Raskaaksi 2026

[Anni123]

Ihmettelen, ettei enempää porukkaa sekoa lasta yrittäessä, ja ihmettelen vielä enemmän, etten itse oo seonnut. Onkohan jossain oma psykiatrinen osasto lasta yrittäville?

Oon aina ollut ÄÄRIMMÄISEN kärsimätön ihminen, ja oletin tosiaan, että raskautuminen tapahtuisi alle puolessa vuodessa. Mutta toisin, kun sanotaan, että tää opettais nöyryyttä, niin mulla tää opettaa ainoastaan itseinhoa ja itsekuria, ehkä myös hitusen kärsivällisyyttä. Ja toki treenaamista, koska puran kaiken turhautumisen ja itsevihan liikuntaan.

Sori tulee kiukkuista tajunnanvirtaa, oon tässä salilla just sarjatauolla ja virtaa vissiin adrenaliini ja testosteroni Vai onkohan tää sittenkin jotain PMS-kiukkua?

Ja en kaipaa mitään surua ja sääliä, vaan keskustelua, että onko muillakin tällaista? Ja purnatkaa nyt muutkin, kun mua alkaa nää omat avautumiset hävettämään aina jälkikäteen.

Täysin samat fiilikset! Lohduttavaa huomata täällä foorumilla, että muut painii ihan samojen tunteiden ja ajatusten kanssa. Eihän näistä tosielämässä puhuta kun ehkä omalle kumppanille.

Päätin silloin elokuussa, kun alettiin yrittää, että otan rennosti ja musta ei tuu sellane hormonisohjossa tarpova ihmisraunio. No en mä nyt hornonisohjossa koe tarpovani, mutta kyllähän tää lapsitoive tällä hetkellä täyttää pään ja ajatukset ainakin silloin, kun jotain on ns. lähellä ”tapahtua” (uusi kierto, ovulaatio, piinapäivät, loppukierto…). Yhtäältä päätän, että sanon miehelle, että antaa olla ja en edes halua lasta. Toisaalta sit taas haluan ihan oikeasti yrittää, josko osattais tehdä yhdessä uusi ihminen tänne pallolle.

Siis hitto, IHAN sama mulla! Mun asenne oli kun päädyttiin kokeilemaan josko se jälkikasvu olis tullakseen, että voin ihan hyvin elää elämäni ilman lasta, ja musta ei tule sitä tyyppiä jonka elämä pyörii vain tän asian ympärillä.. Ja kuinkas kävikään! Jo 5 kuukauden jälkeen olen ihmisraunio, ja en osaa kuvitella elämääni jos tää ei onnistukaan.

Nyt kp9 uutta kiertoa menossa. Päätin, että otan etäisyyttä asiaan ainakin tämän kierron ajaksi, en tikuta ovista ja muutenkin rajotan kaikkea mahdollista tähän aiheeseen liittyvää. Menkat meni kyllä kunnon masennuksessa, mutta oon vaan pakottanut itseni työntämään kaikki raskaus ja vauva-ajatukset pois päästä. Olo on kyllä ollut parempi jo monta päivää! Toivotaan ettei mopo taas lähde käsistä kun ovis lähestyy.

 

[Tähtiin tuijottelija]

Mulla ainakin alkaa pää hajoamaan, minkä takia liityinki tänne keskustelemaan (tosin en tiiä auttaako tää ku nyt ainaki pyörii ajatukset sit tän ympärillä). Itellä ku on vielä epäsäännölliset ja toisinaan pitkät kierrot, ni aina tippuu korkeelta kun piiitkä odotus palkitaan vetämällä matto jalkojen alta.

Mä oon miettinyt myös, että auttaako tämä, vai lisääkö enemmän jotenkin omia kierroksia. Mutta kun en halua puhua yrityksestä reaalimaailmassa juuri kenellekään, koen että tarvitsen jonkinlaisen varaventtiilin. Ja toki moni asia muutenkin yritykseen liittyen on vähän sillä tavalla intiimimpää, että jonkinlaisen anonymiteetin kanssa helpompi puida.

