon vahtimista, mikä ei hirveän hyväksi olisi ollut vauvalle. Tämmöisiä ajatuksia painosta täällä

 

[Syssymyssy]

Mulla on niin monta seikkaa, jotka vaikuttaa tähän painoasiaan, etten jaksa edes luetella. Varmaan yksi iso asia oli tuo kilpparin vajaatoiminta, jonka epäilen olleen mulla jo vuosia. Kun kerroin lääkärille joulukuussa, että kilpirauhaslääkityksen aloittamisen jälkeen paino putosi 10 kiloa (3 kuukaudessa) tämä totesi, että no helpostihan sä pudotat sitten 20 kiloa kesään mennessä. Meinasin kysyä, että oletko ihan *piip* tosissasi, että tuosta vaan.

Onneksi mies on ottanut tämän kaiken ihanasti. Purnasin tänään keittiössä turhautumistani, niin mies tuli vain luokse, halasi ja silitti. Eikai tässä tilanteessa tarvitse oikein mitään sanoa.

Jos jotain hyvää, niin se muutama viikko sitten kertomani auto- ja lainasekoilu tulee näillä näkymin päätökseen huomenna. Autoa ei tarvinutkaan korjata, mutta se vaikutti vähän tottakai arvoon sitten, näillä näkymin meille saapuu uusi auto huomenna. Laina-asia saatiin kuntoon myös. Ihan tyhmä juttu, mutta uuden auton rekkarin alkuosa tuntui ikäänkuin hyvältä enteeltä (en voi kertoa tarkemmin, koska liian tunnistettava muuten)

Aion lopettaa nikotiinipussit ensi viikolla, koska no, turhaa rahanmenoa, ja voin valehdella itselleni, että lisäisi raskautumisen mahdollisuutta. Tuntuu jotenkin tosi turhalta tehdä asioita oman terveytensä eteen, kun raskautta ei kuulu, ja ei mua oikeastaan muuten oma terveys edes kiinnosta.

 

[Suskikitten]

Noro on kyllä huolella pirullinen. Sairastin sen lapsen kanssa 17 päivää sitten toisella paikkakunnalla ja oltiin reipas viikko oireetta ennen paluuta. Saavuttiin viime la illasta kotiin ja laitoin karanteeniin kaikki vaatteet ja päältä vaatteet suoraan pesukoneeseen.

Nyt mun mies kuitenkin sai aamuyöllä noron. Vaatteet varmaan voi ottaa sit pois karanteenista kun ei se mitään auttanut

Onneksi saatiin eilen tallettelut tehtyä niin ei ehkä mennyt susille tää kierto jos mulla on ovulaatio lähipäivinä...

 

[Maana Mannila]

@Pakkanen moni tuntuu kuvittelevan, että paino on sellainen asia, johon yksilö voi itse vaikuttaa. Toki niin jollain tasolla varmasti onkin, mutta kyllä itse arvioin, että elämäntavat on vain yksi osa kokonaisuutta samoin kuin paino on vain yksi osa yksilön terveyttä. Ihminen on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa, eikä elämässä ainoa tavoite ole terveys (ainakaan useimmille) vaan myös nautinto ja kivat asiat. En myöskään usko, että meidän nykyinen ympäristö, jossa elämme, suorastaan tukee ihmisen normaalia hormonitoimintaa, ja tämä taas näkyy eri ihmisillä eri tavalla. Tarkoitan siis keinovaloa, sinivaloa, kemikaaleja, joille altistumme sekä kortisolitasoja kohottavaa elämänrytmiä, jossa kaikki tekeminen pitäisi olla jotain tavoitteellista ja mitattavaa eikä mitään voi tehdä vain omaksi ilokseen.

@Syssymyssy I feel you, mitä tulee tuohon terveellisyyteen. Itse tein ruokavalioremontin kesällä, kun sovittiin, että aletaan yrittää lasta. Lisäsin kasviksia ja aloin kokata kotiruokaa sekä valmistella salaatit ym. vihreät, jotta monipuolista ruokavaliota olisi helppo ylläpitää. Mulla ei ole oikein koskaan nälkä, eikä ruoalla ole mun elämässä suurta sijaa eikä siihen liity mulla juuri tunteita, niin ruokailut jää helposti välistä. Nyt olen sitten jo kesästä asti tosiaan keskittynyt säännölliseen ateriarytmiin ja kasvattanut annoskokoa, jotta söisin tarpeeksi. Kun plussaa ei yrityksestä huolimatta ole tikkuun tullut, niin alkaa motivaatio tosiaan jo rakoilla terveellisen syömisen suhteen, vaikka tiedän, että se on mulle hyväksi huolimatta siitä, tulenko raskaaksi vai en. Mutta jotenkin sitä ei vain itsensä takia viitsi ihan niin paljoa panostaa.

