Raskaaksi 2026

[Mäntymetsä]

@pienirakas joo toi BMI on kyllä harvinaisen väärässä siinä kohtaa, kun puhutaan urheilijoista. Tai no ainakin siinä kohtaa, jos epäterveellisyys olisi tarkoitus napata kiinni. Ei sovi urheilijoille ei eikä monelle toisellekaan, kuten tässä ketjussa käynyt ilmi. Sitä paitsi, oon kuullut, että ylipainoinen, joka liikkuu, elää pidempään kuin laiha, joka ei liiku (tällein kärjistettynä - onhan muitakin asioita, jotka vaikuttaa).

@Kali keskenmenot on toinen asia, johon ei halua sanoa mitään, ettei sano väärin. Se on aivan oma haasteensa ja raskautuminen omansa

 

[Maana Mannila]

Itse oon siinä mielessä etuoikeutettu, että ei ole painon eikä syömisenkään kanssa ollut koskaan mitään ns. haasteita. Mä en tiedä, miten 2000–2010-luvuilla nuoruuttaan elänyt tyttö/nainen on voinut selvitä aikuisuuteen ilman ruokaan liittyviä komplekseja tai syömishäiriötä. Olen kiitollinen siitä, että mulla on sen suhteen kaikki hyvin. Muunlaisia ongelmia sitten löytyy sillain, että riittäis kaverillekin.

Mutta bmi on, kuten täällä on sanottu, ajastaan jäljessä oleva työkalu, jota ei ole alun perinkään tarkoitettu yksilön pituus-paino-suhteen tai terveydentilan arvioimiseen. Kyseessä on demografinen mittari. En ymmärrä, miten terveydenhuollossa ollaan siitä edelleen niin kiimassa.

Mun mielestä on ihan järkyttävää, miten ei-hoikat ihmiset kutistetaan (sic!) pelkäksi vaa’anlukemaksi ja kokonaisterveys jää aivan sivurooliin. Hoikka tai normaalipainoinen ei ole sama asia kuin terve ja hyväkuntoinen eikä ylipainoinen tai lihava ole sama asia kuin sairas ja rapakuntoinen. Just jos vaikka jalka menee poikki, niin suurin piirtein siihenkin tarjotaan hoidoksi, että ”laihduta”.

Itse asiassa luin juuri Hesarista jutun, missä kerrottiin, että kovakaan liikunta ei auta pudottamaan painoa, jos samaan aikaan syö liian vähän. Tää johtuu just siitä, että elimistö menee säästöliekille, ja kaikki varmaan tietää, miten siinä käy, kun kaloreita aletaan lisätä.

En ole kokenut ulkonäkööni liittyvää syrjintää, mutta tunnistan sitä yhteiskunnassa ja pyrin puuttumaan siihen, kun sitä näen. Rakenteellisella tasolla puuttuminen on tietenkin vaikeaa yksittäiselle ihmiselle.

Itse oon tosiaan perusterve ja normaalipainoinen, jopa hoikka, mutta en raskaana. Että näin.

Omanapa:
Kp 19, dpo 4.
Miehen uimarit ihan priimaa.
Mulla huomenna labrat ja pe katsotaan lääkäris, onko follikkeli puhjennut. Labroissa mitataan tosiaan progesteronitasot.

En tiedä miksi, mutta taas tuli sellainen olo, että ei varmaan onnistu tästäkään kierrosta ja en varmaan ole raskaana. Mikään yksittäinen asia ei viittaa kumpaankaan suuntaan, eikä tässä vaiheessa pitäisikään viitata. Silti jotenkin en jaksa uskoa plussaan.

 

[-Tipi-]

@Maana Mannila loistavat uutiset miehesi tilanteesta!

Täällä testauspäivä lähenee (perjantaina on dpo12-13). Nyt alkuviikon ajan on mielestäni ollut erilaista tuntemusta alavatsalla, kuin yleensä. On oikeastaan ympäri vuorokauden ollut sellaista tosi lievää menkkajomotusta. Mielestäni aiemmin tällaista oiretta ei ole ollut, mutta ylihuomenna saa sitten tietää, mikä tilanne.

Olenhan kaikkina aiempinakin yrityskuukausina tuntenut jonkinlaisen uuden oireen ja ajatellut, että nyt on tärpännyt, mutta toisin on käynyt

 

[Round2❤️]

@-Tipi- Paljon tsemppiä sinne jännäilyyn. Pian pääset testaamaan. Kyllä sitä herkästi kuvittelee jonkun oireen olevan raskausoire, vaikkei sit oikeesti oliskaan, mut toivotaan, et nyt siellä olisi nyytti matkalla.

@Mami91~ sympatiat vaan sinne. Toivottavasti vuoto on ollut vaan jotain harmitonta.

Kyfi... Sori en onnistu tägäämään ku en hiffannut, et on tommonen anonyymi nimimerkki, enkä tajunnut katsoa niitä numeroita. Kunpa siellä selviäisi miks arvot ovat noin pielessä.