Iltalukemisena oli nyt sitten tämä: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/puheenvuoro/siittiot-muistavat-kaiken Hämmentävää kaikkinensa kyllä koko lisääntymisbiologian kenttä, ja paljonkohan tässä on sellaista josta ei ole vielä ihmiskunnalla aavistustakaan.

 

[Mäntymetsä]

Mulla tilanne se että oon hieman yli parikymppinen ja ollaan miehen kanssa jo vuosi yrittäneet. Mulla mitattiin juuri FSH arvo ja se oli 19.6 kp2 eli selvästi koholla, mutta miten voi näin nuorena jo olla noin korkeat fsh arvot..

Tutkitaanko asiaa lisää? Mun piti ihan kysyä tekoälyltä mikä tämä on ja se sanoo myös, et korkea arvo voi viitata heikentyneeseen munasarjatoimintaan (tai lähestyviin vaihdevuosiin).

 

[Mäntymetsä]

@Mami91~ voi kumpa vuoto vain lakkaisi ja kaikki olisikin hyvin

 

[Kyfi8642260]

Tutkitaanko asiaa lisää? Mun piti ihan kysyä tekoälyltä mikä tämä on ja se sanoo myös, et korkea arvo voi viitata heikentyneeseen munasarjatoimintaan (tai lähestyviin vaihdevuosiin).

Pääsimme jonoon tutkimuksiin. Toki arvo voi heitellä kierrosta riippuen, mutta en usko että näin korkeita arvoja tulisi ilman mitään syytä.

 

[Pumperoinen]

@Mami91~ Pidetään peukkuja et olisi vaan harmitonta vuotoa!

@Adela ja @Tähtiin tuijottelija Samoja fiiliksiä täälläkin. Tää foorumi on oikeastaan ainoa paikka missä ajatuksia pääsee purkamaan ihan vapaasti - mut toisaalta taas täällä pyöriminen johtaa siihen et myös se raskautuminen pyörii koko ajan mielessä.

Eilen oli koko päivän samanlainen olo mikä oli kuopuksen alkuraskaudessa eli tosi ällöttävä ja samanaikaisesti nälkä. Mulla oli kuopuksen aikaan tosi rajua se pahoinvointi. Tuli siinä sit mieleen et tätähän mä tässä odotan kuin kuuta nousevaa taas, ihan hullua

 

[Pikkuviikuna]

Juu samoja fiiliksiä @Syssymyssy ! Ja ottaa kyllä päähän jos joku tarjoaa sellaisia pomminvarmoja helppoja ratkaisuja. Ja se ottaa päähän että aika moni tuttu joka on saanut tosi helpolla lapsen ei edes tiedä mitään tarkemmin siitä miten se tapahtuu tai mitä se vaatii! Menikö nyt ihan reilusti tämä? Ite tahkoaa tietoa ja yrittää selvittää kaikkea ja sit toiset vaan voittaa arpajaiset ja tarjoilee näitä "lopettakaa yrittäminen" -tyyppisiä neuvoja vaikka ei edes tiedä aiheesta mitään. Ja silti elää sitä onnellista perhe-elämää. Jotenkin haluaisin ajatella että työ palkitaan mut tässä aiheessa se ei mee ihan niin. Mut sit yllättäen tätä ärsytystä on helpottanut se että oon jakanut tätä kokemusta myös näille helpolla päässeille kavereille. Epäreiluuden tunnetta on keventänyt se että jos vaikka heillä kaikki sujuu täydellisesti niin ainakin ovat tietoisia siitä että kaikilla ei suju. Oon saanut ymmärrystä meidän tilanteeseen ja vähemmän niitä tolloja kommentteja kun oon avannut mitä kaikkea tähän liittyy ja että ei oo helppoja ja nopeita ratkaisuja

 

[Kali]

En muuten testannut tänäänkään uusiksi! Dpo13 tänään ja huomenna dpo14 jolloin ns. pakko testata jotta tiedän varmasti että voin lopettaa lugesteronit ja varmasti voinkin lopettaa ja sitten alkaa odottelemaan milloin vuoto alkaa niiden lopetuksen jäljiltä. Ihan ok mieliala vielä mutta voi olla huomenna eri asia kun sen clearbluen herkän digitestin teen ja tulee todennäköisesti se "ei raskaana" tulos niin voi mielialakin romahtaa... No sen näkee sitten mutta en elättele mitään toivoa enään oikeastaan yhtään.