Omanapa: kp 21, dpo 5.
Käyty näytteenotossa HUSLabissa. Pyrkii vähän huvittamaan, kun multa yksi pieni verinäyte otettiin, niin laskun loppusumma on 42,50 e. Mies kävi omat uimarinsa tutkituttamassa yksityisellä, niin köyhtyi 40 e. Että nainen ei tuolla hinnalla kävele edes sisään ja ulos lääkärin tai hoitajan vastaanottohuoneesta yksityisellä. Julkisellakin, jos itse maksaa, niin ei 40 e riitä mihinkään.

Tänään ja eilen oli Ourassa lämpökäyrä +/-0. Viime kierrossa oli tässä vaiheessa lämmöt jo enemmän koholla, itse asiassa ne oli koholla koko luteaalivaiheen. Palelin kyllä eilen illalla ja yöllä, nyt ihan normaali, ehkä vähän viileä olo. Toivon, ettei tarvis tehdä aukkaria parin viikon kuluttua, kun se on niin kallis ja jännittää ilman kertyminen vatsaonteloon ja mitä kaikkea muuta siinä onkaan, kipuja tai jotain. Toki jos munanjohtimissa jotain on, niin sitten voidaan varmaan saada lähete julkiselle hoitoihin. Kassellaan.

Kenellä on kokemuksia aukkarista? Olis kiva kuulla, jos haluatte jakaa. <3

 

[minttutuuli]

Ketju 'Aukkarikokemuksia?'

11 huhti 2025

Miut määrättiin nyt munanjohtimien aukiolotutkimukseen ja olisi kiva kuulla siitä kokemuksia, että kuinka ikävältä on tuntunut ja mielellään kuvailuja mitä siellä vastaanottokäynnillä ylipäätään tapahtuu. Ilmeisesti ei kuitenkaan mikään mukava toimenpide?

• Pilkki24
• aukiolotutkimus aukkari
• Vastauksia: 42
• Osastossa: Lapsettomuus

• 

@Maana Mannila tossa on ihan ketju aiheesta!

 

[Pikkuviikuna]

Mulla on niin monta seikkaa, jotka vaikuttaa tähän painoasiaan, etten jaksa edes luetella. Varmaan yksi iso asia oli tuo kilpparin vajaatoiminta, jonka epäilen olleen mulla jo vuosia. Kun kerroin lääkärille joulukuussa, että kilpirauhaslääkityksen aloittamisen jälkeen paino putosi 10 kiloa (3 kuukaudessa) tämä totesi, että no helpostihan sä pudotat sitten 20 kiloa kesään mennessä. Meinasin kysyä, että oletko ihan *piip* tosissasi, että tuosta vaan.

Onneksi mies on ottanut tämän kaiken ihanasti. Purnasin tänään keittiössä turhautumistani, niin mies tuli vain luokse, halasi ja silitti. Eikai tässä tilanteessa tarvitse oikein mitään sanoa.

Jos jotain hyvää, niin se muutama viikko sitten kertomani auto- ja lainasekoilu tulee näillä näkymin päätökseen huomenna. Autoa ei tarvinutkaan korjata, mutta se vaikutti vähän tottakai arvoon sitten, näillä näkymin meille saapuu uusi auto huomenna. Laina-asia saatiin kuntoon myös. Ihan tyhmä juttu, mutta uuden auton rekkarin alkuosa tuntui ikäänkuin hyvältä enteeltä (en voi kertoa tarkemmin, koska liian tunnistettava muuten)

Aion lopettaa nikotiinipussit ensi viikolla, koska no, turhaa rahanmenoa, ja voin valehdella itselleni, että lisäisi raskautumisen mahdollisuutta. Tuntuu jotenkin tosi turhalta tehdä asioita oman terveytensä eteen, kun raskautta ei kuulu, ja ei mua oikeastaan muuten oma terveys edes kiinnosta.

