Raskaaksi 2026

[Anni123]

Ihmettelen, ettei enempää porukkaa sekoa lasta yrittäessä, ja ihmettelen vielä enemmän, etten itse oo seonnut. Onkohan jossain oma psykiatrinen osasto lasta yrittäville?

Oon aina ollut ÄÄRIMMÄISEN kärsimätön ihminen, ja oletin tosiaan, että raskautuminen tapahtuisi alle puolessa vuodessa. Mutta toisin, kun sanotaan, että tää opettais nöyryyttä, niin mulla tää opettaa ainoastaan itseinhoa ja itsekuria, ehkä myös hitusen kärsivällisyyttä. Ja toki treenaamista, koska puran kaiken turhautumisen ja itsevihan liikuntaan.

Sori tulee kiukkuista tajunnanvirtaa, oon tässä salilla just sarjatauolla ja virtaa vissiin adrenaliini ja testosteroni Vai onkohan tää sittenkin jotain PMS-kiukkua?

Ja en kaipaa mitään surua ja sääliä, vaan keskustelua, että onko muillakin tällaista? Ja purnatkaa nyt muutkin, kun mua alkaa nää omat avautumiset hävettämään aina jälkikäteen.

Täysin samat fiilikset! Lohduttavaa huomata täällä foorumilla, että muut painii ihan samojen tunteiden ja ajatusten kanssa. Eihän näistä tosielämässä puhuta kun ehkä omalle kumppanille.

Päätin silloin elokuussa, kun alettiin yrittää, että otan rennosti ja musta ei tuu sellane hormonisohjossa tarpova ihmisraunio. No en mä nyt hornonisohjossa koe tarpovani, mutta kyllähän tää lapsitoive tällä hetkellä täyttää pään ja ajatukset ainakin silloin, kun jotain on ns. lähellä ”tapahtua” (uusi kierto, ovulaatio, piinapäivät, loppukierto…). Yhtäältä päätän, että sanon miehelle, että antaa olla ja en edes halua lasta. Toisaalta sit taas haluan ihan oikeasti yrittää, josko osattais tehdä yhdessä uusi ihminen tänne pallolle.

Siis hitto, IHAN sama mulla! Mun asenne oli kun päädyttiin kokeilemaan josko se jälkikasvu olis tullakseen, että voin ihan hyvin elää elämäni ilman lasta, ja musta ei tule sitä tyyppiä jonka elämä pyörii vain tän asian ympärillä.. Ja kuinkas kävikään! Jo 5 kuukauden jälkeen olen ihmisraunio, ja en osaa kuvitella elämääni jos tää ei onnistukaan.

Nyt kp9 uutta kiertoa menossa. Päätin, että otan etäisyyttä asiaan ainakin tämän kierron ajaksi, en tikuta ovista ja muutenkin rajotan kaikkea mahdollista tähän aiheeseen liittyvää. Menkat meni kyllä kunnon masennuksessa, mutta oon vaan pakottanut itseni työntämään kaikki raskaus ja vauva-ajatukset pois päästä. Olo on kyllä ollut parempi jo monta päivää! Toivotaan ettei mopo taas lähde käsistä kun ovis lähestyy.

 

[Tähtiin tuijottelija]

Mulla ainakin alkaa pää hajoamaan, minkä takia liityinki tänne keskustelemaan (tosin en tiiä auttaako tää ku nyt ainaki pyörii ajatukset sit tän ympärillä). Itellä ku on vielä epäsäännölliset ja toisinaan pitkät kierrot, ni aina tippuu korkeelta kun piiitkä odotus palkitaan vetämällä matto jalkojen alta.

Mä oon miettinyt myös, että auttaako tämä, vai lisääkö enemmän jotenkin omia kierroksia. Mutta kun en halua puhua yrityksestä reaalimaailmassa juuri kenellekään, koen että tarvitsen jonkinlaisen varaventtiilin. Ja toki moni asia muutenkin yritykseen liittyen on vähän sillä tavalla intiimimpää, että jonkinlaisen anonymiteetin kanssa helpompi puida.

Iltalukemisena oli nyt sitten tämä: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/puheenvuoro/siittiot-muistavat-kaiken Hämmentävää kaikkinensa kyllä koko lisääntymisbiologian kenttä, ja paljonkohan tässä on sellaista josta ei ole vielä ihmiskunnalla aavistustakaan.

 

[Mäntymetsä]

Mulla tilanne se että oon hieman yli parikymppinen ja ollaan miehen kanssa jo vuosi yrittäneet. Mulla mitattiin juuri FSH arvo ja se oli 19.6 kp2 eli selvästi koholla, mutta miten voi näin nuorena jo olla noin korkeat fsh arvot..

Tutkitaanko asiaa lisää? Mun piti ihan kysyä tekoälyltä mikä tämä on ja se sanoo myös, et korkea arvo voi viitata heikentyneeseen munasarjatoimintaan (tai lähestyviin vaihdevuosiin).

 

[Mäntymetsä]

@Mami91~ voi kumpa vuoto vain lakkaisi ja kaikki olisikin hyvin