 

[Syssymyssy]

Tois lohtua edes se, että tässähän alkaa kohta (tai no, kohta ja kohta, todennäköisesti pian alkaa yk 9) kolkuttelemaan ovella se vuoden maaginen rajapyykki, että saisi apua. Sitten muistinkin, että ainiin, oon ylipainoinen, ja sen vuoksi terveydenhuollon silmissä Ö-luokan kansalainen, enkä tuu saamaan minkään tason hoitoja.

Mua turhauttaa toi raja siksi, että tällaisessa asiassa katsotaan vain ja ainoastaan vissiin painoa ja nikotiinin käyttöä (joista jälkimmäisen ymmärrän). Ketään ei kiinnosta se, että syön tasapainoisesti, liikun monta kertaa viikossa, juon vettä, juon alkoholia harvoin, käyn hammashuollossa ja verikokeissa säännöllisesti jne.

Ja sitten katsotaan vain yksi parametri, joka on auttamatta liikaa. Pakko kai tässä on alkaa suunnittelemaan jotain helvetin 500 kalorin kitudieettiä, vaikka niitä periaatteesta vastustankin. Sehän ei lääkäreitä tosin kiinnosta, vaikka tollaisella laihduttaisi, vaikka sekin on äärimmäisen haitallista

 

[Pakkanen]

Omia mietteitä tähän väliin: viime viikolla oli niitä tummuvia ovulaatiotestejä alkuviikosta, loppuviikosta oli ihan vitivalkoista eiliseen asti. Eilisestä lähtien on alkanut taas tummua. Joko viime viikolla oli vielä hcg:tä veressä keskenmenosta ja reagoi siihen ja ovulaatio tuleekin nyt viikonloppuna, tai sitten tää on jotain muuta

 

[Täti-ihminen]

Tois lohtua edes se, että tässähän alkaa kohta (tai no, kohta ja kohta, todennäköisesti pian alkaa yk 9) kolkuttelemaan ovella se vuoden maaginen rajapyykki, että saisi apua. Sitten muistinkin, että ainiin, oon ylipainoinen, ja sen vuoksi terveydenhuollon silmissä Ö-luokan kansalainen, enkä tuu saamaan minkään tason hoitoja.

Mua turhauttaa toi raja siksi, että tällaisessa asiassa katsotaan vain ja ainoastaan vissiin painoa ja nikotiinin käyttöä (joista jälkimmäisen ymmärrän). Ketään ei kiinnosta se, että syön tasapainoisesti, liikun monta kertaa viikossa, juon vettä, juon alkoholia harvoin, käyn hammashuollossa ja verikokeissa säännöllisesti jne.

Ja sitten katsotaan vain yksi parametri, joka on auttamatta liikaa. Pakko kai tässä on alkaa suunnittelemaan jotain helvetin 500 kalorin kitudieettiä, vaikka niitä periaatteesta vastustankin. Sehän ei lääkäreitä tosin kiinnosta, vaikka tollaisella laihduttaisi, vaikka sekin on äärimmäisen haitallista

