Raskaaksi 2024

[Iltatähti89]

Itse olen jättänyt alkoholin kokonaan pois, osasyynä siihen on kuitenkin myös maksasairaus. Mutta se onkin ollut hyvä tekosyy, ettei ole piireissä lähtenyt huhuja liikkeelle, että miksi en juo En tiedä miten muilla, oletteko kertoneet ihmisille yrityksestä?, mutta itse haluan pitää salassa ja sitten yllättää uutisella, varsinkin kun on ensimmäisestä kyse. Ja vielä meidän sisarusten keskenkin ensimmäinen, eli tekisin myös meidän vanhemmista isovanhemmat, mikä olisikin ihanaa

Olen puhunut ihan somessa keskenmenoista yms. ja olen kokenut sen hyväksi

 

[Nekkuu]

Itse olen jättänyt alkoholin kokonaan pois, osasyynä siihen on kuitenkin myös maksasairaus. Mutta se onkin ollut hyvä tekosyy, ettei ole piireissä lähtenyt huhuja liikkeelle, että miksi en juo En tiedä miten muilla, oletteko kertoneet ihmisille yrityksestä?, mutta itse haluan pitää salassa ja sitten yllättää uutisella, varsinkin kun on ensimmäisestä kyse. Ja vielä meidän sisarusten keskenkin ensimmäinen, eli tekisin myös meidän vanhemmista isovanhemmat, mikä olisikin ihanaa

Mä oon jättänyt kokonaan alkoholin pois. Pikkujouluissa tuli huomattua, että mukavassa porukassa voi tiettyyn pisteeseen olla mukavaa vaikka toiset juokin. Ja sen pisteen jälkeen voikin lähteä kotiin Mulla myös syynä se, minkä oon julkiseksi syyksikin sanonut juomattomuuteen, on migreeni. Migreeni itsessään on jo niin veemäinen sairaus, mutta jos sen vielä itse itselleen aiheuttaa ja darra + migreeni -kombo on maailman hirvein.

Ja mitä tulee tohon yrityksestä kertomiseen. Itse en oo kertonut kuin yhdelle ystävälle (jolla lapsia ja ollut vaikea raskautua). Haluaisin kertoa ehkä myös toiselle (ei lapsia ja kertonut että se on kipeä asia hänelle), mutta en oikein löydä tapaa/sanoja. Ja en haluaisi kovin monelle kertoa, jos tässä ei onnistumisia alakaan kuulua, koska on itselle niin arka aihe kuitenkin. Vanhemmille ei olla kerrottu, ellei mies ole kertonut ja mies kertonut muutamalle ystävälle. Mies on paljon avoimempi persoona muutenkin

 

[Daiya]

Dpo9. Aamun nega testattu, liian aikaisin aloitin taas itku kurkussa aamu ja mietin että pms se sieltä kolkuttelee kun on niin surkea olo. Mutta olikin migreeni, joka mulla usein oireilee ensimmäisenä tällaisella, joten ehkä en vielä heitä hanskoja täysin tiskiin on tää melkoista vuoristorataa, mutta oon kyllä hyvin realisti sen suhteen että uutta kiertoa kohti mennään. Eihän tässä ole vielä yritystä juuri takanakaan, ei tällä iällä voi oikein olettaa että heti tapahtuisi, vaikka kuinka kovasti niin haluaisikin

Muoks. Niin ja siis oon realisti, mutta kun meinaa olla sellanen ”kaikki pitäs tapahtua heti nyt” -luonne niin tää odottelu on kyllä… samalla sympatiat täysin niiden puolella joilla on oikeasti pidempää matkaa jo takana tämän kanssa. tiedostan että tämä ei ole vielä mitään, eikä vielä ees kannata turhautua. Oon vaan lapsellisen kärsimätön

 

[Pilkki24]

Miulla oli esikoinen yllätys ja lääkärissä toppuuttelivat huoliani siitä, että olin juonut alkoholia ja käyttänyt nuuskaa aivan alussa. Sanoivat juurikin sitä, ettei ole yhteistä verenkiertoa eikä siten vaikuta.