****

Omaa napaa. Tänään on henkisesti ollut vähän parempi päivä kuin eilen. Saanut jotain vapaapäivänä puuhattuakin. En nyt ihmeitä, mutta vähän edes. Loppuviikko meneekin sitten töissä.

Tänään on dpo 4. Odottavan aika on pitkä. Tänään erehdyin jo taas suunnittelemaan, et milloin alkaisi raskausvapaa, mitä sen perään yms.. Oon muutenkin tämmönen, et suunnittelen kaikkea mielelläni, mut ehkä tää myös kuormittaa mua aika paljon.. Siis ilman tätä vauva-asiaakin. Pitäis jotenkin oppia elämään enemmän hetkessä vaan.. Mut miten siihen vois oppia?

Tosi oireetonta täällä. Ei siis kummemmin ajatuksia sen suuntaan, että en ois raskaana tai että oisin. Katsellaan..

 

[Maana Mannila]

@Round2❤️ hear hear! Mä kans katselen raskauslaskureista raskauden kestoa ja arvioita lasketusta ajasta ja laskeskelen, koska perhevapaat alkais ja kauanko ne kestäis. Tykkään suunnitella ja haaveilla tulevasta, mut yritän pitää pään kylmänä, vaikka helppoa se ei ole. Tosin nyt ei ole kovasti uskoa, koska talletuksia teimme mielestäni liian vähän.

@Anni123 mä pystyn kyl hyvin kuvittelemaan elämäni myös lapsettomana, vaikka se aika surulliselta tuntuukin. Tavallaan just se, että en ole ollenkaan varma, haluanko lapsia. Mut sit mietin, että parempi katsoa kuin katua, jos nyt niin voi sanoa. Ja nyt kun on alettu yrittää, haluan kyllä kääntää kaikki kivet tän luomuyrittämisen kanssa. Yksityisiin hoitoihin ei ole varaa ja lahjasolujuttuja en ole edes pohtinut. Mulla jo sen verran ikää, ettei oikein ole varaa hellittää kiertojen kanssa, kun ei tää tästä helpommaksi muutu.

 

[Äitineljälle]

Kyllä tämä on kunnon henkistä taistoa. Kaikki tunteet käy kyllä läpi. Pieni toivon kipinä ja sitten se epäusko et ei tästä mitään tule. Lapsen saaminen tosiaan ei ole mikään läpihuuto juttu. Vaikka itsellä niitä on jo 4 ni ei niitä ole tuosta vaan tehty. Ikäero on 7,4 ja 7 vuotta. Usko ja toivo kyllä monesti loppunut mutta nyt näin yli 40.v alkaa hiipumaan kokonaan toivo et onnistuuko ikinä enään. Keskenmenosta tasan kuukaus aikaa ja nyt toivoo et alkais edes ne menkat. Keskenmeno sujui ongelmitta ja siitä toipuminen meni nopeasti. Tänään kyllä henkisesti alkoi voimaa koko asiasta pahoin ja harmittaa, niin maan perkuleesti. Et pari kiertoa enään kunnon yritystä ja sit saa olla. Aika suuren osan elämästä onkin menty sillä et tulee, jos on tullakseen. Ollaan päätetty raja mihin lopetetaan ihan kokonaan ja se piste senkun lähenee.

Voimia näiden tunteiden ja ajatusten kanssa oleville sekä tsempit vaikeissa tilanteissa oleville. Elämä on kyllä yhtä vuoristorataa välil.

Plussatuulia jokaiselle

 

[Pakkanen]

Itse oon siinä mielessä etuoikeutettu, että ei ole painon eikä syömisenkään kanssa ollut koskaan mitään ns. haasteita. Mä en tiedä, miten 2000–2010-luvuilla nuoruuttaan elänyt tyttö/nainen on voinut selvitä aikuisuuteen ilman ruokaan liittyviä komplekseja tai syömishäiriötä. Olen kiitollinen siitä, että mulla on sen suhteen kaikki hyvin. Muunlaisia ongelmia sitten löytyy sillain, että riittäis kaverillekin.

Mutta bmi on, kuten täällä on sanottu, ajastaan jäljessä oleva työkalu, jota ei ole alun perinkään tarkoitettu yksilön pituus-paino-suhteen tai terveydentilan arvioimiseen. Kyseessä on demografinen mittari. En ymmärrä, miten terveydenhuollossa ollaan siitä edelleen niin kiimassa.

Mun mielestä on ihan järkyttävää, miten ei-hoikat ihmiset kutistetaan (sic!) pelkäksi vaa’anlukemaksi ja kokonaisterveys jää aivan sivurooliin. Hoikka tai normaalipainoinen ei ole sama asia kuin terve ja hyväkuntoinen eikä ylipainoinen tai lihava ole sama asia kuin sairas ja rapakuntoinen. Just jos vaikka jalka menee poikki, niin suurin piirtein siihenkin tarjotaan hoidoksi, että ”laihduta”.