Täältä taustalta huutelen. Olen kanssasi samaa mieltä, että näissä asioissa ei pitäisi painon kanssa olla mitään tekemistä. Jos ihminen haluaa lapsen, eikä sitä omin avuin saa, paino ei saisi toiveelle olla este. Jos pitää vielä itseäön kiduttaa jo valmiiksi kipeällä asialla, niin eipä se edes auta mitään. Maailmassa on paljon ylipainoisia ihmisiä, jotka ovat raskautuneet, joten miksi pitäisi pudottaa painoa. Olen tätä itsekin saanut kuulla pco:sta kärsivänä, että jo 5%:n painonpudotus auttaa kiertoon ja ja blaa blaa blaa.. kas kummaa, kun sain painoa pois niin ei kyllä auttanut mihinkään. Ja nyt jo kaikki kilot tullut takaisin, niin kyllä tässä kierto ihan on alkanut jotenkin rullaamaan ja raskautunutkin. Itselläni ei ole kyllä mistään suurista ylipainokiloista kyse, mutta kuitenkin. Huh, kun tämä asia saa aina verenpaineen nousemaan. Mulla on tästä itselleni tullut sellainen mörkö, että ihan mitä tahansa vaivaa menen lääkäriin valittamaan, niin koen olevani liian lihava. Viimeksi fysioterapeutilla, kun olin tenniskyynärpääni kanssa, ajattelin, että johtuukohan tämänkin kun on lievää ylipainoa. Tsemppiä

 

[Pakkanen]

Tois lohtua edes se, että tässähän alkaa kohta (tai no, kohta ja kohta, todennäköisesti pian alkaa yk 9) kolkuttelemaan ovella se vuoden maaginen rajapyykki, että saisi apua. Sitten muistinkin, että ainiin, oon ylipainoinen, ja sen vuoksi terveydenhuollon silmissä Ö-luokan kansalainen, enkä tuu saamaan minkään tason hoitoja.

Mua turhauttaa toi raja siksi, että tällaisessa asiassa katsotaan vain ja ainoastaan vissiin painoa ja nikotiinin käyttöä (joista jälkimmäisen ymmärrän). Ketään ei kiinnosta se, että syön tasapainoisesti, liikun monta kertaa viikossa, juon vettä, juon alkoholia harvoin, käyn hammashuollossa ja verikokeissa säännöllisesti jne.

Ja sitten katsotaan vain yksi parametri, joka on auttamatta liikaa. Pakko kai tässä on alkaa suunnittelemaan jotain helvetin 500 kalorin kitudieettiä, vaikka niitä periaatteesta vastustankin. Sehän ei lääkäreitä tosin kiinnosta, vaikka tollaisella laihduttaisi, vaikka sekin on äärimmäisen haitallista

Täällä toinen ö-luokan kansalainen myös Mun mielestäni on myös täysin naurettavaa, että niin monessa asiassa kivikautinen bmi on ainoana kriteerinä, saako hoitoa vai ei. Todellisuudessa ihmistä pitäs tarkastella kokonaisuutena ja vaikka ylipaino riskitekijä onkin, niin kehonkoostumus ja elintavat vaikuttavat paljon. Painoindeksi on täysin vanhentunut eikä sitä pitäis ees kriteerien täyttymisen määrityksessä käyttää ainoana mittarina.

 

[suvie96]

Tuolta huhtikuisista välillä käynyt tätä ketjua seuraamassa. Itse plussasin raskaaksi 2025-ketjusta.

Huikkailen vain tuohon painoasiaan, että jos vaan varaa on kannattaa käydä yksityisellä gynellä hedelmällisyystsekkauksessa. Itse en painon puolesta bmi 40 olisi hoitoihin päässyt julkiselle, mutta yksityisellä puolella sain todella asiallista ja hyvää hoitoa. Hoitoihin ei jouduttu, kun tasan vuosi yrityksen aloituksesta plussasin. Yksityisellä puolella ei siis olla noiden bmi rajojen kanssa niin tarkkoja kuin julkisella.

Raskaana ollessa olen onneksi saanut painosta huolimatta asianmukaista hoitoa. Vaikkakin ekasta ultrasta jäikin ikävä kokemus, kun kätilö töksäytteli muutaman kommentin. Sen jälkeen kuitenkin painoasia on ollut hyvinkin sivuseikka raskauden seurannassa.

Tsemppiä kaikille yritykseen ja kovasti plussatuulia

 

[Lanaka]

Paljon onnea plussasta @Mäntymetsä!