Nyt olen ottanut linjan (tällä kertaa ihan yritetään kakkosta ), että en vain juo alkoholia paljoa ja syön ihan mitä vaan siihen asti, että plussa joskus tikkuun ilmestyy. En muutenkaan juo alkoholia kuin harvoin lasillisen, niin ei tuo muutosta alkoholin käyttöön ja nikotiini jäi kokonaan pois, kun lopetin esikoisen raskaudessa.

Jostain luin joskus artikkelin, ettei suositella raskausruokavaliota yrittäessä, ettei tulisi liikaa stressiä. Stressi kai vaikeuttaa raskaaksi tuloa.

 

[Daiya]

En minäkään ole jättänyt pois kaikkea mitä raskauden aikana sitten jäisi, juurikin tuo kun ei yhteistä verenkiertoa ole ennenkuin istukka muodostunut. Mutta toki ei varmaan litratolkulla läträäminenköän olisi hyväksi raskaushaaveille mutta nykyään ei tuu juuri alkoholia kulutettua joten enempi lääkkeiden ja muiden kanssa miettii mitä uskaltaa ottaa. Oon siirtynyt mummoaikaan, ennemmin kädessä on dosetti kuin viinilasi yleisesti tietysti terveelliset elämäntavat parantaa näitä mahdollisuuksia.

Ei myöskään ole kerrottu kenellekään yrityksestä, aiemmin on tuotu ilmi että meidän lapsiluku on täynnä, mutta sittenpä se selviää ovatko uskoneet, jos joskus raskaudesta päästään kertomaan en oo osannut näistä koskaan jutellakaan oikein muualla kuin täällä foorumilla

 

[raakileita]

Mä jatkaisin testailua vielä ainakin pari päivää, jos kuitenkin olisi vasta tuloillaan mut hyvin voinu olla aikaisemminkin, testirivi on niin tasaista et vaikee päätellä!

Ja noista testeistä, itselle sopineet pc:n tikut parhaiten. Ei tarvi testata kuin kerran päivässä, yleensä teen iltapäivisin/illalla. Varalla rfsu. Onestepin tikuilla en ikinä saanut ovista kiinni. Muita en sit ole testannutkaan Raskauksien jälkeen oviskivut on kyllä olleet ihan next level, 1-2pv oikein kunnon alamahasäryt. Ei voi olla huomaamatta. Joskus googlasin onko normaalia ja ilmeisesti synnyttäneille on. Ei meinaan ollut tällaista kärsimystä ennen lapsia..

Alla oma rivi tästä kierrosta..

. Hyvä tietää, miten muut tekee, tähän kun helposti vähän... fanatisoituu.

Täällä myös synnytys takana, mutta en osaa sanoa ovatko vaikuttaneet oviskipuihin.

/ Tein tänään cbn digitaalisen, joka siis vissiin näyttäisi kaksi hedelmällisintä päivää, ja negatiivinen ainakin vielä tänään. Kp16/29-31, jos ovis ois ollut kp11, kierto lyhenisi Flon mukaan 25 päivään...

Jatkan varmaan testailua. Jestas kun ei ota selvää omasta kropastaan.

 

[Mem]

Jostain luin joskus artikkelin, ettei suositella raskausruokavaliota yrittäessä, ettei tulisi liikaa stressiä. Stressi kai vaikeuttaa raskaaksi tuloa.

Mä ekat kierrot välttelin ruokia, joita ei raskausaikana saisi syödä. 2023 ketjussa oli joskus puhetta tuosta, että on psyykkisesti aika kuormittavaa pidemmän päälle elää koko ajan niin kuin olisi raskaana ja osittain sen keskustelun seurauksena päätin ottaa rennommin. Kofeiini ja alkoholi ovat vähentyneet ilman suurempaa eforttia, mutta mitään ruokia en ole enää hetkeen miettinyt enkä suunnitellut enää tulevia menoja sillä varauksella, että olisin raskaana. Elämä on kyllä huomattavasti mukavampaa näin. Ehkä sitä alkuun odotti vähän liikoja tämän raskautumisen suhteen..