Ihanasti reagoi mies siellä harmitukseen! Jos jotain hyvää näistä lapsettomuushaasteista voi saada niin ainakin sen, että parisuhde vahvistuu ja on kenties vakaampi pohja sitten perheelle

@Maana Mannila saitkin jo vinkin aukkarikokemuksiin, mutta jaanpa tähän kuitenkin että oma kokemus oli ihan hyvä. Ballonki teki lievää säteilevää kipua reisiin ja jälkikäteen pieni nestemäärä aiheutti hartiapistosta. En jännittäisi turhaan kiva että saatte nyt tilanteestanne lisätietoja ja tieto varmasti rauhoittaa mieltä ja antaa eväitä jatkoon

 

[Kali]

Tein digitestin aamulla, oli negatiivinen. Lopetin myös lugesteronit, no eilen illalla vielä laitoin mutta odotin tuon herkän digin tulosta ja koska luki "ei raskaana" niin en laittanut tänään enään. Dpo14 niin näkyisi kyllä jos olisin raskaana.

 

[Kiiltokuva91]

Olen aloittanut nyt mama-vitamiinit taas. Tuntuu hassulta kun jotenkin se konkretisoi sen, että kohta alkaa taas vauvaprojekti ihan alusta Juuri kun on saatu meidän vauva kasvamaan taaperoksi, yöt on lähtökohtaisesti hyviä ja ehtii vähän jotain jo tekemään kotonakin, niin sitten pitää taas saada vauva taloon ja ns. nollauttaa tän hetkinen tilanne

 

[Maana Mannila]

@Pikkuviikuna kiitos oman kokemuksen jakamisesta. Mulla ei yleensä mitkään operaatiot kyllä pahemmin miltään tunnu, esim. kierukan laittaminen ei ole koskaan tuntunut juuri missään ja menkat on helpot jne. Toki kivun kokemus on tosi subjektiivinen, joten sitä ei oikein edes voi yleistää. Onneksi operaatio ei taida kestää kauhean pitkään.

@Kali voi hitsi. Toivottavasti sulla alkais nyt pian vuoto, niin pääsisitte sitten miehen kanssa uuteen kiertoon.

Omanapa: Sain äsken vähän ikäviä uutisia, jotka vetää kyllä mieltä matalaksi ja vie uskoa siihen, että voitaisiin koskaan onnistua saamaan omaa lasta. Kysyin nimittäin klinikalta, jonka kautta olen kahdesti lahjoittanut munasoluja, että onks niistä syntyny lapsia. Yhteensä melkein 30 munasolua siis kerätty multa lahjoituskertojen aikana. Hoitaja selvitteli asiaa ja soitti tänään takaisin. Hän kertoi, että näyttää kovasti siltä, että mun munasoluista ei ole syntynyt yhtään lasta. Oli kuin joku olis tyrkänny mut jyrkänteeltä alas ja nyt vain putoaisin ja putoaisin jonnekin pohjattomaan tyhjyyteen. Hoitaja yritti lohduttaa sanomalla, ettei se tarkoita, että mun soluissa olisi jotakin vikaa ja lapseen tarvitaan siittiökin, mutta jos melkein 30 munasolusta yksikään ei jatka kasvamista kokonaiseksi vauvaksi ja siitä eteenpäin lapseksi asti, niin ei se ole omiaan ainakaan kasvattamaan optimismia. Toisaalta itsepä kysyin, mutta mieleenkään ei tullut, että tulos olisi pyöreä nolla. Varsinkin kun mulle sanottiin silloin ekalla kerralla, että solut oli olleet tosi hyviä ja jälkitarkastuksessa sain kuulla, että saaja on raskaana. Silloin sanoin lääkärille, että eihän sitä tiedä, jatkuuko raskaus loppuun asti, ja hän vastasi mulle, että he ovat kyl tosi toiveikkaita, koska seuraavat tarkasti istukkahormonin määrää jne.

Ja kaikista raskainta on ehkä se, että lahjoitin soluja, koska halusin auttaa. Lopulta mun antamasta avusta ei ollutkaan apua eikä saajille tullut kuin rahanmenoa ja särkyneitä toiveita, jos eivät jonkun toisen lahjoittajan soluja vielä kokeilleet, mutta en tiedä, kenellä sellaiseen on edes varaa. Joillakin kai.

Tuntuu ihan hirveältä niin monella tavalla, etten tiedä, miten selviän tästä järkytyksestä. Oon kokenut paljon pahaa oloa elämäni aikana, mutta en vielä tällaista.

 

[Kali]

Eikö niihin clearbluen digitesteihin pitäisi tulla 1 viiva ja se katsoo siitä vahvuudesta onko raskaana? Avasin tyhmänä sen testin ja oli aivan tyhjä ei mitään viivaa?? 🫩 Olen ennenkin tyhmänä avannut niitä ja aina tullut viiva vaikka ei raskaana tulos. Se muistaakseni siitä vahvuudesta tulkitsee sen tuloksen kyllä? En tiedä jos viallinen testi miten mulla voi näin huono tuuri olla? En tiedä mitä kannattaisi tehdä...