Itse asiassa luin juuri Hesarista jutun, missä kerrottiin, että kovakaan liikunta ei auta pudottamaan painoa, jos samaan aikaan syö liian vähän. Tää johtuu just siitä, että elimistö menee säästöliekille, ja kaikki varmaan tietää, miten siinä käy, kun kaloreita aletaan lisätä.

En ole kokenut ulkonäkööni liittyvää syrjintää, mutta tunnistan sitä yhteiskunnassa ja pyrin puuttumaan siihen, kun sitä näen. Rakenteellisella tasolla puuttuminen on tietenkin vaikeaa yksittäiselle ihmiselle.

Itse oon tosiaan perusterve ja normaalipainoinen, jopa hoikka, mutta en raskaana. Että näin.

Omanapa:
Kp 19, dpo 4.
Miehen uimarit ihan priimaa.
Mulla huomenna labrat ja pe katsotaan lääkäris, onko follikkeli puhjennut. Labroissa mitataan tosiaan progesteronitasot.

En tiedä miksi, mutta taas tuli sellainen olo, että ei varmaan onnistu tästäkään kierrosta ja en varmaan ole raskaana. Mikään yksittäinen asia ei viittaa kumpaankaan suuntaan, eikä tässä vaiheessa pitäisikään viitata. Silti jotenkin en jaksa uskoa plussaan.

Halusin jo aiemmin vastata tähän, että sulla on tähän painoasiaan todella hyviä ja tärkeitä näkökulmia. Monesti vieläkin on tosiaan niin, että terveydenhuollossa ainoa merkittävä mittari on BMI ja jos et ole sen mukaisessa normaalipainossa, olet heti riski.

Mä olen ollut pienestä lapsesta saakka ylipainoinen painoindeksin mukaan, vaikka perheessä on ollut normaalit ruokatottumukset eikä herkkuja ole liialti jaettu. Muistan ensimmäisen kerran ala-asteella, kun kouluterkkari valitti painostani. Se hävetti ja suretti. Yläasteella minua kiusattiin monesta syystä, yksi helppo oli toki muodokkaampi olemus. Vanhat kaverini käänsivät takkinsa ja alkoivat kaikki kiusata minua, joten jäin kokonaan ilman kavereita. Kolme vuotta tätä aiheutti mulle syömishäiriön, joka on pääosin tunnesyömistä ahmimis- ja ylirajoittamisvivahteilla vaihdellen.

Kitudieetit on kokeiltu, painonhallintalääkkeet ja terapia ovat olleet ainoa toimiva juttu. Niitä ei nyt raskautta suunnitellessa, raskaana tai imettäessä voi käyttää. Mulla on myös diagnosoitu lipödeema, joka tekee painon pudottamisesta erittäin hankalaa.
Raskauden ajan neuvolassa en käynyt sovitusti vaa'alla, koska se pelkästään aiheuttaisi ahdistusta ja painon vahtimista, mikä ei hirveän hyväksi olisi ollut vauvalle. Tämmöisiä ajatuksia painosta täällä

 

[Syssymyssy]

Mulla on niin monta seikkaa, jotka vaikuttaa tähän painoasiaan, etten jaksa edes luetella. Varmaan yksi iso asia oli tuo kilpparin vajaatoiminta, jonka epäilen olleen mulla jo vuosia. Kun kerroin lääkärille joulukuussa, että kilpirauhaslääkityksen aloittamisen jälkeen paino putosi 10 kiloa (3 kuukaudessa) tämä totesi, että no helpostihan sä pudotat sitten 20 kiloa kesään mennessä. Meinasin kysyä, että oletko ihan *piip* tosissasi, että tuosta vaan.

Onneksi mies on ottanut tämän kaiken ihanasti. Purnasin tänään keittiössä turhautumistani, niin mies tuli vain luokse, halasi ja silitti. Eikai tässä tilanteessa tarvitse oikein mitään sanoa.

Jos jotain hyvää, niin se muutama viikko sitten kertomani auto- ja lainasekoilu tulee näillä näkymin päätökseen huomenna. Autoa ei tarvinutkaan korjata, mutta se vaikutti vähän tottakai arvoon sitten, näillä näkymin meille saapuu uusi auto huomenna. Laina-asia saatiin kuntoon myös. Ihan tyhmä juttu, mutta uuden auton rekkarin alkuosa tuntui ikäänkuin hyvältä enteeltä (en voi kertoa tarkemmin, koska liian tunnistettava muuten)

Aion lopettaa nikotiinipussit ensi viikolla, koska no, turhaa rahanmenoa, ja voin valehdella itselleni, että lisäisi raskautumisen mahdollisuutta. Tuntuu jotenkin tosi turhalta tehdä asioita oman terveytensä eteen, kun raskautta ei kuulu, ja ei mua oikeastaan muuten oma terveys edes kiinnosta.