 

[Valora]

Mä olen kertonut viidelle parhaimmalle ystävälle vauvatoiveesta ja tuntui kyllä tärkeältä jakaa tässä keskenmenon yhteydessäkin.. onneksi tuli kerrottua tärkeimmille ja on saanut tukea, eikä ole ollut yksinäinen olo. Isovanhemmille ei haluta kertoa just siksi jos ei onnistuisikaan..niin olisi ikävää tuottaa heille pettymystä.

Kyllä alkaa tulla taas toiveikas olo, että kunhan ne menkat nyt alkaisi niin ensi kierrossa taas yritetään loppuvuoden rakasta kp28. Alaselkää sattuu, itkettää ja turvottaa. Kyllä ne pian alkaa

 

[Yksisiipinen]

Alkoholista ja muusta ollut keskustelua. Itsellä jäi viime keväänä alkoholi lähes täysin pois yhden lääkkeen takia. Olen pari lasia viiniä tai skumppaa juonut yhteensä tässä noin 9kk aikana Alkoholittomia oon käyttäny silloin jos oon tilanteessa että muut ottaa alkoholia. Aika satunnaista se alkon käyttö oli kyllä miulla aikaisemminkin ja samalla linjalla aion jatkaa, vaikka tuo juomisen lähes täysin lopettanut lääke on tässä purkuvaiheessa. Eli jos joskus tekee mieli ottaa lasi viiniä tms, en aio sitä lopettaa ennen kuin plussa tikussa näkyy Lääkkeiden kanssa sama, oon käyttänyt pahemmin miettimättä niitä, mitä todella tarvii, paitsi oletetun oviksen jälkeen oon pyrkiny välttämään tulehduskipulääkkeitä. Lääkkeistä täytyy varmaan sitten plussan tullen jutella lääkärin kanssa tarkemmin, mitä voi ja mitä ei voi käyttää, osa miun päivittäisistä lääkkeistä kun on sellaisia, että ei ilmeisesti suositella raskausaikana.

Muoks. Niin ja siis oon realisti, mutta kun meinaa olla sellanen ”kaikki pitäs tapahtua heti nyt” -luonne niin tää odottelu on kyllä… samalla sympatiat täysin niiden puolella joilla on oikeasti pidempää matkaa jo takana tämän kanssa. tiedostan että tämä ei ole vielä mitään, eikä vielä ees kannata turhautua. Oon vaan lapsellisen kärsimätön

Täällä kans yks "kaikki mulle nyt heti" tyyppi! Tunnistan todella tuon kärsimättömyyden. Tässä on vuosien varrella joutunut paljon opettelemaan kärsivällisyyttä erinäisten asioiden kanssa ja opettelu on edelleen kesken.

Nii ja me ei tosiaan olla kerrottu kovin monelle yrityksestä. Mies ei varmaan kenellekään ja miä kolmelle henkilölle. Heidän tilanteet vaan on sillai erit, että ei ole yrittäminen ajankohtaista niin ei tule heidän kanssaan juurikaan keskusteltua aiheesta. Todennäköisesti plussasta kertoisin hyvin aikaisessa vaiheessa ainakin just näille muutamalle, jotta jos kävis kurjasti ja menis kesken ni olis sit joku kelle siitä puhua.

 

[Pilkki24]

Tänään dpo 10 rfsu herkällä odotettu nega.

Me ollaan kerrottu yrityksestä osalle kavereista ja yleisesti olen kyllä puhunut, että toisen joskus haluaisin. Ihan kaikille en jaksa kertoa, kun sit saa kuulla jatkuvia uteluita projektin etenemisestä.

 

[Minnnis]

Oon seuraillut täältä taustalta teidän muiden viestejä, itsellä jotenkin tullut hetkellinen turhautuminen koko projektiin, vaikkei sitä vielä edes kauaa oo takana.

