Hei, liityn nyt virallisesti keskusteluun ja olen varmaan ensi vuoden keskustelussakin mukana (ellen sitten muuta tuonne Lapsettomuus-palstalle). Olen alle kolmikymppinen nainen Etelä-Suomesta, onnellisessa parisuhteessa ja vakituisessa kolmivuorotyössä. (
Luin muuten yövuorojen teon hidastavan lastensaantia, onko muilla ollut vastaavaa?) Lasta yritetty nyt 10 kk, ei yhtäkään positiivista raskaustestiä, ei yksinkertaisesti mitään muuta kuin kirjavia ovulaatio/pms-oireita. Kp2 menossa ja päivä kulunut vollottaessa. Oli taas outoja mahakipuja 2 vkoa ennen menkkoja (ja nyt kuukautiset eivät yhtäkkiä olekaan kivuliaat, taas yksi syy lisää tehdä turhaan raskaustesti.
Tuntuu niin väärältä, kun ei ole tehnyt mitään väärin ja näin se elämä vaan ruoskii ja rankaisee. Lapsettomuushoidot ahdistavat ajatuksena, kun joutuisin käymään _omalla työpaikallani_ verikokeissa. Ei niinkään se näytteenotto, vaan se että näytteet käsitellään ja hautuvat jossain pöydällä (esim AMH on käsiteltävä näyte) ja kuka tahansa työkaveri voi lukea ohimennessään minun nimen ja syntymäajan. Sukupuolitautitestit eivät nekään kovin kivoja ole ottaa siellä, olen monelle kertonut että ollaan oltu yhdessä yläasteelta asti ja sitten sieltä lävähtääkin pöydälle kuppa&co. -näytteet minun nimellä varustettuna.
<-- Tietenkin liian aikaista ja hevonpaskamurehtimista, meillä Suomessa on hyvä tilanne kun ei tarvitse olla miljonääri mennäkseen lapsettomuushoitoihin.
Liposomaalinen rauta silloin tällöin otettuna on käytössä, mutta ovulaatiotestit eivät. Paradoksaalisesti inhoan kotitestien tekoa, töissä tutkin toisten ihmisten pissaa ja verta riittävästi.