//Tässä vielä kuva.

Lisä lisäyksenä tässä vanha kuva aiemmin joskus aikoja sitten avatusta negasta.

 

[Syssymyssy]

@Maana Mannila mä olen siis jo vuosia tehnyt kotiruokaa, suunnittelen viikon ruokalistan etukäteen, mealpreppaan omat ja miehen aamiaiset ja työlounaat , oon lisännyt vihanneksia ja hedelmiä, karsinut limut ja energiajuomat vähiin ja ne vähäiset vaihtanut sokerittomiin, karsinut hiilareita, tehnyt KAIKEN.

Tosi kurja toi munasolujuttu, mutta toisaalta jos sulle on sanottu alunperin, että niissä ei ole mitään vikaa, niin ei se silloin sun vika ole.

 

[Maana Mannila]

@Syssymyssy joo mulla on siis niin, että en sit vain ole syönyt. Nyt sit kesästä asti tehty niin, että käydään miehen kanssa kerran viikossa kaupassa ja preppaillaan ruoat seuraavalle viikolle. Sen lisäksi mä preppaan salaatit ja muut kasvikset sekä itselle että miehelle ja lounaseväät itselle töihin. Limuja ja energiajuomia tai sokeria mun ei oo tarvinnut karsia, kun en oo niitä koskaan käyttänyt. Juon vain vettä, ja kupin kahvia aamuisin. Mut just se, että pelkästään itselleen tai itsensä takia on paljon vaikeampaa tehdä muutoksia ja pitää niistä kiinni kuin jos on jokin ns. ulkoinen syy, kuten nyt vaikka raskaustoive.

Mitä noihin munasoluihin tulee, niin en tietenkään ajattele, että se olisi mun vika tai mun syytä, mutta kyllä se silti viiltää jostain tosi syvältä tavalla, jota en oo ennen kokenut. Lisäksi tuntuu musertavalta, kun mietin, että mun soluilla on yrittänyt tulla raskaaksi ainakin kaksi pariskuntaa (en tiedä, onko niitä annettu useammalle saajalle, en tehnyt mitään rajauksia silloin), eikä yksikään raskaus ole edennyt synnytykseen asti, niin niissä yhdistävä tekijä on mun solut. Kyllä se tosi synkältä tuntuu, johtui mistä hyvänsä. Onneksi en sentään ollut niin tyhmä, että olisin viel kolmannen kerran lahjoittanut, vaikka sitä tarjottiin ja harkitsin kyllä, mut sit elämä tapahtui enkä mennyt enää.

 

[Pakkanen]

Eikö niihin clearbluen digitesteihin pitäisi tulla 1 viiva ja se katsoo siitä vahvuudesta onko raskaana? Avasin tyhmänä sen testin ja oli aivan tyhjä ei mitään viivaa?? 🫩 Olen ennenkin tyhmänä avannut niitä ja aina tullut viiva vaikka ei raskaana tulos. Se muistaakseni siitä vahvuudesta tulkitsee sen tuloksen kyllä? En tiedä jos viallinen testi miten mulla voi näin huono tuuri olla? En tiedä mitä kannattaisi tehdä...

//Tässä vielä kuva.
View attachment 153354
Lisä lisäyksenä tässä vanha kuva aiemmin joskus aikoja sitten avatusta negasta.
View attachment 153355

Googlen kuvahaun mukaan pitäs olla 1 viiva

 

[Suskikitten]

Raivoan hieman tänne... vähän sellainen pahan mielen aihe.

Eipäs miehellä iskenytkään noro vaan krooninen kipu. Tavallaan kiva että meillä ei oo mitään tarttuvaa, mutta sit tää kivun yllättävä pahentuminen ei oo yhtään hauskaa. Kaikissa tapauksissa lisää intiimejä hetkiä tai muumimukeja ei oo luvassa tälle kierrolle, jos en löydä LH huippua ja onnistu erityismotivoimaan miestäni... On tuo krooninen kipu ihan perseestä. Kai mä alan seuraavaksi opiskelee tulehdusta vähentävästä ruokavaliosta, jos se olisi seuraava askel mitä yrittää. Lääkärit jne on olleet miltei tyystin hyödyttömiä tässä aiheessa. Ei kuulemma oo mitään mitä korjata.

Ja sit samalla mietin että voiko tää periytyä meidän lapsille. Ja tietty tää rajoittaa yleisesti miten lapset voi olla isänsä seurassa. Diagnoosejahan tuolle kivulle ei oo, mitään ei olla saatu selville.