Tunnistin mielestäni viikonloppuna selkeät ovisoireet ja sain myös plussan Pregcheckin ovistestiin. Mutta sit maanantaina gynekäynnillä ei ultrassa näkynyt, että ovulaatiota ois tässä kierrossa tapahtunut lainkaan. Gynen veikkaus oli vaan, että kroppa on edelleen sekaisin keskenmenon jäljiltä ja sanoi, että on myös normaalia että joka kierrossa ei ovuloi. Mutta mulla on nyt ihan epätoivoinen fiilis, että mistä sitten tiedän ovuloinko vai en? Kun kerran positestistä ja oireista huolimatta voi olla, ettei ovulaatiota tapahdu. Ilmeisesti LH kuitenkin nousee ja aiheuttaa oireita ja testiin posin, mutta ei riittävästi jotta munasolu oikeasti irtoaisi. Tuntuu turhauttavalta jatkaa yritystä, kun nyt ei tiedä yritetäänkö ns. turhaan vaan koko ajan

Jos jotain hyvää jäi käynnistä mieleen, niin ainakin kohtu, kohdun limakalvo ja munasarjat näytti ihan normaaleilta, eikä näkynyt mitään viitteitä esim PCOS:ista.

Täysin samat ajatukset ja turhautumiset täällä! Ymmärrän siis hyvin.
Samaa olen miettinyt, että miten tässä voi enää luottaa yhtään kehoon ja oviksen tapahtumiseen, kun mulla kans oireista ja lh-piikeistä huolimatta jättänyt kroppa todistetusti ovuloimatta... Todella turhauttavaa ja samaa oon miettinyt, et yritetäänkö tässä vaan turhaan kun ilman sitä ovista raskauden mahdollisuus on 0.
Oon miettinyt jaksaisinko alkaa mittaa lämpöjä, kun sillä lämmön nousulla ja käyrällä sit vois varmistaa oviksen tapahtuneen. Lueskelin vähän tota lämmön mittailu ketjuakin yks päivä. Täytyy ehkä käydä ostaa sellanen sopiva mittari.

 

[norleviira]

Tänne puolelle en olekaan aiemmin kirjoitellut, mutta tuonne Haaveena esikoinen puolelle esittäydyinkin jo. Eli ensimmäisestä haaveillaan, ikää itsellä 26v ja tällä hetkellä tilanne, että tulee jos on tullakseen, jotta pysyisi mahdollisimman stressittömänä. Keväämmällä sitten tarkemmin alkaa ihan yritys, mikäli siihen mennessä ei nappaa.

Nyt ollut ihan hukassa oman kehon kanssa, Flo ennusti ovulaation eiliselle, mutta kipristelyjä oikeella alavatsalla ollut jo viikonlopusta lähtien... Huvikseen sitten tikuttelin, mutta ei kyllä ovishuippua niissä vielä näkynyt, joten aloin miettimään, olisiko ovulaatio ollutkin jo aiemmin.

Hieman takaraivossa toivo herää, sillä mahdollisuus raskauteen olisi, mikäli ovulaatio tosiaan olisikin jo viikonloppuna ollut. Toisaalta, eipä mikään mahdottomuuskaan olisi, vaikka olisikin vasta nyt tuloillaan... Vaikkakin epätodennäköisempää siinä tapauksessa

Mutta kiva liittyä joukkoon ja täällä tuntuu olevan ihana tunnelma ja vertaistuki tilanteesta riippumatta

 

[Pancake89]

Mää oon puhunut suunnitelmistamme kolmelle ystävälle ja nyt vkloppuna avauduin meidän pienelle työtiimille, kun tämä epätoivoisen tuntoinen yrittäminen ja tulevat tutkimukset saa aikaan hirveesti negatiivisia tunteita mitkä näkyy musta yleensä vihana ja oon ollut töissä ärtynyt ja tiuskinut ja on ollut vaikea kestää huonosti ilmaistua kritiikkiä, oli jopa puhe, että pitäisi pitää palaveri mun työajan priorisoinnista mikä tuntu ihan hyökkäykseltä ja veti mut ihan ratkeemispisteeseen niin koin parhaaksi avautua asiasta ja se auto paljon työtilannetta. Vanhemmilleni en ole sanonut mitään, mutta aina avoimesti olen puhunut et totta kai haluan joskus äidiksi. Heille se olisi eka lapsenlapsi. En osaa edes kuvitella kuinka sekaisin he menevät Mut sitäkin olen miettinyt etten tiiä miten plussan jälkeen mulla pysyy asia ollenkaa salassa yhtään keltään. Kuullut et monet oottaa sinne rv12 asti mikä musta kuulostaa ihan ikuisuudelta pitää salassa jotain niin isoa