Mulla alkoi esikoisen yritysaikana masennus oireilla pahasti. Toive oli niin kova ja lopulta kaikki ajatukset pyöri sen ympärillä. Yritys kesti paria viikkoa vajaa 11 kuukautta. Eli ei mahdottoman pitkään, mutta kyllä se silloin siltä tuntui ja ehdin jo luopua toivosta luomuplussan suhteen. Mulla oli silloinkin luteaalivaihe sen 10-11 päivää, joka on kovin lyhyehkö. Ja siinä kohta oman plussan jälkeen kaveri kertoi tulleensa vahingossa raskaaksi. Ja vaikka se ei kuinka ole itseltä pois, niin kyllä muistan, että mulla itku tuli. Myös kirpaisi kun yks kaveri kertoi olevansa iloinen, ettei tullut ekasta kierrosta raskaaksi, että ehti kokea, miltä yrittäminen ja pettymykset tuntuu. Ja raskautui siis toisesta yrityksestä. Mutta toisaalta tiedän myös itse kommentoineeni tyhmästi lapsettomuudesta kärsineelle kaverille hänen yritysaikana ennen omaa yritystä. Kai sitä tulee vain usein tarve sanoa jotain ja sitten yrittää ajatella muka positiivisesti ja kannustavasti. Mutta nää on tosi vaikeita asioita ja uskon, että nykyään osaisin reagoida paremmin. Mutta tiedän, että yrittämiseen mahtuu isoja tunteita ja kaikki hormonivaihtelut vielä päälle... Toivon voimia (ja plussia) kaikille omien tilanteiden ja tunteiden keskelle!

Mä päätin, että tähän yritykseen lähden rennosti ja meillä kuitenkin on jo kaikki hyvin, eikä ole maailmanloppu, jos lapsiluku jää tähän. Ja mitä vielä, tuntuu, että vauvanteko ja olojen seuraaminen vie valtavasti kaistaa päästä, vaikka tosiaan yritys kestänyt vasta muutaman kuukauden nostan kyllä hattua kaikille, jotka pystyy tjottailemaan tai yrittämään rennosti

 

[Lanaka]

Ja se vielä, että en kanssa ymmärrä, miten bmi on edelleen niin isossa roolissa monessa asiassa, vaikka siinä on useita ongelmia ja heikkouksia. Ja se ei varsinkaan yksinään saisi ratkaista mitään ilman henkilökohtaista lisätarkastelua

 

[Mäntymetsä]

Etenkin esikoisesta haaveilevalle on tosi rankkaa, jos kierrosta toiseen tulee pettymys eikä tiedä yhtään voiko edes lapsia saada. Meillä kesti nyt se 7kk yritystä, että tulin raskaaksi, ja se oli raastavaa. Ikääkin mulla ”vasta” 33v. Kolme lasta ennestään niin mulla oli vahva luotto, että se raskaus vielä tulee jossain kohtaa. Yli 30-vuotialla se toki voi alkaa jo tulla vaikeammaksi. Mun mies on 4v vanhempi kuin mä. En osaa siis kuvitellakaan mitä kaikkea käy mielessä heillä, jotka joutuu vuoden yrittämään tai päätyvät hoitoihin. Koitan siksi olla sanomatta mitään tyhmää, kun en yhtään tiedä mitkä sanat satuttaa sellaisessa tilanteessa olevia. Meillä kesti esikoisen kohdalla joku kolmisen kuukautta. Toka napsahti kerrasta. Kolmatta yritettiin jo melkein puoli vuotta. Ja nyt neljättä yli puolikas vuosi. Ja toivottavasti hänen kanssaan menee kaikki hyvin Tein tänään toisen testin ja viiva oli ainakin vahvistunut

 

[Suskikitten]

Oma napa taas vaihteeksi.