En tiiä onko mies puhunut kellekkään mitään. Hänen lähipiirissä ei ole vastaavia elämäntilanteita. Polo ku meni ottaa tämmösen puuman

 

[Yksisiipinen]

Kuullut et monet oottaa sinne rv12 asti mikä musta kuulostaa ihan ikuisuudelta pitää salassa jotain niin isoa

Esikoisesta miä kerroin muistaakseni vaan parhaalle ystävälle, oiskohan ollu joku rv8 tai sinnepäin. Me sitten äitienpäivänä kerrottiin omille vanhemmille, sattui eka ultra just ennen äitienpäivää ni kortin väliin laitoin ultrakuvan. Oli ehkä rv13. Mutta oli se kyllä tosi vaikeaa saada pidettyä salassa, ois niin tehny mieli kertoa

Mies siis oli silloin oman äitinsä luona äitienpäivää viettämässä ja sen siskon poika (silloin 15v) oli tokaissut kahvipöydässä, että hetikö sitä piti mennä panemaan (Jossain taisin kertoakin, et esikoinen oli vahinko. Tavattiin miehen kans 1.2.2013 ja ekasta kierrosta nappas.)

 

[Minnnis]

Mä oon kertonut yrityksestä kahdelle parhaimmalle ystävälle ja mies yhdelle ystävälleen. Musta on kiva, että on pari ihmistä kelle voin purkaa tätä asiaa ja jotka tietää olla kyselemättä ja utelematta, jos en itse asiaa tuo esille. Ensimmäisestä kerrottiin perheille rv7 varhaisultran jälkeen. Taustalla oli kkm, josta oltiin kans ehditty kertoa varhaisultran jälkeen. Eka ajattelin, että ei kerrota ku vasta nt-ultran jälkeen tuon kkm takia. Mutta oli tosi vaikea pitää raskaus salassa, sillä olin todella pahoinvoiva ja sairauslomalla töistä. Jos nyt vielä raskaudun ja oon yhtä huonovointinen niin täytyy varmaan taas perheille kertoa ennen nt-ultraa.

Ja mä en oo muuttanut syömisiä ja juomisia. Muutan vasta sitten, kun plussa ois tikussa. Toki mä en oo aikoihin juonut edes alkoholia, sillä mulla menee siitä yöunet ja iskee herkästi migreeni(joku ylhäällä tais kirjotella samaa). Mut jos tekee joskus lasi viiniä mieli niin sallin sen itselleni. Lääkkeitä toki joutuu miettimään siitä raskaus näkökulmasta, esim buranaa en syö kun ihan kierron lopussa pms migreeniin ja kierron alussa. Ja sit esim mulle ei voitu tehdä mri tutkimusta varjoaineella, kun oli raskauden mahdollisuus silloin olemassa.

 

[Unitupuna]

Mä kerroin kavereille esikoisesta vasta joskus rv 16-20 tuleville isovanhemmille kerrottiin äitienpäivä (LA oli marraskuussa). Töissä valitettavasti oksentelin ympäriinsä hyperemeesin vuoksi jostain rv6 tai rv7 lähtien, joten siellä kaikki tiesi alusta asti sinnittelin silti töissä pahimmillaan 10 x työpäivän aikana oksentaen, kun luulin et joutuisin kohta osastolle tippaan. Mutta sit joskus rv 22 oksentelu loppui ja yhtään saikkupäivää en sit raskauden vuoksi pitänytkään meni vähän ohi aiheen.

 

[Unitupuna]

Laitoin tonne plussa vai ei, mutta laitan tännekin. Ylimpänä RFSU herkkä (testaa varhain), keskellä Raskauskeijun one step ovistesti ja alinna Raskauskeijun one step epäherkkä raskaustesti (25 IU, muistin aiemmin itse väärin).
Stressaa, kun tää viiva on joo näkyvä, mutta ei kyllä tossa One Stepissä oo vahvistunut eiliseen verrattuna yhtään. Lisäksi toi Rfsu:n kuvittelis olevan PAAALJON vahvempi näillä DPOilla. DPO13, menkkojen pitäis huomenna alkaa
Mielelläni kuulisin muiden ajatuksia näistä, oon taipuvainen ahdistumaan ja tämmönen epävarmuus ei oo kyllä mua varten mies on puna-vihervärisokea ja se ei voi yhtään auttaa näissä tulkinnoissa

 

[Fiarlán]

Mie en oo muuttanut kauheesti syömisiä/juomisia vielä, alkoholia en esikoisen myötä edes juurikaan köytä. Nyt toki sushia ja salmiakkia tekee kauheesti mieli, onneksi voi vielä syödä hyvillä mielin parille kaverille oon kertonut että pikkukakkosella on lupa tulla, sukulaisille ei kerrota ennen kuin joskus ekan ultran jälkeen. Ihan hyvin saatiin viimeksi pidettyä salassa, paremmin miehen vanhemmilta kuin mun vanhemmilta.

Sit kiertoasiaa. Kp14. Tänään kävin gynellä, perustarkastuksessa ja valittelemassa kun mulla on toisessa rinnassa ollut pari viikkoa selkeärajainen kipeä kohta joka sykähtelee monta kertaa päivässä, mutta ei pattia tms lääkärikään ei mitään tunnustelemalla löytänyt mutta varalta laittoi ultraan. Yritän olla huolestumatta. Muuten gynepuolen tarkastuksessa kaikki ok, ovista ennusti viikonlopulle,munis oli kypsymässä oikealle. Kilpparikokeisiin lähetti, viime raskaudessa ja yrittäessä oli thyroxin-lääkitys tukemassa.

 

[Vavec]

Mäkään en ruokailuja tms muuttanut, elän ihan normaalisti plussaan asti. Alkoa muutenkin tulee käytettyä tosi vähän. Parille lähimmälle kaverille oon projektista kertonut ja äidillekkin kerroin tossa joku aika sitten. Lähinnä siks kun meinasin koko aika möläyttää jotain ja ajattelin antaa sille aikaa toipua järkytyksestä jos meille vielä yksi suodaan

Edellisistä plussista oon tosi nopeesti kertonut lähimmille ystäville ja just äidille. Töissäkin on ollut pakko kertoa tosi aikaisin koska oon kans hyvin pahoinvoivaa sorttia niin se ei kyllä keneltäkään jää huomaamatta et oksennan kaiken ulos. Ja mulla iskee jäätävät turvotuksetkin heti päälle. Kakkosesta esikoisen vakaope onnitteli raskaudesta kun olin rv7 ja mulla oli olevinaan tosi löysä paita päällä

 

[Gumman]

Mäkään en oo syömisiä muuttanut. Alkoholi kuuluu vain satunnaisesti elämään. Nikotiini on sellainen, jossa oon koukussa nykyään, mutta sen lopetan, kun raskaustesti näyttää plussaa.
Muutenkin raskaana syön osin sallitummin, kuin Suomen terveydenhuolto sanoo. Mulla on ulkomaalainen mies ja oon huomannut, että Suomessa rajoitukset on luokkaa "saattaa ehkä olla haitallista, rajoitetaan". Toki vauvan terveys ON mulle tärkeä. Mutta jos ei ole todettuja riskejä jossakin asiassa, käytän kohtuudella, vaikka suositukset olisi toisin. Monta tervettä lasta syntynyt tällä mentaliteetilla.

Täällä vatsakivut on ohi, loppuivat eilen alkuillasta. Oliko sittenkin rajummat oviskivut. Tiputtelukin loistaa poissaololaan toistaiseksi ja limat loppui. Oon pihalla mun kehon toiminnasta kyllä nyt. Tulevat viikot näyttää, missä mennään.

Jos plussaan, toistaiseksi on lapset ja mies kenelle kertoa. Mulla on ystäväpiiri supistunut olemattomiin, kun olen itse kasvanut ihmisenä ja alkanut tekemään miten tuntuu. Tuskin kukaan entisistä ystävistä olisi iloinen plussastani, olivat aika kontrolloivia ihmisiä ja tiesivät parhaani paremmin kuin minä itse