Lottoan että ovulaatio oli tuossa kohtuu äsken ja LH piikki oli sunnuntaina ja epäonnistui sen kiinni saamisessa. Aivan hillitön väsymys ilman kunnollista syytä. Oon nukkunut ihan hyvin, en oo riehunut tavanomaista enempää, itseasiassa hieman vähemmän. Oon syönyt ruokaa jne... Aivan järkyttävä väsymys ja sokerin himo. Miltei nukun pystyyn. Tää olisi eka kierto ikinä kun oon tyystin epäonnistunut saamaan ovulaation kiinni kun oon yrittänyt sitä

Aion jatkaa varalta mittaamista ja talletteluja, koska en nyt pelkän väsymyksen ja lämpöjen pohjalta uskalla vielä heittäytyä odottamaan kuukautisia. Ehkä sit jos pystyy muutaman päivän jälkeen toteamaan lämpöjen olevan nousussa niin sitten.

 

[pienirakas]

Meille sanottiin esikoisen ensimmäisellä äitiysneuvolakäynnillä, että miksi ette tullu aiemmin tänne kun esikoista "tehtiin" yli 1 ja puoli vuotta. Eihän se mulla käynyt mielessäkään, että just reilu parikymppisenä voisi edes olla ongelmaa raskautua - aina kun tuodaan ilmi se, että "jo yhdestä tipasta voi tulla raskaaksi" jne. Ei sitä jotenkin ajatellut siinä vaiheessa, onneksi.

Mulla on käynyt siinä mielessä todella hyvä tuuri, että mun aikuiselämän ainana terveydenhuollossa kohdalle on osunut ne ihmiset, jotka tottakai seuraa mun painoa mutta eivät tee siitä ongelmaa. Oli aiemmin keskustelua tuosta painoasiasta, ja edelleen on ikävä kyllä näitä BMI:n orjia. Mä heitin BMI:n kauas nurkkaan, kun mun puolisoa (SM-tason urheilija) sanottiin lihavaksi sen mukaan. Mies jolla ei ole kuin lihasta ja voimaa. Isämahakin puuttuu, kun herra ei viitsinyt ottaa edes raskauskiloja mun kanssa.

Kuopus taisi saada alkunsa neljänneltä yrityskerralta, pitänee tarkastaa jostain kohta. Osaispa ottaa edelleen yhtä rennosti mitä esikoisen yritysaikana, mutta tässäkin tieto lisää tuskaa ja mieli on joka kerta malttamattomampi. Saapa nähdä miten kauan meidän kolmosessa tulee kestämään. Pitäis tehdä raskauskeijulle tilausta ja alkaa taas seuraamaan vähän tarkemmin mitä suuhun lappaa. Mä en käytä alkoholia enkä tupakoi, mutta mulla on yhtä kiero suhde suolaiseen ruokaan ja pepsi maxiin.

Edit. Joo 1/24 alkaen oli kuopuksella lupa tulla ja 5/24 olin jo raskaana, toivotaan yhtä toimivaa tahtia kolmannelle.

 

[Kali]

Kyllähän mäkin tulin jo tokasta yrityskerrasta heti raskaaksi viime vuonna, sitten seuraavasta myös sen ekan keskenmenon jälkeen, mutta se oli eka kemiallinen se. Sitten meni 2 kuukautta ja toinen kemiallinen. Sen jälkeen meni 4 kuukautta että kolmas kemiallinen jonka jälkeen heti seuraavasta toinen keskenmeno. Nyt mennyt tai kunhan huomenna varmistan asian niin 3 yrityskertaa ja ei uutta raskautta. Että kyllä mä todistetusti tulen helpolla raskaaksi, mutta ne menee kesken.... Eli pisin väli mitä keskenmenneiden raskauksien välillä on 3 kuukautta.

 

[Suskikitten]

Mä sain viikko sit selville että mun äidillä oli vaikeuksia raskautua. Mua yritettiin 2 vuotta ja äiti oli 28 vuotias kun aloittivat yrittämisen. Esikoista yritettiin 9 kuukautta ja nyt toisen lapsen yritystä mennyt noin 1,5 vuotta... En oo hurjan päivälleen pitänyt laskua että mistä yritys alkoi kun esikoisen syntymästä saakka ollut ajatus että niin pian kuin pystyy. Noin puolen toista kuukauden päästä eka puhelu tulossa terveydenhuollosta liittyen lapsettomuuteen niin sormet ristissä että sieltä alkaisi irtoamaan apuja.